Hmm... mitä sitten ujo persoona toivoo paitsi yksin erakoitumista? Voisiko tietotekniikka olla jotenkin tehokkaasti avuksi sadoille tai tuhansille samanmielisille ottaen huomioon hiljaisemman omat toiveet?
Keskustelkaamme! Jos joku haluaa pystyttää jotakin konkreettista aktiviteettia, yhteystietoni saa pyytämällä.
Keskustelkaamme! Jos joku haluaa pystyttää jotakin konkreettista aktiviteettia, yhteystietoni saa pyytämällä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluan vain tehdä selväksi eron yksinäisyydelle ja ujoudelle. itse en ole ujo, mutta opiskelutilanteen vuoksi olen yksinäinen..eikä ujot välttämättä ole yksinäisiä.
Hmm. Olen luonnontiedeopiskelija korkeakoulutasolla, mutta siinä ja siinä, että oppilaitostani moittisin tilanteesta. Mikä on sellainen opiskelutilanne, joka ei anna aikaa edes paria tuntia viikossa tutustua uusiin ihmisiin? Vai onko kyse vain siitä, että vanhat ystävät odottavat molemminpuolisin tunnesitein paluuta kotikonnuille tutkintotodistus plakkarissa muutaman vuoden päässä tulevaisuudessa?
noo..itse en ole vielä yliopistossa, vaan avoimessa ja siellä nään max kerran viikossa muita oppilaita. ei siellä kukaan ole kauheesti kaveerannu tai luonu syvällisiä ihmissuhteita. lukion jälkeen kaverit on hajaantunut ympäriinsä.
omalla kohdalla voisin sanoa, että valtaosalla opiskelijoista on niin laaja ystäväpiirinsä, ettei hirveästi niitä kiinnosta/ole aikaa tutustua uusiin ihmisiin. itselläni on kyse pikemminkin itsetunnon puutteesta, ei ujoudesta (ujoushan määritellään lahjakkuudeksi)
itsevarmuus on kova sana sosiaalisuudessa, ja sen puute on omaa elämääni ainakin rajoittanut..
toiv. yliopistossa löytyis samanhenkisiä ystäviä =)
Joop, joku haluaa tulla "kouluun" vain sivistymään ja joku haluaa lisäksi löytää uusia tuttavuuksia. Arkipäivän käytöstavat vain painottuvat siihen suuntaan, että kaverikandidaattia ei sovi häiritä.
Mitä siis pitäisi tehdä nähdessään käytävällä jonkun ihmisen, jonka sallisi tulla juttelemaan kanssaan? Kontakti menee sivu suun ellei itse aktivoidu! Mutta miten? :-/
itse oon nykyään huomattavasti varautuneempi, enkä ainakaan näytä omaa innostustani, jos joku kaveeraa, koska se, jos joku, ainakin pelästyttää loputkin koulukaverit ympäriltä!ei sais olla liian innostunut, mutta ei passiivinenkaan.yritä siinä sitten olla luonnollinen ja oma itsesi!
miten kun sä nyt oot jo yliopistossa, ootko todella saanu ihan todellisia ystäviä, vai onko ne jääny vaan "hyvänpäivän tutuiksi" ? oon aina liian innostunut, kun uusi koulu alkaa ja oletan että on helppoa sitten saada todellisia ystäviä..
Kolmas vuosi on menossa, enkä tunne ketään edes etunimellä. Luennoilla istun aina jossain takana nurkassa ja laskareissä yleensä en käy kun inhoan kaikenlaiset ryhmätyöt. Itse asiassa en edes enää haluakaan tutustua ihmisiin, yksin on helpompi olla, kun ei tarvitse välitä mitä tuli sanottua, tai mitä joku ajattelee susta. Ystäviä tai kavereita minulla ei ole koskaan ollut, kun olen surkea keskustelukumppani, jos joku kysyy, niin vastaan, mutta itse en kysele tai puhu kellekään. Ulkoapäin, pukeutumistyylistä minua tuskin voi arvata ujoksi, joten kai ihmiset luulevat minua vai itserakkaaksi tai liian ylpeäksi. Mutta mitä sitten? evvk..
Eikö ystävät määritellä juuri ihmisiksi, joiden kanssa saa olla vapaasti eli (melkein) miten vain?
Onko pieni yhteistyökyvyn kohentaminen kovin suuri hinta verrattuna yksinäisyydessä kituuttelemiseen?
Muilta osin ongelma palautuu takaisin alkuperäiseen muotoonsa kontaktin onnistumisesta ja mahdollistamisesta.