Ennen vangitsemistaan Jeesus kääntyi rukouksessa Isänsä puoleen. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus puhuu tehtävästään maailmassa ja rukoilee opetuslastensa ja seuraajiensa puolesta.
Jeesus ilmaisi Jumalan voiman ja kirkkauden maailman keskellä, jotta ihmiset uskoisivat Jumalan lähettäneen hänet. Jeesus ilmoitti maailmassa Jumalan sanan, evankeliumin. Kaikki, jotka vastaanottivat Jeesuksen sanoman, saivat uudestisyntyä Jumalan lapsiksi. Maailman pimeyden lapsesta tulee uskomisen hetkellä valon lapsi Jumalan valtakuntaan (Kol. 1:12–14).
Jumalan valtakunnan asukkaat saavat olla turvassa Jeesuksen nimen alla. Muuta nimeä ei ole taivaan alle annettu, joka pelastaisi (Ap. t. 4:12). Meidänkin päivinämme evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta julistetaan Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sana vaikuttaa heissä, jotka evankeliumin ottavat vastaan (1. Tess. 2:13).
Maailmassa, ei maailmasta
Vaikka uskovaisen todellinen koti on taivaassa, on osanamme elää meille määrätty elinaika tässä maailmassa. Elämme Jumalan sanan viitoittamalla kaidalla elämän tiellä. Elämä tässä ajassa on lyhyt, ja odotamme parempaa, taivaallista isänmaata ennen uskoneiden tavoin (Hepr. 11:16). Erilaisten koettelemusten uuvuttamina tunnemme erityistä taivasikävää. Kaipaisimme päästä uskosta näkemiseen.
Maailman epäluulo ja viha voivat kohdata uskovaista silloin, kun emme vaella tämän maailman menon mukaisesti. Kun usko on elämän kallein asia, ei halua pahentaa omaatuntoa tai rikkoa uskovaisten välistä rakkautta (Gal. 5:24–26). Synnistä varoittaminen saattaa kuulostaa uskosta osattoman mielestä tuomitsemiselta. Kuitenkin synnistä varoittaminen kuuluu Jumalan valtakunnan vartiomiehille (Hes. 33:7–9).
Kuljemme kaitaa tietä
Joskus voi kuulla väitettävän elävää kristillisyyttä ihmisopiksi ja armoneuvoja perinnäissäännöiksi, mutta näiden ajatusten takana on kääntymätön sydän. Inhimillinen ihminen mieluummin rakentaisi hengellisyytensä ilman parannusta omien mielipiteidensä varaan ja eläisi oman lihansa tahdolle kuuliaisena, jonka seurauksena Hengen luoma uusi elämä näyttää vieraalta (Ef. 4:17–24). Raamattu kehottaa meitä kulkemaan kaitaa tietä asuessamme muukalaisina vieraassa maailmassa. Kristityn elämä voi olla puhuttelevaa epäuskoisille. (1. Piet. 2:11–12.)
Jumalan lapsina olemme kaksiosaisia. Vaikka olemme sanan voimassa uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, meissä elää synti, joka houkuttaa luopumaan lapsen osasta. Kun uskonkilvoitus vie joskus kuivan erämaan kautta, voi matkan ja tien ulkopuolella näkyä houkuttelevia keitaita. Ne ovat kangastuksia, jotka lupaavat aisteille ja tiedonjanolle sellaista tyydytystä, joka on taivaan tien kulkijalle vahingollista. (ks. 1. Moos. 3:6.)
Taivaallinen esirukoilija
Jumala vahvisti Jeesuksen lunastustyön herättämällä hänet kuolleista. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen usein neljänkymmenen päivän ajan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta (Ap. t. 1:3). Tämän jälkeen Isä Jumala otti hänet taivaaseen. On lohdullista, että meillä on Isän tykönä esirukoilijana Jeesus, jonka kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen (Hepr. 7:25).
Jeesukselle ei jää vieraaksi meidän heikkoutemme, sillä hän on kulkenut ihmisen tien tämän maailman keskellä kaikkine koettelemuksineen (Hepr. 4:15). Herran Jeesuksen nimen kautta saamme päivittäin lähestyä Jumalaa omana rakkaana taivaallisena Isänämme.
Jumala ei ole lapsilleen ankara tuomari, vaan hän näkee heidät oman rakkaan Poikansa pyhän veren puhdistamassa ja valkaisemassa vanhurskauden vaatteessa. Evankeliumin uskojat ”on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta” (1. Kor. 6:11). Kannattaa vielä uskoa.
Jeesus ilmaisi Jumalan voiman ja kirkkauden maailman keskellä, jotta ihmiset uskoisivat Jumalan lähettäneen hänet. Jeesus ilmoitti maailmassa Jumalan sanan, evankeliumin. Kaikki, jotka vastaanottivat Jeesuksen sanoman, saivat uudestisyntyä Jumalan lapsiksi. Maailman pimeyden lapsesta tulee uskomisen hetkellä valon lapsi Jumalan valtakuntaan (Kol. 1:12–14).
Jumalan valtakunnan asukkaat saavat olla turvassa Jeesuksen nimen alla. Muuta nimeä ei ole taivaan alle annettu, joka pelastaisi (Ap. t. 4:12). Meidänkin päivinämme evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta julistetaan Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sana vaikuttaa heissä, jotka evankeliumin ottavat vastaan (1. Tess. 2:13).
Maailmassa, ei maailmasta
Vaikka uskovaisen todellinen koti on taivaassa, on osanamme elää meille määrätty elinaika tässä maailmassa. Elämme Jumalan sanan viitoittamalla kaidalla elämän tiellä. Elämä tässä ajassa on lyhyt, ja odotamme parempaa, taivaallista isänmaata ennen uskoneiden tavoin (Hepr. 11:16). Erilaisten koettelemusten uuvuttamina tunnemme erityistä taivasikävää. Kaipaisimme päästä uskosta näkemiseen.
Maailman epäluulo ja viha voivat kohdata uskovaista silloin, kun emme vaella tämän maailman menon mukaisesti. Kun usko on elämän kallein asia, ei halua pahentaa omaatuntoa tai rikkoa uskovaisten välistä rakkautta (Gal. 5:24–26). Synnistä varoittaminen saattaa kuulostaa uskosta osattoman mielestä tuomitsemiselta. Kuitenkin synnistä varoittaminen kuuluu Jumalan valtakunnan vartiomiehille (Hes. 33:7–9).
Kuljemme kaitaa tietä
Joskus voi kuulla väitettävän elävää kristillisyyttä ihmisopiksi ja armoneuvoja perinnäissäännöiksi, mutta näiden ajatusten takana on kääntymätön sydän. Inhimillinen ihminen mieluummin rakentaisi hengellisyytensä ilman parannusta omien mielipiteidensä varaan ja eläisi oman lihansa tahdolle kuuliaisena, jonka seurauksena Hengen luoma uusi elämä näyttää vieraalta (Ef. 4:17–24). Raamattu kehottaa meitä kulkemaan kaitaa tietä asuessamme muukalaisina vieraassa maailmassa. Kristityn elämä voi olla puhuttelevaa epäuskoisille. (1. Piet. 2:11–12.)
Jumalan lapsina olemme kaksiosaisia. Vaikka olemme sanan voimassa uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, meissä elää synti, joka houkuttaa luopumaan lapsen osasta. Kun uskonkilvoitus vie joskus kuivan erämaan kautta, voi matkan ja tien ulkopuolella näkyä houkuttelevia keitaita. Ne ovat kangastuksia, jotka lupaavat aisteille ja tiedonjanolle sellaista tyydytystä, joka on taivaan tien kulkijalle vahingollista. (ks. 1. Moos. 3:6.)
Taivaallinen esirukoilija
Jumala vahvisti Jeesuksen lunastustyön herättämällä hänet kuolleista. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen usein neljänkymmenen päivän ajan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta (Ap. t. 1:3). Tämän jälkeen Isä Jumala otti hänet taivaaseen. On lohdullista, että meillä on Isän tykönä esirukoilijana Jeesus, jonka kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen (Hepr. 7:25).
Jeesukselle ei jää vieraaksi meidän heikkoutemme, sillä hän on kulkenut ihmisen tien tämän maailman keskellä kaikkine koettelemuksineen (Hepr. 4:15). Herran Jeesuksen nimen kautta saamme päivittäin lähestyä Jumalaa omana rakkaana taivaallisena Isänämme.
Jumala ei ole lapsilleen ankara tuomari, vaan hän näkee heidät oman rakkaan Poikansa pyhän veren puhdistamassa ja valkaisemassa vanhurskauden vaatteessa. Evankeliumin uskojat ”on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta” (1. Kor. 6:11). Kannattaa vielä uskoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.