Kadotan sinut arkeen, maanteille, työmatkojen suoriin linjoihin.
Löydän sinut sorateiden mutkista, metsien keskeltä, hiljaisuudesta.
Ja muistan sinut.
Löydän sinut sorateiden mutkista, metsien keskeltä, hiljaisuudesta.
Ja muistan sinut.
Herra kolmekymmentäseitsemän
tyyni.koski
18441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä en tiedä, mutta aavistan, sen pienen hyllyn, jolla olen seisonut. Minä en tiedä, mutta luulen, että väistämättä putoan ja minä en tiedä, mutta arvaan, että polkusi ovat niin kauas kirjoitetut, askeleet sovitut, palat paikoillaan. Elämässäsi olen liikaa. Se satunnainen kaunis auringonlasku, jota ihailla ikkunan takaa.
Olen tuntenut juuri noin. Soimannut siitä, että olen turha. Ja silti hän on osoittanut - harvasti - että olen tärkeä kaukaisuudesta huolimatta. Minä horjun mutta pysyn paikallani, sillä hänen sanansa liimasivat jalkani. En tunne itseäni tärkeäksi mutta ajatus lohduttaa näinä pimeinä iltoina joina ikävä puskee kysymättä lupaa.
Hän ei juurikaan ole saanut oloani tuntumaan tärkeäksi viime aikoina, mutta ei hänen tarvitsekaan. Tämä on ollut pitkää surua. Yli puolitoista vuotta kestänyttä ja joka kerta tavatessani uusia ihmisiä toivon, että heidän joukossaan olisi joku, jonka katseessa olisi pala tulevaisuutta, kun kaikki muu on vain menneisyyttä. Hän vei pois kysymyksen siitä, missä on joku, jota voisin kutsua siksi oikeaksi, mutta en koskaan tullut kysyneeksi, mitä tekisin jos en saisikaan omakseni.
Summa summarum - älkää välittäkö tämän naisen suruista.
Voi pöhelöni, olet aina mukana :)
Ei sillä ole merkitystä, jos hän ei itse sitä tiedä.
Juurihan taas kerroin, ala tulla
Nimettömän viestin perusteella julkisella palstalla? Hyvä suunnitelma.
https://www.youtube.com/watch?v=wJeeS3t4H-Q
^
No eiii, hurjastella vaan
autossa kun laitat hameen ja stayupit.
Lyhyestäkin viestistä tulee aina tunne, että haluan enemmän. Minun tulisi elää täydellisessä radiohiljaisuudessa, että voisin unohtaa sinut. Ehkä. Toisinaan halu saada puhua kanssasi ja kuunnella sinua on niin suuri, että voisin huutaa ja se on kuin maailma pakottaisi minut mykäksi, että sisinpäni on täynnä sanoja, joita en voi käyttää ja ne vain kertyvät sieluun ja tuntuvat raskailta, pakottavilta. Ne eivät ole enää mitään tiettyjä sanoja, sillä olen jo nämä kerran käyttänyt, mutta ne ovat sanoja, jotka kaipaavat tietyn kaiun, tietyn vastaanottajan ja niiden vieressä on tyhjiä koloja, asuntoja tiedolle, ihan vain: mitä kuuluu, miten kesäsi on mennyt, onko tapahtunut mitään mullistavaa?
En elä fyysisesti maanpaossa, mutta henkisesti hiukan kylläkin.
Mitään muuta en koskaan voi toivoa, kuin kuunnella sinua.
Siis, jos olet K-nainen
Konsonantti osuu kyllä oikeaan, mutta vaikea sitä on tietää olenko kaivattusi. Annan kuitenkin vinkin: näytä hänelle että ajattelet ja kaipaat, tavalla tai toisella.
lisään kolme kirjainta.
Ei nyt tehdä mitään kirjainarvuutteluja. Teette ja toimitte tuolla oikeassa elämässä netin ulkopuolella. Siellä niillä sanoilla ja teoilla on merkitystä, ei täällä.
Et siis ole kaivattuni? Turhaan sitten kulutan enää aikaani tai toivon on aika päästää irti.
No jos etsit ja kaipaat naista, jonka nimi alkaa K-kirjaimella ja jonka nimessä on neljä kirjainta niin en ole hän.
Ja en ymmärrä, jos jäädään tänne etsimään. Itse kerroin tunteistani ja sain pakit, nyt yritän päästä yli huonolla menestyksellä, mutta ainakin yritin ja kerroin mitä tunsin. Elämä on.