Mistä hyvvee henkee kylätoimintaan

Minne on kadonnu se hyvä henki kotikylän toeminnassa. Oon elämänikkäin asunu samoila kylillä Vesannolla. Aiemmi meillä ol paljon yhteisiä juttuja ja tapahtumia kyläläesten kesken. Kylätoimikuntaan ol aina tulokkaita erilaisiin toimintoihi mukkaa ja ol mukava mennä. Vua nyt ei oo. En oo itekkää ennee aktiivisesti toiminnassa mukana. Syyks voep sannoo sen huonon ilemapiirin ja ihmiste eriarvoseen asemaan asettamisen. Tietyllä naesimmeiselä on oikeus keuhkota toesile. Muut kyläläeset ovat alempiarvosia immeisiä ja jos jottae on tehtävä niin mikkää ei tunnu olevan oekeen. Vuoskokkouksissa oleminen on muuttunut sättimiseks, tapahtumajärjestelyjen osalta syytellää ja keuhkotaa turhoo. Tämmöseks toeminta muuttu 2000 luvun alusta ja on nyttennii samanlaesta. Ennen vappaaehtosia arvostettii ja työ luonne oli yhessä tekemisessä. Nyt vappaaehtoset vaekuttavat olevan pienilä aevoella varustettuja piikoja tae renkijä, joelle ei kiitosta heltiä.

2000 luvun alussa ol nuoria mukana toeminnassa ja ol sellasta nuorekasta toemintoo. Nyt heitä ei näy. Kyläkoulu ol kylän sielu toemintapaekkana. Ol jumppakerhoa, kästyöpiiriä ja sun muuta. Nyt koulule menemine tuntu vaekeelta. Tilojen vuokroominenki on työlästä, ku suap vua töykeitä vastauksia. Surullisinta lienöö, ku tää koulun omistava naenen riitelöö koulun asuntolan ostaneen pariskunnan kansa. Eivät ies mahu sammoihin tapahtummii. Se takanapäen tapahtuva panettelu jakkaa meijät kyläläeset kahteen leiriin. Ikävee on se, ku pariskunta voes olla toeminnassa mukana, mutta naesen mahtavuuven vuoks heille ei oo tilloo.

Eile ol kylätapahtuma 100 vuotiaan Suomen kunniaks. Osa meistä jäe tarkotuksela poes. Muistettas ees joskus sitä hienoo yhteishenkee, joka kylällä ol enne. Nyt sitä suap ehtiä .