Minulla on kolmen vuoden ikäinen pojan vipeltäjä. Sain pojan, kun olin 16. Niin..aika nuorena! Haluaisin sanoa muutaman sanasen teille nuorille, jotka olette vasta yläasteella tai siirtyneet lukion tai ammatinkoulun puolelle.
Monella tytöllä on varmasti käynyt mielessä, että olisipa kiva saada vauva. Olette varmasti joka paikassa törmänneet äiteihin ja vauvoihin, joiden elämät näyttävät hymyilevän. Kuva on usein melko tavalla vääristynyt. Nyt vasta kolmen vuoden kuluttua poikani syntymästä olen oppinut nauttimaan äitiydestäni. Ei se ole ruusuilla tanssimista pienen lapsen kanssa.
Oletteko tytöt ajatelleet, miltä tuntuu valvoa yöt ja päivät, jos lapsella on sairaus ja hän huutaa koko ajan? Oletteko ajatelleet, millä rahalla tulette lapsen kanssa toimeen? Ei äitiysrahat ja päivärahat ja lapsilisät korvaa kaikkia kuluja. Tiukkaa tulee olemaan, varsinkin jos lapsi on tullut irtosuhteen myötä ja lapsen isä on hävinnyt kuvioista.
Onneksi poikani Ville Valtterin iskä on mukana kuvioissa edelleen. Joka tapauksessa minulta jäi koulun käynti melkein 4ksi vuodeksi. Nyt sitten kesän jälkeen Vilperi aloittaa päiväkodissa ja jatkan opiskelua.
Meiltä Villen iskän kanssa on loppunut menot. Enää ei lähdetä tuosta noin vain discoihin ja kapakkaan. Ajatelkaa olen nyt 19 vuotta ja olen käynyt vain 2 kertaa baarissa juhlimassa. Ei nuoren pidä sitoa itseensä kahleisiin kahdeksaksitoista vuodeksi.
Sanon vaan, että sinä nuori tyttö, joka ajattelet lapsen hankkimista, mieti tarkkaan, miten paljon siinä menetät. Hanki ensin itsellesi ammatti, jolla voit elättää lapsesi ja itsesi ja varmista että sinulle jää myös ylimääräistä käyttörahaa. Sitten vasta rupea miettimään lapsien tekoa, jos olet löytänyt ammatin ja miehen, ja olet varma, että haluat hänet lapsesi isäksi.
Pinnistelyä koulunkäyntiin ja ammatinhankintaan!
Mahtavaa kevättä kaikille äideille ja teille nuorille tytöille, joilla elämä on vielä edessä ja maailma mahdollisuuksia täynnä! Terveisin Mimmi
Monella tytöllä on varmasti käynyt mielessä, että olisipa kiva saada vauva. Olette varmasti joka paikassa törmänneet äiteihin ja vauvoihin, joiden elämät näyttävät hymyilevän. Kuva on usein melko tavalla vääristynyt. Nyt vasta kolmen vuoden kuluttua poikani syntymästä olen oppinut nauttimaan äitiydestäni. Ei se ole ruusuilla tanssimista pienen lapsen kanssa.
Oletteko tytöt ajatelleet, miltä tuntuu valvoa yöt ja päivät, jos lapsella on sairaus ja hän huutaa koko ajan? Oletteko ajatelleet, millä rahalla tulette lapsen kanssa toimeen? Ei äitiysrahat ja päivärahat ja lapsilisät korvaa kaikkia kuluja. Tiukkaa tulee olemaan, varsinkin jos lapsi on tullut irtosuhteen myötä ja lapsen isä on hävinnyt kuvioista.
Onneksi poikani Ville Valtterin iskä on mukana kuvioissa edelleen. Joka tapauksessa minulta jäi koulun käynti melkein 4ksi vuodeksi. Nyt sitten kesän jälkeen Vilperi aloittaa päiväkodissa ja jatkan opiskelua.
Meiltä Villen iskän kanssa on loppunut menot. Enää ei lähdetä tuosta noin vain discoihin ja kapakkaan. Ajatelkaa olen nyt 19 vuotta ja olen käynyt vain 2 kertaa baarissa juhlimassa. Ei nuoren pidä sitoa itseensä kahleisiin kahdeksaksitoista vuodeksi.
Sanon vaan, että sinä nuori tyttö, joka ajattelet lapsen hankkimista, mieti tarkkaan, miten paljon siinä menetät. Hanki ensin itsellesi ammatti, jolla voit elättää lapsesi ja itsesi ja varmista että sinulle jää myös ylimääräistä käyttörahaa. Sitten vasta rupea miettimään lapsien tekoa, jos olet löytänyt ammatin ja miehen, ja olet varma, että haluat hänet lapsesi isäksi.
Pinnistelyä koulunkäyntiin ja ammatinhankintaan!
Mahtavaa kevättä kaikille äideille ja teille nuorille tytöille, joilla elämä on vielä edessä ja maailma mahdollisuuksia täynnä! Terveisin Mimmi
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä itsekin haluaisin.tosin minulta jäi peruskoulu kokonaan kesken,eikä ole päästötodistusta vieläkään.luultavasti ei koskaan.olin 15 lapsen synnyttä.ja nyt 17 vuoden jälkeen voisin ottaa senkin seikan esiin,kuinka onkaan vaikea olla ns:aikuisen äitinä kun olet itsekin vasta(aikuistunut)tai kuinka yleensäkin on aina ollut se tuijotusten/ihmettelyjen kohde mm:vanhempain illoissa.Kyllä teini äitys vaatisi vakavaa harkintaa,ja teiniäiti on lapsukainen niin se ajattelukaan ei asiaa harkitessa ole kovinkaan aikuismaista.Sekin itsessään kertoo jotain,kun teiniäidiksi(haaveilijat)eivät kestä yhtään kritiikkiä,sitähän saa aikuisetkin.Mutta jos kuitenkin on teini-äiti kuten sinä,tulisi ystävien,vanhempien,yhteiskunnan tukea tosi paljon vanhempia,koska vanhempina olo on aina raskasta,tietysti antoisaakin,mutta minun teini-äiti kautena ei tuettu,se taisi olla enemmän häpeä.Toivon sinulle ja perheellesi voimia ja onnea!
Sanoit tuossa että "mieti tarkkaan miten paljon siinä menetät..." kun puhuit lapsen hankkimisesta.
Puhut paljon asiaakin, teini ei ole yleensäkään kypsä äidiksi. Mutta mielestäni tuo oli vähän karua kieltä: eiköhän äiti, vaikka nuorikin, aina myös saa jotain, eikä vain menetä.
Se, että baareihin ei pääse hillumaan, ei minusta ole menetys lainkaan.
Sinulle ap!
En tarkoittanut sitä sillä tavalla, että jos teet lapsen, niin menettäisit kaiken, etkä saisi tilalle mitään. Tarkoitin vain, että jos saa lapsen teini-iässä, ei ole paljon mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan. Kaikilla on tietysti erilaiset unelmat ja haaveet.
En kyllä silti luopuisi lapsestani.. mutta toivon vain että jokainen nuori tyttö ymmärtäisi mihin on päänsä laittamassa..
mutta sanopa se nuorelle, kun vauvakuume iskee. vaikka kuinka tolokuttasit, että nauti nuoruudestasi ym.ym. kaiken tuon mitä sinä realistisesti kuvasit, tulee vasta kokemuksen kautta ja sitä ei voi kuvitella sellainen henkilö, joka ei ole kyseistä kokenut. en ollut teiniäiti (eikä sillä juuri ole merkitystä, vauva huutaa ja vaatii olipa äiti teini tai 30-kymppinen..), mutta vauvan tulo yllätti ja etenkin se, miten työlästä on hoitaminen. mutta, mutta kummasti sitä vaan sai voimia, nyt tyttöni on jo 16-vuotias.
Sinulle "näinhän se on".
Uskon todellakin, että vauvan saaminen vaatii yhtä paljon aikuiselta naiselta, kuin meiltä nuorilta äideiltä. Se ero vaan siinä on, että me olemme itsekin vielä lapsia.. :)
Odotan kyllä kovasti, että pääsen kasvattamaan lastani teini-iän ylitse, kuten sinä olet jo ilmeisesti tehnyt.
Kiitoksia kannanotostasi.
Leppoisaa keväänodotusta!
-aloittaen kuinka käsitettiin väärin että menettää paljon saadessaan lapsen,ollessaan lapsi itsekin.kyllä menettää,menettää juur sen että on itse lapsi,nuoruutensakin,sen mitä ei pitäisi menettää.ja uskallan itse teiniäitinä väittää ettei se rakkauskaan aina riitä tarvitaan paljon muutakin,ja ehkä se katkeruuskin tulee myöhemmin,aika monelle tulee kuitenkin sitten esim:kolkyt kriisissä.ja kyllähän ne lapset kuuluisi kuitenkin aikuisille,ei lapsille.ja tämä teiniäiti kirjoitti täysin asiaa,vaikka hän on tiedostanut raskauden ja ongelmat,silti rakastaa lastaan,mutta ei kiellä olemassa olevia asioita.Ja yhä se on raskasta varmasti aina,mutta teinillä ei ole kypsyyttä samalla lailla kuin esim:30 vuotiaalla,ja kyllä se teiniäiti aika oli aivan toista kuin sitten 29 vuotiaana,jolloin todella nautin vauvasta erilailla,väsyneenäkin,huomasin olevani silloin valmis äidiksi.