Miten pääsee lataamoon?

Heh heh... :DDD

Yksinkertaista, joskus on. Mietippä sitä.,,

Tämä puhutteli.
Mahtava homma minkä
oot tehnyt.

En ole aloittaja, mutta itselläni on jatkuva jaksamisongelma työssä erään mieshenkilön ikävän käytöksen vuoksi. Olen itse nainen. Kiusaamiskierre elämässäni alkoi joskus vuosina 2003 - 2004 eräästä koulutuspaikasta, minkä jälkeen se on jatkunut samankaltaisena useissa työ- ja opiskelupaikoissa, ja epäilen, että taustalla voi olla eräs henkilö/henkilöt, jotka ovat vain sairaalla tavalla ottaneet minut henkisen nylkemisen kohteeksi. Sitä kyllä on tapahtunut jo joskus aiemminkin, mutta nämä tietyllä tavalla samanlaiset tunnistetekijät ovat seuranneet elämässäni nimenomaan tämän koulutuspaikan jälkeen. Minulla on myös paljon mukavia työkavereita ja ihmisiä työpaikalla, ja ei tarvitse olla joka päivä tekemisissä tämän rasittavan tyypin kanssa. Minulla on vain 6 kk määrä-aikaisuutta jäljellä, niin jaksan jotenkin sen ajan loppuun.

Älä nyt pilaa nuoren ihmisen elämää hyvä hoitaja. Parempi olis, että tehtäis koko mielisairaanhoitajan ammatista loppu.

Toi on parempi:

"Kun tulee seuraava vapaapäivä, niin mene ensin edellisenä iltana parin tunnin rauhalliselle kävelylenkille johonkin luontoympäristöön ja istu välillä tuoliin tms. ja hengitä raitista ilmaa. Sitten mene kotiin, laita ovi lukkoon, turvaketju päälle, verhot kiinni, puhelin äänettömälle. Nuku pitkään. Sitten aamulla juot kahvia ja vettä runsaasti. Tee vessa asiat, kun tulee se aika ja tee rentouttavia venyttely ja voimisteluliikkeitä kotona. Käy pitkässä suihkussa ja vähän ulkona, syö kevyesti ja lue jotain tekstiä tai asiaa, mikä on itsellesi mielekästä. Ja toimita jotain tärkeitä pikkuasioita pois päiväjärjestyksestä. Jos luonnollisesti tuntuu olo väsyneeltä voi ottaa pienet päiväunet. "

Älä nyt sentään mihinkään mielisairaalaan mene. Sillä tiellä pilaat elämäsi.

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

Älä nyt pilaa nuoren ihmisen elämää hyvä hoitaja. Parempi olis, että tehtäis koko mielisairaanhoitajan ammatista loppu.

Toi on parempi:

"Kun tulee seuraava vapaapäivä, niin mene ensin edellisenä iltana parin tunnin rauhalliselle kävelylenkille johonkin luontoympäristöön ja istu välillä tuoliin tms. ja hengitä raitista ilmaa. Sitten mene kotiin, laita ovi lukkoon, turvaketju päälle, verhot kiinni, puhelin äänettömälle. Nuku pitkään. Sitten aamulla juot kahvia ja vettä runsaasti. Tee vessa asiat, kun tulee se aika ja tee rentouttavia venyttely ja voimisteluliikkeitä kotona. Käy pitkässä suihkussa ja vähän ulkona, syö kevyesti ja lue jotain tekstiä tai asiaa, mikä on itsellesi mielekästä. Ja toimita jotain tärkeitä pikkuasioita pois päiväjärjestyksestä. Jos luonnollisesti tuntuu olo väsyneeltä voi ottaa pienet päiväunet. "

Älä nyt sentään mihinkään mielisairaalaan mene. Sillä tiellä pilaat elämäsi.

Kiitoksia. Olen hieman samaa mieltä. Ei ole helppoa löytää edes ketään tarpeeksi vilpitöntä ihmistä, kenelle voisi avautua. Itse en ole kunnallisten mielenterveyspalvelujen kannalla, jonot ovat pitkät ja muutenkin olen hieman vastaan lääkkeitä. Toisaalta olen kuullut kerran yhdeltä diakonissalta, että lääkkeetkin on tehty kasveista, niin olen itse ajatellut, että riittävä monipuolinen ravinto ja liikunta ovat jo hyviä lääkkeitä. Olen opetellut harrastamaan aerobicin muunnelmaa kirobiccia. Se tapahtuu niin, että samalla liikkeeseen yhdistetään tahdonvoima tiettyihin asioihin. Onhan meitä Raamatussakin kehotettu polkemaan maahan kyykäärmeittein sikiöitä. Olen, tai yritän olla terveellä tavalla uskovainen, mutta silti normaalia elämää elän ilman liiallista vouhotusta mihinkään suuntaan.
En luota myöskään kaikenmaailman uskovaisiin sielunhoitajiin, koska nykyisin on niin paljon harhaoppeja, jotka voivat johtaa ihmisen entistä pahempaan ahdinkoon, ja lisäksi vetävät rahaa toiminnastaan sairailta ja heikoilta ihmisiltä. Olen kokemuksista oppinut oman kantapääni kautta. Naisena en voi myöskään luottaa toisiin naisiin. Välttämättä en voi luottaa miehiinkään, toisinaan heilläkin voi olla taka ajatuksia, ja miehet saavat helposti naisilta vääriä signaaleja. Jos menet puhumaan henkisissä vaivoissa, niin joku mies voi luulla, että olet kiinnostunut muussa mielessä. Joskus voi tietenkin olla tilanne, että onkin oikeasti kiinnostunut, mutta se on eri asia.

Mä voin sanoa, koska tiedän mistä puhun. Tosin alunperin mä kyllä jouduin mielisairaalaan niin se tie oli kyllä elämäni tuho, kun olin juuri saamassa elämästä kiinni. Nyt sitten niitä tuhoja joutuu korjaamaan vuosikaudet myöhemmin. Koko nuoruus meni hukkaan ja katosi. Lääkkeillä ja mielisairaalahoidolla saa ihmisen vaan sellaiseen tilaan, että vaikka se nukkuisi kotona, kärsisi lääkkeistä ym. niin kyllä se jos se jää sille tielle pysyvästi niin jossain vaiheessa viha kasvaa niin suureksi, että lääkkeillä turrutetut kyllä pistävät vaikka koko yhteiskunnan sekaisin tai tekevät jotain todella ikävää. Ongelmien syihin kukaan ei halua puuttua ja lääkkeitähän siinä vaan pakotetaan ottamaan, jonka tarkoituskin on tuhota ihmiselämä ja terapia on sitä, että yritetään aivopestä fiksuja nuoria heikoiksi ja syrjään ja lyödään maassa makaavaa. Mielenterveyshoito on sitä, että näytetään kaapin paikka vaikka sitten väkivaltaisesti. Kaapin paikka näytetään niin, että kohdellaan fiksuja ihmisiä tyhminä pikkulapsina, vaikka hoitohenkilökunta olisi itse kuinka tyhmiä ja pihalla tosielämästä. No lääkkeillähän saadaan kyllä elinikää vähennettyä ja aivot tohjoksi. Toivottavasti tappavat itsensä, sehän siinä on tarkoituksena. Jos koulukiusattu haluaa ainakin ajatuksissaan kostaa tai näyttää oikein kunnolla niin siinä koulukiusatuthan ovat siellä pöpilässä ja sen jälkeen he haluavat taatusti kostaa koko helvetin mielenterveyshoidolle.

Kaiken takana on trauma ja stressi, ahdistus jne. jotka johtuvat traumaatisoitumisesta. Traumatisoituminen johtuu yhdestä tai useimmiten useammasta sellaisesta kokemuksesta jota lapsena ja/tai nuorena ei ikinä olisi kenenkään pitänyt kohdata.

Ja jos haluat tulla vihaiseksi ja traumatisoitua niin mene mielisairaalaan ihan vapaaehtoisesti.
Ei, älkää menkö ja jos joudutte sinne niin potkaiskaa se helvetin ovi auki ja painukaa helvettiin ja omaiset pitäkää huoli, että koko helvetin laitos lentää helvettiin ja hoitajat saa kuulla kunniansa.

Anteeksi rujo kielenkäyttöni, mutta niin se vain on.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Kiitoksia. Olen hieman samaa mieltä. Ei ole helppoa löytää edes ketään tarpeeksi vilpitöntä ihmistä, kenelle voisi avautua. Itse en ole kunnallisten mielenterveyspalvelujen kannalla, jonot ovat pitkät ja muutenkin olen hieman vastaan lääkkeitä. Toisaalta olen kuullut kerran yhdeltä diakonissalta, että lääkkeetkin on tehty kasveista, niin olen itse ajatellut, että riittävä monipuolinen ravinto ja liikunta ovat jo hyviä lääkkeitä. Olen opetellut harrastamaan aerobicin muunnelmaa kirobiccia. Se tapahtuu niin, että samalla liikkeeseen yhdistetään tahdonvoima tiettyihin asioihin. Onhan meitä Raamatussakin kehotettu polkemaan maahan kyykäärmeittein sikiöitä. Olen, tai yritän olla terveellä tavalla uskovainen, mutta silti normaalia elämää elän ilman liiallista vouhotusta mihinkään suuntaan.
En luota myöskään kaikenmaailman uskovaisiin sielunhoitajiin, koska nykyisin on niin paljon harhaoppeja, jotka voivat johtaa ihmisen entistä pahempaan ahdinkoon, ja lisäksi vetävät rahaa toiminnastaan sairailta ja heikoilta ihmisiltä. Olen kokemuksista oppinut oman kantapääni kautta. Naisena en voi myöskään luottaa toisiin naisiin. Välttämättä en voi luottaa miehiinkään, toisinaan heilläkin voi olla taka ajatuksia, ja miehet saavat helposti naisilta vääriä signaaleja. Jos menet puhumaan henkisissä vaivoissa, niin joku mies voi luulla, että olet kiinnostunut muussa mielessä. Joskus voi tietenkin olla tilanne, että onkin oikeasti kiinnostunut, mutta se on eri asia.

Totta, uskovaiset voivat olla kaikkein pahimpia rikollisia ja hyväksikäyttäjiä. Pidä huoli itsestäsi.

annaskunisäskertoo kirjoitti:

Mä voin sanoa, koska tiedän mistä puhun. Tosin alunperin mä kyllä jouduin mielisairaalaan niin se tie oli kyllä elämäni tuho, kun olin juuri saamassa elämästä kiinni. Nyt sitten niitä tuhoja joutuu korjaamaan vuosikaudet myöhemmin. Koko nuoruus meni hukkaan ja katosi. Lääkkeillä ja mielisairaalahoidolla saa ihmisen vaan sellaiseen tilaan, että vaikka se nukkuisi kotona, kärsisi lääkkeistä ym. niin kyllä se jos se jää sille tielle pysyvästi niin jossain vaiheessa viha kasvaa niin suureksi, että lääkkeillä turrutetut kyllä pistävät vaikka koko yhteiskunnan sekaisin tai tekevät jotain todella ikävää. Ongelmien syihin kukaan ei halua puuttua ja lääkkeitähän siinä vaan pakotetaan ottamaan, jonka tarkoituskin on tuhota ihmiselämä ja terapia on sitä, että yritetään aivopestä fiksuja nuoria heikoiksi ja syrjään ja lyödään maassa makaavaa. Mielenterveyshoito on sitä, että näytetään kaapin paikka vaikka sitten väkivaltaisesti. Kaapin paikka näytetään niin, että kohdellaan fiksuja ihmisiä tyhminä pikkulapsina, vaikka hoitohenkilökunta olisi itse kuinka tyhmiä ja pihalla tosielämästä. No lääkkeillähän saadaan kyllä elinikää vähennettyä ja aivot tohjoksi. Toivottavasti tappavat itsensä, sehän siinä on tarkoituksena. Jos koulukiusattu haluaa ainakin ajatuksissaan kostaa tai näyttää oikein kunnolla niin siinä koulukiusatuthan ovat siellä pöpilässä ja sen jälkeen he haluavat taatusti kostaa koko helvetin mielenterveyshoidolle.

Kaiken takana on trauma ja stressi, ahdistus jne. jotka johtuvat traumaatisoitumisesta. Traumatisoituminen johtuu yhdestä tai useimmiten useammasta sellaisesta kokemuksesta jota lapsena ja/tai nuorena ei ikinä olisi kenenkään pitänyt kohdata.

Ja jos haluat tulla vihaiseksi ja traumatisoitua niin mene mielisairaalaan ihan vapaaehtoisesti.
Ei, älkää menkö ja jos joudutte sinne niin potkaiskaa se helvetin ovi auki ja painukaa helvettiin ja omaiset pitäkää huoli, että koko helvetin laitos lentää helvettiin ja hoitajat saa kuulla kunniansa.

Anteeksi rujo kielenkäyttöni, mutta niin se vain on.

Uskon sen. Elämä voi olla helvettiä. Mullakin on ollut monta jaksoa takana, ja olen käynyt elämässäni läpi vaikka mitä. Murrosikäisenä olin pedofiilin uhri. Sen jälkeen olin koulukiusattuna n. 3 vuotta. Parikymppisenä jouduin erääseen kirurgiseen operaatioon, ja tämän seurauksena elämäni ajautui katastrofiin. Olin sekaantunut itämaiseen filosofiaan ja harhaoppeihin. Olin muutenkin sekaisin, täysin maailmallisessa meiningissä, kävin diskoissa, poltin paljon tupakkia ja tein etelänmatkoja humukohteisiin. Työpaikalla oli henkistä väkivaltaa. Varastelin työpaikoista. Äitini sotki narsistisella tavalla elämääni. Sitten tulin uskoon. Myöhemmin olin mukana taikauskossa ja magiassa, ja elämäni meni uudelleen sekaisin. Uusi väkivaltakierre alkoi työpaikalla. Sen jälkeen yritin saada apua harhaoppisista seurakunnista. Olin mukana hullussa yritystoiminnassa, mistä velkaannuin 24 000 euroa. Nyt olen maksanut velkani. Elämä on vieläkin raskasta osittain, mutta jaksan kuitenkin hampaat irvessä päivästä toiseen.

annaskunisäskertoo kirjoitti:

Mä voin sanoa, koska tiedän mistä puhun. Tosin alunperin mä kyllä jouduin mielisairaalaan niin se tie oli kyllä elämäni tuho, kun olin juuri saamassa elämästä kiinni. Nyt sitten niitä tuhoja joutuu korjaamaan vuosikaudet myöhemmin. Koko nuoruus meni hukkaan ja katosi. Lääkkeillä ja mielisairaalahoidolla saa ihmisen vaan sellaiseen tilaan, että vaikka se nukkuisi kotona, kärsisi lääkkeistä ym. niin kyllä se jos se jää sille tielle pysyvästi niin jossain vaiheessa viha kasvaa niin suureksi, että lääkkeillä turrutetut kyllä pistävät vaikka koko yhteiskunnan sekaisin tai tekevät jotain todella ikävää. Ongelmien syihin kukaan ei halua puuttua ja lääkkeitähän siinä vaan pakotetaan ottamaan, jonka tarkoituskin on tuhota ihmiselämä ja terapia on sitä, että yritetään aivopestä fiksuja nuoria heikoiksi ja syrjään ja lyödään maassa makaavaa. Mielenterveyshoito on sitä, että näytetään kaapin paikka vaikka sitten väkivaltaisesti. Kaapin paikka näytetään niin, että kohdellaan fiksuja ihmisiä tyhminä pikkulapsina, vaikka hoitohenkilökunta olisi itse kuinka tyhmiä ja pihalla tosielämästä. No lääkkeillähän saadaan kyllä elinikää vähennettyä ja aivot tohjoksi. Toivottavasti tappavat itsensä, sehän siinä on tarkoituksena. Jos koulukiusattu haluaa ainakin ajatuksissaan kostaa tai näyttää oikein kunnolla niin siinä koulukiusatuthan ovat siellä pöpilässä ja sen jälkeen he haluavat taatusti kostaa koko helvetin mielenterveyshoidolle.

Kaiken takana on trauma ja stressi, ahdistus jne. jotka johtuvat traumaatisoitumisesta. Traumatisoituminen johtuu yhdestä tai useimmiten useammasta sellaisesta kokemuksesta jota lapsena ja/tai nuorena ei ikinä olisi kenenkään pitänyt kohdata.

Ja jos haluat tulla vihaiseksi ja traumatisoitua niin mene mielisairaalaan ihan vapaaehtoisesti.
Ei, älkää menkö ja jos joudutte sinne niin potkaiskaa se helvetin ovi auki ja painukaa helvettiin ja omaiset pitäkää huoli, että koko helvetin laitos lentää helvettiin ja hoitajat saa kuulla kunniansa.

Anteeksi rujo kielenkäyttöni, mutta niin se vain on.

Hyvin olet jaksanut ja selvinnyt kaikesta. Niin, kyllä se on varmasti helvetillistä se mielisairaala meininki. Voin jotenkin kuvitella sen. Ne on aikakovia ne myrkyt, mitä ne ihmisille sieltä antaa. En voi kuin toivoa kaikkea parasta sulle. Koita hoitaa itseäsi oikein hyvin kaikilla luonnollisilla keinoilla ravinnolla ja ulkoilulla ja levolla ja kaikella mielekkäällä tekemisellä. Ei ne sairaaloidenkaan tai hoitolaitosten hoidot paljon poikkea luonnollisista ja tavallisista menetelmistä, paitsi että ympäristö on laitosmaisempi ja lääkkeitä syötetään enemmän. Parempi ympäristö paranemisen kannalta on oma asunto. Hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Jos voin sanoa suoraan, niin parempi olisi saada rinnalle ihminen joka aidosti välittää ja rakastaa. Se voi parantaa paljon.

Olen itse tällä hetkellä määräaikaisessa työssä eräässä hoitolaitoksessa. Siellä on paljon hoitajia, jotka tekevät työtään sydämestä, ikäänkuin kutsumuksesta, ja ajattelevat potilaan parasta. Mutta ikävä kyllä joukkoon mahtuu myös piruja, tai olisiko parempi sanoa sellaisia ns. koviksia, joita elämä on kovettanut, ja he purkavat sitä kokemaansa niihin heikkoihin ihmisiin jotka siellä ovat hoidossa ja osaavat valita myös kiusaamisenn kohteeksi puolustuskyvyttömät ja herkät työkaverit. Vaikka en minä heistä välitä, kun tiedän sen, että itseään he siinä moksivat kokoajan. Olen lukenut paljon kiusattujen juttuja, ja moni on kertonut, että ovat myöhemmin kuulleet, minkälaisia vastoinkäymisiä ja raskautuksia ne kiusaajat ovat joutuneet itse elämässään kohtaamaan myöhemmin. Työpaikkani ei ole mielisairaala, mutta asiakkaat ovat muuten heikossa asemassa ja täysin puolustuskyvyttömiä.

Se on ihan hyvä. Oma rukous riittää mainiosti. Eikä siinä tarvita mitään armolahjoja, kielillä puhumisia yms. meininkiä. Parempi pysyä kaukana kaikesta epämääräisestä. Minä rauhoitun hyvin, kun menen kävelemään meren rantaan. Kun sinne katsoo ja hengittää, se on kuin olisi Jumalan sylissä. Erilaisilla ilmoilla ja eri aikaan päivästä taivas on erinäköinen. Samalla voi rukoilla mitä mieleen tulee.

No niin. Luonto rauhoittaa ja se on tiedetty ammoisista ajoista asti. Suomalaisessa yhteiskunnassa on vikaa, tämä on hieman sairas yhteiskunta, jossa ihmiset voivat huonosti. Tämä hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ihmiset voivat huonosti vaikka toisin väitettäisiin. Hyvinvointivaltio on pahoinvoivien ihmisten valtio. Täällä on kireä ja kiukkuinen ilmapiiri ja tyytymättömyys omaan itseen on täällä korkealla tasolla. Suomalaiset ovat pelkureita, jotka purkavat omaa pelkuruuttaan muihin ihmisiin. Kyllä sairaaloiden ja avohoidon menetelmät ovat ihan eri maailmasta kuin luomumenetelmät. Antaa luonnon hoitaa ja käyttäkää ihmiset ihan omaa järkeä. Useimmilta suomalaisilta on kadonnut maalaisjärki kokonaan. Omasta asunnosta on hyötyä, mutta silloin pitäisi saada hyvät naapurit ja jos siinä lotossa on huono onni niin saatat löytää itsesi vaikka mielisairaalasta.
Totta kai kaikki kaipaisivat rinnalleen rakkautta. Rakkauden voima parantaa ihmisen, mutta huono suhde tekee vaan hallaa.

Älkää nyt ainakaan uskoko mihinkään serotoniini- tai dopamiinihypoteeseihin. Oikeasti lässytilässyti. Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitten ei anna mennä edes sisään.

" Koita hoitaa itseäsi oikein hyvin kaikilla luonnollisilla keinoilla ravinnolla ja ulkoilulla ja levolla ja kaikella mielekkäällä tekemisellä."

Tietysti. Lopeta sinä se hampaat irvessä meneminen.

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

No niin. Luonto rauhoittaa ja se on tiedetty ammoisista ajoista asti. Suomalaisessa yhteiskunnassa on vikaa, tämä on hieman sairas yhteiskunta, jossa ihmiset voivat huonosti. Tämä hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ihmiset voivat huonosti vaikka toisin väitettäisiin. Hyvinvointivaltio on pahoinvoivien ihmisten valtio. Täällä on kireä ja kiukkuinen ilmapiiri ja tyytymättömyys omaan itseen on täällä korkealla tasolla. Suomalaiset ovat pelkureita, jotka purkavat omaa pelkuruuttaan muihin ihmisiin. Kyllä sairaaloiden ja avohoidon menetelmät ovat ihan eri maailmasta kuin luomumenetelmät. Antaa luonnon hoitaa ja käyttäkää ihmiset ihan omaa järkeä. Useimmilta suomalaisilta on kadonnut maalaisjärki kokonaan. Omasta asunnosta on hyötyä, mutta silloin pitäisi saada hyvät naapurit ja jos siinä lotossa on huono onni niin saatat löytää itsesi vaikka mielisairaalasta.
Totta kai kaikki kaipaisivat rinnalleen rakkautta. Rakkauden voima parantaa ihmisen, mutta huono suhde tekee vaan hallaa.

Älkää nyt ainakaan uskoko mihinkään serotoniini- tai dopamiinihypoteeseihin. Oikeasti lässytilässyti. Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitten ei anna mennä edes sisään.

" Koita hoitaa itseäsi oikein hyvin kaikilla luonnollisilla keinoilla ravinnolla ja ulkoilulla ja levolla ja kaikella mielekkäällä tekemisellä."

Tietysti. Lopeta sinä se hampaat irvessä meneminen.

Ei voi muuta kuin mennä hampaat irvessä. Nukuin pommiin tänään. Tämä on uskomatonta mutta totta. Puhelimessa oli herätys, mutta jostain syystä se ei herättänyt tai sitten olen painanut sen kiinni. No, siitäpähän saa opetuksen ja säikäytyksen ja ajattelemisen aihetta ainakin eräs.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Ei voi muuta kuin mennä hampaat irvessä. Nukuin pommiin tänään. Tämä on uskomatonta mutta totta. Puhelimessa oli herätys, mutta jostain syystä se ei herättänyt tai sitten olen painanut sen kiinni. No, siitäpähän saa opetuksen ja säikäytyksen ja ajattelemisen aihetta ainakin eräs.

Siis tarkoitan, että älä koskaan luovuta, mutta älä mene tiukkapipoisesti ja liian stressaantuneesti. Hammasta voi ja kannattaa välillä purra, mutta älä ylitä voimiasi väkisin.

Älä jätä häntä silti yksin. Käy katsomassa säännöllisesti ja viikottain. Usein sairaaloissa olevat ihmiset unohdetaan sinne oman onnensa ja sairaalahenkilökunnan varaan. Joskus tulee väärä vaikutelma kun ihminen ei kommunikoi enää normaalisti, tai on muuten poissaolevampi kuin ennen. Totuus voi olla kuitenkin, että hän on paljon voimakkaammin tietoinen ympäröivästä maailmasta ja täydessä ymmärryksessä ja pystyy jollain tavalla tekemään toiveensa selväksi. Se antaa paljon voimia, jos joku käy katsomassa. Kaikki mitä me tehdään heikompien hyväksi tulee meille takaisin toista kautta. Joku toinen, joka on sinua vahvemmassa asemassa voi tukea sinua. Itse olen kokenut asian näin. Me saadaa sitä takaisin, mitä annetaan itse. Ihme voi vielä tapahtua hänessä.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Älä jätä häntä silti yksin. Käy katsomassa säännöllisesti ja viikottain. Usein sairaaloissa olevat ihmiset unohdetaan sinne oman onnensa ja sairaalahenkilökunnan varaan. Joskus tulee väärä vaikutelma kun ihminen ei kommunikoi enää normaalisti, tai on muuten poissaolevampi kuin ennen. Totuus voi olla kuitenkin, että hän on paljon voimakkaammin tietoinen ympäröivästä maailmasta ja täydessä ymmärryksessä ja pystyy jollain tavalla tekemään toiveensa selväksi. Se antaa paljon voimia, jos joku käy katsomassa. Kaikki mitä me tehdään heikompien hyväksi tulee meille takaisin toista kautta. Joku toinen, joka on sinua vahvemmassa asemassa voi tukea sinua. Itse olen kokenut asian näin. Me saadaa sitä takaisin, mitä annetaan itse. Ihme voi vielä tapahtua hänessä.

Sä oot ihan oikeessa. Toivotaan ihmettä. Hän tarvitsisi nyt läheisten ihmisten, sukulaisten ja ystävien riittävää apua ja tukea. Ei ihmisellä ole toivoa elleivät hänen läheisensä oikeastaan jatkuvasti käy mielisairaalassa vierailemassa ja vähän välillä kovistelekin hoitohenkilökuntaa.
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja kyllä sairaalahenkilökunta voi olla yksiä piruja painamaan ihmistä alaspäin kohti toivottomuutta. Ne lääkkeet ovat kyllä hirveitä myrkkyjä. Ihminen muuttuu niillä muuksi kuin hän oikeasti on.

Olen nainen. En ole lääkkeistä muuttunut muuksi kuin oikeasti olen aina ollut. Kukaan ei voisi edes aavistaa, että olen jo vuosia syönyt masennuslääkettä ja neuroleptiä. En ole koskaan ollut mitenkään vaarallinen kenellekään. Osa heistä, jotka eivät hoida itseään eivätkä syö lääkkeitäkään, sen sijaan saattavat olla vaarallisia ympäristölleen ja itselleen. Vapaaehtoisessa hoitoonhakeutumisessa ketään ei voi pitää sairaalassa väkisin ja pakkohoitosairaansijoja on vähennetty paljon. Muutenkin sairaalahoito on muuttunut erittäin paljon inhimillisemmäksi verrattuna esim. 1980-lukuun.

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

Sä oot ihan oikeessa. Toivotaan ihmettä. Hän tarvitsisi nyt läheisten ihmisten, sukulaisten ja ystävien riittävää apua ja tukea. Ei ihmisellä ole toivoa elleivät hänen läheisensä oikeastaan jatkuvasti käy mielisairaalassa vierailemassa ja vähän välillä kovistelekin hoitohenkilökuntaa.
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja kyllä sairaalahenkilökunta voi olla yksiä piruja painamaan ihmistä alaspäin kohti toivottomuutta. Ne lääkkeet ovat kyllä hirveitä myrkkyjä. Ihminen muuttuu niillä muuksi kuin hän oikeasti on.

Riippuu tilanteesta, joskus voi olla, että esim. henkilöllä ei ole perhettä ja vanhemmat voi olla jo sen ikäsisiä, etteivät enää jaksa käydä katsomassa. Voi olla myös, että muut perheenjäsenet asuvat kaukana toisella paikkakunnalla. Joskus voi olla, että ystävät ovat ainoa henkireikä ja ovi ulkomaailmaan. Oman kokemukseni mukaan hoitolaitosten asiakkaille ja heidän toipumiselleen merkitsee paljon se, että joku esim. käy heidän kanssaan ulkona ja muillakin asioilla, ottaa mukaan, tai vie vaikka omaan kotiinsa viikonloppukylään, jos sellaista mahdollisuutta on. Usein hoitajilla ei riitä resursseja tähän kaikkeen, vaikka haluja olisi kuinka. Työvoimaa ei ole riittävästi.

Siinä työpaikassa missä itse olen, voin sanoa, että melkein kaikilla on sydän mukana työssä. Yhden ns. "pirun" olen tavannut, joka käyttäytyy tökerösti sekä potilaita, että monia työkavereita kohtaan. Mutta yksikin piru voi raskauttaa heikossa asemassa olevan ihmisen tai työkaverin elämää. Tänään itselläni oli taas ihan mukava päivä, ja mukavat työkaverit.

Toisaalta noista lääkkeistä hieman... usein ne voivat olla avuksi, mutta voi olla että monet lääkkeet ja annokset ovat aika voimakkaita ja vahvoja. Silti joissakin vaivoissa voi olla avuksi, jos on esim. kysymyksessä irrottautuminen jostain huumeesta tai ihminen tarvitsee jotain rauhoittavaa tilapäisesti raskaassa elämäntilanteessa esim. ihmisen menetys, lemmikkieläimen kuolema jne. Mutta kyllä olen luonnollisten menetelmien kannattaja. Kenenkään ei tulisi kuitenkaan jättää lääkkeitä kerralla pois, sekin voi koitua vaaralliseksi. Mutta pikkuhiljaa voi yrittää omahoidon avulla siirtyä enemmän riippumattomaan asemaan.

Kyllä elämänkokemukset voivat olla niin rankkoja, että ne voivat laukaista jotain vielä vuosienkin kuluttua, mutta eihän lääkkeillä näitä ongelmia ratkota, vaan jotenkin niitä asioita pitäisi käsitellä lähinnä omassa mielessä ja vahvistua.

Kirjoitin omasta kokemuksesta.

elämäänsä-tyytyväinen kirjoitti:

Olen nainen. En ole lääkkeistä muuttunut muuksi kuin oikeasti olen aina ollut. Kukaan ei voisi edes aavistaa, että olen jo vuosia syönyt masennuslääkettä ja neuroleptiä. En ole koskaan ollut mitenkään vaarallinen kenellekään. Osa heistä, jotka eivät hoida itseään eivätkä syö lääkkeitäkään, sen sijaan saattavat olla vaarallisia ympäristölleen ja itselleen. Vapaaehtoisessa hoitoonhakeutumisessa ketään ei voi pitää sairaalassa väkisin ja pakkohoitosairaansijoja on vähennetty paljon. Muutenkin sairaalahoito on muuttunut erittäin paljon inhimillisemmäksi verrattuna esim. 1980-lukuun.

Voi niistä olla apuakin, en halua enkä voi kieltää asiaa. Ei ne ihmistä muuta. Ainakin itse pidän ja kunnioitan ihmisistä ihan samalla tavalla tai jopa enemmänki riippumatta siitä, käyttävätkö he jotain lääkettä johonkin vaivaan tai ei.

elämäänsä-tyytyväinen kirjoitti:

Olen nainen. En ole lääkkeistä muuttunut muuksi kuin oikeasti olen aina ollut. Kukaan ei voisi edes aavistaa, että olen jo vuosia syönyt masennuslääkettä ja neuroleptiä. En ole koskaan ollut mitenkään vaarallinen kenellekään. Osa heistä, jotka eivät hoida itseään eivätkä syö lääkkeitäkään, sen sijaan saattavat olla vaarallisia ympäristölleen ja itselleen. Vapaaehtoisessa hoitoonhakeutumisessa ketään ei voi pitää sairaalassa väkisin ja pakkohoitosairaansijoja on vähennetty paljon. Muutenkin sairaalahoito on muuttunut erittäin paljon inhimillisemmäksi verrattuna esim. 1980-lukuun.

No joo en mäkään koskaan ole ollut vaarallinen kenellekään. Ihmiset saavat väärinkäsityksiä varsinkin kun ihmiset vain keskittyvät leimaamaan muita hulluiksi ja potkivat päähän. Sitten jos vielä joku kaheli vainoaa ja valehtelee viranomaisille niin vaikeaahan se kaikille on.
Sulla on ollut todella hyvä onni, etteivät lääkkeet ole muuttaneet sinua ja olet pärjännyt lääkkeiden kanssa. Mulle ne ei ainakaan sovi ollenkaan eikä sovi monelle muullekaan. Suurin osa pystyisi elämään ilman lääkkeitä, mutta psykoosilääkitys pitää lopettaa hyvin hitaasti pitkän ajan kuluessa niin, että annostusta vaan vähennetään vaikka vuodenkin ajan aina vaan pienemmäksi ja masennuslääkkeistä tiedetään, että niillä on lähinnä vain haittoja ja naisille masennuslääkkeet sopivatkin paremmin kuin miehille, joille niistä on vain haittaa. Naisten ja miesten aivot ovat erilaiset ja miehille niistä lääkkeistä on vain haittaa. Lääkkeitä pitäisi kehittää jopa sukupuolierot huomioiden. Masennuslääkkeistä tiedetään kyllä, että ne eivät tehoa, mutta aiheuttavat useimmille naisillekin enemmänkin vain haittoja.

Harvempi tarvitsisi lääkkeitä. En tiedä miten kukaan voi jaksaa tai osata tehdä mitään niiden kanssa, oli lääke tai annos mikä tahansa. Ei ainakaan mun pää niitä kestä eikä kestä kroppakaan.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Voi niistä olla apuakin, en halua enkä voi kieltää asiaa. Ei ne ihmistä muuta. Ainakin itse pidän ja kunnioitan ihmisistä ihan samalla tavalla tai jopa enemmänki riippumatta siitä, käyttävätkö he jotain lääkettä johonkin vaivaan tai ei.

Hienoa! Olet täysin oikeassa. Kyllä ne tietyllä tapaa ovat vaikuttaneet minun persoonallisuuteen ja nimenomaan erittäin haitallisesti, mutta on se ihminen siellä, kun pääsee lääkkeistään ja on sujut itsensä kanssa. Minä olen nyt sujut, olen tehnyt sen mitä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Toivottavasti minun ei tarvitse enää ikinä palata asiaan. Toivottavasti nähdään joskus ihan kasvotusten keitä sitten olettekin. Minä lähden nyt elämään. Hei!

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

Hienoa! Olet täysin oikeassa. Kyllä ne tietyllä tapaa ovat vaikuttaneet minun persoonallisuuteen ja nimenomaan erittäin haitallisesti, mutta on se ihminen siellä, kun pääsee lääkkeistään ja on sujut itsensä kanssa. Minä olen nyt sujut, olen tehnyt sen mitä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Toivottavasti minun ei tarvitse enää ikinä palata asiaan. Toivottavasti nähdään joskus ihan kasvotusten keitä sitten olettekin. Minä lähden nyt elämään. Hei!

Toivon sitä samaa, ja kaikkea hyvää sinun elämääsi. Olisi mielenkiintoista kuulla, että mistä päin Suomea olet?

Minä heräsin juuri eloon. Se on nyt ohi. Huomenna on ihan uusi päivä. Kyllä sinä minut löydät jos haluat ja niin löytää moni muukin. Mä oon nyt sekoiluni sekoillut. Mulle tuli sisäinen rauha.
Kyllä me tavataan jos sä haluat. Mäkin tykkään kävellä meren rannalla. Muhun ei tosin saa yhteyttä tämän palstan kautta. Mä katoan ja keskityn omiin asioihin. Niin että heippa :)

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Minä heräsin juuri eloon. Se on nyt ohi. Huomenna on ihan uusi päivä. Kyllä sinä minut löydät jos haluat ja niin löytää moni muukin. Mä oon nyt sekoiluni sekoillut. Mulle tuli sisäinen rauha.
Kyllä me tavataan jos sä haluat. Mäkin tykkään kävellä meren rannalla. Muhun ei tosin saa yhteyttä tämän palstan kautta. Mä katoan ja keskityn omiin asioihin. Niin että heippa :)

Hei, kiitoksia. Mulle tuli kyllä jo aikaisemmin tämän keskustelun aikana ajatus, että olisi mukava ja mielenkiintoista joskus tavata ja keskustella asioista ihan kasvotusten ihan "kaveri hengessä". Mukava kuulla, että sait sisäisen rauhan. Kiitoksia sulle myös hyvistä neuvoista ja oli mukava keskustelu. Mistä mä voin sitten löytää sut? Ollaanko joskus tavattu?
Älä kuitenkaan katoa vielä.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Minä heräsin juuri eloon. Se on nyt ohi. Huomenna on ihan uusi päivä. Kyllä sinä minut löydät jos haluat ja niin löytää moni muukin. Mä oon nyt sekoiluni sekoillut. Mulle tuli sisäinen rauha.
Kyllä me tavataan jos sä haluat. Mäkin tykkään kävellä meren rannalla. Muhun ei tosin saa yhteyttä tämän palstan kautta. Mä katoan ja keskityn omiin asioihin. Niin että heippa :)

Menen nyt nukkumaan, ettei tarvitse huomenna pelätä nukkuvansa pommiin. Tämä ilma väsyttää normaalia enemmän, ja en luota mun puhelimen herätykseen, kun se on ollut hieman epäkunnossa. Olen kotona takaisin vasta n. klo 20, jollen mene merenrantakävelylle suoraan työmatkalta. Maanantaina on aamuvuoro, niin voi olla, että yritän tulla nopeasti kotiin lepäämään. Haluan todella sydämestäni toivottaa varjelusta sulle kaikkeen, kuka sitten oletkin. Ja joskus olisi mukava tavata kasvotusten ihan "kaveri hengessä". Tuli hieman sellainen fiilis, että lähdit pois ja jostain syystä jotain jäi taas hieman kesken ja epäselväksi, että miksi katosit. Haluaisin kertoa, että sun ei tarvitse mun takia ainakaan kokea mitään ns. "estoja", pelkoja tms. tarvetta muuttua. Ainakin itse tunnen olevani monessa mielessä todella keskeneräinen kaukana täydellisyydestä, ja olen todella herkkä ja ujokin, mutta toisen ihmisen seurassa on mahdollista kehittyä ja kasvaa henkisesti ja muutenkin. Tarkoitan siis ensisijaisesti kaverihengessä. Olen joskus tuntenut henkilön, jolla on ollut samanlaisia kokemuksia, kuin mistä kerroit. En halua kuitenkaan painostaa mihinkään.

Juu niitä kavereita, mutta mä otan joskus sen kuuluisan yhdensuuntaisen lipun ulkomaille ja "kaikkihan sen tietää". Kuinkas moni toivottavasti uusi kaveri haluaa lähteä mukaan ;) Mä lähden Saksaan sitten kun saan rahat kokoon enkä tuu sitten enää takaisin. Saksasta on halpaa käydä kylässä Suomessa. Lentokoneet lentää!
Sitten kun vielä löytäis myös naisen, joka haluaa lähteä mukaan ja joka ei oo pelkkä kaveri tai sitten pitää löytää valmiiksi saksalainen nainen ;) Mäkin oon "heikko" ja "herkkä", mutta mä en pelkää edes KGB:tä vaikka ne niin luulee ;) Ne ei todella oo tajunnu kenen kanssa ne on tekemissä. Suomalainen ei vittu pelkää! Kaiken takana on KGB sanoo vanha sananlaskukin, mutta se pitää vaan tiedostaa ja pysyä pois sen pikkunilkin ärsyttämisestä. Antaa Jessica Aron ja muutamien muiden saada kaikki paska niskaan :) Otan osaa Jessica :(

Nähdään :)

Mä olin vähän haikee ja nukuin huonosti, koska niinhän se on, tää maa on sairas ja tämä maa on sairastuttanut mut, tämä maa ei tule muuttumaan ja siksi minä lähden ja mun on pitänyt häipyä jo vuosikausia sitten, mutta kun tuli pahoja mutkia matkaan ;)

Niin, että heippa :) Lähde elämään, mä voin olla tukena. Älä tuu enää tälle palstalle etsimään mua. Kyllä sä mut löydät.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei, kiitoksia. Mulle tuli kyllä jo aikaisemmin tämän keskustelun aikana ajatus, että olisi mukava ja mielenkiintoista joskus tavata ja keskustella asioista ihan kasvotusten ihan "kaveri hengessä". Mukava kuulla, että sait sisäisen rauhan. Kiitoksia sulle myös hyvistä neuvoista ja oli mukava keskustelu. Mistä mä voin sitten löytää sut? Ollaanko joskus tavattu?
Älä kuitenkaan katoa vielä.

Niin, en mä tänään ole lähdössä mihinkään. Mulla saattaa olla hyvin muutamia vuosia aikaa olla Suomessa :) Minulla on astma ja homeongelma, sekä allergioita. Pidemmällä aikavälillä minun on pakko lähteä Suomesta. Luota minuun, tiedän mitä teen. Minä järjestän asiat niin, että sopiva astmahoitola löytyy. Saksassa on aina hyväpalkkaisia töitä tarjolla oikeastaan kenelle tahansa kuka vaan töihin menee. Suomalaiset on tosi haluttuja, sinne pääsisi töihin vaikka kuka suomalainen, joka on rohkea ja osaava ja vaan lähtee. Rohkeita pitkäaikaistyöttömiäkin on sinne lähtenyt ja sille tielle jäänyt. Pitää vaan opetella kieli, valmistella asioita, lomailla maassa ja näyttäytyä paikan päällä ja tehdä vaikutus, opetella paikalliset tavat. Minuakin on nyitty hihasta, vaikka Suomessa vaan tönitään ihmisiä nurin ja tuupitaan pihalle. Saksassa on monella alalla aivan hirveä työvoimapula ja siellä on paikkoja joihin voi vaan kävellä ovesta sisään ja aloitta työt. Siellä on oikeasti töitä ja rauhallista ja edullista elää ja se kansa osaa pitää hauskaa. Me mennään vaan bileisiin mukaan jos mä saan porukkaa kasaan. Mä uin siellä kuin kala vedessä. Mä järjestän asiat jos vaan rohkeita lähtijöitä ilmoittautuu ja mä tiedän, että lähtijöitä olisi aika paljon.

Sisäisen rauhan saa, kun tekee pari sellaista latinkia, että menee oikeisiin osoitteisiin.
Ihmiset puuttuvat toisten asioihin tuntematta ihmistä ollenkaan ja heille on näytettävä, että näpit irti ja turpa tukkoon jollei ole muuta kuin tyhmiä neuvoja, häiriköintiä, vähättelyä ja viranomaisiin yhteyden ottoja luvassa tai sitten vaan kaikenlaista höpöpuhetta tarjolla. Sinäkin tiedät sen, että jos on jotain kysyttävää henkilön voinnista tai asioista niin silloin pitää kysyä henkilöltä itseltään! Ihmiset voisivat pitää huolen ihan omista asioistaan jolleivat osaa muuta kuin sekoittaa muiden asioita. Ihmiset sotkeutuvat asioihin, joista heillä ei ole hajuakaan.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Niin, en mä tänään ole lähdössä mihinkään. Mulla saattaa olla hyvin muutamia vuosia aikaa olla Suomessa :) Minulla on astma ja homeongelma, sekä allergioita. Pidemmällä aikavälillä minun on pakko lähteä Suomesta. Luota minuun, tiedän mitä teen. Minä järjestän asiat niin, että sopiva astmahoitola löytyy. Saksassa on aina hyväpalkkaisia töitä tarjolla oikeastaan kenelle tahansa kuka vaan töihin menee. Suomalaiset on tosi haluttuja, sinne pääsisi töihin vaikka kuka suomalainen, joka on rohkea ja osaava ja vaan lähtee. Rohkeita pitkäaikaistyöttömiäkin on sinne lähtenyt ja sille tielle jäänyt. Pitää vaan opetella kieli, valmistella asioita, lomailla maassa ja näyttäytyä paikan päällä ja tehdä vaikutus, opetella paikalliset tavat. Minuakin on nyitty hihasta, vaikka Suomessa vaan tönitään ihmisiä nurin ja tuupitaan pihalle. Saksassa on monella alalla aivan hirveä työvoimapula ja siellä on paikkoja joihin voi vaan kävellä ovesta sisään ja aloitta työt. Siellä on oikeasti töitä ja rauhallista ja edullista elää ja se kansa osaa pitää hauskaa. Me mennään vaan bileisiin mukaan jos mä saan porukkaa kasaan. Mä uin siellä kuin kala vedessä. Mä järjestän asiat jos vaan rohkeita lähtijöitä ilmoittautuu ja mä tiedän, että lähtijöitä olisi aika paljon.

Sisäisen rauhan saa, kun tekee pari sellaista latinkia, että menee oikeisiin osoitteisiin.
Ihmiset puuttuvat toisten asioihin tuntematta ihmistä ollenkaan ja heille on näytettävä, että näpit irti ja turpa tukkoon jollei ole muuta kuin tyhmiä neuvoja, häiriköintiä, vähättelyä ja viranomaisiin yhteyden ottoja luvassa tai sitten vaan kaikenlaista höpöpuhetta tarjolla. Sinäkin tiedät sen, että jos on jotain kysyttävää henkilön voinnista tai asioista niin silloin pitää kysyä henkilöltä itseltään! Ihmiset voisivat pitää huolen ihan omista asioistaan jolleivat osaa muuta kuin sekoittaa muiden asioita. Ihmiset sotkeutuvat asioihin, joista heillä ei ole hajuakaan.

Jos oikeasti haluaa töihin niin ei tietenkään pidä mennä mihinkään Berliiniin johon suomalaiset tunkee, kun ei ne paremmasta tiedä. Berliini on Saksan pahin ja yksi sekopäisimmistä bilemestoista, niin se sopii hyvin tyhmille suomalaisille ja asuuhan siellä kaupunkialueella melkein yhtä paljon väkeä kuin koko Suomessa ja siksi se kiehtoo kansaa, joka haluaa sekoilla elämässään. Eikä siellä ole edes kovin hyvin töitä, vaikka hyväpalkkaisia ammatteja sinne onkin koko ajan auennut enemmän ja enemmän. Jos oikeasti haluaa töitä ja elää hyvää ja rauhallista elämää niin sitä pitää etsia ihan sieltä oikeasta Saksasta.

Eikä Hampuri ole kanssa kovin kiva paikka. Suomalaiset tunkee sinnekin nokkansa ja jos Berliini tai Hampuri on se kaikenkertova ensivaikutelma Saksasta niin kyllä saa pettyä pahasti varsinkin siihen nähden mitä on tarjolla. Jotkut tunkee kanssa innolla Dresdeniin ja siellä saa kyllä aika äkkiä pettyä ellei ole hieman taiteilijaluonteinen. Dresden on tosin rauhoittumassa ja nousemassa. Saksassa on ne tietyt alueet jossa on aina rauhallista ja töitä ja mukava ilmastokin vielä,toisin kuin bilepaikoissa. Metsän reunalle vaan asumaan. Se sopii suomalaisille.

Niin olitsä lähössä Saksaan? Me nimittäin lähdetään sitten aikanaan jos sä oot lähössä?
Sun alalla on Saksassa vähän niin kuin kysyntää. Mut kannattaa vähän reenata kehoa kun on niitä korkeuseroja.

Saksassa on sitten myös helvetin hyviä Taekwondosaleja jos haluaa sellaista harrastaa. Saattaa ilmaston puolesta sopia vähän köhäisemmällekin. Ihan loppukaneetiksi:

Pysäkää erossa suvun sisäisistä asioista! Näillä lakeuksilla saunan takana on vielä tilaa.

mälähdennytvetään kirjoitti:

Juu niitä kavereita, mutta mä otan joskus sen kuuluisan yhdensuuntaisen lipun ulkomaille ja "kaikkihan sen tietää". Kuinkas moni toivottavasti uusi kaveri haluaa lähteä mukaan ;) Mä lähden Saksaan sitten kun saan rahat kokoon enkä tuu sitten enää takaisin. Saksasta on halpaa käydä kylässä Suomessa. Lentokoneet lentää!
Sitten kun vielä löytäis myös naisen, joka haluaa lähteä mukaan ja joka ei oo pelkkä kaveri tai sitten pitää löytää valmiiksi saksalainen nainen ;) Mäkin oon "heikko" ja "herkkä", mutta mä en pelkää edes KGB:tä vaikka ne niin luulee ;) Ne ei todella oo tajunnu kenen kanssa ne on tekemissä. Suomalainen ei vittu pelkää! Kaiken takana on KGB sanoo vanha sananlaskukin, mutta se pitää vaan tiedostaa ja pysyä pois sen pikkunilkin ärsyttämisestä. Antaa Jessica Aron ja muutamien muiden saada kaikki paska niskaan :) Otan osaa Jessica :(

Nähdään :)

Mä olin vähän haikee ja nukuin huonosti, koska niinhän se on, tää maa on sairas ja tämä maa on sairastuttanut mut, tämä maa ei tule muuttumaan ja siksi minä lähden ja mun on pitänyt häipyä jo vuosikausia sitten, mutta kun tuli pahoja mutkia matkaan ;)

Niin, että heippa :) Lähde elämään, mä voin olla tukena. Älä tuu enää tälle palstalle etsimään mua. Kyllä sä mut löydät.

Hei, kiitoksia sulle todella paljon näistä kaikista viesteistä. Mun täytyy sanoa, että olen hieman " pihalla".

En tiedä enkä ymmärrä miten tuo Jessica Aro liittyy asioihin. Tiedän vain, että mulla on sydämessä eräs mies, joka on joskus puhunut ja kertonut elämästään jossain päin Helsinkiä, ja hänellä oli samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Jotenkin musta on alkanut tuntua, että sinä et voi olla se sama henkilö. Ja sulla on mielessä jokin toinen sun sydämessä. Mun on kuitenkin vaikea rakastaa ketään toista kuin häntä ihan tosta vaan... Ei hän koskaan puhunut mitään Saksaan muuttamisesta. Mulle vois tulla siellä tosi paljon ongelmia, koska en osaa kieltä kuin vähän.

On tämä ollut kuitenkin mukava keskustelu, ja olen myös itse saanut tästä paljon. Kaikesta huolimatta haluan olla sun kaveri ja toivon sulle kaikkea hyvää kaikessa ja erityisesti oikein yliluonnollista varjelusta. Olen aika väsynyt, ja pakko päästä pian iltapuuhiin ja lepäämään, koska huomenna täytyy herätä jo ennen kuutta. Kävin ostamassa uuden herätyskellon, kun puhelin on epäkunnossa.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Niin olitsä lähössä Saksaan? Me nimittäin lähdetään sitten aikanaan jos sä oot lähössä?
Sun alalla on Saksassa vähän niin kuin kysyntää. Mut kannattaa vähän reenata kehoa kun on niitä korkeuseroja.

En toisaalta oikein tiedä, voisin ehkä harkita Saksaankin muuttoa, jos olisit eräs henkilö, mutta en tiedä, että miten Saksa on sitten sen parempi kuin Suomi? Mulle riittäis Suomi oikein hyvin, jos saisin viettää yhteistä elämää sen henkilön kanssa, joka mulla on sydämessä, ja joka on lumonnut mut. Mun on vaikea ajatella ketään toista kuin häntä tai hänen kaksoisolentoaan, jos sellaista löytyy.

Vielä jonkin aikaa sitten mulla oli suunnitelmissa muutto jenkkeihin, mutta mieleni on muuttunut, kun eräs henkilö lumosi minut. Toisaalta olen ajatellut, että mulle riittäisi Suomi, mutta sitten kun joskus pääsen eläkkeelle, jos elän niin kauan, niin voisin muuttaa ulkomaille johonkin kivaan paikkaan, missä on meri lähellä. Tai ainakin viettää pidempiä aikoja jossain lämpimässä paikassa ja osan vuodesta Suomessa.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Saksassa on sitten myös helvetin hyviä Taekwondosaleja jos haluaa sellaista harrastaa. Saattaa ilmaston puolesta sopia vähän köhäisemmällekin. Ihan loppukaneetiksi:

Pysäkää erossa suvun sisäisistä asioista! Näillä lakeuksilla saunan takana on vielä tilaa.

Sukulaisia olen oppinut varomaan. Palaan huomenna taas keskusteluihin n. klo 20. Mun täytyy mennä töiden jälkeen hoitamaan monia asioita.

Loppukaneetiksi voisin omalta puoleltani laittaa, että,
" Pysykää erossa uskonlahkoista, noituudesta, ennustajista, taikuudesta, magiasta, itämaisesta filosofiasta..."
Haluan toivottaa oikein hyvää vointia kokonaisvaltaisesti, lepoa, terveellistä ja hyvää ravintoa. Nauttikaa elämästä. Varjelusta kaikkeen ja siunausta.

Kiitos samoin. Voimme keskustella järkeviä kyllä, mutta valtion on parasta näköjään tunnustaa vainoavansa, tunnustaa mua kohtaan tekemänsä rikokset ja pyytää anteeksi. EI NÄKÖJÄÄN MENE PERILLE! JUMALAUTA IHAN OIKEASTI! VALTIO ON RIKOLLINEN HÄIRIKKÖ! SAMAA HARRASTAAVAT MUILLEKIN ja tuhoavat ihmiselämiä, jotka olisi voinut korjata jollain muulla tavalla kun suistamalla ihmiset entistä pahempaan alamäkeen. EIKÖ SAATANA MENE PERILLE! TUNNUSTUSTA JA ANTEEKSIPYYNTÖ KAIKILTA PASKOILTA JA VITUN HULLUILTA HOITAJILTA JOTKA SEKOTTAA IHMISEN ELÄMÄN JA TYPERILTÄ LÄÄKÄREILTÄ JOTKA OIS VOINU RAAHAUTUA SAUNAN TAA! VITTU KUN ihminen haluaa elää omaa rauhallista elämäänsä ilman että siihen puututaan ja sekotetaan pää niin vittu kaikilta menee asiat sekaisin. VITTU MUN ELÄMÄ TUHOUTUI MIELISAIRAALOISSA! Sen olis voinu korjata jo ennemmin ja jo ekalla sairaalakeikalla SAATANA! JOS TE VITUN HULLUT ETTE OLIS SAATANA ALKANEET SOTKEA ASIOITA! VITTU JOS PÄÄ ON SEKAISIN KIUSAAMISESTA NIIN PITÄÄKÖ SEN SEURAUKSENA VALTION VIELÄ TUHOTA IHMINEN!

Jumalauta!

Mulla on tosiaan erittäin hyvä ja luotettava suku. Mä rakastan mun sukua ja ne on hyviä ihmisiä. Kaikilla ei ole näin. Harmi, että sulla on käynyt huonompi säkä.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

En toisaalta oikein tiedä, voisin ehkä harkita Saksaankin muuttoa, jos olisit eräs henkilö, mutta en tiedä, että miten Saksa on sitten sen parempi kuin Suomi? Mulle riittäis Suomi oikein hyvin, jos saisin viettää yhteistä elämää sen henkilön kanssa, joka mulla on sydämessä, ja joka on lumonnut mut. Mun on vaikea ajatella ketään toista kuin häntä tai hänen kaksoisolentoaan, jos sellaista löytyy.

Vielä jonkin aikaa sitten mulla oli suunnitelmissa muutto jenkkeihin, mutta mieleni on muuttunut, kun eräs henkilö lumosi minut. Toisaalta olen ajatellut, että mulle riittäisi Suomi, mutta sitten kun joskus pääsen eläkkeelle, jos elän niin kauan, niin voisin muuttaa ulkomaille johonkin kivaan paikkaan, missä on meri lähellä. Tai ainakin viettää pidempiä aikoja jossain lämpimässä paikassa ja osan vuodesta Suomessa.

Joo anteeksi. En mä tarkoittanut. Sehän se mua aina vaivaa. Mä kaipaan yhä ja aina vaan.

Mä en pystynyt lähestymään koska mä häpesin sitä, että mä olin ollut mielisairaalassa. Mä juoksin karkuun ja romahdin totaalisesti ja aloin vihaamaan itseäni.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei, kiitoksia sulle todella paljon näistä kaikista viesteistä. Mun täytyy sanoa, että olen hieman " pihalla".

En tiedä enkä ymmärrä miten tuo Jessica Aro liittyy asioihin. Tiedän vain, että mulla on sydämessä eräs mies, joka on joskus puhunut ja kertonut elämästään jossain päin Helsinkiä, ja hänellä oli samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Jotenkin musta on alkanut tuntua, että sinä et voi olla se sama henkilö. Ja sulla on mielessä jokin toinen sun sydämessä. Mun on kuitenkin vaikea rakastaa ketään toista kuin häntä ihan tosta vaan... Ei hän koskaan puhunut mitään Saksaan muuttamisesta. Mulle vois tulla siellä tosi paljon ongelmia, koska en osaa kieltä kuin vähän.

On tämä ollut kuitenkin mukava keskustelu, ja olen myös itse saanut tästä paljon. Kaikesta huolimatta haluan olla sun kaveri ja toivon sulle kaikkea hyvää kaikessa ja erityisesti oikein yliluonnollista varjelusta. Olen aika väsynyt, ja pakko päästä pian iltapuuhiin ja lepäämään, koska huomenna täytyy herätä jo ennen kuutta. Kävin ostamassa uuden herätyskellon, kun puhelin on epäkunnossa.

Hei mä kerron mistä se johtuu. Valtio vainoaa kansalaisiaan ja antaa niille mielenterveysdiagnoosin, vainoaa lisää, häiriköi, yritää saada potilaita tekemään itsemurhaa tai aiheuttamaan jonkinlaisen tuhoteon, pakkolääkitsee ja raahaa pimeeän koppiin. Sitä kutsutaan mielisairaanhoidoksi. Vastuulliset hoitajat, lääkärit ja viranomaiset sekä poliitikot joutavat tappamaan itsensä sen sijaan! Me ei vittu pelätä kertoa totuutta! Koska muuten se ei ikinä lopu. Yhä vaan pahemmaksi menee ellei sitä saatanan vainoamista lopeteta! Kaikki vaan kohta paukuttelevat! Siinä ei ole mitään järkeä. Valtion on lopetettava ja korjattava jälkensä! Valtio on rikollinen murhaaja!

ANTTILLLLL kirjoitti:

Hei mä kerron mistä se johtuu. Valtio vainoaa kansalaisiaan ja antaa niille mielenterveysdiagnoosin, vainoaa lisää, häiriköi, yritää saada potilaita tekemään itsemurhaa tai aiheuttamaan jonkinlaisen tuhoteon, pakkolääkitsee ja raahaa pimeeän koppiin. Sitä kutsutaan mielisairaanhoidoksi. Vastuulliset hoitajat, lääkärit ja viranomaiset sekä poliitikot joutavat tappamaan itsensä sen sijaan! Me ei vittu pelätä kertoa totuutta! Koska muuten se ei ikinä lopu. Yhä vaan pahemmaksi menee ellei sitä saatanan vainoamista lopeteta! Kaikki vaan kohta paukuttelevat! Siinä ei ole mitään järkeä. Valtion on lopetettava ja korjattava jälkensä! Valtio on rikollinen murhaaja!

Kuinka paljon pitää tapahtua ennen kuin se loppuu? Mitä järkeä? Miksi te tuhoatte koko Suomen?

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Mä en pystynyt lähestymään koska mä häpesin sitä, että mä olin ollut mielisairaalassa. Mä juoksin karkuun ja romahdin totaalisesti ja aloin vihaamaan itseäni.

Hei, koita rauhoittua ja nauttia elämästästä. Älä katso nyt taaksepäin. Mulla on ainakin tunteita erästä miestä kohtaan, ja haluan hänelle vain hyvää. Älä huuda äläkä kiroile, sillä tavalla voit pelästyttää toiset ihmiset. Ymmärrän sua todella hyvin, mutta omaksi parhaakses yritä rauhoittua. Tee jotain mukavaa. Kirjoitan sulle tätä kautta vielä illalla, mulla on todella paljon tärkeää sanottavaa sulle. Nyt mulla on tosi kiireinen hetki, täytyy hoitaa aamutoimet ja lähteä.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei, koita rauhoittua ja nauttia elämästästä. Älä katso nyt taaksepäin. Mulla on ainakin tunteita erästä miestä kohtaan, ja haluan hänelle vain hyvää. Älä huuda äläkä kiroile, sillä tavalla voit pelästyttää toiset ihmiset. Ymmärrän sua todella hyvin, mutta omaksi parhaakses yritä rauhoittua. Tee jotain mukavaa. Kirjoitan sulle tätä kautta vielä illalla, mulla on todella paljon tärkeää sanottavaa sulle. Nyt mulla on tosi kiireinen hetki, täytyy hoitaa aamutoimet ja lähteä.

No ei tässä mitään hätää ole. Mä koin valaistumiseni. Mulla on ollut suojelusenkeli matkassa kaikessa pahassa ja pimeydessä. Mä oon ollut niin heikossa hapessa kun mua on potkittu joka paikassa päähän. Mä oon niin älykäs ja lahjakas. Mä oon niin taitava ja osaava. Mä oon täydellinen surkimus ja alisuoriutuja. Musta ois voinu tulla vaikka mitä ja mä olisin helvetin rikas. Melkein syntymästä asti vaan kiusattu, hakattu, yritetty tappaa, uhattu tappaa, tehty uhkauksia ja sitä samaa ja sitten vielä tungettu mielisairaalaan, jossa kohdeltu huonosti ja pää sekotettu ihan totaalisesti ja sitten lääkkeillä viety elämä ja vainottu ja häiritty kaikkea mahdollista, puhelinta, nettiä ja seurailtu ja ties mitä ja aina vaan huudeltu typeriä ja juoruiltu. Se tekee niin pahaa! Pää ei kestä sellaista. Mä toivoisin, että se olis jo ohi. Mun elämä on mennyt täysin hukkaan alusta alkaen. Musta tuntuu, että mun olo alkaa helpottaa ja rauhoittua. Mä kaipaan kovasti omaa perhettä ja lapsia. Ei niitä lapsia vielä, mutta joskus sitten. Kun löytyisi sellainen kunnollinen nainen ja mun on pakko lähteä pidemmän päälle terveyteni puolesta Suomesta. Mä hoksasin, että Saksasta vois löytyä oivia hirsisiä omakotitaloja omalla pihalla jossain maaseudulla tai kaupungin reunalla jossain metsän reunalla tietysti, joku hiljanen paikka ehkä tai sitten joku sopiva tunnetumpi kylpyläkaupunki, missä on hyvät hoidot. Siellä on hyvä hoitaa mun homesairautta ja astmaa. Niin sellasessa me tultas sitten asumaan jos mä saan asiat järjestykseen ja jos se musta johtuu niin ne järjestyy. Joku toinen homeköhijä varmaan ois hyvää matkaseuraa. Se olis oikeestaan ihan "järkiavioliitto". Mä en taida oikein jaksaa Espanjan tai Portugalin helteitä enkä sikäläistä rauhatonta kulttuuria. Espanjassa ja Portugalissa on myös aika paha homeongelma, mutta Saksasta vois löytää tosi hyviä hirsitaloja! Mun on ainakin tosi helppo hengittää Saksassa tai ne on ne tietyt seudut Saksassa jossa on tosi hyvä ilmasto. Pyöräillä voi ympäri vuoden, autoakaan ei tarvitse vaikka olis isomipikin lapsikatras. Polkupyörät ja julkiset kulkee. Tulee halvemmaksi, tai jos rahaa on niin tietty sellainen turvallinen perheauto niin kuin uusi nelivetoinen BMW M5 niin lähtee aika ilosesti laulamaan Autobahnalla. Rajotin pois niin mahtuu koko perhe mukaan vaikka 300km/h tai sitten vähän optimoituna niin lähtee vaikka 350km/h jos tulee kiire vaikka synnytykseen! Saksassa ei oo nopeusrajoituksia. Olis vaan ihan hyvä, että olis nainen, joka uskaltaa päästää niin kovaa ja joka osaa ajaa ;) Ettei tarvii aina itse toimia autokuskina ;)

Hei kirjoitellaan tosiaan jotain, ehkä se helpottaa ja hei kaikilla on heikot hetkensä jos heitä häiritään. Ei vaan jaksa jos ei saa koskaan sielunrauhaa. Ne, jotka on kohdellu kaltoin ei oo koskaan pyytäny anteeksi. Ei ne taida pyytääkään. Ne on vaan niin pahoja ihmisiä.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

No ei tässä mitään hätää ole. Mä koin valaistumiseni. Mulla on ollut suojelusenkeli matkassa kaikessa pahassa ja pimeydessä. Mä oon ollut niin heikossa hapessa kun mua on potkittu joka paikassa päähän. Mä oon niin älykäs ja lahjakas. Mä oon niin taitava ja osaava. Mä oon täydellinen surkimus ja alisuoriutuja. Musta ois voinu tulla vaikka mitä ja mä olisin helvetin rikas. Melkein syntymästä asti vaan kiusattu, hakattu, yritetty tappaa, uhattu tappaa, tehty uhkauksia ja sitä samaa ja sitten vielä tungettu mielisairaalaan, jossa kohdeltu huonosti ja pää sekotettu ihan totaalisesti ja sitten lääkkeillä viety elämä ja vainottu ja häiritty kaikkea mahdollista, puhelinta, nettiä ja seurailtu ja ties mitä ja aina vaan huudeltu typeriä ja juoruiltu. Se tekee niin pahaa! Pää ei kestä sellaista. Mä toivoisin, että se olis jo ohi. Mun elämä on mennyt täysin hukkaan alusta alkaen. Musta tuntuu, että mun olo alkaa helpottaa ja rauhoittua. Mä kaipaan kovasti omaa perhettä ja lapsia. Ei niitä lapsia vielä, mutta joskus sitten. Kun löytyisi sellainen kunnollinen nainen ja mun on pakko lähteä pidemmän päälle terveyteni puolesta Suomesta. Mä hoksasin, että Saksasta vois löytyä oivia hirsisiä omakotitaloja omalla pihalla jossain maaseudulla tai kaupungin reunalla jossain metsän reunalla tietysti, joku hiljanen paikka ehkä tai sitten joku sopiva tunnetumpi kylpyläkaupunki, missä on hyvät hoidot. Siellä on hyvä hoitaa mun homesairautta ja astmaa. Niin sellasessa me tultas sitten asumaan jos mä saan asiat järjestykseen ja jos se musta johtuu niin ne järjestyy. Joku toinen homeköhijä varmaan ois hyvää matkaseuraa. Se olis oikeestaan ihan "järkiavioliitto". Mä en taida oikein jaksaa Espanjan tai Portugalin helteitä enkä sikäläistä rauhatonta kulttuuria. Espanjassa ja Portugalissa on myös aika paha homeongelma, mutta Saksasta vois löytää tosi hyviä hirsitaloja! Mun on ainakin tosi helppo hengittää Saksassa tai ne on ne tietyt seudut Saksassa jossa on tosi hyvä ilmasto. Pyöräillä voi ympäri vuoden, autoakaan ei tarvitse vaikka olis isomipikin lapsikatras. Polkupyörät ja julkiset kulkee. Tulee halvemmaksi, tai jos rahaa on niin tietty sellainen turvallinen perheauto niin kuin uusi nelivetoinen BMW M5 niin lähtee aika ilosesti laulamaan Autobahnalla. Rajotin pois niin mahtuu koko perhe mukaan vaikka 300km/h tai sitten vähän optimoituna niin lähtee vaikka 350km/h jos tulee kiire vaikka synnytykseen! Saksassa ei oo nopeusrajoituksia. Olis vaan ihan hyvä, että olis nainen, joka uskaltaa päästää niin kovaa ja joka osaa ajaa ;) Ettei tarvii aina itse toimia autokuskina ;)

Hei kirjoitellaan tosiaan jotain, ehkä se helpottaa ja hei kaikilla on heikot hetkensä jos heitä häiritään. Ei vaan jaksa jos ei saa koskaan sielunrauhaa. Ne, jotka on kohdellu kaltoin ei oo koskaan pyytäny anteeksi. Ei ne taida pyytääkään. Ne on vaan niin pahoja ihmisiä.

Niin, että vois joskus ottaa ravintolassa juhannusajelun aikana vaikka laadukasta saksalaista punaviiniä, ettei joka juhannus tarvitsisi itse olla ratissa.

Mun mielestä sellanen homeköhähoitola vois olla ihan hyvä noin laajempana kokonaisuutena meinaan jos ostais vaikka koko kylän, että perustais Saksaan suomalaiskylän astmahoitolana. Siellä vois olla vähän useampiakin hirsitaloja niin ei tulis kuin pelkkiä tuttuja vastaan :) Tai tosin tulishan niitä Baden-Badenissakin vai mitä? Kansantauti kun ei parane Suomessa kovin helposti. Hoitoon pääsy on Saksassa jotenkin kätevämpää.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Mun mielestä sellanen homeköhähoitola vois olla ihan hyvä noin laajempana kokonaisuutena meinaan jos ostais vaikka koko kylän, että perustais Saksaan suomalaiskylän astmahoitolana. Siellä vois olla vähän useampiakin hirsitaloja niin ei tulis kuin pelkkiä tuttuja vastaan :) Tai tosin tulishan niitä Baden-Badenissakin vai mitä? Kansantauti kun ei parane Suomessa kovin helposti. Hoitoon pääsy on Saksassa jotenkin kätevämpää.

Siis meinaan jos haluaa parasta hoitoa mitä saa. Sveitsissä alkaa olla jo vähän liian tyyristä pienelle ja vaatimattomalle lompakolle :(

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Mä en pystynyt lähestymään koska mä häpesin sitä, että mä olin ollut mielisairaalassa. Mä juoksin karkuun ja romahdin totaalisesti ja aloin vihaamaan itseäni.

Hei taas. Olen lukenut sun viestejä. Kiitoksia. Olen tuntenut hieman samanlaisen miehen kuin sinä. Ainakin hänen elämäntarinansa oli hyvin paljon samanlainen. Hän joskus kertoi elämästään. Mutta olen melkeinpä varma, että olet eri henkilö. Mutta ei se mitään. Tämä keskustelu voi avata meille molemmille uusia näkökulmia omaan rakkaus elämään ja suhteessa oman kaipauksen kohteeseen. Tiedän ainakin, että sillä henkilöllä, jota itse kaipailen oli lapsia, ja jo lapsenlapsiakin, ja ymmärsin, että sinulla niitä lapsia ei ole. Mutta muuten kokemukset olivat aika samankaltaiset.

Mulle jäi todella ikävä sitä miestä, ja ajattelen häntä vieläkin. Tavattiin eräässä työpaikassa. Ennenkuin mulla oli viimeinen työpäivä, niin mies tosiaankin lähti vähän oudosti, eikä hyvästelty ollenkaan toisiamme. Mä en pystynyt, koska mulle olis tullut niin kamala ikävä häntä. En tiedä, häpesikö hänkin sitten jotain, niinkuin säkin, omaa menneisyyttään tms. Mua se ei olis haitannut yhtään.

Ei rakkaus katso ihonväriä, varallisuutta tms. seikkaa. Silloin, jos alkaa välittämään aidosti jostain, niin ei sillä ole mitään väliä, onko ollut mielisairaalassa tai vankilassa. Ei ainakaan mulle. Silloin kun tunteet on jo syttyneet, niin mä ainakin välitän entistä enemmän sellaisesta ihmisestä, jos mä vielä tiedän hänen elämän kärsimyksistään.

Jos se mies, jota mä kaipaan vieläkin tulis mua vastaan ja tulis rohkeasti puhumaan mulle jotain, niin olisin todella onnellinen. Siks mä haluaisin sanoa sulle, että yritä löytää se nainen, jota oikeasti kaipaat, ja pyri luonnollisesti hänen kanssaan kontaktiin. Ei ole mitään syytä hävetä.

Mua hävettää itse niin paljon, kun mun oma tunne-elämä meni sekaisin, ja mä lähettelin rakkausrunoja sille miehelle netin kautta, ja sitten hävitin ne. Tiedän, että mistä kautta mä olisin kohdannut sen ihmisen, mutta en ole kehdannut enää mennä sinne. Kerran hän tuli mua vastaan, ja hänellä oli katse maassa, ja mulle tuli sellainen olo, niinkuin hän olisi hävennyt jotain, tai ollut masentunut, ja mäkään en uskaltanut moikata häntä, kun pelkäsin, että jos hän on mulle vihainen.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

No ei tässä mitään hätää ole. Mä koin valaistumiseni. Mulla on ollut suojelusenkeli matkassa kaikessa pahassa ja pimeydessä. Mä oon ollut niin heikossa hapessa kun mua on potkittu joka paikassa päähän. Mä oon niin älykäs ja lahjakas. Mä oon niin taitava ja osaava. Mä oon täydellinen surkimus ja alisuoriutuja. Musta ois voinu tulla vaikka mitä ja mä olisin helvetin rikas. Melkein syntymästä asti vaan kiusattu, hakattu, yritetty tappaa, uhattu tappaa, tehty uhkauksia ja sitä samaa ja sitten vielä tungettu mielisairaalaan, jossa kohdeltu huonosti ja pää sekotettu ihan totaalisesti ja sitten lääkkeillä viety elämä ja vainottu ja häiritty kaikkea mahdollista, puhelinta, nettiä ja seurailtu ja ties mitä ja aina vaan huudeltu typeriä ja juoruiltu. Se tekee niin pahaa! Pää ei kestä sellaista. Mä toivoisin, että se olis jo ohi. Mun elämä on mennyt täysin hukkaan alusta alkaen. Musta tuntuu, että mun olo alkaa helpottaa ja rauhoittua. Mä kaipaan kovasti omaa perhettä ja lapsia. Ei niitä lapsia vielä, mutta joskus sitten. Kun löytyisi sellainen kunnollinen nainen ja mun on pakko lähteä pidemmän päälle terveyteni puolesta Suomesta. Mä hoksasin, että Saksasta vois löytyä oivia hirsisiä omakotitaloja omalla pihalla jossain maaseudulla tai kaupungin reunalla jossain metsän reunalla tietysti, joku hiljanen paikka ehkä tai sitten joku sopiva tunnetumpi kylpyläkaupunki, missä on hyvät hoidot. Siellä on hyvä hoitaa mun homesairautta ja astmaa. Niin sellasessa me tultas sitten asumaan jos mä saan asiat järjestykseen ja jos se musta johtuu niin ne järjestyy. Joku toinen homeköhijä varmaan ois hyvää matkaseuraa. Se olis oikeestaan ihan "järkiavioliitto". Mä en taida oikein jaksaa Espanjan tai Portugalin helteitä enkä sikäläistä rauhatonta kulttuuria. Espanjassa ja Portugalissa on myös aika paha homeongelma, mutta Saksasta vois löytää tosi hyviä hirsitaloja! Mun on ainakin tosi helppo hengittää Saksassa tai ne on ne tietyt seudut Saksassa jossa on tosi hyvä ilmasto. Pyöräillä voi ympäri vuoden, autoakaan ei tarvitse vaikka olis isomipikin lapsikatras. Polkupyörät ja julkiset kulkee. Tulee halvemmaksi, tai jos rahaa on niin tietty sellainen turvallinen perheauto niin kuin uusi nelivetoinen BMW M5 niin lähtee aika ilosesti laulamaan Autobahnalla. Rajotin pois niin mahtuu koko perhe mukaan vaikka 300km/h tai sitten vähän optimoituna niin lähtee vaikka 350km/h jos tulee kiire vaikka synnytykseen! Saksassa ei oo nopeusrajoituksia. Olis vaan ihan hyvä, että olis nainen, joka uskaltaa päästää niin kovaa ja joka osaa ajaa ;) Ettei tarvii aina itse toimia autokuskina ;)

Hei kirjoitellaan tosiaan jotain, ehkä se helpottaa ja hei kaikilla on heikot hetkensä jos heitä häiritään. Ei vaan jaksa jos ei saa koskaan sielunrauhaa. Ne, jotka on kohdellu kaltoin ei oo koskaan pyytäny anteeksi. Ei ne taida pyytääkään. Ne on vaan niin pahoja ihmisiä.

Hei, todella mukava kuulla, että koet näin, että sulla on ollut suojelusenkeli. Mäkin uskon, että sulla on ollut. Kun luin näitä sun juttuja, niin lähetin ja pyysin niitä myös mielessäni sulle, ja niin on varmasti tehnyt moni muukin. Ai että mä ymmärrän jotenkin sua niin hyvin, kun kerrot tota tarinaas, ja saat todella mun sympatiat puolelles. On tärkeää joskus käsitellä vanhoja asioita, mutta on myös tärkeää, että voi nauttia tästä päivästä. Menneisyys on takana. Meillä kaikilla on omat kärsimykset ja taakat ollut kannettavana. Raamatussa on sanottu, että ei kenellekkään anneta suurempaa taakkaa, kuin hän jaksaisi kantaa.

Jos sulla on jokin nainen mielessä, jota kaipaat, niin yritä rohkeasti saada häneen kontakti. Olen melkein varma, että olet varmasti kivan näköinen, ja lahjakas ja sillä menneisyydellä ei ole mitään painoarvoa siinä, jos joku nainen välittää susta tai ei. Jos sulla ei ole ketään kaivattua mielessä, niin antaisin ohjeen, että mene johonkin paikkaan, missä voi kohdata ihmisiä. On erilaisia kohtaamispaikkoja, jotka on tehty juuri ihmisten sosiaalisia tarpeita tyydyttämään. On erilaisia yhdistyksiä tms. Seurakuntien kanssa kannattaa olla todella varovainen ja kriittinen. Itse en menis hakemaan miestä itselleni diskoista tai ravintoloista, koska haluan jotain muuta kuin seksiseuraa. Jos et pysty saamaan suhdetta sen naisen kanssa, jota kaipailet, niin hae toinen. Voin sanoa sulle, että täällä Suomessakin on paljon samantyylisiä ihmisiä, jotka hakevat seuraa. Mutta varmistu kuitenkin ensin siitä henkilöstä, ketä ajattelet.

Kyllä täältä Suomestakin löytyy kivoja hirsimökkejä luontoympäristöstä, jos sellaista kaipaa. Ei ole pakko lähteä Saksaan asti. Kunnioitan sun unelmia, ja se on tärkeää, että sellaisia on. Tiedätkö, että unelmilla on myös tapana toteutua. Jos mielessäsi uskot jo saaneesi jotain, niin se on sulle tuleva.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei taas. Olen lukenut sun viestejä. Kiitoksia. Olen tuntenut hieman samanlaisen miehen kuin sinä. Ainakin hänen elämäntarinansa oli hyvin paljon samanlainen. Hän joskus kertoi elämästään. Mutta olen melkeinpä varma, että olet eri henkilö. Mutta ei se mitään. Tämä keskustelu voi avata meille molemmille uusia näkökulmia omaan rakkaus elämään ja suhteessa oman kaipauksen kohteeseen. Tiedän ainakin, että sillä henkilöllä, jota itse kaipailen oli lapsia, ja jo lapsenlapsiakin, ja ymmärsin, että sinulla niitä lapsia ei ole. Mutta muuten kokemukset olivat aika samankaltaiset.

Mulle jäi todella ikävä sitä miestä, ja ajattelen häntä vieläkin. Tavattiin eräässä työpaikassa. Ennenkuin mulla oli viimeinen työpäivä, niin mies tosiaankin lähti vähän oudosti, eikä hyvästelty ollenkaan toisiamme. Mä en pystynyt, koska mulle olis tullut niin kamala ikävä häntä. En tiedä, häpesikö hänkin sitten jotain, niinkuin säkin, omaa menneisyyttään tms. Mua se ei olis haitannut yhtään.

Ei rakkaus katso ihonväriä, varallisuutta tms. seikkaa. Silloin, jos alkaa välittämään aidosti jostain, niin ei sillä ole mitään väliä, onko ollut mielisairaalassa tai vankilassa. Ei ainakaan mulle. Silloin kun tunteet on jo syttyneet, niin mä ainakin välitän entistä enemmän sellaisesta ihmisestä, jos mä vielä tiedän hänen elämän kärsimyksistään.

Jos se mies, jota mä kaipaan vieläkin tulis mua vastaan ja tulis rohkeasti puhumaan mulle jotain, niin olisin todella onnellinen. Siks mä haluaisin sanoa sulle, että yritä löytää se nainen, jota oikeasti kaipaat, ja pyri luonnollisesti hänen kanssaan kontaktiin. Ei ole mitään syytä hävetä.

Mua hävettää itse niin paljon, kun mun oma tunne-elämä meni sekaisin, ja mä lähettelin rakkausrunoja sille miehelle netin kautta, ja sitten hävitin ne. Tiedän, että mistä kautta mä olisin kohdannut sen ihmisen, mutta en ole kehdannut enää mennä sinne. Kerran hän tuli mua vastaan, ja hänellä oli katse maassa, ja mulle tuli sellainen olo, niinkuin hän olisi hävennyt jotain, tai ollut masentunut, ja mäkään en uskaltanut moikata häntä, kun pelkäsin, että jos hän on mulle vihainen.

Rikollisia en ala hyysätä. Vankilassa istuminen on kyllä niin iso miinus. Rikolliset on roskasakkia ja ne kuuluu vankilaan.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei, todella mukava kuulla, että koet näin, että sulla on ollut suojelusenkeli. Mäkin uskon, että sulla on ollut. Kun luin näitä sun juttuja, niin lähetin ja pyysin niitä myös mielessäni sulle, ja niin on varmasti tehnyt moni muukin. Ai että mä ymmärrän jotenkin sua niin hyvin, kun kerrot tota tarinaas, ja saat todella mun sympatiat puolelles. On tärkeää joskus käsitellä vanhoja asioita, mutta on myös tärkeää, että voi nauttia tästä päivästä. Menneisyys on takana. Meillä kaikilla on omat kärsimykset ja taakat ollut kannettavana. Raamatussa on sanottu, että ei kenellekkään anneta suurempaa taakkaa, kuin hän jaksaisi kantaa.

Jos sulla on jokin nainen mielessä, jota kaipaat, niin yritä rohkeasti saada häneen kontakti. Olen melkein varma, että olet varmasti kivan näköinen, ja lahjakas ja sillä menneisyydellä ei ole mitään painoarvoa siinä, jos joku nainen välittää susta tai ei. Jos sulla ei ole ketään kaivattua mielessä, niin antaisin ohjeen, että mene johonkin paikkaan, missä voi kohdata ihmisiä. On erilaisia kohtaamispaikkoja, jotka on tehty juuri ihmisten sosiaalisia tarpeita tyydyttämään. On erilaisia yhdistyksiä tms. Seurakuntien kanssa kannattaa olla todella varovainen ja kriittinen. Itse en menis hakemaan miestä itselleni diskoista tai ravintoloista, koska haluan jotain muuta kuin seksiseuraa. Jos et pysty saamaan suhdetta sen naisen kanssa, jota kaipailet, niin hae toinen. Voin sanoa sulle, että täällä Suomessakin on paljon samantyylisiä ihmisiä, jotka hakevat seuraa. Mutta varmistu kuitenkin ensin siitä henkilöstä, ketä ajattelet.

Kyllä täältä Suomestakin löytyy kivoja hirsimökkejä luontoympäristöstä, jos sellaista kaipaa. Ei ole pakko lähteä Saksaan asti. Kunnioitan sun unelmia, ja se on tärkeää, että sellaisia on. Tiedätkö, että unelmilla on myös tapana toteutua. Jos mielessäsi uskot jo saaneesi jotain, niin se on sulle tuleva.

En ole lukittautunut ihmisiin, joita kaipaan. Vähän vaikeaa mennä mihinkään kun saa milloin missäkin sisätiloissa vaikeita oireita. Perhanan homeköhä. Lähden kyllä ulkomaille ehkä 3-4 vuoden päästä tai tietysti jo aiemmin jos vaan rahatilanne sen sallisi. Vaikea uskoa, että jäisin tähän maahan.

KoitaRauhoittua kirjoitti:

Hei, todella mukava kuulla, että koet näin, että sulla on ollut suojelusenkeli. Mäkin uskon, että sulla on ollut. Kun luin näitä sun juttuja, niin lähetin ja pyysin niitä myös mielessäni sulle, ja niin on varmasti tehnyt moni muukin. Ai että mä ymmärrän jotenkin sua niin hyvin, kun kerrot tota tarinaas, ja saat todella mun sympatiat puolelles. On tärkeää joskus käsitellä vanhoja asioita, mutta on myös tärkeää, että voi nauttia tästä päivästä. Menneisyys on takana. Meillä kaikilla on omat kärsimykset ja taakat ollut kannettavana. Raamatussa on sanottu, että ei kenellekkään anneta suurempaa taakkaa, kuin hän jaksaisi kantaa.

Jos sulla on jokin nainen mielessä, jota kaipaat, niin yritä rohkeasti saada häneen kontakti. Olen melkein varma, että olet varmasti kivan näköinen, ja lahjakas ja sillä menneisyydellä ei ole mitään painoarvoa siinä, jos joku nainen välittää susta tai ei. Jos sulla ei ole ketään kaivattua mielessä, niin antaisin ohjeen, että mene johonkin paikkaan, missä voi kohdata ihmisiä. On erilaisia kohtaamispaikkoja, jotka on tehty juuri ihmisten sosiaalisia tarpeita tyydyttämään. On erilaisia yhdistyksiä tms. Seurakuntien kanssa kannattaa olla todella varovainen ja kriittinen. Itse en menis hakemaan miestä itselleni diskoista tai ravintoloista, koska haluan jotain muuta kuin seksiseuraa. Jos et pysty saamaan suhdetta sen naisen kanssa, jota kaipailet, niin hae toinen. Voin sanoa sulle, että täällä Suomessakin on paljon samantyylisiä ihmisiä, jotka hakevat seuraa. Mutta varmistu kuitenkin ensin siitä henkilöstä, ketä ajattelet.

Kyllä täältä Suomestakin löytyy kivoja hirsimökkejä luontoympäristöstä, jos sellaista kaipaa. Ei ole pakko lähteä Saksaan asti. Kunnioitan sun unelmia, ja se on tärkeää, että sellaisia on. Tiedätkö, että unelmilla on myös tapana toteutua. Jos mielessäsi uskot jo saaneesi jotain, niin se on sulle tuleva.

Miksi minun pitäisi jäädä tähän "hyvinvointivaltioon" kun parempaakin on tarjolla?
Voin teettää sen hirsitalon vaikka Saksaan tai Itävaltaan tai ostaa/vuokrata sellaisen. Miksi minun pitäisi tyytyä ikävien ihmisten kylmään ja itseään täynnä olevaan Suomeen, kun parempaakin on astmaatikoille tarjolla??

Siinä joutuu vaan mielisairaalaan ja ongelmiin! Terapia, mielenterveyshoito ja mielisairaala on pahimpia asioita mitä herkille ihmisille voi tapahtua! Siellä osataan kyllä käyttäytyä sen verran uhkaavasti ja kiukkuisesti potilaita kohtaan ja latistaa heidät, että ihminen on murskana sen jälkeen ja jäljelle jää vain traumat. Syyllistetään väkivaltaiseksi tms. Sitähän saa mitä tilaa jos ihmiselle aletaan kiukuttelemaan, huutamaan, pistämään lepositeisiin, käydään käsiksi ja/tai purkitetaan eristyshuoneeseen. Sitä todella saa mitä tilaa!!! Totta kai potilas on uhkaava jos häntä kohtaan ollaan väkivaltaisia tai häntä kiusataan! Veen tyhjäpäiset hoitajat ja lääkärit!

Se muuten tekee hyvää. Halaus vähentää stressiä.

Niin mulla oli vielä se yksi tärkeä asia! Mä en oo hylkäämässä yhteyksiä Suomeen. Frankfurt am Mainin ja Helsingin välillä kulkee aika tiheä lentoyhteys! Niin älä eti mua netissä koska mä en oo siellä, mä lähden kohta ulos.

Vittu saatana kun pitänyt vaan unelmoida siitä, että olisi ollut lapsuus ja nuoruus!
SAATANAN TYHMÄT KUSIPÄÄT!

annaskunisäsnäyttää kirjoitti:

Vittu saatana kun pitänyt vaan unelmoida siitä, että olisi ollut lapsuus ja nuoruus!
SAATANAN TYHMÄT KUSIPÄÄT!

Hei, älä murehdi enää menneisyyttäsi. Sulla on kuitenkin vielä pitkä elämä edessä. Sulla on kaikki mahollisuudet tehdä siitä itsellesi paras mahdollinen. Yritä vapauttaa itsesi kaikesta negatiivisuudesta ja kielteisistä ajatuksista, mitkä tulevat menneisyydestä. Kyllä niitä ikäviä kokemuksia on jokaisella. Ja joskus ottaa päästä päivittäiset asiat. Joskus "vituttaa" takanapäin olevat asiat, ainakin mulla. Mutta yksi keino vastustaa niitä on elämäntavat, mitkä luovat hyvinvointia lisää. Fyysinen liikunta auttaa jaksamaan henkisesti. Kunnollinen hikoilu poistaa stressihormooneita. Itse ainakin rauhoitun luonnossa. Hapekas ulkoilma, ja siellä hengittely auttaa nukkumaan yöt rauhallisesti. Merenrantakävely on hyvä keino, siellä on usein todella puhdas ilma, ja se merimaisema jotenkin rauhoittaa mieltä, ainakin mulla. Arvo Ylppö kirjoitti kirjassaan, että hän vielä 93 vuotiaana teki kaksi 5 km kävelylenkkiä päivässä. Hän myös suositteli runsasta kalansyöntiä. Luomu ruoka on todella hyväksi terveydelle. Nyt kannattaisi ainakin maistaa erilaisia tuoreita marjoja. Maito on myös todella hyvää terveydelle, siinä on rauhoittavia ominaisuusia, mutta se on myös todella tärkeä ravinto mm. hampaille ja luustolle ja lihaksille. Banaani on hyvä myös. Kannattaa lainata kirjastosta sellainen kirja, missä kerrotaan ravinnon ja vitamiinien vaikutuksesta terveydelle, ja miten eri puutostilat voivat oireilla. Masennusta vastaan voi taistella myös niin, että yrittää auttaa toisia. Aina löytyy itseä heikommassa ja vaikeammassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Liiallinen itsekeskeissyys ja itsensä ajatteleminen johtaa masennukseen.

Olet ihan viisas. Mä teen juuri tuota mitä neuvot. Ihmettelen vieläkin miten minusta ei ole tullut itsekeskeinen paskiainen. Mun pitäisi pikemminkin ajatella enemmän itseäni ja olla itsekkäämpi. Mielisairaala on yksi perkeleen keksintö. Siellä tulee vain hulluksi ja traumatisoituu. Mielisairaalat pitäisi lakkauttaa ja ihmisten tulisi ajatella joskus muitakin kuin vain itseään. Mielisairaalassa myös homehtuu, stressaantuu, muuttuu neuroottiseksi, väsyy ja lihoo.

annakunisäsnäyttää kirjoitti:

Olet ihan viisas. Mä teen juuri tuota mitä neuvot. Ihmettelen vieläkin miten minusta ei ole tullut itsekeskeinen paskiainen. Mun pitäisi pikemminkin ajatella enemmän itseäni ja olla itsekkäämpi. Mielisairaala on yksi perkeleen keksintö. Siellä tulee vain hulluksi ja traumatisoituu. Mielisairaalat pitäisi lakkauttaa ja ihmisten tulisi ajatella joskus muitakin kuin vain itseään. Mielisairaalassa myös homehtuu, stressaantuu, muuttuu neuroottiseksi, väsyy ja lihoo.

Astmakin noissa pöpilöissä pahenee! Aloitan lähtövalmistelut pian ja sitten ehkä viimeistään 4 vuoden päästä minä en enää asu Suomessa. Tiedän niin paljon Suomea parempia paikkoja asua ja elää, etten voi jäädä tänne ahdistavaan kieltolakimaahan. Minulla ei ole täällä tilaa hengittää, koska kaikki kiva on kielletty ja kylmät talvet ja katupölyongelma koituvat vielä kuolemaksi!

Niin sujuu turvallisesti ohitukset. Onhan se mopoautoilla aika vaarallista ohittaa :(

Munkin mielestä Tesla ei oikein pärjää mun autolle. Hompsujen mopohan se on joka jää aina tien tukoksi moottoritielle. Perskuta ovetkin tippuu!

En minä nyt sentään kiroile enkä raivoa ihmisten ilmoilla :)
Mä oon kuulemma syntynyt lempeäksi. En haluaisi jatkaa aihetta tämän enempää. Minulla on elämä elettävänä. Ainoa asia, jota kaipaan kipeästi olisi se naispuolinen matkakumppani mukaan ulkomaankeikalle/keikoille ja jakamaan elämääni. Minä pärjään kyllä. En mene kovin helposti rikki. Takana on jo niin paljon, uskomattoman paljon elettyä rankkaa elämää.

Mä oon kyllä himoliikkuja ja haluan vain elää rauhassa omaa elämääni. Se on vähän hankalaa kun on jo valmiiksi hullun leima otsassa ja siksi tulee häirityksi ja kiusatuksi. En oikein usko löytäväni naisen puolikasta. Fiksuja ihmisiä on lopulta aika vähän ja fiksut vapaat naiset ovat kyllä todella harvinaisia yksilöitä. Mulla olisi mahdollisuuksia tehdä joitain kausitöitä Saksassa. Kyllä ne nykäsee suoraan hihasta töihin siellä.

Toyota on helvetin luotettava auto. Paljon parempi ja ympäristäystävällisempi kuin Teslan romu.