Nainen ikävöitkö miestä ja miksi

Ikävöin hänen rahojaan ja hänen alistamista.

Koska hän on hän. Tuntuu sielunkumppanilta, on söpö ja ihana herrasmies pieni pilkesilmäkulmassa ja hymynsä sulattaa sydämen ja vie jalat alta ;) :)

Ikävöin edelleen.Hän sai oloni tuntumaan mukavaksi.Tunsin itseni haluttavaksi naiseksi.Otti minut huomioon ja olisin voinut ihailla hänen seksikkäitä ilmeitään ja muutenkin seksikästä olemustaan kauemminkin.

Hän on niin fiksu, hauska, kiltti ja ihana. Ihana myös ulkoisesti. Jutteleminen hänen kanssaan on kutakuinkin parasta, mitä tiedän. Muusta ei vielä ole kokemusta eikä varmaan tulekaan.

Hän oli väylä itseni tuntemiseen ilman hänen tuntemista, koska silloin olisin muuttunut hänen kaltaisekseen, samaksi.
Mietin voisko tuntematonta miestä rapsutella ja halia kuten koiraa? Antais ensin vähän kättä haistaa :)
Tykkäisiköhän rapsutuksista? Alkaisko häntä heilua?
Huomaatteko, olen muuttumassa kaltaiseksenne palstalaisiksi.. liian paljon huonoa seuraa..
Mut on se vaan aika kiva mielikuva, jalka tamppaa, häntä heiluu ja kuola valuu suunpielielistä kun rapsuttelen korvan takaa :)
Noniin.

Ikävöin niin että koskee. En osaa selittää syytä itsellenikään vaikka kovasti olen yrittänyt. Toinen on vaan niin huumaava.

En oikein tiedä... ei kai hänessä mitään semmoista ole mitä ei jossain muussakin miehessä olisi. Ihan perus mies juttuineen ja käytöksineen. Ei eroavaisuuksia. Harrastaa samoja juttuja kuin suurinosa miehistä. Kiinnostuu naisista ja puhuu seksistä ihan niin kuin suurinosa miehistä.
Ajattelee asioista aika samoin kuin suurinosa miehistä, On yhtä ylpeä kuin suurinosa miehistä.
Hän on siis ohan steretypioiden mukainen mies. Ei mitenkään poikkeava tai semmoinen jota ei löytyisi joka kulman takaa kymmenittäin. Hän myös aika perus miehen näköinen. Klooneja varmasti löytyisi. Ettei sikälikään mitään semmoista eroa etteikö korvaajaa löytyisi..

Mutta silti hänessä on jotain joka silti on erilaista. Jotain mikä tekee hänestä erityisen ja semmoisen ettei muut häntä minulle korvaa...Se ei ole luonne, se ei ole käytös eikä ajatukset tai ulkonäkö.. se on jotain muuta. Jokin hänestä vain tekee spesiaalin. En vain osaa selittää sitä.
Ehkä se on jotain niitä luonnon mysteerejä tai jotain. Hän vain on jotenkin erityinen just minusta vaikkei hän käytännössä eroakaan juuri mitenkään muista miehistä

Sori etten nyt tään kirjoittanut vaalenapunaista haave höttöä tai muuta rinsessa satuilu unelmia vaan aika totuudenmukaisen kirjoitelman. Olisitte varmaan halunneen lukea valheellisen ekstaasi pöllyisen huuruisen sepitelmän ?

Ei mulla ole syytä ketään ikävöidä kun ei ole mitään sellaista aihettakaan. En halua antaa itselleni turhaa toivoa kenestäkään tai mistään.

Miehekäs ja seksikäs prätkäkuteissaan. Iloisuus ja huomioimien. Kauneimmat silmät mitä miehellä voi olla. Se tunne minkä saa mut tuntemaan lähellänsä.
Kipinä 💥

Hän on vaan on mielessä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, eikä unohdu vaikka mitä tapahtuisi Tai aikaa kuluisi ettei edes nähdä. Hän vain jäi asumaan mun sydämeen... <3

Ei tunteiden kohdetta voi päättää. Hänellä vain sattui olemaan naamavärkki juuri sellainen kuin olin hakenutkin ja kaikki muutkin piirteet täsmäsi. Eniten pidin siitä, että hän on luonteeltaan hyvin lempeä (katsoi kerran minua sellaisella lempeällä lammasilmeellä kauniilla upottavilla merensinisillä silmillä) ja kroppa on tiptop, hyvin pitkä. Voisin ihan hyvin saada hänet nauttimaan ja huokailemaan, jos vain pääsisin lähelleen... harmi, että mitään ei tapahtunut. Mutta aina ei voi saada mitä haluaa.

Koska menin rakastumaan häneen oikeasti. Rakkaus kun ei katoa ilman syytä.

Ikävöin. En osaisi enää kuvitellakaan ettei hän kuuluisi elämääni. Mielestäni me ollaan kaksi palasta, jotka sopivat yhteen käänteli niitä miten päin hyvänsä.

Haikailen hänen peräänsä. Painajaisunenomainen tunne, etten olisi hänen kanssaan koskaan. Se on se tunne, joka on vahva.

En tiedä ikävöinkö, mutta mielessä on useasti. Kaikki asiat hänen kanssaan oli vain niin monimutkaisia, että aiheutti todellisia ja isoja ongelmia minulle. Olen onneksi jo toipunut jotenkin, mutta en tahdo nähdä häntä enkä toivo minkäänlaista yhteydenottoakaan. Toivottavasti saan jatkaa matkaani rauhassa, ilman häntä. Meidän on parempi olla erillään kuin tekemisissä toistemme kanssa.

Hän on niin aito ja omalla tavallaan
herkkä sielu.Hänen kauttaan opin itsestäni paljon.Jotain minussa murtui
ja särkyi, mutta sekin kertoi minusta.
Hän osaa puhua musiikin ja runojen
kautta.Hän herätti ikävän,rakkauden ja
kaipauksen.Kiitos tärkeälle<3

Kyllä. Koska on vienyt sydämeni.
Hänessä se juttu: Hän on kultainen , hauska , hot ja jotenkin olen aistivinani jotain tiettyä herkkyyttä hänessä.
Jotain kipinöintiäkin olen kuvitellut olevan välillämme..

Ehkäpä se, mä hyvin-hyvin harvoin ihastun ja kun se tapahtui niin silloin oli liian myöhäistä sulkea sydämen ovi... 💕

Hän saa mut itkemään ja nauramaan ja molempia yhtä aikaa. Miehekäs, älykäs, hauska ja poikamainen. Vertaansa vailla. :):)

Sun hommiin joudun, niitä riittää.
Veljeni mielestä on hienoa, kun saan olla sellaisissa mukana.

Kaikki mikä tapahtui sängyssä oli ihanaa- Rakastelu hänen kanssaan oli nautinnollista ja nukkuminen hänen kainalossaan oli ihanaa.. Kaikki muu oli kamalaa. Hän teki kaikkensa osoittaakseen kuinka merkityksetön hänelle olin. Lopulta uskoin sen. Silti kaipaan häntä joka päivä. En usko, että merkitsin hänelle mitään.

Haluaisin niin rutistaa häntä hellästi. Ihana hassu nainen, eikä suutu helposti, vaikka pikkuisen

Juuri siksi että hän on hän eikä kukaan muu. Yksi ja ainoa hyvin tärkeä ihminen minulle.

Hän on kahdeksan vuotta minua nuorempi mies, joka pelkällä katseellaan saa minut tuntemaan itseni viehättäväksi. Pidän myös hänen katselemisestaan. Hän on komea parrakas mies. Koskaan emme tule toisiamme saamaan. Siitäkin huolimatta hän on ajatuksissani vuodesta toiseen.

todennäköisyys kohtaamiseen kerran 15. vuodessa, jos historia toistaa itseään. 😜

No sepä se olisikin kiva tietää, että miksi. Ei mitään järjellä perusteltavaa. Ehkä mulle kävi joku aivopesun tapainen jutska. En oikeastaan edes tiedä, kaipaanko oikeasti vai luulenko vain. Pitäisi nähdä kunnolla, että selviäisi. Pari asiaa osaisin sanoa, mikä olilhänessä se juttu, mutten kerro kun kaverit vois siitä tunnistaa.

Onneksi ohi on, ikävöinti meinaan. Melkein jo tuli uusi kohde, muttei sitten tullutkaan. Ei ikävää tällä kertaa ainakaan mainittavissa määrin. Että onkin mukava tilanne. Vihdoinkin se paska loppui.

Kaipaan miestä josta olen nähnyt vuosien varrella paljon unia, mutta koska emme ole nähneet ja meillä ei ole ollut mahdollisuuta jutella niin kaipaus on vähentynyt joka päivä pikkuisen lisää. En enää suunnittele mitä tekisimme yhdessä, koska on turhauttavaa elää mielikuvituksen varassa. Luulen että kun syksy alkaa olen hyväksynyt sen tosiasian että meidän mahdollisuutemme hävisivät hänen hiljaisuuteensa aika kauan sitten On parempi irrottaa itsensä kuin kaivata turhaan. Jatkan elämääni yksin eikä siinä ole mitään ongelmaa. Enemmän ongelmia aiheuttaa turha kaipaaminen.