On narsisteja, jotka ei kiusaa tai tavallaan kiusaa, mut nämä tunnistaa siitä, että kontrolloivat asioita.
Ei kannata sotkea kiusattuja narsisteihin. Kiusatut usein myös ns kontrolloi.
Mut ei kannata sotkea heitä narskuihin.
Luin juttua , se oli tutkittu asia, tiedettä.
On olemassa äänekkäät narskut ja hiljaiset narskut.
Ei kannata sotkea kiusattuja narsisteihin. Kiusatut usein myös ns kontrolloi.
Mut ei kannata sotkea heitä narskuihin.
Luin juttua , se oli tutkittu asia, tiedettä.
On olemassa äänekkäät narskut ja hiljaiset narskut.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä mihin täällä on törmätty, mutta käyttäytyy seuraavasti:
Tulee pyöräillen kyttäämään kotimme läheisyyteen. Tarkoituksellisesti tarkkailee kotiamme ja meitä, jaksaa tehdä tätä vuosikausia, eikä jätä jo rauhaan. On laittautunut huomiota herättävästi erittäin luonnottoman pitkällä hiuslisäkkeellä ja yleensä pukeutunut houkuttelevaan asukokonaisuuteen. Pyöräkin on vähintään huomiota herättävän näköinen ja värinen, ei siis ajele millään peruspyörällä. Välttää kuitenkin katsekontaktia jos sellainen olisi sattumalta mahdollinen. Itselläni on olo kuin olisi jossakin teatterikomediassa mukana. Jos on todellista asiaa, niin tulisi rehellisesti puhumaan sen selväksi ja meidän molempien kanssa, niin voisi häntäkin helpottaa ja voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin, ettei tarvitsisi roikkua kyttäämässä toisten parisuhteita.
Onko siis olemassa vielä toisten suhteissa olevat roikkujanarskut?
Narsistit kontrolloi, esim. yrittää määrätä mitä mä syön, voinko ostaa kukan tai käyttää parfyymia. .. jne.
Ja samaan aikaan he yrittää saada aikaan kaaosta mulle, jotta he saisi tiukemman otteen ja en onnistuisi omin päin ostamaan kukkaa, ja sen heidän aiheuttaman kaaoksen hallitsemiseksi neurologisen vammautumisen keskellä mun pitää tehdä asioita tavalla, joka voi välillä vaikuttaa yrityksille kontrolloida asioita hieman ylimääräisesti, jos ei tiedä missä kuviossa mun pitää pärjätä.
Sitten joku tietämätön psykologi voisi vaikka ehdottaa mulle "asioiden kontrolloimisesta" luopumista ja hahaa...narsistit pääsisi niskan päälle...ja asiat todelliseen kaaokseen mahdollisesti vakavastkin...koska he ei ota mitään vastuuta, minä yritän ottaa vastuun muidenkin puolesta, että asiat pysyisi tolkullaan...
Siksikään en pidä psykologisista keskusteluista kun niissä ei useinkaan ajatella asioita loppuun ja todellisiin mahdollisiin seurauksiin asti vastuullisesti, vaan jotenkin lyhytkatseisesti mielestäni...
Tämä poiju ei ole sitten psykologia nähnytkään.
Agendansakaan ei ole puhua narsismista edes yksinään vaan on tieteiden määrittelijä...
Poiuy olet monessa asiassa ihan oikeilla jäljillä noissa psykologia-asioissa. Eikö sun pitänyt muuten jo lähteä palstalta? Tuo ei todellakaan ole tervettä että yrittää kontrolloida sinun ostoksiasi. Voihan se olla, että olet terve ja oireilet vaan psykopaattisi takia.
Kukas sinä nyt oletkaan ?
Piti lähteä ja kyllä olenkin lähdössä,
mutta kun mun pääni tietty alkoi sitten kehittää vastauksia jo lukemiini kysymyksiin omia aikojaan vaikkei mua edes erityisemmin olisi kiinnostanut. :)
Niin ajattelin sitten kirjoittaa ne vastauksetkin kun kerran tuli mieleen.
Olen olosuhteisiini ja kokemuksiini ja muuhun olemukseeni nähden aika kovapäinen, ongelmia tuotti eniten pääni fyysinen vaurioituminen.
Mulla on kyllä ennen fyysistä vammaantumistani eräänlaisen ammatilaisen maininta hyvästä kognitiivisesta kapasiteetista (että se on mun vahvuus).
Mun psykopaatti yrittää aiheuttaa mulle mahdollisimman epämiellyttäviä tunteita ja kontrolloida sitä kautta. Hän osaa sen huippuosaamisella koska hän tuntee minut melkein kuin omat taskunsa.
Josko nyt en kuitenkaan enempää yksityisasioitani kirjoittelisi.
Ja miten mun psykopaattini tekee sen tunnepelin, ei ulkopuoliset voi sitä helposti ymmärtää millään koska se edellyttää koko mun hyvin monimutkaisen elämäni tuntemista ja miten ne tunteet sitä kautta linkittyy mihinkin. Ja mun psykopaattini on erikoistunut tähän erikoiseen alaansa lähes 50 vuotta.
Niin ja sen pelin ymmärtäminen edellyttää myös mun luonteeni tuntemista epäilyksittä. Ja mun psykopaattini tuntee mun luonteen ilman pienintäkään epäilystä siitä, että hän tietää mun luonteen läpikotaisin. Auttajat epäilevät jo mun ensimmäisiä sanojakin ja heille vaikuttaa olevan hyvinkin vaikeaa päästä perille luonteestani , niin eivät he voi siitä mitenkään päästä perille miten mun psykopaatti pelaa mun tunteilla. Varsinkin kun me molemmat olemme suht erilaisia useimmista auttajista itsestään. Ja toisiimme nähden äärimmäisen erilaisia jossain mielessä.
Ja ne tunneasiat linkittyy todella monimutkaisiin asioihin, joihin liittyy jo montaa lajia tiedettä ja kulttuuriakin ja vaikka mitä.
Ja mun psykopaattini tietää tämän huiman etumatkansa tässä asiassa. Minun tuntemisessani verrattuna kaikkiin ammattilaisiinkin.
Itse osaan analysoida tilanteen mielessäni aika hyvin, mutta mä vaan en ole niin kunnossa fyysiseltä hermostoltani että saisin kaiken aina toteutettua viisaimmaksi katsomallani tavalla. Vaikka uskon että mulla pohjimmiltaan olisi riittävä viisaus jos vaan hermostoni olisi vahvempi.
Siksikään se keskustelu ei auta mua, kun kysymys ei ole siitä etten mä ymmärtäisi pohjimmiltaan.
Siis jos otan keksityn yksinkertaistetun esimerkin. Mä esim. ymmärrän, että tässä ja tässä tilanteessa olisi viisainta nyt asetella kaikki kirjaimet aakkosjärjestykseen ja mä haluaisin koko sydämestäni laittaa ne aakkosjärjestykseen, mutta ne vaan menee väärin koska mä en näe juuri mitään.
Niin keskustelu tommosessa tilanteessa vaan turhauttaa. ..
Ja joo, ei se tietenkään ole normaalia että mun narsistini ja psykopaattini menee vaikeaksi tunnetilaltaan jopa siitä jos ostan kukan ilokseni. He ilmeisesti kokee jo siinä että olen livennyt heidän vallastaan.
Ja koska mä olen tunneherkkä mä selvästi tunnen sen kun he ei halua minun ostavan kukkaa ja se vaikuttaa minuun. Niin aikas mukavasti narsisti saa siinä kokea miltei yliluonnolliselta tuntuvaa vaikutusvaltaa johonkin...
Olen eilen käynyt salaostoksilla ja ostanut kukan josta narsisti ei tiedä mitään. Jos nyt tämän hoksaavat vähän huolestuvat siinä pelihousuistaan kenties. Kerran mä tilasin salaa filosofian kirjan jota narsistini ei hyväksynyt. Kauhea jännitys oli mulla päällä melkeen tärisin kun hiippailin sen kirjani kanssa kuin jonkin erittäin salaperäisen asian kanssa.
"Auttajat " selittivät asiaa näin: "Ehkä isäsi ajatteli sun parasta että sulla menee vähävaraisena rahaa hukkaan siihen kirjaan !"
" Niin aikas mukavasti narsisti saa siinä kokea miltei yliluonnolliselta tuntuvaa vaikutusvaltaa johonkin..."
Ja sinä itsesi tärkeäksi...
"Ja mun psykopaattini tietää tämän huiman etumatkansa tässä asiassa. Minun tuntemisessani verrattuna kaikkiin ammattilaisiinkin. "
Tai on psykopaattina manipuloinut sinut uskomaan että hänellä on etumatkaa.
Ja koska hän manipuloi sinua, hän tavallaan myös ohjaa ja jopa ennustaa sinua.
Olet hänen ohjenuorassaan.
Koska aiot irrottautua ja vapautua siitä?
Koska lakkaat kunnioittamasta psykopaattisi manipulaatio-etumatkaa ja noudattamasta sitä ja elämästä sen mukaan?
Aika asiaton kommentti sun auttajilta. Narsismia on vaikea kuvailla ulkopuolisille, varsinkin jos eivät ole siihen perehtyneet. Konkreettiset esimerkit auttaisivat varmaan heitä, ja meitä hahmottamaan tilannetta. Mitä tapahtuisi jos vaan heidän tunnetiloistaan piittaamatta ostelisit kirjoja tai kukkia?
Niin tässä on toimittava, mutta tunnetasolla se tuntuu ihan hurjalle "henkien taistelulle".
Tuli assosiaatio siihen että vaikka yleensä en ole kiinnostunut elokuvista, nuorena pidin elokuvasta Henkien Talo.
En pitänyt siitä auttajien kommentista, koska siitä tuli sellainen tunne että köyhän pitäisi olla myös sivistymätön, että köyhälle filosofia on turhaa.
Mä olin valmis alipainoisena paastoamaan saadakseni sen kirjan...
Eli se apu oli monella tavalla "ahdistavaa" kuten useimmiten.
Ensinnäkin minun haluttiin alistuvan narsistin ja vanhemman määräysvaltaan vielä jopa 50 vuotiaana 25 euron ostoksessakin. Se tuntui lisäksi suorastaan epänormaalille ja syrjivälle, että miksi auttaja haluaisi minut sellaiseen asemaan, joissa 50-vuotiaat eivät yleensä ole. Ja vähän niinkuin naureskelivat minulle, että harmittaako minua kun minun mielipidettäni ei oteta huomioon.
Tämän lisäksi se oli ahdistavaa juuri tuon luokkajako merkitysmaailma yhteyden vuoksi, että köyhän älyä ikäänkuin pitäisi rajoittaa. Köyhä saisi ajatella vain perustarpeita. Erittäin äärimmäisen ahdistava ajatus. Ja älyllisen kehityksen tukahduttaminen, äärimmäisen "ahdistavaa".
Sitte joku ehdottaa: "Oliskohan sulla ahdistushäiriö ?"
Vaikken ollut yhtään ahdistunut ennenkuin puhuin sellaisille auttajille, enkä heti sen jälkeenkään...
Vaan yksinkertaisesti se heidän esittämänsä ajatus oli ahdistava perustellusti.
Niin kirjoitan vähän huonosti niitä konkreettisia esimerkkejä, kun minua vähän vaivaannuttaa ajatus, että joku tunnistaisi omat puheensa täältä. Siksikin juttuni on vähän ympäripyöreää useimmiten, jotta se ei koskisi ketään tiettyä auttajaa, koska sen ei ole tarkoitus arvostella ketään henkilökohtaisesti. Eikä myöskään ole tarkoitus arvostella kaikkia auttajia yhtenä kimppuna, vaan tarkoituksena on arvostella tietynlaista ajatusmallia, jota saatetaan käyttää auttamisessakin.
Sehän on selvä poiuy että aikuinen ihminen saa itse päättää mitkä asiat priorisoi itselleen tärkeimmiksi. Millä tavalla se tuntuu henkien taistelulta, tuleeko riitaa tai haukkuuko hän/he sinua? Vai onko se hienovaraisempaa? Sano vaan jos utelen liikaa. Koen itseasiassa meissä olevan jotain samaa, minun läheiseni saattaa ruveta tuollaisissa tilanteissa raivoamaan minulle. En tarkoittanut pahalla, kun sanoin että saisit psykologeilta diagnoosin.
Yleensä mun ongelmaksi tarjotaan aina sitä ongelmaa mikä on lähimpänä kenenkin elämänkokemuksia tai asiantuntemusta :)
Jos mä tekisin listan siitä mitä kaikkia ongelmia ihmiset on ehdottaneet että mulla vois olla, niin se lista olisi todella pitkä ja hullunkurinen. En ota sitä tosissani lainkaan tässä vaiheessa. :)
Onko sulla joku diagnoosi ja siksi ehdotit sellaista minullekin ? :)
Siis kun sulle tuli tuo tunne että meissä olisi jotakin samaa :)
Se tuntuu henkien taistelulta, koska mä olen erittäin tunneherkkä ja tunnen tunteet voimallisesti ja monimuotoisesti. Mä tunnen ne kehossa, mä näen ne kuvina jne...
Mutta en missään tapauksessa halua tälle ominaisuudelle sinällään diagnoosia koska periaatteessa samalla ominaisuudella mä teen mun taiteetkin...
Ja mä rakastan tunteita yli kaiken !!!! Mutten niitä mitä narsistit aiheuttaa...
Mun taidekin on ennenkaikkea tunteellista, siis muidenkin näkökulmasta ja vaikuttaisi siltä, että tunteellinen taide on taiteenlajina vähenemään päin. Siksi en ole kovinkaan muodikas kenties.
Noin ideologisesti voisin sanoa olevani tunteiden asialla.