Kysymys lasten vastaanottamisesta Herran lahjoina perustuu Raamatun ilmoitukseen Jumalasta Luojana. Tämä kuvastuu esimerkiksi patriarkka Jaakobin vastauksessa veljelleen Esaulle tämän kysyessä Jaakobin lapsista: ”Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle” (1. Moos. 33:5). Vanhoillislestadiolaisuudessa on haluttu pitäytyä Raamatun ilmoitukseen, ja kielteinen suhtautuminen perhesuunnitteluun ei ole uusi asia.
Vuonna 1936 laajalti tunnettu ja arvostettu saarnaaja Arvi Hintsala käsitteli lapsikysymystä Rovaniemen suviseuroissa. Hintsala totesi, että sielunvihollinen väittää, että on ”parempi olla lapsia tekemättä, kun ei kerran pysty kunnolla elättämäänkään ja antamaan oikeaa kasvatusta”. Hintsala rohkaisi luottamaan tässäkin asiassa Jumalaan ja ottamaan lapset vastaan hänen lahjoinaan.
Kristillisyytemme puhujienkokouksessa aiheesta keskusteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1945, jolloin Kullervo Hulkko alusti aiheesta Avioliitto ja lapsirajoitus. Kokouksen pöytäkirjassa todetaan alustuksen johdosta syntyneen keskustelun tuloksena, että ”lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omantuntoa vastaan”.
Aiemmin ei keskustelulle ollut tarvetta, sillä yhteiskunnan ja kirkon yleinen suhtautuminen ehkäisyyn oli kielteistä. Sittemmin aiheesta on kirjoitettu usein SRK:n kirjoissa ja lehdissä, joissa on pysytty vuoden 1945 puhujienkokouksen kannassa.
Jumalan sanalla perusteltu
Ehkäisykielteinen kanta kristillisyydessämme perustuu Jumalan luomisjärjestykseen ja uskontunnustuksemme ensimmäiseen kappaleeseen. Avioliitto perustuu Jumalan säädökseen, jossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi (Mark. 10:6–8). Avioliiton yhtenä tehtävänä on suvun jatkaminen (1. Moos. 1:28).
Ihmisen järki kapinoi helposti Raamatun ilmoitusta vastaan. Se laittaa kysymään: Eikö maa ole jo täytetty? Miten jaksamme huolehtia kaikista lapsistamme? Miksi aviopari ei voi itse päättää perheensä koosta? Kristillisyydessämme on korostettu, että Raamattu lupaa, että ihminen saa kysymyksineen jättäytyä turvallisesti Jumalan viisauden ja johdatuksen varaan. Luoja tietää, milloin maa on täytetty, eikä yksikään ihminen synny tähän maailmaan Jumalan tietämättä.
Ensimmäisen uskonkappaleen lausuja tunnustaa: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.” Ihmisen elämä ei ole sattuman tulosta, vaan jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi on Jumalan luomistyö. Kristitty saa luottavaisesti jättää perheen lapsimäärän Jumalan päätettäväksi. Joillekin Jumala antaa ison perheen, joillekin pienemmän.
Lasten vastaanottamista tarkasteltaessa viitataan usein myös Samuelin kirjaan, joka puhuu Jumalasta elämän ja kuoleman Herrana (1. Sam. 2:6) sekä psalmiin, jossa todetaan: ”Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa” (Ps. 127:3). Kristillisyytemme opetus ei kuitenkaan perustu yksittäisiin Raamatun jakeisiin, vaan Jumalan sanan kokonaissanomaan, jonka mukaan päätös sekä elämän alkamisesta että sen päättymisestä kuuluu kaikkitietävän Jumalan käsiin.
Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa oikeaan
Lasten vastaanottaminen Herran lahjoina on uskovaisille vanhemmille uskonasia, joskin siihen liittyy ilon ja rakkauden tunteiden ohella huolia ja pelkoja sekä kipua. Perheiden tilanteet vaihtelevat, ja aviopuolisot saattavat joutua hyvin erilaisten kysymysten eteen.
Lapsiperheen keskellä vanhemmat saattavat väsyä. Vanhempien jaksaminen on kysymys, jonka äärelle tulee vakavasti pysähtyä – erityisesti lapsiperheiden äidit tarvitsevat kaiken mahdollisen ja etenkin perheenisän tuen. Äidin ja isän jaksamisessa heidän avio-suhteellaan on suuri merkitys. Aviosuhteen hoitaminen merkitsee samalla koko perheen hyvinvoinnista huolehtimista. Läheisten auttamisen – rinnalla kulkemisen ja tuen – lisäksi tulee tarvittaessa hakeutua ammattiavun piirin.
Jumala voi sallia äidille myös sairautta, minkä vuoksi lääkäri saattaa todeta, että sen aikana äidin uusi raskaus ei ole terveydentilan vuoksi mahdollinen. Kristillisen uskon näkökulmasta myös sairaudet ovat Jumalan tiedossa ja hänen sallimustaan. Vakavan sairauden hoidon aikana on tärkeää, että äiti saa levätä ja parantua sairaudestaan. Tällöin on aina kyse aviopuolisoiden keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta omakohtaisesta ratkaisusta, jossa Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa kristittyä.
Kipeissä tilanteissa aviopuolisoiden ei ole hyvä jäädä yksin, vaan asiasta kannattaa keskustella luotettavien uskonystävien kanssa rukouksen mielellä. Parhaimman turvan erilaisten kysymysten keskellä antaa Jumalan sanan rohkaiseva sanoma Taivaan Isän huolenpidosta ja johdatuksesta. Kipeiden tilanteiden keskelläkin Jumalan sana rohkaisee ennen kaikkea uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen.
Vuonna 1936 laajalti tunnettu ja arvostettu saarnaaja Arvi Hintsala käsitteli lapsikysymystä Rovaniemen suviseuroissa. Hintsala totesi, että sielunvihollinen väittää, että on ”parempi olla lapsia tekemättä, kun ei kerran pysty kunnolla elättämäänkään ja antamaan oikeaa kasvatusta”. Hintsala rohkaisi luottamaan tässäkin asiassa Jumalaan ja ottamaan lapset vastaan hänen lahjoinaan.
Kristillisyytemme puhujienkokouksessa aiheesta keskusteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1945, jolloin Kullervo Hulkko alusti aiheesta Avioliitto ja lapsirajoitus. Kokouksen pöytäkirjassa todetaan alustuksen johdosta syntyneen keskustelun tuloksena, että ”lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omantuntoa vastaan”.
Aiemmin ei keskustelulle ollut tarvetta, sillä yhteiskunnan ja kirkon yleinen suhtautuminen ehkäisyyn oli kielteistä. Sittemmin aiheesta on kirjoitettu usein SRK:n kirjoissa ja lehdissä, joissa on pysytty vuoden 1945 puhujienkokouksen kannassa.
Jumalan sanalla perusteltu
Ehkäisykielteinen kanta kristillisyydessämme perustuu Jumalan luomisjärjestykseen ja uskontunnustuksemme ensimmäiseen kappaleeseen. Avioliitto perustuu Jumalan säädökseen, jossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi (Mark. 10:6–8). Avioliiton yhtenä tehtävänä on suvun jatkaminen (1. Moos. 1:28).
Ihmisen järki kapinoi helposti Raamatun ilmoitusta vastaan. Se laittaa kysymään: Eikö maa ole jo täytetty? Miten jaksamme huolehtia kaikista lapsistamme? Miksi aviopari ei voi itse päättää perheensä koosta? Kristillisyydessämme on korostettu, että Raamattu lupaa, että ihminen saa kysymyksineen jättäytyä turvallisesti Jumalan viisauden ja johdatuksen varaan. Luoja tietää, milloin maa on täytetty, eikä yksikään ihminen synny tähän maailmaan Jumalan tietämättä.
Ensimmäisen uskonkappaleen lausuja tunnustaa: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.” Ihmisen elämä ei ole sattuman tulosta, vaan jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi on Jumalan luomistyö. Kristitty saa luottavaisesti jättää perheen lapsimäärän Jumalan päätettäväksi. Joillekin Jumala antaa ison perheen, joillekin pienemmän.
Lasten vastaanottamista tarkasteltaessa viitataan usein myös Samuelin kirjaan, joka puhuu Jumalasta elämän ja kuoleman Herrana (1. Sam. 2:6) sekä psalmiin, jossa todetaan: ”Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa” (Ps. 127:3). Kristillisyytemme opetus ei kuitenkaan perustu yksittäisiin Raamatun jakeisiin, vaan Jumalan sanan kokonaissanomaan, jonka mukaan päätös sekä elämän alkamisesta että sen päättymisestä kuuluu kaikkitietävän Jumalan käsiin.
Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa oikeaan
Lasten vastaanottaminen Herran lahjoina on uskovaisille vanhemmille uskonasia, joskin siihen liittyy ilon ja rakkauden tunteiden ohella huolia ja pelkoja sekä kipua. Perheiden tilanteet vaihtelevat, ja aviopuolisot saattavat joutua hyvin erilaisten kysymysten eteen.
Lapsiperheen keskellä vanhemmat saattavat väsyä. Vanhempien jaksaminen on kysymys, jonka äärelle tulee vakavasti pysähtyä – erityisesti lapsiperheiden äidit tarvitsevat kaiken mahdollisen ja etenkin perheenisän tuen. Äidin ja isän jaksamisessa heidän avio-suhteellaan on suuri merkitys. Aviosuhteen hoitaminen merkitsee samalla koko perheen hyvinvoinnista huolehtimista. Läheisten auttamisen – rinnalla kulkemisen ja tuen – lisäksi tulee tarvittaessa hakeutua ammattiavun piirin.
Jumala voi sallia äidille myös sairautta, minkä vuoksi lääkäri saattaa todeta, että sen aikana äidin uusi raskaus ei ole terveydentilan vuoksi mahdollinen. Kristillisen uskon näkökulmasta myös sairaudet ovat Jumalan tiedossa ja hänen sallimustaan. Vakavan sairauden hoidon aikana on tärkeää, että äiti saa levätä ja parantua sairaudestaan. Tällöin on aina kyse aviopuolisoiden keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta omakohtaisesta ratkaisusta, jossa Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa kristittyä.
Kipeissä tilanteissa aviopuolisoiden ei ole hyvä jäädä yksin, vaan asiasta kannattaa keskustella luotettavien uskonystävien kanssa rukouksen mielellä. Parhaimman turvan erilaisten kysymysten keskellä antaa Jumalan sanan rohkaiseva sanoma Taivaan Isän huolenpidosta ja johdatuksesta. Kipeiden tilanteiden keskelläkin Jumalan sana rohkaisee ennen kaikkea uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja soopaa lisää näkyy tulleen taas!
ja sama lapsellinen pellesana alussa onko siellä itse srk työläinen jakamassa harhojaan.
ettekö te jo usko että Raamatussa ei ole sanan sanaa ehkäisykiellollenne!!
Ei Raamatussa ole sanaakaan ehkäisyn hyväksymiselle.
Tuskin Raamatussa annetaan hyväksyminen myöskään seuraaville asioille:
* nukkuminen öisin
* oikeanpuoleinen liikenne
* lumitöiden tekeminen
* tikanheittokilpailut
* jne.
Sen sijaan kieltoja Raamatusta löytyy:
* älä tapa
* älä varasta
* jne.
Mutta ei sanaakaan ehkäisyn kieltämiselle.
Lapsi ei ole Jumalan luomistyö, vaan vahempien päätöksen saannos, Jumalan käskyyn täyttää maa.
Mutta jokainen täysipäinen tajuaa, että maa on jo täynnä. Osa eläimistäkin säännöstelvät jälkeläistensä määrää, mutta SRK ei, sillä Kullervo sen muutti, ei Raamattu.
Raamatussa synti on selkeästi ilmoitettu ja moneen kertaan vahvistettu. Luuletko aloittaja että iäisyysesteet olisi jätetty rivien välin tulkinta asiaksi,
Yrität noukkimalla noukkia epätoivoisesti perustetta itse keksimillenne raamattuun perustumattomille käskyillenne jolla kurmuutatte porukkaanne.
Kymmenen käskyä
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Selkeitä ovat.
Väärä vl- opetus mitä puhujien kautta on kuultu että ehkäisy olisi murhan synti on pötyä.
Ei alkamatonta voi murhata. Abortti on selkeästi murhan synti, Suomessa liki 10 000 murhataan valtion ja eduskunnan hyväksymänä. Ainoastaan kristilliset ja jotkut persut
vastustaneet ääekkäästi. Vl-edustajat eivät ääntään nosta tuotakaan vastaan.
Perus vl:iltä kuulee monesti pilkkaa mm kristillisiä ja persuja kohtaan, Kyllä he senkin ristin jaksavat kantaa.
Tekopyhää hurskastelua on vl-touhu monessa suhteessa.
Ylpeytensä takia hairahtunut SRK porukka yrittää itsekehitetylä pakkopano- ja pakkosynnytysopilla pitää edes liikettä nykyisessä koossaan ja saada osin hölmölle touhulle yksinkertaiset maksajat.
Todellista lähetystyötä ei tehdä. Jeesus käski mennä kaikkeen maailmaan ..jne.
SRK opetus että mennään kun saadaan kutsu ja sittenkin harkinnan jälkeen. Miten sellaiset osaaavat kutsua jotka eivät evankelimuista ole koskaan mitään kuulleet.
Aivan höpöoppia. Suomut on laitettu itsensä korottaneitten ja ylpistyneitten silmille,.
Hyvä kommentti edellä.
Vl-opetus on valtaosaltaan ihmisten aivopesua Raamatun vastaisiin valheoppeihin.
Tokihan jokainen lapsi on Jumalan luomistyötä, mutta niin on puiden istuttaminen tai kukkienkasvattaminenkin. Eikä se tarkoita sitä, että maapallo pitää istuttaa täyteen puita!!!
Jumala on antanut meille järjen sitä varten, että sitä myös käytettäisiin.
Jos Jumalan luomistyöhön ei saa puuttua, niin miksi myös vl:llät antavat sairastuneelle ensiapua tai elyttävät kuolemanvaarassa olevaa. Miksi myös vl:llät "ehkäisevät" Jumalan luomistyötä sillä tavalla, että koettavat rajoittaa lapsilukua luonnollisin keinoin?
Ja ajavat ruohonleikkureilla miljoonapihojaan kaiken kesää, jopa kitkevät kasvimaitaan olen kuullut!
ma tuosta järjestä? Siis tarkoitan omalla kohdallasi? Mitä merkkejä voisit luetella, että me muutkin voisimme havaita sinulla olevan edes vähän järkeä?
ahaa eli meinasit ratkaista ongelman alkamalla aivotutkijaksi ilman koulutusta?!?
jospa pysyisit vaan nyt ihan aiheessa, eli miksi veeällät eivät käytä sitä paljoa järkeä joka heillä pitäisi olla, mailman ainoina oikeina Jumalanlapsina!
miksi haluatte pumpata mailman täyteen lapsia vaikka se on jo aikoja ollut täynnä, vaikka Raamatussa EI ole sanan sanaa aiheesta?
kuka tuon oppinn eon keksinyt, onko siitä ollut seurapuheita?
paljon Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan pohjautuvia seurapuheita. Esimerkiksi tässä:
http://www.suviseurat.fi/2013/media/saarnat/20130630_1845_Tapani_Tolli_fi.mp3
sekin on kummallista kun veeällille synty y vauvoja nortti suussa!
muutoin he puuttuvat luomistyöhön ellei niin ole.
mutt a kaikki kuittaantuu mahtipontisilla suviseuroilla, sen varjoon jää kaikki hullut opit, hoitokokoukset ja muuta selvittämättömät asiat, eikö niin.