Miten koet uskovaisen vapauden? En tarkoita tällä kysymyksellä perinteistä asiaa, jonka vastauksena saan, että Kristus lunasti minut kuolemallaan vapaaksi lain alta ja saan olla vapaa armolapsi Jumalan valtakunnassa. Enemmänkin tarkoitan sitä, että miten se sinun arkielämässäsi vaikuttaa. Oletko vapaa? Epäiletkö? Mitä epäilys on konkreettisesti kohdallasi?
Itselleni asia on kovinkin tärkeä ja ajankohtainen. En ole vapaa, koska koen tiettyä ahdistusta ja vahvoja epäilyksiä, jotka kumpuavat uskonasioiden parista. Ahdistusta lisää tietty kriittisyys joitakin vl-käytäntöjä kohtaan. Toisaalta olisi voinut luulla, että jo tässä iässa olisi helpottanut, mutta ei :-(. Hassua sinällään, että kun olen saavuttanut tietyn iän, minulta on osittain hävinnyt halu etsiä lupaa johonkin, jotta saisin tehdä sen. Enemmänkin kyse on periaatteista, joita olen noudattanut ja joihin haluaisin nyt vastauksen eli miksi olen niitä noudattanut ja noudatan edelleen.
Olen lukuisia kertoja kuullut ihmisten pyytävän ja itsekin pyytänyt anteeksi uskomisen epäilyksiä, mutta tuskin koskaan olen saanut muilta käsitystä siitä, mitä nämä epäilykset ovat. Minulle ne ovat nyt nousseet jopa niin vahvoiksi, että pelkkä epäilysten anteeksipyytäminen ei riitä. Olkoon omana esimerkkinäni vaikkapa kysymys yhdestä ainoasta oikeasta opista tai seurakunnan erehtymättömyydestä.
Joskus olen yrittänyt selittää itselleni, että kysymykset nousevat yleisestä kriittisyydestäni ja
osin epävarmuudestani. Eli onko kriittisyys vain luonteenpiirteeni, jota minun täytyy kantaa hamaan
loppuu asti tuntematta koskaan täydellistä uskomisen vapautta? Vai kokeeko maailmasta parannuksen armon saanut uskomisen asiat jotenkin kirkaammin ja paremmin. Lukiessani monen tosiuskovaisen kirjoituksia tällä palstalla tulee kuva lapsenkaltaisesta uskosta, joka itseltäni puuttuu. Toisaalta helposti tulee ajatus, että jos kirjoittaja omistaisi vaikkapa Volvon, hän puhuisi sen ominaisuuksista yhtä paatoksella ja olisi valmis lyömään muuta automerkit täysin lyttyyn ;-)
Ihan mielenkiinnolla lukisin jonkun toisenkin ajatuksia uskomisen vapaudesta :-)
Itselleni asia on kovinkin tärkeä ja ajankohtainen. En ole vapaa, koska koen tiettyä ahdistusta ja vahvoja epäilyksiä, jotka kumpuavat uskonasioiden parista. Ahdistusta lisää tietty kriittisyys joitakin vl-käytäntöjä kohtaan. Toisaalta olisi voinut luulla, että jo tässä iässa olisi helpottanut, mutta ei :-(. Hassua sinällään, että kun olen saavuttanut tietyn iän, minulta on osittain hävinnyt halu etsiä lupaa johonkin, jotta saisin tehdä sen. Enemmänkin kyse on periaatteista, joita olen noudattanut ja joihin haluaisin nyt vastauksen eli miksi olen niitä noudattanut ja noudatan edelleen.
Olen lukuisia kertoja kuullut ihmisten pyytävän ja itsekin pyytänyt anteeksi uskomisen epäilyksiä, mutta tuskin koskaan olen saanut muilta käsitystä siitä, mitä nämä epäilykset ovat. Minulle ne ovat nyt nousseet jopa niin vahvoiksi, että pelkkä epäilysten anteeksipyytäminen ei riitä. Olkoon omana esimerkkinäni vaikkapa kysymys yhdestä ainoasta oikeasta opista tai seurakunnan erehtymättömyydestä.
Joskus olen yrittänyt selittää itselleni, että kysymykset nousevat yleisestä kriittisyydestäni ja
osin epävarmuudestani. Eli onko kriittisyys vain luonteenpiirteeni, jota minun täytyy kantaa hamaan
loppuu asti tuntematta koskaan täydellistä uskomisen vapautta? Vai kokeeko maailmasta parannuksen armon saanut uskomisen asiat jotenkin kirkaammin ja paremmin. Lukiessani monen tosiuskovaisen kirjoituksia tällä palstalla tulee kuva lapsenkaltaisesta uskosta, joka itseltäni puuttuu. Toisaalta helposti tulee ajatus, että jos kirjoittaja omistaisi vaikkapa Volvon, hän puhuisi sen ominaisuuksista yhtä paatoksella ja olisi valmis lyömään muuta automerkit täysin lyttyyn ;-)
Ihan mielenkiinnolla lukisin jonkun toisenkin ajatuksia uskomisen vapaudesta :-)
Vastaukset 96
Vanhimmat
Mitenkö koen vapauteni arkielämässä? Saanhan minä olla vapaana jumalanlapsena, mutta epäilys tulee silloin tällöin. Mitä epäilen? En sitä, mitä Jumala kirkastaa Pyhän Hengen kautta, vaan sitä, miten osaan kätkeä kuulemani sanan.
Onko sellaista kristityn vapautta, jota ei olisi ennen tunnettu? Pitääkö meidän määritellä uskovaisen vapaus uudestaan sovitettuna nykyaikaan, koska keskellämme on paljon uusia asioita? Ei tarvitse, sillä Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Eräs vihollisen vanhimmista saarnoista on, että "se oli silloin ennen".
Onko meillä oikeus tai peräti velvollisuus arvostella ja olla muodikkaasti kriittisiä? Saahan kaikesta puhua, mutta jos tavoitteena on oman käsityksen läpivieminen, lienevät kuuleva korva ja kätkevä sydän olleet vähintäänkin vajaakäytöllä.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Uskovaisen suurin ilonaihe on siinä, että saa olla vapaana synnin orjuudesta. Jumala loi ihmisen Eedenin paratiisiin, jossa ei ollut aluksi mitään orjuutta. Tähän vapaaseen tilaan on Jeesuksen lunastustyö tuonut evankeliumin uskovan ihmisen uudestaan jo täällä ajassa ja kerran iäti taivaassa.
**Saanhan minä olla vapaana jumalanlapsena**
olla vapaa Jumalan lapsi? Vrt. säännöt, kiellot ja käskyt - älä, älä, älä...
1)
miksi ihmeessä televisiovastaanotin on yhä vuonna 2005 kielletty media, vaikka samaan aikaan jopa internet laajakaistoineen ja digitaalisine tv lähetyksineen on sallittu? Internet on sata kertaa vaarallisempi uskon elämälle kuin tv ja itse asiass sisältää tänä päivänä yhä enemmän myös tv lähetyksiä?!?!?!?!
2)miksi ihmeessä meikäläiset ymmärtävät ja opettavat avioerosta väärin? Jeesus itse opettaa niin, että huoruuden tähden loukattu osapuoli saa ottaa halutessaan avioeron ja mennä uusiin naimisiin. Näin ei ole meikäläisillä, vaan loukattu joutuu katsomaan puolisonsa irstasta rellestystä ehkä koko elmänsä loppuun saakka sidottuna tähän (ehkä jo eronkin ottaneeseen) puolisoonsa.
Allekirjoitan kyllä nämä (olen veeällä myös). Internet on täynnä kaikenlaista saastaa, mikä on huomattavasti vahingollisempaa kuin se, mitä esimerkiksi valtakunnallisilta televiosiokanavilta tulee. Sähköpostissa ja keskustelupalstoissa en näe mitään väärää (tai asiapitoisissa sivustoissa), mutta kyllä uskovaisillakin on samat lihalliset houkutukset kuin kellä tahansa muullakin. Emme me ole mistään maailman synnistä vapaat, vaikka pyrimmekin elämään Jeesuksen opetuksen mukaista elämää.
Avioerossa ja mahdollisessa uudessa liitossa minua vaivaa sama asia kuin sinua. Raamatun opetus ei ole niin yksiselitteistä kuin luullaan. Monet ajattelevat esimerkiksi, että "hylkääminen" ja "eroaminen" ovat samoja asioita, vaikka ne eivät kaiken todennäköisyyden mukaan olleetkaan. Lisäksi on hieman epävarmaa, puhuuko edes Paavali korinttolaiskirjeessään avioerosta, vai asumuserosta, kun hän kirkastaa harhaan menneelle seurakunnalle Kristuksen sanaa.
Lisäksi on selvää, että Jeesus itse sallii eron (ja uuden liiton?) huoruuden synnin tähden Matteuksen evankeliumissa.
Oli avioero sitten synti tai ei ja oli uusi liitto sitten synti tai ei, niin se mikä minua ihmetyttää, on alati lisääntyvä lakihenkisyys. Haluan selittää tätä näkemystäni hieman.
En ole vielä päässyt viime aikojen seurapuheiden aikoja, mutta miettikää jokaiset veljet ja sisaret, kumpi teistä kuulostaa tutummalta seurapuheen aloitukselta:
1) "Luen seuraavan kohdan Paavalin kirjeestä korinttolaisille/roomalaisille/galatalaisille, sen luvusta..."
vai
1) "Luen seuraavan kohdan Johanneksen evankeliumista, sen luvusta..."
Havahduin tähän ihan vasta ja eräs uskovainen oli tästä samaa mieltä - seurapuheiden aiheet liittyvät paljon useammin Paavalin kirjeisiin eri seurakunnille kuin evankeliumeihin.
Tässä on riskinsä. Paavali yritti pitää riiteleviä seurakuntia kurissa. Ihan niin kuin kinastelevia lapsia, jotka eivät ymmärrä kuinka tulee käyttäytyä. Mitä sinä tekisit vanhempana, jos lapsesi käyttäytyy huonosti? Et todennäköisesti menisi halaamaan häntä ja kertomaan, että rakastat, vaan tekisit hänelle rajat selviksi - et keskustelisi tilanteista, joissa voisi olla hyväksyttävää tai ainakin hyväksyttävämpää käyttäytyä "huonosti". Lapsi voi olla vihainen hyvästä syystä, mutta aikuinen ei halua rohkaista tällaista käytöstä. Jos taas aikuinen on syystä vihainen, hänen ystävänsä toteavat, että "kyllä minäkin olisin suuttunut".
Niin kuin totesin, Paavalin painotuksessa on vaaransa. Hän ei tuo Kristuksen sovitustyötä esiin kirjeissään juuri lainkaan, vaan painotus on nimenomaan siinä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Paavali ei totea esimerkiksi, että "vaimo on sidottu mieheensä niin kauan kuin tämä elää, mutta jos hän kuitenkin menee naimisiin, on Kristus sovittanut hänen syntinsä". Mutta jos Paavali olisi näin sanonut, ei se olisi ristiriidassa minkään Jeesuksen opetuksen kanssa, vai kuinka?
Paavalia painottamalla tuodaan laki lähelle ja viedään lohtu kauas. Vaikka jokaikiseen seurapuheeseen liittyy evankeliumi, niin mitä seuraa, jos 45 minuuttia puhutaan siitä, mitä saa ja ei saa tehdä ja sitten käytetään kaksi minuuttia syntien anteeksiantamiseen? Siitä seuraa se, että ihmisten mieliin iskostuu, että evankeliumi EDELLYTTÄÄ niiden sääntöjen noudattamista, joista juuri on puhuttu.
Näistä laeista sanotaan, että ne eivät sido kristittyä, koska Jeesus on ne jo sovittanut. Mutta kuitenkin niiden pitää näkyä kristityn elämässä, tai sitten Pyhä Henki on pimennyt tässä. Tämä on ikään kuin peli, jossa sanotaan, että meillä on tuollainen paksu sääntökirja, mutta olet vapaa näistä säännöistä. Jos kuitenkaan et noudata niitä, joudut pelistä ulos ellet osoita katumusta niiden noudattamatta jättämisestä.
Eli ensin "et ole sidottu näihin sääntöihin" ja sitten "jos säännöt eivät näy, niin peli on poikki".
Toivon, että pelianalogia ei loukkaa ketään, sillä on tietenkin selvää, että uskomisessa ei ole mistään "pelistä" kyse. Mutta toivon silti ihmisten näkevän periaatteellisen yhtäläisyyden.
Ajatelkaa veljet ja sisaret, jos joku on ajaútunut elämässään täydelliseen umpikujaan. Edellinen kirjoittaja viittasi aviorikokseen, jota toinen joutuu mahdollisesti jätettynäkin sietämään. Miten tällaisessa tilanteessa seurakunta toimii? Se tuo jätetylle lain. Se ei tuo evankeliumia. Se ei sano "jos otat uuden puolison, niin se on väärin, mutta kuitenkin on Jeesus puolestasi kuollut ja sovittanut syntisi". Tässä on ero synnin luvallisuuteen, ainakin minun mielestäni.
Ajatelkaa vielä, mihin me uskomme. Uskomme, että Jeesus kuoli täysin synnittömänä ristillä meidän syntiemme vuoksi. Tämä on tärkeää, sillä jos Jeesus olisi ollut syntinen, hänen ristinkuolemansa olisi ollut vailla merkitystä. Mutta sen kautta, että kaikkia lakeja ja määräyksiä noudattanut Jumalan poika ristiinnaulittiin, opimme sen, että mitkään teot tai tekemättä jättämiset eivät meitä vie taivaaseen, vaan yksin usko Jeesuksen sovitustyöhön.
Ajatelkaa sitten, kun Jeesus ristillä viimeisillä voimillaan huutaa "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Eikö tämä ole epäuskoa? Eikö sitä tulisi pyytää anteeksi?
Ei. Jumala näki poikansa kärsimykset, eikä pitänyt tätä epäuskon purkausta syntinä. Jumala näki, että Jeesus oli tilanteessa, jossa ihmisen kestokyky on ylittynyt - muistakaa, että Jeesus oli myös Ihmisen poika!
Jumala ei vaatinut Jeesukselta kuuliaisuutta lohduttomassa tilanteessa. Hän ei pitänyt Jeesuksen huutoa syntinä, vaikka tämä totesi ehkä katkeraankin sävyyn, että Jumala oli hänet hyljännyt.
Miksi me seurakuntana vaadimme Jumalan sanalle ehdotonta kuuliaisuutta tilanteessa, jossa ihminen on täydellisessä umpikujassa?
Toivoisin, että opetuksessamme alettaisiin painottaa enemmän evankeliumia ja sen tuomaa vapautta. Nyt evankeliumi, vaikka puhdistaakin kaikki synnit täysin ehdoitta, alkaa olla ihmisten mielissä sidottuna lakeihin ja säädöksiin, monesti niihin, jotka Paavali kirjoitti seurakunnalleen. On vielä huomattava, että Paavalin tärkeänä tarkoituksena oli nimenomaan parantaa seurakuntayhteyttä, ei saarnata pelastuksesta.
Kumpi meille on lopulta tärkeämpää, kuolemattoman sielun pelastuminen, vai seurakuntayhteys? Molemmat ovat arvokkaita, mutta minkä vuoksi me olemme lopulta uskomassa?
"Kumpi meille on lopulta tärkeämpää, kuolemattoman sielun pelastuminen, vai seurakuntayhteys?"
Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä. Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa terveeksi tekevä sovintoveri virtaa jäsenestä toiseen. Irti joutunut jäsen ei voi säilyä elossa.
Olisi tuosta kirjoituksesta muutakin sanottavaa, mutta en nyt tässä yhteydessä. Toivotan kuulevia korvia ja kätkevää sydäntä Jumalan sanan kuulossa.
Kommentoin tätä kirjoituksesi kohtaa.
"Näistä laeista sanotaan, että ne eivät sido kristittyä, koska Jeesus on ne jo sovittanut."
Raamatussa sanotaan:
"Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on Hän
velvollinen vaeltamaan, niinkuin Hän Vaelsi.
1.Joh. 2:6."
Ei se että on saanut syntinsä anteeksi vapauta "vaeltamasta niinkun Hän vaelsi" vaan päinvastoin! Se tekee MAHDOLLISEKSI vaeltaa niinkuin Hän vaelsi. Jeesus kun vapauttaa synnin orjuudesta niin ihminen on VAPAA vaeltamaan Hengessä Jumalan tahdon mukaisesti.
Kuten Jeesus itsekin " nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Filip. 2:8
ERI ASIA OVAT KUITENKIN VANHOILLISLESTADIOLAISUUDESSA KEKSITYT SÄÄNNÖT. NE EIVÄT AUTOMAATTISESTI OLE MITÄÄN HENGESSÄ VAELTAMISTA TAI KUULIAISUUTTA JUMALALLE.
**Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.**
Sinä opetat sellaista oppia, että seurakunta pelastaa. Kerrotko, mistä kohden Raamattua löytyy perusteet tuolle opilla?
Apt. 16:
"27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".
29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
""Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"
Seurakunta ja oma usko Jeesukseen eivät ole toistensa vastakohtia. Kun ihminen elää maan päällä ja omistaa elävän uskon Jeesukseen, hänellä on myös seurakunta eli muut uskovaiset. Maantieteellistä välimatkaa muihin voi olla, mutta hengen yhteys ja ikävä säilyy niihin, joiden kanssa saa vaeltaa yksimielisyydessä ja rakkaudessa.
Kun vanginvartijan käsitti uskon kohdalleen, hän hakeutui varmasti paikkakunnan muiden uskovaisten seuraan. Omalle kohdalle uskottu evankeliumi synnyttää rakkauden muita jumalanlapsia kohtaan ja pitää ihmistä sillä tavalla seurakunnassa.
Seurakuntaan kuulumisesta ei kuitenkaan pidetä päiväkirjaa, jossa olisi oltava tarpeeksi merkintöjä autuuden ehtona. Ristin ryöväri ei ehtinyt hakeutua muiden armahdettujen seuraan, mutta peri silti taivaan kodin, koska katui ja uskoi sydämestään. Mutta jos joku haluaa ja kuvittelee voivansa elää Jumalan lapsena yksin ja omin päin, siinä tulee ennen pitkää vahinko.
"Mutta jos joku haluaa ja kuvittelee voivansa elää Jumalan lapsena yksin ja omin päin, siinä tulee ennen pitkää vahinko."
Millä tavalla vahinko? Ajatko tällä takaa sitä, että kukaan ei pääse valvomaan tätä yksinäistä, että sortuuko hän mahdollisesti rikkomaan jotain vl-tapoja jne? Mitä tarkoitat?
Tässä muutamia Raamatun kohtia, jotka kertovat seurakunnan ja Kristuksen yhteydestä ja sen tärkeydestä.
11. Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.
12. Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus.
13. Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.
14. Sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usia.
27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen.(1. Kor. 12)
29. Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.(Ef. 5)
23. Jos te muutoin uskossa pysytte perustettuna ja vahvana ja horjumattomana evankeliumin toivosta, jonka te kuulitte, joka on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat; jonka palveliaksi minä Paavali tullut olen,
24. Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,(Kol. 1)
23. Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.
24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
25. Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,(Ef. 5)
Arvasin, että tämä menee tällaiseksi. Sanotaan yksi kommentti takaisin ja jätetään ne kaikista tärkeimmät asiat pois. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että niihin löytyy apteekin hyllyltä vastaukset.
Jos viitsisit avata sen apteekin hyllysi ja vaikka alkajaisiksi kommentoida ajatuksiani Paavalin painottamisesta?
Sitten olisi mielenkiintoista kuulla se, miten Jeesus säilyi synnittömänä, vaikka hän ristillä kysyi "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", koska sekin lienee selvä asia, mutta kun minun korvani eivät ole kuulleet, eikä sydämeni kätkenyt.
**Kirjoittanut: huomautus 4.2.2005 klo 10.49
.
.
.
Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.**
oheisessa kommentissasi, että ihminen ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä. Viestissäsi, johon nyt vastaan, on tiettyjä kohtia Raamatusta. Niissä ei missään todeta, että ihminen ei voi kokea sielun pelastusta ilman seurakuntayhteyttä.
Missähän kohden Raamattua sanotaan kuten sinä opetat?
"" Seurakunta ja oma usko Jeesukseen eivät ole toistensa vastakohtia.""
Noin on asianlaita. Jokaisella uskovaisella olisi hyvä olla kotiseurakunta, jossa voi saada sanan opetusta, kokea uskovien yhteyttä ja rakentua yhteisestä uskosta. Nyt ei ole siitä kysymys. Nyt oli kysymys siitä, että nimimerkki "huomautus" opettaa, että ihminen ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.
Löydätkö sinä Raamatusta perusteita tuollaiselle opille?
**Kirjoittanut: huomautus 4.2.2005 klo 10.49
.
.
.
Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.**
käsitys.
Yhteys pitää olla, eli samassa Hengessä olla kuin Kristus mutta huomatkaa että se ei tarkoita että pitää kuulua fyysiseen järjestöön tai seurakuntaan pelastuakseen.
Vanhoillislestadiolaisuudessa vedetään Hengen asiat hengettömiksi ja aletaan leikitellä niillä. Toinen on se avain asia jota myöskään ei ole ymärretty.
Jeesusta seurataan elämällä seurakunnassa jossa Hän on meidän keskellämme
Luukkaan evankeliumi:
14:27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja jos ei halua seurakuntaan ei voi...
On kaksi eri asiaa: 1) sielun pelastus eli ihmisen uudestisyntyminen 2) uskovaisen vaellus.
Uskovaisen on hyvä vaeltaa uskontietään seurakunnan yhteydessä. Nimimerkki "huomautus" opettaa kuitenkin, että ihminen ei voi kokea sielun pelastusta eli uudestisyntymistä ilman seurakuntayhteyttä.
Yhdessä tässä etsimme sellaista kohtaa Raamatusta, joka tukee nimimerkin "huomautus" opetusta. Löydätkö sinä sellaista?
**Kirjoittanut: huomautus 4.2.2005 klo 10.49
.
.
.
Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.**
sanaa Raamatusta
20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Ja parannuksen jälkeen ensimmäinen uskon hedelmä on Kristuksen seuraaminen Hänen seurakunnassaan
Ovatko veeällät pidättäneet sitten kaikkien epäuskoisten synnit? Jos joku ei ole kuullut koskaan veeällistä, niin onko hänen syntinsä pidätetyt ihan oletusarvoisesti?
Onko toi ihan ongelmatonta, että ihmiset päättää toisen taivaspaikasta... Varsinkin jos Jumala on se ainoa joka näkee ihmisen sydämen tilan.
Se ei kylläkään puhu mitään siitä, että ihminen ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä. Löytyisikö joku muu kohta Raamatusta, joka tukee nimimerkin "huomautus" opetusta?
**Kirjoittanut: huomautus 4.2.2005 klo 10.49
.
.
.
Kuolematon sielu ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä.**
Saarnataan ainostaan Jumalan valtakunnasta
Ja syntinsä tuntevalle ihmiselle Raamattu neuvoo Etsimään Sen valtakunnan.(piste)
En minä etkä sinä voi muuta tehdä eikä voida muita omilla voimilla pelastaa vaikka kuin hullulta tuntus niin määrällisesti kuin laadullisesti ihon väriin katsomatta
Sanoit, että synteinpäästö "saarnataan ainostaan Jumalan valtakunnasta."
Ja vastaus löytyy sitten ihan varmasti tähänkin:
"Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu."
(Matt.24:14)
Oletko Jumalan valtakunnassa? Kerrottiinko sinulle, että "se on täällä!"?
Siinä tapauksessa osaat tämänkin selittää:
"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
(Luuk.17:20-21)
Jos sanot minulle: "täällä se on!", pitäisikö minun Raamatun mukaan uskoa sinua?
todistaa, että ei voi ihminen toista pelastaa. Vain usko Jeesukseen pelastaa. Sitä varten Jumala lähetti Poikansa tänne maailman turuille, että jokainen joka Häneen uskoo pelastuu.
Joh. 3:16
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Sanoit, että synteinpäästö "saarnataan ainostaan Jumalan valtakunnasta."
Ja vastaus löytyy sitten ihan varmasti tähänkin:
"Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu."
-------
Kansakuntien armonajat siirtyneet 2000v aikana
esim. välimerenmaista Saksan kautta Suomeeen
(Matt.24:14)
Oletko Jumalan valtakunnassa? Kerrottiinko sinulle, että "se on täällä!"?
------
Olen
Kerrottiin
Siinä tapauksessa osaat tämänkin selittää:
"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
(Luuk.17:20-21)
-------
Väärin käännetty
Jumalan valtakunta teidän keskellänne
Eli Jeesus opetuslapsineen oli käytettävissä
Jos sanot minulle: "täällä se on!", pitäisikö minun Raamatun mukaan uskoa sinua?
------
Koettele minun henki Pyytäen Jumalalta viisautta että Jumala kirkastais itsensä
Mutta jos et ole etsivällä mielellä Rukoile siltikin että "Jumalan tahto tapahtuisi minunkin kohdalla"
Ristin ryöväri siis pelastui, koska uskoi evankeliumin. Mutta jos hänet olisi vapautettu ja otettu alas ristiltä, hän olisi ennen pitkää tarvinnut muiden uskovaisten seuraa ja tukea säilyäkseen uskontiellä. Tätä tarkoitan.
Seurakuntayhteys ei yksin pelasta ketään, mutta sitä tarvitaan uskossa kilvoittelun tueksi. Haluttomuus toisten uskovaisten seuraan tai seurakunnan merkityksen kieltäminen eivät ole oikean uskon hedelmiä.
Luukas 17: 20-21
Biblia 1776:
"20. Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
V. 1938:
"20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"."
V. 1992:
"20 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla.
21 Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."*"
-------------------------------------------------
Jokaisessa käännöksessä käy ilmi sama perusopetus:
Jumalan valtakunta ja sen jäsenet eivät ole silmin nähtävissä ja että ne lukeutuisivat vain tiettyyn yksittäiseen joukkoon.
Jumalan valtakunnan jäsenet maan päällä tunnistaa vain
SUURI SYDÄNTEN TUNTIJA = TAIVAAN JUMALA
Vain hän näkee ihmissydämeen ja havaitsee, löytyykö sieltä sydämen sopukoista usko Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Jos löytyy, niin silloin kyseinen henkilö on Jumalan valtakunnan jäsen maallista matkaa tehdessään ja hänen iäisyysmajansa on Raamatun opetuksen mukaan oleva Jumalan taivas.
Se paikka, jossa ovat poissa tuska ja kärsimykset. Se paikka, jossa ei ole vaihteen varjoa. Se paikka, jossa Jumala on pyyhkivä pois silmistä kaikki kyyneleet.
Vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa toisenlaista oppia.
Ilmestyskirja 7:
"13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Tuota tuota... olenko minä ainoa, joka jäi vähän suu auki miettimään, että vastattinko tässä mihinkään?
Tulkitsit Matteuksen jakeen 24:14 niin, että sana siirtyy paikasta toiseen ja jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Jos tämä on näin, niin miksi vl:t eivät lähde julistamaan sanaansa? Tarkoittaako Jeesuksen sanat "tämä evankeliumi pitää saarnattaman" vain sitä, että se saarnataan siellä, jotka sinne osaavat paikalle tulla. Ei mitään muuta tulkintamahdollisuutta?
Käännösvirheisiin on muuten tosi hyvä vedota, kun tulee kohta, jota ei osaa selittää.
Ehkä (ilmeisen kreikankielentaitoisena, kun kerroit kyseessä olevan käännösvirheen) voit avata meille alkutekstin kautta omaa versiotasi?
Kysymykseeni siitä, pitäisikö minun Raamatun mukaan uskoa sinua, kun sanot "se on täällä" voisit vastata jotain ihan oikeastikin. Mitä Raamattu kehottaa minua tekemään TÄMÄN kohdan perusteella:
"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä." (Luuk.17:20-22)
Mitä Jeesus tarkoittaisi sanomalla että "Älkää uskoko, kun teille sanotaan että se on TÄÄLLÄ tai että se on TÄÄLLÄ - sillä sehän on TÄÄLLÄ!"
Eli älkää uskoko kun yksi sanoo, älkääkä kun toinen sanoo, mutta uskokaa kun kolmas sanoo!
Ei tuossa luennassa ole mitään mieltä. Kenties näitä asioita taas, joissa voidaan mennä uskon taakse ja pistää laput silmille. Niin on kyllä turvallisempaa, mutta silloin on turha enää väittää, että on syventynyt Raamatun sanaan.
Tähän tekisi mieli sanoa Aamen.
Sano vaan.
Jeesus täytti lain. Laki ei siis ole sitovaa. Tällä tarkoitetaan kai sitä, että lain töiden kautta ei voi päästä taivaaseen vaan armoevankeliumin kautta. Sitä julistetaan äänellisesti: usko tulee kuulosta. Hiuksia ei tässä kannata ruveta kuurojen suhteen halkomaan. Kuurojen puhe on erilaista.
Se, että on synnit anteeksi, ja on Pyhä Henki sydämessä, ohjaa ihmistä toimimaan siten miten on oikein.
A.Acimlainen näkyy kovin kiivaasti vastustavan vanhoillislestadilaisuutta. Ehkä hän ei tunne rauhaa sydämessä. Käy etsimässä rauhanyhdistyksen tilaisuuksista.
En kyllä ymmärrä noita sinun "keksittyjä sääntöjä". Vl-suus ei ole lain orjuutta ei minkään keksittyjenkään sääntöjen orjuutta. Sitä on omavanhurskaus.
Kyllä tämäkin viesti liittyy aiheeseen, antakaas kun selitän.
Tilanne on käytännössä - ajassa- tämä että Jumalalla tuntuu olevan monta eri lasta. Jokaisella ihmisyksilöllä on oma ruumis ja tällä omalla ruumiilla aivan omat kärsimykset ja himot.
Tämä näyttää tekevän lähimmäisen rakastamisen sam alla tavalla kuin itsensä rakastamisen käytännössä mahdottomaksi tai tekopyhäksi teeskentelyksi ja pinnojen keräämiseksi Jumalan edessä. Enhän voi kokea toisen ihmisen nälkää samalla tavalla kuin omani. Olen joskus nuorena ollut vanhoillislestadiolaistenkin seuroissa ja kyllä siellä jokainen vain tahtoi popsia herkulliset voileivät ja täytekakut sinne omaan pikku suukkuunsa. Niin tein minäkin.
Ihmiset voivat todellisuudessa olla yhtä vain Hengellisellä tasolla. Vain Hengellisellä tasolla kaikki voidaan jakaa, tuntea ja omistaa yhdessä. Tämä on se tavoite. Kukaan ei voi pitää itsellään mitään mitä ei aidosti hyväksy toisella olevan. Jos joku jossain pienessäkin asiassa yrittää olla jotain eri hommaa kuin kuka tahansa muu niin silloin tulee ykseydelle stoppi. Täten on itsestään selvää että Jumalan valtakunta ei voi käsitellä niin pinnallisia ja merkityksettömiä asioita kuin joku herätysliike ja sen erilaiset opit maanpäällä. Kysymys on jostain paljon suuremmasta ja syvemmästä, itseasiasta Jumalasta itsestään.
Tässä syvemmässä mielessä kun kaikki maalliset ja ruumiilliset ja herätysliikkeelliset on jätetty syrjään ovat kaikki ihmiset yhtä ja samaa Jumalan poikaa. Toistaiseksi ja tietääkseni vain Jeesus itse on tässä mielessä perillä. Nyt hän kerää meitä tähän samaan systeemiin.
"oheisessa kommentissasi, että ihminen ei voi pelastua ilman seurakuntayhteyttä. Viestissäsi, johon nyt vastaan, on tiettyjä kohtia Raamatusta. Niissä ei missään todeta, että ihminen ei voi kokea sielun pelastusta ilman seurakuntayhteyttä.
Missähän kohden Raamattua sanotaan kuten sinä opetat?"
Paavali puhuu, että Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis( siis täällä maan päällä, ei missään taivaassa, Raamattu ei tietääkseni puhu taivaaallisista seurakunnista) ja Jumalan lapset ovat tämän Kristusruumiin l. Jumalan seurakunnan jäseniä. Jos jäsen irtoaa ruumiista pois, on selvää, ettei se voi elää vaan kuivettuu ja kuolee.
Jeesus puhuu, että hän on totinen viinipuu ja Jumalan lapset ovat oksia siinä puussa.
1. Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on peltomies:
2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.
3. Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.
4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.(Joh. 15)
Jos elämänneste lakkaa virtaamasta oksassa, kuivettuu oksa ja lakkaa tekemästä hedelmää. Kuivettunut oksa saattaa törröttää pitkäänkin rungossa kiinni, mutta todellisuudessa oksa on jo kuollut.
Näin kiinteästä yhteydestä Raamattu puhuu. Ei voi tulla Jumalan lapseksi eikä säilyä Jumalan lapsena muutoin kuin Jumalan valtakunnassa, joka on Jumalan seurakunta, joka on Kristuksen ruumis, joka on totinen viinipuu, jonka oksat ovat Jumalan lapset.
Jos tätä asiaa ei ymmärä, niin sitä ei sitten ymmärrä. Uskon kautta tämän ymmärtää ja samalla seurakunnan merkityksen ja tärkeyden ja miksi Jumalan sana vanhassa ja uudessa testamentissa tästä asiasta puhuu.
Tulkitsit Matteuksen jakeen 24:14 niin, että sana siirtyy paikasta toiseen ja jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Jos tämä on näin, niin miksi vl:t eivät lähde julistamaan sanaansa? Tarkoittaako Jeesuksen sanat "tämä evankeliumi pitää saarnattaman" vain sitä, että se saarnataan siellä, jotka sinne osaavat paikalle tulla. Ei mitään muuta tulkintamahdollisuutta?
----
Mennään kun lähetetään ei omiiksi ansioiksi
Käännösvirheisiin on muuten tosi hyvä vedota, kun tulee kohta, jota ei osaa selittää.
Ehkä (ilmeisen kreikankielentaitoisena, kun kerroit kyseessä olevan käännösvirheen) voit avata meille alkutekstin kautta omaa versiotasi?
----
20 επερωτηθεις δε υπο των φαρισαιων ποτε ερχεται η βασιλεια του θεου απεκριθη αυτοις και ειπεν ουκ ερχεται η βασιλεια του θεου μετα παρατηρησεως
Tässä selvästi sanotaan etä Jumalan valtakunta löytyy synnin maan päältä Jumalattomain seasta erotetuna pyhien joukkona
Kysymykseeni siitä, pitäisikö minun Raamatun mukaan uskoa sinua, kun sanot "se on täällä" voisit vastata jotain ihan oikeastikin. Mitä Raamattu kehottaa minua tekemään TÄMÄN kohdan perusteella:
"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä." (Luuk.17:20-22)
Mitä Jeesus tarkoittaisi sanomalla että "Älkää uskoko, kun teille sanotaan että se on TÄÄLLÄ tai että se on TÄÄLLÄ - sillä sehän on TÄÄLLÄ!"
Eli älkää uskoko kun yksi sanoo, älkääkä kun toinen sanoo, mutta uskokaa kun kolmas sanoo!
----
Pitää koetellaa henget
..täytetyksi kun ihminen vaeltaa Hengessä. Jeesus ei täyttänyt lakia sillä tavalla että olisi kumonnut sen.
Mielenkiintoista, että epäilet samoja asioita kuin minäkin. Olen jo joskus aiemmin kirjoittanut, että tv-asia on ehkä suurin omakohtaisen kamppailun aihe koskien ns vl-käytäntöjä.
Avioeron osalta taas tällä palstalla ensimmäistä kertaa luin Raamatuun kirjoitetut Jeesuksen sanat avioeron ottamisesta. Kuitenkin vl-piireissä opetetaan näiden sanojen vastaisesti. Miksi? Niinpä olen päätynyt kysymykseen seurakunnan erehtymättömyydestä. Asia on siksi ajankohtainen, että lähipiirissäni on perhe, joka hoipuu avioeron partaalla. Pahalta tuntuu katsoa petetyn osapuolen tuskaa. Seurakunnan ohje on kuitenkin selkeä eli ei avioeroa. Kuitenkin tässä tapauksessa Jeesuksen ohjeen mukaan avioero voisi tulla kysymykseen.
niinpä niin.
Jos uskottaisiin niinkuin Jeesus kehottaa, kynnys aviorikoksen tekemiseen meikäläisten keskuudessa nousisi huomattavasti. Sehän on ilmiselvästi Jeesuksenkin tarkoitus: Jos petät, saatat joutua puolisosi hylkäämäksi, puolisosi saattaa mennä uusiin naimisiin, ja pettäjää ei saa kenenkään enää naida. Pettäjän tilanne siis voi olla iki sinkku, vaikka myöhemmin tekisikin parannuksen. Sitäpä síetäisi hiukan ajatella ennenkuin pettää.
Meikäläiset opettavat toisin ja näin madaltavat kynnystä aviorikokseen: Synnintekijä voi huoleti ajatella : mitäs tässä, hiukan koettelen sitä sun tätä, tuo aviopuoliso ei voi minua koskaan hyljätä, eli minulla on aina palaamisen oikeus avioliittooni. Onpas selusta turvattu.
Meikäläiset opettavat väärin ja suojelevat pettäjän oikeuksia, ja epäävät loukatun oikeudet. Jeesuksen opetus oli toinen:
-mieti ennenkuin petät, sinulla on vaara tulla ikuisesti hyljätyksi
-jos puolisosi pettää (eikä halua parannusta tehdä) sinulla on oikeus ottaa ero ja mennä uusiin onnellisiin naimisiin, jos Jumala sinulle uuden uskovaisen puolison suo
---
Miksi opetetaan väärin? Mielestäni se johtuu juuri tästä "seurakunta ei koskaan erehdy" ajatuksesta. Jos tulee joku ilmiselvästi vääräkin opetus kuvioihin mukaan, sitä ei voida korjata, koska silloinhan seurakunta olisi erehtynyt.
Olemme pieni ja sisäänpäinkääntynyt yhteisö. On hyvin mahdollista, että keskuudessamme on ymmärretty asioita myös väärin.
---
Entäs tämä tv kielto asia? Samaa sarjaa mielestäni. Seurakunta on "erehtymättömyydessään" kykenemätön myös purkamaan vanhoja sääntöjä, joista aika on ajanut jo ohi. Mitään mekanismia sääntöjen muuttamiseen -piiruakaan- ei ole.
Tv kiellolle ei ole enää loogisia perusteita internet-aikakaudella. Se on selviö ja muun väittäminen on tahallista epärehellisyyttä ja jopa pahimmillaan kaksinaismoralismia sekä ulkokultaisuutta.
Jumalan lapsia koskevana on mielestäni tärkeä asia, ei ollut tarkoitus tehdä mitään nappaamista.
"Jos viitsisit avata sen apteekin hyllysi ja vaikka alkajaisiksi kommentoida ajatuksiani Paavalin painottamisesta?"
Parempi jos keskustelet Paavalin painottamisesta teillä saarnoissa siellä omassa Siionissasi, ei nähdäkseni kuulu tälle foorumille.
"Sitten olisi mielenkiintoista kuulla se, miten Jeesus säilyi synnittömänä, vaikka hän ristillä kysyi "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", koska sekin lienee selvä asia, mutta kun minun korvani eivät ole kuulleet, eikä sydämeni kätkenyt."
En ymmärrä sinun syntikäsitystä Jeesuksesta. Arvelit ylempänä, että Jeesus joutui ristillä epäuskoon. Olet tainnut eksyä omalla kotipihallasi teologisiin päätelmiin, joita mitkään muut Raamatut eivät tue. En voi kuin ihmetellä. Jeesus joutui Jumalan hylkäämäksi ristillä ja juuri sinunkin syntiesi tähden.
1. Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa.
2. Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?
3. Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani.(Jes. 63)
14. Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;
15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.(Hepr. 4)
37. Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38. Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
39. Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.(Ap.t. 13)
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.(2. Kor. 5)
18. Tietäen, ettette ole katoovaisella hopialla eli kullalla lunastetut teidän turhasta menostanne, jonka te isäin säädystä saitte,
19. Vaan kalliilla Kristuksen verellä, niinkuin viattoman ja puhtaan Karitsan;(1. Piet. 1)
14. Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsensä ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on, on puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa palvelemaan?(Hepr. 9)
26. Sillä senkaltainen ylimmäinen Pappi meille sopii, pyhä, viatoin, saastatoin, syntisistä eroitettu ja korkeammaksi taivaita tullut,(Hepr. 7)
##Avioeron osalta taas tällä palstalla ensimmäistä kertaa luin Raamatuun kirjoitetut Jeesuksen sanat avioeron ottamisesta. Kuitenkin vl-piireissä opetetaan näiden sanojen vastaisesti. Miksi?!##
valheita, joita rauhanyhdistyksillä opetetaan. Nämä pienemmät valheopetukset on kaikki valjastettu tukemaan EMÄVALHETTA eli vl-herätysliikkeen opettamaa "vain me" oppia, jonka mukaan vain vanhoillislestadiolaiset ovat maailman ainoita Jumalalle kelpaavia uskovaisia.
Onneksi on tämä palsta.
""Mitä Jeesus tarkoittaisi sanomalla että "Älkää uskoko, kun teille sanotaan että se on TÄÄLLÄ tai että se on TÄÄLLÄ - sillä sehän on TÄÄLLÄ!"
Eli älkää uskoko kun yksi sanoo, älkääkä kun toinen sanoo, mutta uskokaa kun kolmas sanoo!
----
Pitää koetellaa henget"""
*****************'
Toisen kerran osoitat, ettet halua edes lukea tuota Raamatunkohtaa. Et osaa vastata siihen, miksi Jeesus kieltää seuraamasta "Jumalan valtakuntia" maan päällä, jossa mainostetaan ainoaa oikeaa oppia. Jeesus ei tuossa käske "koettelemaan henkeä" niin kauan kunnes "oikea Jumalan valtakunta" löytyy, vaan selvästi kieltää seuraamasta ihmisiä, jotka julistautuvat Jumalan valtakunnaksi. Ei hän sano "teidän tulee koetella henget, jotta saatte selville, onko kyseessä oikea Jumalan valtakunta". Jeesus varoittaa seuraamasta näitä "vääriä messiaita", jotka julistavat yhtä ainoaa oikeaa oppia.
Kreikankielisestä lainauksestasi sen verran: en ymmärrä, miten fariseuksen kysymys (jae 20), joka suomeksi käännetään "Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla" " liittyy perusteluihisi. Jos et nimittäin huomannut, niin lainaat jaetta, joka ei ole vastauksen kannalta relevantti. Tai sitten vedät Jeesuksen sanoista "ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla" sen johtopäätöksen, että "Jumalan valtakunta löytyy synnin maan päältä Jumalattomain seasta erotetuna pyhien joukkona".
Mielenkiintoista on kuulla, miten tuon kohdan perusteella perustelet "synnin maan" ja "erotetun pyhien joukon".
Voisitko perustella täysin aukottomasti (tai vähintäänkin hyvin kattavasti), mitä kreikan kielen sana ENTOS, joka tässä nyt on väittelyn kohteena, tarkoittaa?
Olisin varsinkin mielissäni vertailevasta tutkimuksesta. Vinkiksi sen verran, että sana ENTOS löytyy Uudesta Testamentista vain kerran, mutta kreikankielisestä Septuagintasta kahdeksan kertaa. Perusteluiksi EI KÄY mikään "musta tuntuu"-tieto, mitä olet tähän asti esittänyt.
Pahoitteluni vielä, että tietokonevammani estää minua laittamasta kreikankielistä sanaa kreikkalaisilla kirjaimilla kuten sinä teit.
Tulet huomaamaan perustelujen löytämisen käännökselle "joukossanne" vaikeaksi.
Vielä sen verran, että kun esität asiasi niin, että "kyseessä on ilmiselvä käännösvirhe", sinulla on silloin todistustaakka. Osoita, että asia on niin kuin olet väittänyt.
Sanon sinulle Melperi, että näkymättömissä se Jumalan valtakunta näyttää olevan sinullekin. Ajatuksesi yksittäisistä, toisistaan tietämättömistä kristityistä koostuvasta Jumalan valtakunnasta ei ole raamatullinen. Jumala tuntee lapsensa ja näkee tämän sydämeen, kuten sanot, mutta myös uskovaiset tuntevat ja tunnistavat toisensa. Jeesuksen vertaus yhdestä lammashuoneesta ja yhdestä paimenesta on totta yhä tänä päivänä.
Huomaan tässä keskustelussa jälleen, miten seurakuntaoppi, eräs kristillisen uskomme perusasioista, asetetaan kerta toisensa jälkeen kyseenalaiseksi. Toinen vastaava asia on avainten valta, mutta siitä joskus toiste.
Minä olen kanssasi samaa mieltä sekä avioerosta että telkkarista. Täytyy sanoa sen verran, että telkkaria en itse edes halua katsoa, enkä ole naimisissa, joten luulen olevani aika puolueeton siltä kannalta. :)
Monet puhujat painottavat ihan oikein sitä, että ymmärrämme vain puolittain. Raamatun mukaan kukaan ei tässä maailmassa näe Jumalan suurta suunnitelmaa, joten mistä tulee se vahvuus nähdä asiat ehdottoman jyrkkinä, kun kuitenkin toisaalta myönnetään, ettei ymmärretä kuin puolet tai vain häivähdys?
Avioeron kieltoon on hyvät perusteet sekä Raamatun että yhteiskunnan kannalta. Kuitenkin Jeesuksen sanat ovat selvät: Aviorikkojan saa jättää ja uuden puolison ottaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tämä NOSTAISI aviorikoksen tekokynnystä todella paljon. Lisäksi jos tilanne on jo mennyt täysin mahdottomaksi ja huorin tehnyt puoliso ei kadu, niin kaikki yhteiskunnalliset perusteet voidaan unohtaa.
Miksi Jeesus sitä paitsi olisi halunnut heikentää hyljättyjen naisten asemaa? Mooses antoi miehille käskyn antaa jätetylle naiselle erokirjan, jotta tämä voisi mennä uusiin naimisiin ja tulla sitä kautta toimeen. Hän teki tämän miesten sydämien kylmyyden tähden, niin kuin Jeesus itse sanoo. Ei se kylmyys tarkoita ainoastaan sitä, että ottaa eron, vaan että ottaa eron ilman, että antaa toiselle mahdollisuuden mennä uusiin naimisiin, mikä saattoi tarkoittaa kuolemantuomiota jätetylle naiselle!
Pahinta on se, että kun näistä asioista alkaa puhua ääneen, saa tuntea itsensä hyvin äkkiä moraalittomaksi ja pimenneeksi. Kyllä minä uskon, että on yksi ainoa oikea oppi, mutta kun me ymmärrämme vain puolittain, niin miten voidaan sanoa, että sitä oppia opetetaan ilman erehdyksiä? Miksi joitain asioita ei voi jättää ihmisen omantunnon varaan ihan suosiolla, varsinkin jos Raamattukin niistä opettaa toisin? (kuten tuo avioerokysymys) Jumala tutkii meistä jokaisen taivaassa ja vasta silloin saamme tietää, onko usko, jolle talomme rakennamme, tehty oljista vai kullasta. Molemmissa tapauksissa pelastumme, kunhan uskomme Jeesuksen sovitustyön, mutta olkitalosta vain tulen kautta.
Miksi, jos ihmisellä on halu pysyä uskomassa ja vaikka mennä uusiin naimisiin tultuaan hylätyksi, ei voida antaa hänen itsensä katsoa Jumalan edessä, onko hänen talonsa rakennusaineina oljet vai kulta?
En tiedä, asetetaanko seurakuntaoppia kyseenalaiseksi (siis siten, että se kiellettäisiin), vaan siitä puhutaan, miten sitä pitäisi tulkita ja mitkä seurakunnan rajat ovat. Mielestäni keskustelulle pitäisi olla avoin, vaikka se saattaakin tuntua välillä raskaalta.
Tuo "uskovaiset tuntevat ja tunnistavat" toisensa on helppo allekirjoittaa lähimpien osalta, mutta pakko todeta, että joukkoon mahtuu kaikenlaisia, niitä kuolleita kalojakin. Eikä niitä välttämättä päälle päin tunnista, valitettavasti... :(
Johannes eli Patmoksen luodolla yksin ja omin päin.
Miten näet, jos uskoo Jeesuksen sovitustyön, uskoo seurakuntayhteyden tärkeyden, mutta on yhdestä asiasta (Raamattuun vedoten) eri mieltä seurakunnan kanssa ja toimii omantuntonsa ja Raamatun ohjaamana? Onko seurakunnalla, joka myöntääkin ymmärtävänsä Jumalan sanan vain puoliksi, oikeutta pakottaa näkemyksensä tällaiselle ihmiselle ja julistaa tämän toimi synniksi 100% varmuudella?
Itse kirjoituksestasi olen täysin samaa mieltä!
Minulle televisiottomuus on omasta kasvuympäristöstäni johtuen ollut selkeimpiä lestadiolaisen tunnusmerkkejä. Harva asia on niin syvälle selkäytimeeni iskostunut kuin tämä. Toisaalta tv-kiellon perustelut ovat aina olleet melko yhdentekeviä. Olen erittäin analyyttinen ja kriittinen ihminen, mutta tv-kysymyksessä en kamppaillut edes entisessä elämässäni. Tuskin olen koskaan uskonut, että tv olisi oikeasti syntiä. Televisiottomuus on minulle vain niin vahvan tunneperäisesti "oikean ihmisen" tunnusmerkki, että en vieläkään voi hankkia sitä itselleni. Useimpien muiden vl-käyttäytymissääntöjen suhteen olen jo aikoja sitten vapautunut väärästä syyllisyydestä.
Minusta ehdoton avioerokielto on yksinkertaisesti syntiä, koska se tuhoaa Jumalan luomaa elämää. Jos pariskunnalla ei ole mitään mahdollisuutta todelliseen avioliittoon toistensa kanssa, on järkyttävän julmaa kieltää heitä eroamasta. Monet kulissiliitot ovat avioliiton irvikuvia.
Jumala on tarkoittanut avioliiton pyhäksi. Pyhyyttä vain ei saavuteta sillä, että yhteen sopimattomat ihmiset pakotetaan pysymään yhdessä. Vasta vapaaehtoisessa suhteessa voisi olla joitakin edellytyksiä pyhyydelle.
**Minusta ehdoton avioerokielto on yksinkertaisesti syntiä, koska se tuhoaa Jumalan luomaa elämää.**
asia monista, jonka vl-saarnaajat opettavat vastoin Jeesuksen ja Raamatun opetuksia.
Näinkö vl-herätysliikkeen yhteinen omatunto käskee tehdä?
Saarnaajia ja erilaisia totuuden torvia on maailma täynnä. On yksilön omalla vastuulla, mihin uskoo. Saarnaajat opettavat kuten uskovat, ja onhan se heille tietyssä mielessä sallittava. Joskus opettaminen on kuitenkin vallankäyttöä. Ihmisten oma tahto ja ajattelun vapaus tapetaan. Sellaisessa tilanteissa opettaja tekee syntiä. Ehkä tämä on suurempi ongelma kahdenkeskisissä ja muissa ei-julkisissa tilanteissa, joissa yksittäisten ihmisten asioista keskustellaan. Toisaalta samat ihmiset varmaan ovat usein sekä puhujanpöntössä että yksittäisten ihmisten neuvojina.
Saarnaajia ja erilaisia totuuden torvia on maailma täynnä. On yksilön omalla vastuulla, mihin uskoo. Saarnaajat opettavat kuten uskovat, ja onhan se heille tietyssä mielessä sallittava. Joskus opettaminen on kuitenkin vallankäyttöä. Ihmisten oma tahto ja ajattelun vapaus tapetaan. Sellaisessa tilanteissa opettaja tekee syntiä. Ehkä tämä on suurempi ongelma kahdenkeskisissä ja muissa ei-julkisissa tilanteissa, joissa yksittäisten ihmisten asioista keskustellaan. Toisaalta samat ihmiset varmaan ovat usein sekä puhujanpöntössä että yksittäisten ihmisten neuvojina.
Mikä henki vie omantunnon eri linjalle seurakunnan kanssa? Ihmisen omassatunnossa voi puhua muukin kuin Jumalan henki, mutta uskovaisten seurakunnassa ei.
Minusta näyttää tässä keskustelussa siltä, että monilla esim. tämä kysymys avioeron oikeutuksesta on koitumassa omaksi esteeksi seurakuntaan kuulumiselle, ts. seurakunta ei kelpaa enää matkaseuraksi, koska on "väärässä". Seurakunta kyllä sietää harhailevaakin uskovaista, siitä on loputtomia esimerkkejä. Vasta julkisynti ja seurakunnan yleinen saattaminen huonoon huutoon saavat aikaan niitä niin paljon arvosteltuja puhutteluja tai viime kädessä sitomisia.
Uskovaisten seurakunta on todellakin totuuden patsas ja perustus, tällä jo täällä kuluneella sanonnalla kuvatakseni. Tämä asia ja koko seurakuntaoppi on tuotu Uudessa Testamentissa niin selvästi esille, kuin mahdollista. Asiaa ei kuitenkaan pidetä erityisesti esillä eikä seurakunnan tehtävää tai "vallankäyttöä" painoteta, mutta mm. täällä käytävissä keskusteluissa siitä joutuu muistuttamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoittajien käsitykset seurakunnasta vaihtelevat laidasta laitaan. Yhdellä on seurakuntana kohta koko maailma, toinen on yksin omassa seurakunnassaan.
Jumalan lapset eivät ole sanoneet, että eri käsitys tai vajaa ymmärrys jostain veisi ihmisen seurakunnasta ulos. Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin seurakunnan julkinen vikominen tai väittäminen sen olevan "harhassa". Enpä ole nähnyt uskovaisten pitävän kyselyjä, joissa testattaisiin käsitysten ja mielipiteiden tilaa.
Monet kirjoittajat täällä ovat selvästi unohtaneet, kuinka vaarallista on pitää oman elämän myötä syntyneitä näkemyksiä niin oikeina, että niitä voi sovittaa omaan ja toisten uskovaisten elämään. Niille asioille on usein yhteistä, että ne koskevat synninteon ja synnin houkutuksille alttiiksi joutumisen eri muotoja tai vähintäänkin rajatapauksia. Oikeastaan kukaan ei kysele, miten he säilyisivät taivastiellä puhtaalla omallatunnolla. Samalla, kun vaaditaan Jumalan valtakunnalta selkeitä ja yksityiskohtaisiakin kannanottoja asiaan kuin asiaan, myönnetään itselle vapauksia sen mukaan, kuin elämäntilanne ja mielihalut vaativat. Tällainen on aikamme, jota ei kestä enää kauan.
Tarkoittaako se (myös kulunut fraasi) että me ymmärrämme vain puolittain siis sitä, että seurakunta ymmärtää kyllä kaiken, mutta seurakuntalainen vain puolittain? Eikö ole mitään ristiriitaa sen välillä, että myönnetään että ymmärretään vain puolet (mikä on itse asiassa aika vähän) ja samaan aikaan saarnataan yhtä ainoata EREHTYMÄTÖNTÄ oppia.
Mitä tarkoittaa Paavalin vertaus rakennuksista, jotka ovat rakennettu kullasta tai oljista? Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo, että rakennusmateriaalin näkee ainoastaan Jumala? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että viimeiset voivat käydä ensimmäisenä ja ensimmäiset viimeisenä? Mitä tarkoittaa se, että Taivaassa emme näe monia niitä, joita odotimme näkevän ja näemme niitä, joita emme uskoneet siellä näkevämme?
Missä ne ovat, joita odotimme näkevämme Taivaassa? Koska jos kaikki vl:t pääsevät taivaaseen, niin eikö se ole aika yllättävää, jos joukosta puuttuukin väkeä?
Uskovainen ymmärtää todellakin vain puolittain, mutta heikollakin uskolla voittaa. Sen kertoo hyvin Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä.
Ei seurakuntakaan ymmärrä kaikkia Jumalan aivoituksia, mutta se tyytyy siihen. Toisaalta ei Jumala ole luonut ihmistä edes ymmärtämään häntä täydellisesti, vaan omaksi kuvakseen elämään hänen tahtonsa mukaan.
En osaa vastata muuten kuin tuohon viimeiseen kysymykseesi. Ei sinne taivaaseen pääse kertomalla olevansa vanhoillislestadiolainen, vaan uskomalla täällä ajassa syntinsä anteeksi jumalanlasten saarnasta.
* Ei sinne taivaaseen pääse kertomalla olevansa vanhoillislestadiolainen, vaan uskomalla täällä ajassa syntinsä anteeksi jumalanlasten saarnasta.*
Oikein:
Uskomalla Jeesukseen Kristukseen omana pelastajanaan ja vapahtajanaan.
"Uskovainen ymmärtää todellakin vain puolittain, mutta heikollakin uskolla voittaa. Sen kertoo hyvin Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä."
Eikö ole ihan eri asia, jos on uskossaan heikko (niin kuin sinä asian esität yllä) ja siinä, että uskoo vahvasti puolittain ymmärrettyyn asiaan? Koska sitä mielestäni tämä on: uskotaan, että puolittain ymmärretty oppi onkin täysin ymmärretty, eikä erehdykselle jätetä kerta kaikkiaan sijaa.
Paavali tarkoittaa talo-vertauksellaan sitä, että pelastumme ainoastaan hyvän perustuksen, eli Jeesuksen sovitustyön uskomisen kautta. Sen jälkeen me EMME NÄE, millaisen rakennuksen rakennamme. Emme voi koskaan olla varmoja siitä, että uskomme kaikissa asioissa oikein. Itse asiassa voimme olla varmoja ainoastaan siitä, että uskomme on vajaa, että meillä on vain puolittainen ymmärrys. Koska Jumala on ainoa, joka talomme rakennusaineet pystyy näkemään, ei sitä voi yksikään ihminen tehdä maan päällä, eikä myöskään seurakunta.
Sitten sanot:
"Ei sinne taivaaseen pääse kertomalla olevansa vanhoillislestadiolainen, vaan uskomalla täällä ajassa syntinsä anteeksi jumalanlasten saarnasta."
Mikä ero on henkilöllä, joka uskoo synnit anteeksi vanhoillislestadiolaisen saarnasta ja vanhoillislestadiolaisella? Voiko uskoa vl:n saarnasta synnit anteeksi ilman, että on vl itse?
Tuolla viimeisellä tarkoitan sitä, ettei sinne taivaaseen mennä pelkästään olemalla uskovaisten joukossa, vaan uskomalla omat synnit anteeksi. Juudas joutui kadotukseen, vaikka oli Jeesuksen opetuslapsi. Hän ei uskonut.
Kyllä tämä maailma ehättää antamaan sinulle vanhoillislestadiolaisen tittelin, jos teet parannuksen. Siitä voit olla varma.
///Kyllä tämä maailma ehättää antamaan sinulle vanhoillislestadiolaisen tittelin, jos teet parannuksen. Siitä voit olla varma.///
Minä olen aikanaan tehnyt parannuksen. Synnit ovat anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa. En ole kuitenkaan saanut ihmisiltä vanhoillislestadiolaisen titteliä.
Mistähän se johtuu?
Et osaa vastata muihin esittäämiini huomautuksiin? Etkä selittää aikaisempia puheitasi, sillä nyt tarjoat minulle vanhoillislestadiolaisen titteliä, vaikka se ei aiemmin ollutkaan vaatimuksena.
kun alkaa sinun tavoin kysellä joltakin vanhoillislestadiolaiselta oikeita uskonelämän perusteiden ja omien oppien peruskysymyksiä. Tietyssä vaiheessa vl joutuu nostamaan kädet pystyyn. Usein kunnon vl päättää silloin keskustelun vl-saarnaajien opettamalla perusfraasilla:
"Ei ulkopuolella tämän herätysliikkeen voi tajuta näitä asioita."
Tällä kuitataan keskustelu ja lähdetään kuuntelemaan rauhanyhdistykselle uusia "vain me" -saarnoja.
Olet tehnyt siis parannuksen. Kerrotko, miten epäuskosi ja syntisi saarnattiin sinulle anteeksi? Ehkäpä olet maailman kanssa kuitenkin niin hyvää pataa, ettei sinua nimitellä.
Minun on usein tehnyt mieli kysyä, mitä korvasyyhyllä tarkoitetaan? Onko se jotain vl-slangia?
Perusteellinen ja hyvä vastaus, kiitos vain vaivannäöstä! En ole tosiaan aiemmin moista tautia kuullut olevan.
hyvä. :))
Hienoa ja syvällistä pohdiskelua. Suosittelen lämpöisesti kaikille syvällistä pohdiskelua o m a n uskon osalta.
Olen joskus lukenut vertauksen, jossa ihmiselämää verrataan tiilimuuriin. Kun olemme nuoria, tiilimuuri on vahvan ja kestävän tuntuinen. Kuitenkin muuristamme otetaan joka päivä yksi tiili pois. Lopulta horjumattoman tuntuinen muurimme on kutistunut yhteen tiileen, jonka päällä seisomme (tietysti me emme sitä tiedä, mutta näin kuitenkin on).
Tähän asti seurakunta voi meitä tukea ja kantaa, ja toivon mukaan sen tekeekin, mutta kun viimeinen tiili otetaan pois, kysytään o m a a uskoa, tiedätte kyllä mihin.
Osuva vertaus se Volvo-vertaus. Mehän olemme juuri tällaisia! Punnitsemme tarkoin mihin sijoitamme (maalliset ja hengelliset) rahamme, ja sitten perustelemme kaikille, miksi juuri muinun valintani on se oikea. Kehumme omaamme ja haukumme muita. Suomalaista kateuttako? Jos saan valita, ajan kyllä mieluummin mersulla:)
En ole kuullut tuota tiilivertausta, mutta se osui kohdalleni. Kiitokset siitä! Tuntuu, että viime aikoina muutama tiili olisi lähtenyt siitä muurista.
Minulla on muuten volvo. Enkä vaihda pois :-)
... läheisriippuvuus. Tommy Hellsten on kirjoittanut siitä. Uskonnollisuus on monilla ihmisillä vain henkisen keskenkasvuisuuden ilmentymää. Ja sellaiset oikeaoppisuuden oletukselle perustuvat yhteisöt kuin vanhoillislestadiolaisuus sekä rakentuvat keskenkasvuisuudelle ja että ylläpitävät sitä. Keskenkasvuista auktoriteettiuskoa ja riippuvaisuutta yhteisöstä kutsutaan sitten lapsenuskoksi. Mustaa väitetään valkoiseksi ja valhetta totuudeksi.
Kenen elämä on vapaa epäilyksistä? Ihan jokainen joutuu kokemaan epäuskoa. Olen melko vahvasti sitä mieltä, että näistä asioista ei ole hyvä keskustella tällaisilla epäuskoisten kansoittamilla foorumeilla. Tosin itsekin olen niin aikaisemmin tehnyt, mutten ole ottanut muiden kuin uskovaisten ohjeita.
Omat epäilykseni ovat aina liittyneet siihen, voiko Jumalaa olla olemassa, ei niinkään vl-seurakunnan oikeellisuuden kiistämiseen. Olen sitä mieltä, että se ON ainoa ja oikea seurakunta, missään muualla ei saarnata puhdasta evankeliumia. Eikä meillä ole sekaoppia.
Mutta: kun olen katkerana miettinyt elämääni ja kaikkia todella ikäviä tapahtumia, olen monesti tullut sellaiseen päätelmään, ettei Jumalaa voi olla olemassa. Ei Hän antaisi tällaisia koettelemuksia kenellekään, vielä pahemmista hirveyksistä puhumattakaan. Silti olen vieläkin uskomassa. Jostain olen aina saanut voimia keskustella asioista, enkä ole vain jäänyt yksinäni epäilyksiini. Minä olen sentään jaksanut kantaa taakkani, vaikka on ollut raskasta.
se on se sielunvihollinen joka niita epailyksia laittaa.olen monesti ajatellut kuinka on hyva etta valilla on epailyksia.jos ei olisi epailyksia alkaisi uskominen kayda liian helpoksi.sielunvihollinen tietaa mika on milloinkin meidan heikko kohta.siiihen se sitten nappaa.
monesti luulee,etta mina vaan oon niin heikko uskoinen ja epilevainen,mutta onneksi niita loytyy muitakin,ts. ei loydy uskovaista joka ei joskus epailisi.
niista kannattaa puhua ja evankeliumista saa voimaa.
Kiitokset rehellisestä vastauksesta. Mielenkiintoista on se, että epäilyksemme ovat erilaiset. Itse olen saanut elää ns hyvän elämän. En voi olla oikeastaan kuin kiitollinen kaikesta. Niinpä helposti tulee ajatus, että epäilykseni ovat itse keksittyjä ja turhia. Voisihan se olla, että jos minua koeteltaisiin tarpeeksi (kuten Jobia), niin uskokin kirkastuisi. Mene ja tiedä.
Kaikesta palstaan liittyvästä turhasta huolimatta itse koen, että voin tuoda tänne omia ajatuksini toisten punnittavaksi. Olen saanut mukavia vastauksia, kuten nyt sinulta. Minulla ei vain ole ennen ollut kanavaa tai uskallusta kertoa (joskus kriittisiä) ajatuksiani muille.
ole ollut ketään, jolle rohkenisit rehellisesti kertoa mieltä painavia kysymyksiä? Minulla on yksi sellainen ystävä (sanan varsinaisessa merkityksessä!), jolle minun ei ole tarvinnut kaunistella tuskaani ja epäilyksiäni yhtään. Tietänet osan ongelmistani, tässä etusivullakin on ketju sitä liippavasta aiheesta. Sen lisäksi masennus on vienyt minut melko syvälle ahdistukseen, sosiaalisista peloista puhumattakaan. Ne onneksi ovat lieventyneet melko tavalla. Näistä syistä usko on ollut koetuksilla.
....ihmisellä on henkilökohtaisia kysymyksiä.
Seurakunnille syntyy aikojen saatossa "oma
näkemys" joka ei pyrikään vastaamaan ihmisen
omiin kysymyksiin.Saarnassa johdetaan kysymys
ja vastataan "seurakunnan" patenttivastauksella.
Seurakunnasta vieraantuu jos oma "ongelma"
jää jatkuvasti ilman vastausta.Itse koen seurakuntiin kuulumattomuuteni paremminkin
rikkaudeksi.Uskonelämä vaatii omaa aktiivisuutta.
Koen pääseväni lähemmäs evankeliumia "suoralla yhteydellä".Raamatun sanoma suoraan puhuttelee
saarnaa syvemmin.Sana on apuna kysymysten ratkaisussa suoraan ilman välikäsiä.Jeesus on näin
aina läsnä.Saarnattua sanaa harvoin saa tuotua kotiin asti.Seurakuntani on aina siellä missä minäkin löytäessäni uskonveljiä.Sanotaanhan
että "taivasten valtakunta on sisäisesti teissä".
Jumala ei anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin kantaa jaksaa.
Ihminen voi ehkä koettelemusten keskellä tuntea, että nämä on vain pelkkiä sanoja, jotka ei mitään minulle merkitse.
Mutta haluan kuitenkin kannustaa sinua uskomaan Jumalasta hyvää ja että Jeesus on kantanut sen raskaimman osan rististä.
Hyvää jatkoa sinulle! :)
Oikeasti olen ihan hämilläni. Jumala on antanut seurakunnan. Siis sen yhden ainoan oikean seurakunnan, niin kuin sinä uskot. Miten on mahdollista selittää itselleen se ristiriita, joka syntyy, kun epäilee Jumalan olemassaoloa, mutta samalla on varma seurakunnan oikeellisuudesta?
Jos ei ole Jumalaa, ei ole myöskään seurakuntaa. Vaatii melkoiset henkiset ponnistelut, jos kieltää tämän.
Tässä on minulle ainakin se ongelman ydin: seurakuntaa pidetään niin erehtymättömänä, että epäillään mieluummin Jumalaa kuin seurakuntaa. Vaikka Pyhä Henki liikkuisikin seurakunnassa puhtaana, ei kukaan ihminen ikinä tule ymmärtämään sitä puhtaasti, eikä puhumaan Pyhän Hengen suulla ennen kuin taivaan portit avataan. Raamattu puhuu tästä aika suoraan.
On vain yksi ainoa oppi, mutta kukaan ihminen ei tässä maailmassa tule sitä ikinä ymmärtämään täysin. Näin on kirjoitettu. Siksi en käsitä vl-seurakunnan vahvuutta oman uskon täydellisestä oikeellisuudesta - mistä tulee tämä vahvuus?
Pyhästä Hengestä, ei ihmisestä itsestään. Mikään asia vl-seurakunnassa ei hierrä minua, ja ihan koko sydämestäni voin sanoa, etten muualta rauhaa saisi, eikä muualla sieluni saisi lepoa. Epäilyni liittyivät isompiin kysymyksiin - huomatkaa, etten enää ole niillä kiusattu - kuten tuohon Jumalan olemassaoloon ja siihen, miksi pahaa on maailmassa.
Eli olet pitänyt koko ajan vl-elämäntapaa ja arvoja oikeina. Eikö se ole eri asia kuin se, että uskoo näiden olevan ehdoton, Jumalan antama totuus asioiden tilasta?
Tuo on oikeasti sellaista seurakuntakeskeisyyttä, mihin on vaikea löytää Raamatusta tukea. Raamatun mukaan ihminen pääsee taivaaseen yksin uskomalla Jeesuksen sovitustyön, ei epäilemällä sovitustyötä ja uskomalla johonkin yhteen ainoaan seurakuntaan. Näetkö?
"Siksi en käsitä vl-seurakunnan vahvuutta oman uskon täydellisestä oikeellisuudesta - mistä tulee tämä vahvuus?"
Näin Paavali kirjoittaa uskon varmuudesta Korinton ja Rooman Jumalan lapsille.
1.Kor. 2:
9. Vaan niinkuin kirjoitettu on: joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat.
10. Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkensä kautta; sillä Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin.
11. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, vaan ihmisen henki, joka hänessä on? Niin myös ei yksikään tiedä, mitä Jumalassa on, vaan Jumalan Henki.
12. Mutta emme ole saaneet tämän maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka Jumalasta on, että me tietäisimme, mitä meille Jumalalta annettu on,
13. Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.
14. Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.
15. Mutta hengellinen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei hän keltäkään tuomita.
16. Sillä kuka on tietänyt Herran mielen, joka tahtoo hänelle neuvoa antaa? Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Room.8:
16. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
Ei ole ollut. Tai en ole uskaltanut kertoa. Toisaalta arvioisin, että minunkaltaisia vl:iä on tässä maassa paljon eli niitä, jotka eivät käy uskon perusteista ja kysymyksistä koskaan sen syvällisempää keskustelua. Voin olla väärässäkin.
Palstan kautta olen löytänyt kaksi keskustelukumppania, joista toinen on vl ja toinen ei. Heille todella suuri kiitos ajatustenvaihdosta. Vaimolleni olen purkautunut viimeaikoina myös paljon enemmän.
En tunne ongelmiasi, mutta nickisi on kyllä tuttu ja samoin jotkut ajatuksistasi. Palstalla on lukuisia kiinnostavia juttuja ja jotkut niistä ikäänkuin jättää syrjään ajan puutteessa. Itse seuraan aktiivisimmin juttuja omakohtaisesta uskosta ja siihen liittyvistä kamppailuista. Meillä molemmilla on kuitenkin sama usko koetuksella, mutta eri syistä.
Voimia sinulle :-)
Itse olen kokenut syvän ja pitkäaikaisen masennuksen
josta olen päässyt uskon kautta vapaaksi.
Henkilökohtainen usko on samalla saanut uuden
tason.
Tuo on ihan yhtä hyvä vastaus kuin "se nyt vaan on niin". Edellyttää, että on etukäteen päättänyt, että kuuluu oikeaan sakkiin. Toisin sanottuna: vastauksesi on yhtä tyhjän kanssa.
selitän tarkemmin: olin aiemmin sitä mieltä, että joko jokaikinen kristinuskon haaroista on väärässä ja Jumalaa ei ole TAI vl-seurakunta on ainoa oikea (Jumalan ollessa todellinen voima). Mustavalkoista jonkun mielestä, mutta näin vain koen. Mikään yksittäisistä "vanhoillislestadiolaisuuden erityispiirteistä" ei herätä minussa kysymyksiä eikä kritiikkiä.
Kiitos selvennyksestä.
Kyllä mulla on herännyt paha epäilys, että se seurakunta on keksitty vääristyneeseen kurinpitoon ja ihmisen syyllistämiseen.Kertokaapa missä on tuomitsevaisempaa ja ahdistuneempaa väkeä, joka nostaa itsensä "rahvaan" yläpuolelle, kuin seurakunnissa!
1. Oikea seurakunta
Siellä ihmiset saavat Jumalan sanan opetusta, kokevat uskovien yhteyttä ja vahvistuvat yhteisestä uskosta. Raamattu sanoo, että "älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme".
2. Väärä seurakunta
Sellainen seurakunta, jossa opetetaan, että erehtyväisistä ihmisistä muodostuu erehtymätön seurakunta. Tällainen oppi nostaa ihmisen erehtymättömän Jumalan rinnalle eikä ymmärrä, mikä on ihminen - palanen savea. Tällaisen erehtymättömän seurakunta-opin seuraukset saattavat olla pahimmillaan hyvin karmaisevat. Tästä on esimerkkinä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen hoitokokoukset 70-luvulla.
Jos srk opetetaan olevan erehtymätön, niin tämän opin väistämätön seuraus on se, että seurakunnan "erehtymättömät" johtohenkilöt katselevat nenänvarttaan pitkin tavallisia rivijäseniä ja kuvittelevat mielessään olevansa vähintäänkin puolijumalia. Yleensä vähän enemmän.
voisin vastata sen kautta. Olethan vl?
Anteksi silloin kun kieltäydyin silloin kerran lähettämästä e-mailia. Olin vähän arka ensin...
Kaikista epäilyksistäni huolimatta olen vl. Joskus reilusti ennen joulua pyysin sinun email-osoitetta sopiakseni kanssasi sen loukkaavan avauksen, jonka ärtyneenä tein ja joka kohdistui sinun nickiin. Pyysin sitä anteeksi myös jossain vastauksessani. Uskon nyt niin, että asia on sovittu.
Olen saanut palstan kautta kaksi ihmistä, joiden kanssa olen käynyt ajatustenvaihtoa. Toinen niistä on vl ja toinen ei. Uskon, että kahdenkeskisessä ajatustenvaihdossa moni asia selkiintyy.
Voit lähettää minulle postia osoitteeseen, joka on
[email protected]. Huomaa korvata sana nickini sanalla tarsiger.
en ole muuten huomannut viestiäsi.
Ja kiitos että vastasit. En ole ajatellutkaan, että olisit loukannut minua, en ainakaan ole edes muistanut sellaista.
Olen vaan kaiken aikaa ollut kiinnostunut, oletko vl? Yritän heidät löytää täällä.
Yksin täällä ei ole hyvä olla.
Minusta ei ole erikseen uskovaisen vapautta ja muuta vapautta. On vain ihmisen vapaus. Ei voi erotella, mitkä asiat kuuluvat hengellisyyteen ja mitkä muuhun elämään. Jos ihminen on hengellinen, hengellisyys läpäisee kaiken.
Vapaus tarkoittaa käytännössä sitä, että teen valintani itse. Olen yhtä vapaa etsimään jumalallista tietä kuin päättämään arkisista asioistakin. Kuuntelen muiden mielipiteitä, mutta viime kädessä ratkaisuni perustuvat sydämeni ääneen. Kun olen uskollinen itselleni, voin kestää myös keskeneräisiä ja ahdistavia asioita. Perusturva on olemassa ja vahvistuu koko ajan. Olen turvassa, vaikka hengellisyyteni on vain aavistus. En voi kehua lujalla uskollani enkä Jumalan tuntemisella.
Vaikka minulla on ahdistuksia, uskonnollisia epäilyksiä ei ole. Koska minun ei ole pakko uskoa kuten seurakunta tai kirkko opettaa, olen uskonnollisessa mielessä vapaa. Vuosia sitten vapautin itseni kaikesta saamastani uskonnollisesta opetuksesta, ja sen jälkeen olen voinut oikeasti avata sydämeni kristillisellekin sanomalle. Mitään oikeaoppisuuden velvoitetta en kuitenkaan enää ota. Kaikki opit ovat ihmisten muotoilemia, vaikka pohjalla voi olla jumalallisuuttakin.
Lukaisin kaikki viestisi ylempää ja tässä hajanaisia kommentteja. Taisimme vaihtaa jo muutaman ajatuksen joskus ennen joulua. Muistankohan oiken?
En todellakan tarkoittanut, että olisi kahdenlaista vapautta. Ajattelin kysymyksellä enemmänkin sitä, että oletko vapaa uskomisen epäilyksistä ja jos et ole, niin millaisia ne epäilykset ovat. En vain osannut sitä pukea sanoiksi. Siihen vastasit selkeästi. Kiitokset! Ko tilanteeseen johtaneesta prosessista taisit mainitakin joskus aiemmassa viestissä.
Kyllä vaihdoimme muutaman ajatuksen ennen joulua.
Luen parhaillaan yhtä kirjaa, jossa sanotaan jotenkin niin, että ihmisessä pysyy aina (uskonnollisen/hengellisen) epäilyksen siemen. Mietin juuri äsken, kumpi on totta, se mitä kirjalija sanoo vai se mitä itse eilen kirjoitin sinulle. Kysymyksiä ja ahdistuksiahan minulla on, mutta ehkä niitäkään ei voi jaotella hengellisiin ja ei-hengellisiin. Siinä kannassani minä kyllä pysyn, että olen vapaa opillisista epäilyksistä. Mutta hengellisyys tai uskonnollisuushan on ytimeltään muuta kuin opillisuutta.
Mitä vl-käytännöt ovat?
”Miten koet uskovaisen vapauden?”
Minusta tuntuu että en oikein koskaan kokenut sitä, kun liikkeessä olin. Nyt kun en ole enää vl, koen voivani tehdä omantunnonmukaisia valintoja. Tunne on vapaa, mutta ei vastuuton. Mietin yhtä lailla kuin ennekin, mutta en joudu enää tekemään valintoja pelkästään muiden vuoksi. Se on helpottanut ja yksinkertaistanut elämääni huomattavasti.
”Toisaalta olisi voinut luulla, että jo tässä iässa olisi helpottanut, mutta ei :-(. ”
Minä heitin hanskat tiskiin juuri tuon syyn vuoksi, mutta en ehdota että sinä tai kukaan mukaan tekisit niin. Olin jotenkin kuvitellut että pääsisin jotenkin iän myötä sinuiksi siitä, mihin minua oli lapsesta asti kasvatettu tai toisaalta kuvittelin tilanteen helpottuvan sitä kautta, että liike avartuisi vapauteen sisältä päin, kunhan vain malttaisin odottaa. Minä kyllä ikäännyin, mutta totesin useamman kuin kerran tapakulttuuria välitettävän seuraaviin polviin yhtä innostuneesti kuin aiemminkin. Odottelin aika kauan.
”Olen lukuisia kertoja kuullut ihmisten pyytävän ja itsekin pyytänyt anteeksi uskomisen epäilyksiä, mutta.."
Minua pakahdutti se ettei niistä todellisista epäilyksistä pystynyt käymään avointa keskustelua Ry:llä. Muistan erään jos toisenkin keskusteluillan, jossa joku viittasi kohtuullisen suorapuheisesti epäilyynsä, yhdeksi esimerkiksi, jumalan olemassaolosta. En kyllä jakanut itse samaa epäilystä, mutta pidin keskustelunavausta kiinnostavana ja tarpeellisenakin, kun tiesin epäilijöitä löytyvän ystävistänikin. Olisin mielellään kuunnellut syntyvää keskustelua aiheesta. Seurakunta tuntui olevan ensin jähmettynyt, sitten kävi se tavallinen. Jokin ns. luottopyörähtäjä kävi sanomassa jotakin turvallisen latteaa ja mahdollinen alkava keskustelu kuoli ennen kuin oli päässyt syntymäänkään. Pienissä piireissä pystyin onneksi käymään noita keskusteluja onnekseni. Koin jakavani uskoa realistisesti, mikä oli minulle henkilökohtaisesti tärkeintä. Ry:llä ja sisäisten lehtien palstoilla käyty keskustelu edusti minulle jossakin mielessä kuollutta uskoa. En pystynyt samaistumaan vaikka kuinka yritin. En tiedä olisinko roikkunut mukana niinkään pitkään kuin roikuin, jos todellisten epäilysten käsittely olisi ollut täysin estynyttä.
Mutta rohkeutta ja jaksamista uskossasi T. Etsiydy kaltaisiesi pariin liikkeen sisällä. Kyllä heitä riittää, ystävissäni esimerkiksi.;)
Minä taidan olla aika lapsenmielinen edelleen. Jumalaan sinänsä on helppo uskoa. Epäilyksiä? Koko pelastumisjärjestelmän mielekkyys. Miksi pistää ihminen valitsemaan, jos tarkoitus on joka tapauksessa jakaa ihmiset tuonpuoleisuudessa jonkin erottelevan ”kastin” mukaan. Itse en mitenkään pystyisi siihen. Aivan hämärää minulle. Jumalaan viisauteen en oikein aina luota. Seurakuntaoppiin en uskonut edes vl-liikkeessä ollessanikaan, joten epäilykseksi en voi sanoa. Televisiot ja ehkäisyt ovat olleet minulle aina suuri?.
(Niin en muuten kirjoittele 70-luvusta, vaan ihan 90-luvusta ja 2000-vuosituhannen kokemuksista.)
Kuuluisa Leo Tolstoi on sanonut jotenkin niin, että kaukana Jumalasta ei ole se, joka epäilee Jumalan olemassaoloa. Kaukana Jumalasta on se, joka uskoo sellaisenaan kaiken, mitä hänelle opetetaan.
Ts. oli kyse sitten itse asiasta eli Jumalasta tai ihmisten luomista kulttuurisista käytännöistä (tv-kielto jne.), rehellinen ihminen epäilee. Noita viimeksi mainittuja sitä paitsi pitääkin epäillä! Jumalaa saa olla epäilemättäkin, jos siltä tuntuu...
...