Esikoislestadiolaiset ovat alusta asti olleet Suomessa Evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Tämä pohjautuu heräyksen alkuaikoina tehtyihin linjauksiin, joita ei ole myöhemminkään haluttu muuttaa. Vuonna 1895 olivat saarnaajat Raattamaa-vanhimman kanssa Lannavaarassa kokouksia pitämässä. Siellä tehtiin kauaskantoinen päätös: ”Me haluamme aina pysyä kirkon helmassa, niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramentit jaetaan”. Tämä päätös on tarkoitettu myöskin tuleville polville.
Esikoislestadiolainen herätysliike Suomessa on myös alusta lähtien perustanut tarkoituksensa ja toiminta-ajatuksensa Raamatun ja Lutherin opin pohjalle. Tämä mainitaan jo yhdistyksen säännöissä. Kuitenkin sääntöjä tärkeämpää on, että kristillisyyden julistus aina saisi perustua juuri tälle horjumattomalle pohjalle.
Kirkon ja herätysliikkeemme välit ovat aina olleet kohtalaisen toimivat, vaikkakin jännitteitä on myös ollut. Laestadius, joka oli Ruotsin kirkon pappi, arvosteli ajoittain voimakkaasti kirkossa ilmeneviä vääristymiä. Samoin ovat tehneet myöhemmät sukupolvet. Kun on nähty epäkohtia, niihin on puututtu. Tämä onkin herätysliikkeen luonteen mukaista. Näin ovat toimineet myös muut kirkon herätysliikkeet. Kritiikistä huolimatta olemme aina halunneet ja saaneet sakramentit Jumalan sanan mukaisena kirkolta. Olemme käyneet kirkossa ja voineet yhtyä rukouksiin, virsiin ja kiitokseen, luettuun Jumalan sanaan ja usein saarnattuunkin. Lapsemme on kastettu kirkon yhteyteen siitä huolimatta, että kasteen sisällöstä on ollut esillä eri näkemyksiä. Olemme saaneet tilaisuuksia julistaa Jumalan sanaa myös kirkoissa. Yhteistyö on aika ajoin vaatinut neuvonpitoa ja tiettyä joustamista puolin ja toisin. Kirkko on tarvinnut meitä ja me kirkkoa.
Onko niin, että Suomen kirkko on juuri nyt ajautunut liian kauas oikealta perustalta? Onko tilanne tässä suhteessa ratkaisevasti erilainen verrattuna edesmenneitten vanhinten aikaan, jolloin päätettiin pysyä kirkon sisällä sen puutteista huolimatta? Kaikkina aikoina näkemykset ovat vaihdelleet. Jotkut näkivät kirkon niin ”kuolleena” jo 1800-luvun lopulla, että sen kanssa ei pidä olla tekemisissä. Kritiikin kohteet ovat vaihdelleet. Kirkon toiminnassa nähdyt puutteet liittyvät eri asioihin nyt kuin joskus ennen. Naispappeuden hyväksyminen viime vuosikymmeninä pohjoismaisissa kirkoissa on vaikea asia. Ehtoolliskaava-asia oli tavallaan vain keino löytää kirkosta arvosteltavaa. Olemme näistä kipuiluista selvinneet eteenpäin sopimalla seurakuntien kanssa ehtoollismessujen järjestelyistä. Suhtautuminen homoliittoihin on myös tunteita herättävä ja vaikea asia. Toistaiseksi Suomen kirkko hyväksyy vain yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton, aivan niin kuin mekin. Ekumeenisia keskusteluja on ollut kirkkojen ja kirkkokuntien välillä pienemmässä tai suuremmassa määrin aina siitä lähtien, kun lännen ja idän kirkot erosivat toista tuhatta vuotta sitten. Pyrkimys yhteyteen eli ekumenia sinänsä ei voi olla väärä pyrkimys, onhan se Jeesuksen toivomus, ”että te yhtä olisitte”.
Onko kirkko mennyt luopumuksessaan liian pitkälle, riippuu painotuksista ja perspektiivistä, josta asioita arvioidaan. Tällä hetkellä on ajankohtaisia asioita, joita meidän tulee moittia kirkossa. Samalla puolustamme Jumalan sanaan perustuvaa kirkon tunnustusta. Turvallista kuitenkin on, että edelleen saamme olla kirkon helmassa Lannavaaran päätöksen mukaisesti.
Kirkon tunnustus
Kirkon oppi ja tunnustus perustuu Raamattuun ja luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin. Meillä on sama uskontunnustus. Kysymys on aina siitä, miten hyvin perustasta pidetään kiinni. Suomen kirkosta ei voi sanoa mitään tuomiota yleistämällä, koska on piispoja ja pappeja, jotka pitävät kiinni sanasta ja niitä, jotka eivät pidä. On jatkuva taistelutilanne. Kirkon virallinen tunnustus on kuitenkin ratkaiseva, koska siihen voi vedota ja sen puolesta voi taistella. Usein kuulee sanottavan, että kirkon oppi ei enää ole oikea. Oikeaoppisuus ei ole aivan yksinkertainen kysymys. Niin kauan kuin seurakunnan muodostavat raadolliset syntiset, vaikkakin armosta osalliset ihmiset, erheet ovat mahdollisia. Sama koskee meitäkin. Ratkaisevaa on, rakennetaanko oikealle perustukselle Sanan ja Hengen johdatuksessa.
Esikoisten tehtävä kirkossa
Me esikoislestadiolaiset haluamme olla valona ja suolana maailmassa. Haluamme toimia kirkon sisällä ja puolustaa omalta osaltamme oikealla perustalla olevaa kirkon ydintä eli sen oppia ja tunnustusta. Tätä Jeesuksen antamaa tehtävää voimme toteuttaa kirkon jäseninä, luottamushenkilöinä ja tukemalla Raamatun pohjalla olevia kirkon työntekijöitä. Tässä tehtävässä voimme myös toimia yhteistyössä muiden saman tunnustuksen varassa toimivien herätysliikkeiden kanssa. Jokainen kristitty on ylösnousseen Kristuksen todistaja.
Esikoislestadiolainen herätysliike Suomessa on myös alusta lähtien perustanut tarkoituksensa ja toiminta-ajatuksensa Raamatun ja Lutherin opin pohjalle. Tämä mainitaan jo yhdistyksen säännöissä. Kuitenkin sääntöjä tärkeämpää on, että kristillisyyden julistus aina saisi perustua juuri tälle horjumattomalle pohjalle.
Kirkon ja herätysliikkeemme välit ovat aina olleet kohtalaisen toimivat, vaikkakin jännitteitä on myös ollut. Laestadius, joka oli Ruotsin kirkon pappi, arvosteli ajoittain voimakkaasti kirkossa ilmeneviä vääristymiä. Samoin ovat tehneet myöhemmät sukupolvet. Kun on nähty epäkohtia, niihin on puututtu. Tämä onkin herätysliikkeen luonteen mukaista. Näin ovat toimineet myös muut kirkon herätysliikkeet. Kritiikistä huolimatta olemme aina halunneet ja saaneet sakramentit Jumalan sanan mukaisena kirkolta. Olemme käyneet kirkossa ja voineet yhtyä rukouksiin, virsiin ja kiitokseen, luettuun Jumalan sanaan ja usein saarnattuunkin. Lapsemme on kastettu kirkon yhteyteen siitä huolimatta, että kasteen sisällöstä on ollut esillä eri näkemyksiä. Olemme saaneet tilaisuuksia julistaa Jumalan sanaa myös kirkoissa. Yhteistyö on aika ajoin vaatinut neuvonpitoa ja tiettyä joustamista puolin ja toisin. Kirkko on tarvinnut meitä ja me kirkkoa.
Onko niin, että Suomen kirkko on juuri nyt ajautunut liian kauas oikealta perustalta? Onko tilanne tässä suhteessa ratkaisevasti erilainen verrattuna edesmenneitten vanhinten aikaan, jolloin päätettiin pysyä kirkon sisällä sen puutteista huolimatta? Kaikkina aikoina näkemykset ovat vaihdelleet. Jotkut näkivät kirkon niin ”kuolleena” jo 1800-luvun lopulla, että sen kanssa ei pidä olla tekemisissä. Kritiikin kohteet ovat vaihdelleet. Kirkon toiminnassa nähdyt puutteet liittyvät eri asioihin nyt kuin joskus ennen. Naispappeuden hyväksyminen viime vuosikymmeninä pohjoismaisissa kirkoissa on vaikea asia. Ehtoolliskaava-asia oli tavallaan vain keino löytää kirkosta arvosteltavaa. Olemme näistä kipuiluista selvinneet eteenpäin sopimalla seurakuntien kanssa ehtoollismessujen järjestelyistä. Suhtautuminen homoliittoihin on myös tunteita herättävä ja vaikea asia. Toistaiseksi Suomen kirkko hyväksyy vain yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton, aivan niin kuin mekin. Ekumeenisia keskusteluja on ollut kirkkojen ja kirkkokuntien välillä pienemmässä tai suuremmassa määrin aina siitä lähtien, kun lännen ja idän kirkot erosivat toista tuhatta vuotta sitten. Pyrkimys yhteyteen eli ekumenia sinänsä ei voi olla väärä pyrkimys, onhan se Jeesuksen toivomus, ”että te yhtä olisitte”.
Onko kirkko mennyt luopumuksessaan liian pitkälle, riippuu painotuksista ja perspektiivistä, josta asioita arvioidaan. Tällä hetkellä on ajankohtaisia asioita, joita meidän tulee moittia kirkossa. Samalla puolustamme Jumalan sanaan perustuvaa kirkon tunnustusta. Turvallista kuitenkin on, että edelleen saamme olla kirkon helmassa Lannavaaran päätöksen mukaisesti.
Kirkon tunnustus
Kirkon oppi ja tunnustus perustuu Raamattuun ja luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin. Meillä on sama uskontunnustus. Kysymys on aina siitä, miten hyvin perustasta pidetään kiinni. Suomen kirkosta ei voi sanoa mitään tuomiota yleistämällä, koska on piispoja ja pappeja, jotka pitävät kiinni sanasta ja niitä, jotka eivät pidä. On jatkuva taistelutilanne. Kirkon virallinen tunnustus on kuitenkin ratkaiseva, koska siihen voi vedota ja sen puolesta voi taistella. Usein kuulee sanottavan, että kirkon oppi ei enää ole oikea. Oikeaoppisuus ei ole aivan yksinkertainen kysymys. Niin kauan kuin seurakunnan muodostavat raadolliset syntiset, vaikkakin armosta osalliset ihmiset, erheet ovat mahdollisia. Sama koskee meitäkin. Ratkaisevaa on, rakennetaanko oikealle perustukselle Sanan ja Hengen johdatuksessa.
Esikoisten tehtävä kirkossa
Me esikoislestadiolaiset haluamme olla valona ja suolana maailmassa. Haluamme toimia kirkon sisällä ja puolustaa omalta osaltamme oikealla perustalla olevaa kirkon ydintä eli sen oppia ja tunnustusta. Tätä Jeesuksen antamaa tehtävää voimme toteuttaa kirkon jäseninä, luottamushenkilöinä ja tukemalla Raamatun pohjalla olevia kirkon työntekijöitä. Tässä tehtävässä voimme myös toimia yhteistyössä muiden saman tunnustuksen varassa toimivien herätysliikkeiden kanssa. Jokainen kristitty on ylösnousseen Kristuksen todistaja.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Luerilainen kirkko on aina vainonnut Hengestä syntyneitä ihan oppiherransa tavoin.
Mitäs siihen te lestat haluatte sanoa?
"ettemitääntietenkään
14.8.2017 8:39
Luerilainen kirkko on aina vainonnut Hengestä syntyneitä ihan oppiherransa tavoin.
Mitäs siihen te lestat haluatte sanoa? "
Miksi yleistät???
Luterilainen kirkko ei ole vainonnut, muutama kirkon työntekijä kyllä on tähän syyllistynyt ja edelleen syyllistyy.
Mutta edelleen kirkosta löytyy paljon sellaisia työntekijöitöä, jotka edelleen kunnioittavat Kirkon tunnustusta ja Kristuksen oppia. Valitettavasti pahat kellot kuuluvat kauaksi ja peittävät hyvän äänen.
Mutta kun esikoislestadiolaiset käyvät yleisesti ottaen kovin harvoin kirkossa, monet heistä eivät tunne ainoatakaan pappia, niin aivan liian helposti syyllistytään tuohon nimimerkki "ettemitääntietenkään " lausumaan, varsinkin kun muutamat johtavat saarnamiehet ovat alkaneet tuota mantraa kirkon mädännäisyydestä hokemaan.
Ja kysyn, kuinka moni meistä lestadiolaisista on käynyt keskusteluja pappien ja piispojen kanssa ja (yrittänyt) vaikuttaa heidän ajatuksiinsa?
Vastaus lienee, että aivan liian harva
Kalle ei taida paljoa tietää Kristuksen opista, sitäkin enemmän ehkä kirkon tunnustusta ja meinaa sillä kiivetä taivaaseen asti kirkon tunnustusrappusilla.
miksi pitäisi käydä keskusteluja pappien kanssa?
eikö ole juuri toisinpäin, etät pappien pitäisi käydä jumlatonta kansaa opettamassa, eikä mihinkään hengelliseen työhön pidä koskaan valita sellaista joak ei tiedä missä ollaan töissä j amiksi kuten on pappien laita suurelta osin!
"ettemitääntietenkään "
-
Oppi herramme ei vainonnut ketään , vaan
ne heretikot ja häiriköt. . .
-
"sokeatympyrääkävelee "
Luuletko olevasi jumala??????
Eikös ole Raamatullinen neuvo, että menet veljes kanssa keskustelemaan, jos havaitset hänen väärin opettavan? Oletko unohtanut?
Myös Luther neuvoo seurakuntaa arvostelemaan opetuksia ja opettajia, hän pitää sitä jopa seurakunnan velvollisuutena.
Ja täälläkin tuntuu sellaiselta, että pahin pilkka tulee sellaisesta suunnasta, mistä näyttäisi löytyvän kristittyinä ja lestadiolaisina itseään pitävinä ihmisinä.
mievaantäällä11
14.8.2017 13:08
"Myös Luther neuvoo seurakuntaa arvostelemaan opetuksia ja opettajia, hän pitää sitä jopa seurakunnan velvollisuutena"
Milloin on saanut esikoislestadiolaisuudessa arvostella saarnoja ja saarnaajia. Jos siellä arvostelee, mitä siitä seuraa? On väärä uskoinen, eri seurainen ja ties mitä muuta!? Pelotellaan ja uhitellaan helvetin tulella , jos näin kävisi, että arvostelisi ko. asioissa.Siis hallitaan PELOLLA . Erehtymättöminä, kaikki tietävänä itseään, pitäviä kuin paaveja. Missä on rakkaus? Näin kuitenkin Luther neuvoo arvostelemaan opetuksia ja opettajia ja pitää sitä seurakunnan velvollisuutena ja oikeutena tehdä näin. On tainnut unotunut tai sitten eipä ole tullut ehkä luetuksikaan Lutherin opetuksia ja ollaan olevinaan sitten niin luterilaisia, että. Usein muistellaan, mitä se ja se saarnaaja sanoi, mutta mitkä ovat perustelut. On hyvä hiihtää omilla suksilla ja puhua Raamatun totuutta, näin teki Lutherkin.
Pilkkaa , mitä se on. Jos verta kerjää nenästään ja sitä saa, niin pitää miettiä onko se pilkkaa, vaan itse hankittua vaikeutta .Niillä eväillä ei kannata näytellä/kuvitella joutuneensa uhriksi. Kantakaa vastuu sanoistanne ja teoistanne.
Ja sinäkö tietäisit,olet vaan yks mitätön rääpäle ja räpeltäjä 7,5 miljardin ihmisen joukossa?
Arvostelemme kaikki saarnat, on hyvin tärkeää edelleen se että seurakunta-, vanhurskauttamis- ja pyhitysoppi oikein julistetaan.
Sinä hengessä sokea ja kuuro ihminen et huomaa vaikka maapallo räjähtäisi ympäriltäsi,hengellisessä mielessä varmaankin kuvittelet olevasi Jumalan miehiä kiistäessä koko ihmiskunnan historian ja kulttuurin hekumoidessasi täydellisessä tyhmyydessäsi,hengen ylpeydessäsi ja omassa kunniassasi,ole hyvä.
Valitettavasti,Luther antoi aikoinaan siunauksen ja hyväksynnän kasteenuusijoita varten joita sitten maallinen valta hautasi ja poltti elävältä.Ja se on totta,vahingon saa lapsilleen pyrkimällä kasvattamaan heidät ties mihin ulkopuolisuuteen aiheuttaen heille ennennäkemättömiä kärsimyksiä.Siten sitten todistellaan uskoa kun on niin vainottu ja PANNAAN vahinko kiertämään edelleen.
Niin tuo luku on jo 7,5-7,66 MRD. tä ota huomioon
siina on satakuusikymmentä miljoonaa ihmisen
määrä eroa,...
-
Kun Kristus astui Golgatan tielle,Hän ei tehnyt eikä etsinyt kompromisseja eikä niitä tehnytkään ristikuolemassaan eikä ylösnousmuksessaan.
Aloittajan kirjoitus on täyttä asiaa. Juuri tällainen on tilanne ja ajatus meillä, jotka toimimme lestadiolaiskristittyinä Esikoiset ry:ssä ja rakkaasta kirkossamme, rakkaasta kaikista sisään pyrkiviä harhaopettajista huolimatta. Haluamme rukoilla kirkkomme puolesta, että se pysyisi tunnustuksesta antaa ja Sanassa,
Iloitsen siitä, että aloittaja jaksaa kirjoittaa tänne näin asiallisia ja rakentavia kirjoituksia. Hän on Jumalan asialla. Meillä on hyvä hengellinen koti. Toivomme ja rukoilemme, että muillakin olisi, koska Kristuksessa me olemme samaa Jumalan huonetta vaikka emme ulkoisesti samaan laumaan kuuluisikaan.
Jeesuksen viimeisiin rukouksiin kuului, ennen ristiinnaulitsemistaan, että me olisimme yhtä ja että rakastaisimme toinen toisiamme. Hän tunsi ja tiesi, kuinka irti repimisen ja rakkaudettomuuden synti vaivaa langennutta ihmislasta. Hän kuitenkin vei kaikki syntimme ristinpuulle, tämänkin. Hän itse sanoi, että hän tuli pelastamaan meidät, ei tuomitsemaan, mutta jatkaa, että joka ei usko on jo tuomittu.
Uskovan rukouksiin tulisi kuulua, että rukoilisimme toinen toistemme puolesta, myös niiden jotka ovat joistain asiasta erimieltä. Jumala, joka on kaikkivaltias, tuomitsee - ja siitä tuomiosta ei voi valittaa. Hän on kuitenkin antanut oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, että Häneen uskoessamme meidät tuomitaankin Armolla ja Laupeudella.
Kopsattu Esikoisten sivulta.
Kas vain,hyvä että joku huomasi,edes joku on käynyt lukemassa nuo tekstit jotka ovat täyttä asiaa.En laittanut lähdettä sen takia koska tuomiohenki ihmisissä on niin vahva että jos lähteen laittaa niin jotkut ohittavat välittömästi nuo viestit.
Milloin te opitte laittamaan loppuun lainauksien lähteet, ja lakkaatte tuosta kirjoitusten varastamisesta, eikö älliä riitä edes tuolaliseen asiaan, vaan pitää leikkiä jotain kirjailijaa.
mikä teitä oikein vaivaa!!!!
Niin,kaikki varastamme Raamatusta kohtia pönkittääksemme näkemyksiämme ja visioitamme,lainaamme kirjoitettuja tekstejä kaikkialta.Järkeilemme loputtomasti omassavanhurskaudessamme luulojemme ja kokemuksiemme vankeina.Hän,Jeesus sanoo totuuden ja on Sinuakin palkitsemassa vaelluksestasi aikanaan rakkaudella.Juuh,kirjailijaa ei minusta tullut,tälläinen surkia kopsaaja vaan,anteeksi.
Kyllä kirkko on nyt ratkaisevasti muuttunut, se katsoo Herran Pyhän Ehtoollisen kuuluvan VAIN maallisesti kirkkokunnaksi perustettuun yhdistykseen.
Kirkko pitää ilman evl. Pappia ehtoollista viettäviä Esikoislestadiolaisia liian syntisinä .
Nämä 2 suurta muutosta ovat hälyttäviä.
Esikoislestadiolaiset ry ei ole milloinkaan vaatinut tai velvoittanut jäseniltään Evlut kirkon jäsenyyttä.
Kaikki eivät ole olleetkaan kirkon jäseniä.
Laestadius jätti kirkkoon ainoastaan sakramentit.
Nyt on oikea ja hyvä aika ottaa sakramentit myös omien saarnaamiemme jakamiksi omaan seurakuntamme.
Kirkon Sakramentteja emme vieneet , ne ovat edelleen käytettävissä. Ihmettelemme vain miksi olemme tyytyneet järjestelyyn, jossa kävimme kirkossa Ehtoollisella. Seurakuntamme Ehtoollistilaisuus on tuonut selkeän varmuuden siitä , että näin on hyvä .
ParempimyöhäänNYT
Nythän sun myös pitäisi erota sellaisesta yhteisöstä, jonka sääntöjä et hyväksy
"PAREMPIMYÖHÄÄNKUIN NYT"
-
Teillä oli pidetty jo kauan kaikkia niin syntisinä että ette voineet,
mennä taviksien kanssa ehtoolliselle. ?????
-
Miten sen toheloit.
.
Onko Esikoiset ry.n säännöt fiksummat? Onko heidän säännöissä kerrottu tämä koskä jäsenen pitää erota yhdistyksestä?
Voin edelleen valita kummassa Ehtoollistilaisuudessa käyn .
Toivottavasti ei tulekaan aikaa jolloin kirkon Ehtoollinen jaetaan esim. Vain Valepappien (ei miespappi) toimesta, sillä silloin en enää käyttäisi sitä vaihtoehtona.
Älä poju viitti selitellä,aina on ollut niin että kirkolle kuuluu sakramentit ja te järkeilitte ja uskalsitte,näitte tilaisuutenne,aattelitte suosia villiä ja vapaata menoa niinkuin muutkin,hällä väliä meininkiä,toisinsanoen edesautitte rikollisuutta,mädännäisyyttä,likaisuutta,kaiken synnin luvallisuutta. Sinut on selvästikin vieraannutettu,aivopesty ja opetettu vihaamaan kaikkea ulkopuoleltasi vauvasta asti.Kirotut vanhemmat kun kasvattavat täysin viallisia saastaisia ja sydämettömiä lapsia,Jumala rankaiskoon heitä.
On se kammottava asia kun joillakin on se käsitys että ehtoollinen olisi jokin ratkaisu ihmisen ja Jumalasuhteen ongelmaan.
Mitä ihmettä se ehtoolinen siinä oikein merkitsee kun uskovainen on kaiken aikaa Jeesuksen polvella ja kertoo kaikki asiansa Hänelle joka sekunti!!?
Ehtoollisen merkitys on Raamatuss aaivan toisenlainen, kaivakaa se esiin ja pysykää Raamatussa.
vielä siis pitääkö minun olla viikkokausia sovittamattomalla sydämellä ja odottaa ehtoollista joka sitten muka ratkaisee asian taas seuraavaan syntiin asti, niinkö?
kai näissä teilläkin jokin järki ja lookisuus mahtaa olla vai oletteko kuin unessa kaiken aikaa ja mennään vaan joukon jatkona ehtoollisesta toiseen koskaan tajuamatta siitä mitään, niinkö!?
Arvoisa ihmettelypakkoa sairastava.
Pimeä on sinun järkesi ja Jumalan sana on sinulle tuntematon.
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Joh. 6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Joh. 6:59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
Joh. 6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
Joh. 6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
Joh. 6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
Joh. 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
Joh. 6:64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
Joh. 6:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
Joh. 6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
"Ruumis ja veri"
-
Se selvittääkin miksi ei kaikilla ole omaa evankeliumia .
kuten; Matt,. Mark,.Luuk,. Joh,. Paavali, Piet,. Jaakop,.
ja oliko vielä muita. ?
-
niin siihen lainasit raamattua pätkän mutta et vastannut mihinkään kysymykseen!
luuletko todella siinä jeesuksen opettavan ihmissyöntiä, kerro?
Alun perin oli 12 opetus lasta , noistakin uusia oli Luukas ja Paavali
Siis viisi epistolaa oli saalis opetus lapsilla . . .
-
Alkuperäisillä Apostoleilla ...
-
uudistan kysmykseni, kuka antaa syntini anteksi ehtoollisten välillä, kertokaa mutta älkää satuilko!
Synnit antaa Jeesus Kristus anteeksi ja vain Hän.
Ehtoollinen ei todella ole mikään mässäys paikka
Vaan se on Teko juoka on opetettu Ylhäältä. . .
-
Se on ikäänkuin viran toimitus kirkonmenoissa.
Ja se tehdään arvokkaasti Alttarin sakramentissa.
-
Ehtoollisessa on itse Herra Jeesus koko olemuksellaan, ja Hänet saamme nauttia syntiemme sovitukseksi ja se on ainoa pelastus, kun se uskossa nautitaan !
Ei myö esikois Lestaadiolaiset olla mihkähän eroottu Kirkoosta Ihaalaaset Halmeen Jorkkit ja puoluukat juosseet edeltä itkeemäs piispoille et antaas jonkun rankaastuksen Muuta eivät voineet rankaastukseks antaa muuta kun olla antaamatta tiloja käyttöön. Onneksi on meillä omaat rakhaat rukkoushuonneet
"omat "
-
teidän mielestä, vaan yhdessä kerättyjen almujen kanssa rakennettuja
kuinka vain te voitte omia niitä ?????
-
Edelleen, niin kuin aina jäsenet omistavat rukoushuoneen.
On se niin lapsellist aja säälittävää tämä kirkollisten Raamatun tuntemus, kun sitä ei ole ollenkaan.
niinkuin nyt tuossa ylhäällä ehtoollisesta kertoja..... Ehtoollisessa on itse Herra Jeesus koko olemuksellaan, ja Hänet saamme nauttia syntiemme sovitukseksi ja se on ainoa pelastus, kun se uskossa nautitaan !
sanokaa nyt hyvät ihmiset mihin Jeesuksenne jää ja menee tai katoaa kun lopetatte sen ehtoollisenne?
siihenkö katkeaa se yhteytenne, palatakseen taas kun kokoonnutte sinne ehoollisellenne jossa on oikeat jkajat ja oikea muoto jne..!
Jumalan tahto olisi että uskovaiset kasvavat ymmärryksessä ja vapautuvat lihallisista siteistä ja itse kyhätyistä opinkappaleista, niillä kun Ei ole taivaallista arvoa.
tutkikaa mitä on Raamatullinen ehtoollinen, siihen kannattaa käyttää aikaa paljonkin, tosin se mitä sieltä löydätte saattaa olla suurenluokan muutos elämässä, ja sekös on pelottava asia sekin.
Kiitos kritiikistä mutta selittäisitkö mistä oikein purnaat ja mikä sinun mielestäsi on Raamatullinen ehtoollinen?Totta on että ihmiselle ei riitä ehtoollisilla ramppaaminen pelkkänä opittuna tapana ja muotomenona vaan ymmärrys ja vahvistus Jeesuksen sovintotyöhön jolloin ihminen jaksaa suoriutua arjen haasteista ilman himojensa ja halujensa,lihansa vankina olemista.Opinkappaleet ovat tehty ihmisen parasta ajatellen rakkaudessa jotta välttyisimme lankeemuksilta,tosin yksityiskohtaiset syntiluettelot ovat naurettavia, erityisesti huonot hedelmät on tärkeä tuntea itsessään sillä kukaan ei niiltä välty, monasti emme huomaa niitä itsessämme.Elävä usko ei ole elävää uskoa jos se ei näy ja kuulu arkeesi.
Ensimmäinen huomautus, Raamatun opetus ei neuvo missään ongelmassa menemään ehtoolliselle vaan selvittämään asia, jolloin se tulee hoidetuksi ja sen syntiastelma lakkaa olemasta.
Ehtoollinen EI ole minkäänlaisen synnin poistamisen paikka, syntien sovitukseen riittää se mitä jeesus teki golgatalla, siihen ei tarvita leipomoa eikä viinakauppaa.
Kirkon ihmiset kuvittelee että kun olevat läsnä ja ottavat ehtoollista heidän Jumalasuhteensa on kunnossa!
EI OLE, sellaista EI Raamattu opeta, lutetri saattaa opettaa a kirkon oma viritys siitä mutta Raamattu ei opeta.
Jokaisella ihmisellä on jokaisessa tilanteessa, uskovalla siis, ikioma suhde Jeesukseen, eikä mikään siinä suhteessa kaipaa ehtoollista tullakseen kuntoon, jos on vialla.
siinä aluksi muutama asia jost apurnaan kun luen näitä tarinoita täällä, en ole minkään sortin lestalainen eikä tule koskaan sellaista.
Ok,se on sinun uskomuksesi mutta haluatko riistää kaikilta muilta ehtoollisen sen takia kun sinä et ymmärrä sen tarkoitusta.Totta on että väärinteko tulee pyytää ensisijaisesti,ehdottomasti anteeksi kaltoin kohdellulta.Millä pyydät anteeksi niitä mitä olet itseäsi vastaan tehnyt joita ei kukaan muu muista,sinä vaan kärvistelet huonolla omallatunnolla niistä eteenpäin,niinkö?Tarvitset väli-ihmisen,olkoon hän mies taikka nainen,taikka ehtoollinen jossa/jolle voit purkaa syvimmät tuntosi joka antaa sinulle anteeksi Jeesuksen tavoin.Jaksat nousta seuraavaan päivään mieli ja ruumis keveänä kuin pilvenhattara vailla huolen häivää.
Jeesus asuu minussa siksi koska HÄN on ensin minut uudestisynnyttänyt, oletk o kuullut sellaisesta tai oletko avannut Raamattuasi koskaan jossa se kerrotaan!?
Kerro yksikin syy miksi minä en voi kertoa HÄNELLE ongelmastani olkoot sen nimi mikä tahansa!
ja Miksi HÄN ei olisi Vapahtaja aina joka tilanteessa!
Teidät on aivopesty lestalaisuuteen, jossa on jos minkälaista opillista harhaa, ja siksi te tarvitsette aina naapurin taunon vakuuttelemaan etä joo anteeksi on annettu ja sillä siisti, tajuatko!?
MINÄ en tarvitse leipomoa enkä viinakauppaa saadakseni asiani kuntoon Jeesuksen kanssa!
No siehän kumma sälli oot...
-