Että "luonto" karsii heikoimmat yksilöt pois? Minä olen niitä heikkoja enkä enää jaksa. Joku sanoo itsemurhan olevan itsekästä, ajatteleeko kukaan elämää sen ihmisen näkökulmasta jolla on paha olla? Hänenkö pitäisi vain kärsiä vuodesta toiseen ja elää muiden mieliksi? Sehän vasta itsekästä ajattelua on.
Jos maailma olisi erilainen, ehkä jaksaisin. En halua elää tällaisessa mitä se nykyään on.
Jos maailma olisi erilainen, ehkä jaksaisin. En halua elää tällaisessa mitä se nykyään on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No sen voin sanoa, että aina voi kelkka kääntyä, ja homma muuttua ihan erilaiseksi, vaikkei sitä luovutusfiiliksissä ymmärrä. Että siksi kannattaisi jaksaa.
Ihminen voi löytää itsestään ihan uskomattomia voimavaroja, joita ei edes ole koskaan tiennyt itsessään olevankaan. Paha olo, se hirveä tunne, kun ei mikään tunnu miltään, ei tunnu ulos pääsyä missään, ei uskoa tulevaisuuteen, ei niin mitään. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että se on vain tunne ja tunteet tulevat ja menevät. Masennus syväkin voi olla portti ihan uudelle minälle, sille joka on ollut pitkään kadoksissa, jota ei ole edes koskaan tuntenut, siis sille ihan aidolle minälle, joksi olemme syntyneet.
Luin joskus (en muista mistä), että masennus on merkki siitä, että on kulkenut muiden kartoittamia polkuja ja palvellut väärää "jumalaa", kuten rahaa, statusta, mitä tahansa päälle liimattua. Joskus taas elämä koettelee "yltäkyllin" ja kokoaa liikaa kuormaa yhden ihmisen kannettavaksi. Semmoiseen ajatukseen olen kuitenkin itse päätynyt, että suurin syy masennukseen on oma itse, haluttomuus taipua muutokseen. Itse taivuin, lopetin kapinoinut, hyväksyin nöyrästi sen mitä elämä oli tielleni heittänyt, annoin anteeksi, luovuin katkeruudesta ja lopulta löysin itseni. :)
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat "toisten mieliksi elämisellä", siis aivan konkreettiseti ymmärrän.
Siksi en ymmärräkkään sitä, että itsemurhan tehneestä tehdään "syntinen" ja "syntisen" teosta lyömäkirves jälkeen jääneille. Tässä asiassa olen valitettavasti "asiantuntija", en mututuntumalla höpöttelijä.
Maailma elää omaa elämäänsä meistä mitään tietämättä, joten aloitappa maailman parannus omasta itsestäsi ja opettele rakastamaan omaa itseäsi oikein todella, muiden rakastaminen tulee kyllä sitten perässä.
*Rakkaudella Sinulle*
Millainsen maailman toivoisit olevan jaksaaksesi?
Voisitko olla masentunut? Silloin näkee maailman, kaiken huonossa valossa, ei näe kauniita värejä.
Luonto kyllä karsii heikot pois, mutta itsemurha ei ole luonnonvalinta, vaan ihmisen itsensä valitsema.
Heikkoudesta vielä. Minulla usein särähtää korvaan tuos heikkous sana, sillä onko joku heikompi toista kaikilla osalueilla? Eikö jokaisella ihmisellä ole vahvat ja heikot puolensa? En usko, että kukaan olisi pelkästään vain ja yksistään heikko.
Jos on vaikeuksia elämässä, kuka vain menee heikoksi, jos oikeasta narusta nykäsee. Toinen ei kestä jotain asiaa ja joku toinen ei kestä jotain toista, mutta jokaisen ihmisen saa polvilleen. Niitä, joita sanotaan vahvoiksi, ei ole vaan oikea naru nykässyt.
Minä uskon Jeesukseen ja en ole ikinä ollut masentunut. Usko pitää mielen sairaudet poissa. Kokeilkaa uskoa.