Päivän evankeliumitekstissä puhutaan elämästä Jumalan valtakunnassa. Isäntä kohtaa palvelijansa poissaolonsa jälkeen ja käy keskustelemaan heidän hoitamastaan palvelutehtävästä.
Isännän koko omaisuuden hoitaminen kysyi palvelijoilta uskollisuutta tehtävässä. Isännän pitkä viipyminen merkitsi hänen paluunsa kärsivällistä odottamista.
Kertomusta edeltävät raamatunkohdat luovat kuvaa isännän paluuta edeltävästä ajasta (Matt. 25:1–13). Hänen paluunsa tapahtuu lopulta yllättäen, ja hän käy tilintekoon palvelijoidensa kanssa.
Yhteisessä tehtävässä erilaisin lahjoin
Jumala tuntee palvelijoittensa lahjat, sillä hän on ne itse jakanut (Room. 12:6–8). Vertaus päivän evankeliumitekstissä osoittaa hänen tietävänsä palkollistensa kyvyt tehtäviensä hoitamiseen, ja antaa juuri heille sopivan vastuun.
Yksikään tehtävä ei ole vähäarvoinen, sillä sitä tehdään Kristuksen lähettiläänä ja hänen seurakuntansa keskellä (Mark. 16:14–16, 1. Piet. 5:2). Vertauksessa yhden talentin saanut oli saanut suuren luottamuksen, sillä sen arvo merkitsi noin kahdenkymmenen vuoden palkkasummaa. Päivän evankeliumiteksti ohjaa sen lahjan käyttämiseen, jonka Jumala on meille antanut. Saman kehotuksen myös Paavali toistaa seurakuntakirjeessään (1. Kor. 15:58).
Jumalan valtakunnan työ on Herramme siunauksen varassa, ja se jatkuu sukupolvesta toiseen (Ps. 127:1–2). Jeesus jätti evankeliumin työn itsessään heikkojen opetuslastensa tehtäväksi (Mark.16:14–16). He eivät ole omalla asiallaan, vaan lähettäjänsä, joka vaikuttaa palvelumielen Pyhän Hengen kautta. ”Vaikka kristitty onkin syntinen, uskonyhteys Kristukseen saa hänen elämässään aikaan Hengen hedelmiä. Suurin niistä on rakkaus. Seurakunnan rakentamiseksi Jumala myös antaa uskoville erityisiä armolahjoja.” (KO 76.)
Rakkauden työssä
Tekstimme palvelijoiden tehtävänhoidossa oli erilaisuutta. Kahden toiminnassa näkyy kuuliaisuus isännän tahdolle, sillä he ryhtyivät heti toimeen. Heidän palvelustehtäväänsä leimaavat tahto ja toimeliaisuus. Ne ovat ominaisuuksia, jotka nousevat rakkauden täyttämästä sydämestä (ks. Luuk. 7:37–38).
Kristinoppi sanoittaa hyvin palvelumielen lähtökohtaa. ”Kun Jumala armosta antaa meille syntimme anteeksi, se synnyttää sydämissämme rakkautta, kiitollisuutta ja uskon kuuliaisuutta. Nämä saattavat meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kristityn koko elämä on palvelemista.” (KO85.)
Jumalan rakkaus on mittaamattoman suuri (Joh. 3:16). Sen kokenut voi vain ihmetellä psalmintekijän tavoin: ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi” (Ps. 36:6). Yhden leiviskän saanut näki Jumalan armottomana ja hänen toimintansa lamautti pelko. Mitä oli tapahtunut? Uskon tuomaa siunausta mitataan tämänkin ajan keskellä, ja sen arvo on käynyt monelle halvaksi (ks. 1. Moos. 25:34).
Uskon lahja on tunnustamisen arvoinen (Room. 10:10). Se liittää meidät myös toisiin Jumalan valtakunnan palvelijoihin (Ruut 2:8). Yhden talentin saaneen sanoissa on kuultavissa tuhlaajapojan veljen sävyt (Luuk. 15:25–30). Niissä Jumala kuvataan ainoastaan vaativana ja ankarana. Evankeliumi tuo syntiselle katsottavaksi armahtavan Jumalan kasvot (Joh. 1:14).
Vähässä uskollisena
Emme pelastu työtä tekemällä, emmekä tee työtä pelon vallassa, vaan Jumalan armon rohkaisemana. Tätä armoa me olemme Vapahtajamme käskyn mukaisesti yhä tarjoamassa. Jumalan valtakunnan työ on lopulta sen rakkauden säilyttämistä, josta Jeesus puhui jäähyväispuheessaan (Joh. 15:1–10).
Silloin kaikki toimintamme on viinipuun, Herramme Jeesuksen yhteydessä tapahtuvaa. Se merkitsee myös yhteyttä Kristuksen elävään seurakuntaan, joka keskellä vallitsee Jumalan lasten keskinäinen rakkaus (1. Joh. 4:16–21). Vähässä uskollinen saa kuulla kutsun: Tule Herrasi ilojuhlaan.
Isännän koko omaisuuden hoitaminen kysyi palvelijoilta uskollisuutta tehtävässä. Isännän pitkä viipyminen merkitsi hänen paluunsa kärsivällistä odottamista.
Kertomusta edeltävät raamatunkohdat luovat kuvaa isännän paluuta edeltävästä ajasta (Matt. 25:1–13). Hänen paluunsa tapahtuu lopulta yllättäen, ja hän käy tilintekoon palvelijoidensa kanssa.
Yhteisessä tehtävässä erilaisin lahjoin
Jumala tuntee palvelijoittensa lahjat, sillä hän on ne itse jakanut (Room. 12:6–8). Vertaus päivän evankeliumitekstissä osoittaa hänen tietävänsä palkollistensa kyvyt tehtäviensä hoitamiseen, ja antaa juuri heille sopivan vastuun.
Yksikään tehtävä ei ole vähäarvoinen, sillä sitä tehdään Kristuksen lähettiläänä ja hänen seurakuntansa keskellä (Mark. 16:14–16, 1. Piet. 5:2). Vertauksessa yhden talentin saanut oli saanut suuren luottamuksen, sillä sen arvo merkitsi noin kahdenkymmenen vuoden palkkasummaa. Päivän evankeliumiteksti ohjaa sen lahjan käyttämiseen, jonka Jumala on meille antanut. Saman kehotuksen myös Paavali toistaa seurakuntakirjeessään (1. Kor. 15:58).
Jumalan valtakunnan työ on Herramme siunauksen varassa, ja se jatkuu sukupolvesta toiseen (Ps. 127:1–2). Jeesus jätti evankeliumin työn itsessään heikkojen opetuslastensa tehtäväksi (Mark.16:14–16). He eivät ole omalla asiallaan, vaan lähettäjänsä, joka vaikuttaa palvelumielen Pyhän Hengen kautta. ”Vaikka kristitty onkin syntinen, uskonyhteys Kristukseen saa hänen elämässään aikaan Hengen hedelmiä. Suurin niistä on rakkaus. Seurakunnan rakentamiseksi Jumala myös antaa uskoville erityisiä armolahjoja.” (KO 76.)
Rakkauden työssä
Tekstimme palvelijoiden tehtävänhoidossa oli erilaisuutta. Kahden toiminnassa näkyy kuuliaisuus isännän tahdolle, sillä he ryhtyivät heti toimeen. Heidän palvelustehtäväänsä leimaavat tahto ja toimeliaisuus. Ne ovat ominaisuuksia, jotka nousevat rakkauden täyttämästä sydämestä (ks. Luuk. 7:37–38).
Kristinoppi sanoittaa hyvin palvelumielen lähtökohtaa. ”Kun Jumala armosta antaa meille syntimme anteeksi, se synnyttää sydämissämme rakkautta, kiitollisuutta ja uskon kuuliaisuutta. Nämä saattavat meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kristityn koko elämä on palvelemista.” (KO85.)
Jumalan rakkaus on mittaamattoman suuri (Joh. 3:16). Sen kokenut voi vain ihmetellä psalmintekijän tavoin: ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi” (Ps. 36:6). Yhden leiviskän saanut näki Jumalan armottomana ja hänen toimintansa lamautti pelko. Mitä oli tapahtunut? Uskon tuomaa siunausta mitataan tämänkin ajan keskellä, ja sen arvo on käynyt monelle halvaksi (ks. 1. Moos. 25:34).
Uskon lahja on tunnustamisen arvoinen (Room. 10:10). Se liittää meidät myös toisiin Jumalan valtakunnan palvelijoihin (Ruut 2:8). Yhden talentin saaneen sanoissa on kuultavissa tuhlaajapojan veljen sävyt (Luuk. 15:25–30). Niissä Jumala kuvataan ainoastaan vaativana ja ankarana. Evankeliumi tuo syntiselle katsottavaksi armahtavan Jumalan kasvot (Joh. 1:14).
Vähässä uskollisena
Emme pelastu työtä tekemällä, emmekä tee työtä pelon vallassa, vaan Jumalan armon rohkaisemana. Tätä armoa me olemme Vapahtajamme käskyn mukaisesti yhä tarjoamassa. Jumalan valtakunnan työ on lopulta sen rakkauden säilyttämistä, josta Jeesus puhui jäähyväispuheessaan (Joh. 15:1–10).
Silloin kaikki toimintamme on viinipuun, Herramme Jeesuksen yhteydessä tapahtuvaa. Se merkitsee myös yhteyttä Kristuksen elävään seurakuntaan, joka keskellä vallitsee Jumalan lasten keskinäinen rakkaus (1. Joh. 4:16–21). Vähässä uskollinen saa kuulla kutsun: Tule Herrasi ilojuhlaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ihmeellisiä nämä Jehovan Todistajat, ilojulissa ei mainita edes JEESUKSEN nimeä, jota ne todellisuudessa koskee.
Monet on syyt helvetin matkamiehellä, kuten kirjoittajalla sekä kopioijalla.
Mahtaako jeesusnuttusi kiristää?
Noin suuri vihamies se Jeesus on SRK;lle.
Vapaakirkosta kommentoin.
Tuohon on helppo kommentoida vaikka olisi mitä. Typerää molemmilta.