keskinäinen rakkaus on vain turhaa sanahelinää. Kukaan ei välitä toisesta pätkääkään, ei varsinkaan huonommista, heikommista ja köyhemmistä. Jokaisella on ona kaveri- ja ystäväpiirinsä ja siihen ei kaivata muita. Paljon on tosi yksinöisiä ihmisiä.
Turhaa sanahelinää!
Kristittyjen
17280
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lestadiolaisuudessa toimivat täsmälleen samat ryhmädynamiikan lait kuin missä tahansa muussakin tiiviissä yhteisössä. Yhteisöllisyyttä on, mutta kaikkia ei todellakaan oteta mukaan. Minä olen kokenut vl-liikkeen sisällä ollessani mm. henkistä väkivaltaa, kiusaamista, syrjintää, lapsena jopa fyysistä väkivaltaa, hengellistä väkivaltaa, pahan puhumista, juoruilua... ei ole ollut kyllä tippaakaan ikävä sitä joukkoa.
"Lestadiolaisuudessa toimivat täsmälleen samat ryhmädynamiikan lait kuin missä tahansa muussakin tiiviissä yhteisössä. Yhteisöllisyyttä on, mutta kaikkia ei todellakaan oteta mukaan.."
Tämä on ihan tosiasia. VL:ssa kuten ei missään muussakaan ihmisyhteisössä ole mitään yleistä rakkauden henkeä koska ne kaikki koostuvat syntisistä ja poispoikenneista yksilöistä. Sen sijaan ko. rakkauden henkeä löytyy niiden sisällä olevista pienistä yhteisöistä kuten perhe ja ystävät. Mutta Jumalan Seurakunta on siellä missä kaksi tai useampi uskovainen kokoontuu.
Monesti tuntenut VL:n yhteisön loppujen lopuksi usein melko ahdistavaksi koska siellä on sisaria ja veljiä jotka on kasvanut yhteisön sisällä vaikuttavien normien alla kasvatuskristillisyyden hyvin ahtaisiin malleihin. He ovat usein lakihenkisiä ja pelokkaita, uskomisen ilo puuttuu kokonaan ja vaikuttavat siten koko yhteisöön. Mielestäni VL on ollut liian sulkeutunut joka on johtunut siitä, että on aina pelätty ja korostettu liikaa maailman pahuutta ja ikään kuin unohdettu se, että se maailman pahuus löytyy sieltä omasta sydämestä.
Yhteisö voi huonosti enkä juuri viihdy uskovaisten tilaisuuksissa puhetta lukuunottamatta mutta silti ja mikä tärkeintä siellä kaikuukin jumalan sana eli seurapuhe tuoreena ja raikkaana ja uskoa virvoittavana ja se on mikä merkitsee. Haluan olla uskomassa, haluan uskoa syntini anteeksi.
Muut tilaisuudet tai kanssakäymiset olen jättänyt vähemmälle, en viihdy siellä. Joidenkin kirjoittamattomien normien tai kultuurin ominaistapojen vuoksi kaikenlainen mielestäni järkevä kanssakäyminen tai asioista keskustelu on jostain syystä vaikeaa ja jopa mahdotonta.
Älkää antako yhteisöjen paineen ja vanhojen tapakulttuureiden sokaista niin että kieltäisi oman uskonsa.
Vanhoillislestadiolainen kulttuuri ja tapakristillisyys on eri asia kuin sydämen usko. Vapaassa ja suvaitsevassa maassa kuten suomi on lupa elää uskovaisena ihmisenä vailla VL:n tapakulttuurin tuomaa painolastia.
järkevältä kirjoitukselta.
En ole elämässäni missään kuullut niin paljon pahan puhumista ja juoruilua kuin ns uskovaisten eli SRK-lestadiolaisten keskuudessa. Siellä tuntui olevan mielipuuhaa toisten uskovaisten takanapäin arvostelu. Omaa porukkaa eli kaveripiiriä pidettiin paljon parempana kuin muita saman Rauhanyhdistyksen nuoria. Varsinkin erilaiset skandaalit olivat herkullista kamaa juoruilla. Tällaisia oli mm. aviottoman raskaus, aviopuolisoiden pettämiset, epäuskoisten kanssa seurustelu...
"vlliikkeessäkiusattu"
"juoruilijaitsekin"
Näihin viesteihin voi täysin yhtyä. Suupielet vaahdossa juoruakat ja -äijät levittivät ihmisistä heidän seläntakanaan kaikenlaista soopaa etenkin hoitokokousaikoina. Kaikki oli juoruilijoiden/hoitajien omaa mielikuvitusta, mutta nyt on totuuden hetki. Heiltä odotetaan asioiden selvittämistä - rehellisesti! Tiedän yhden puhujan ja yhden muun - luokassa vakava asia.
Oulun seuroissa nyt puhutaan pelkästään JUmalan lasten keskinöäisestä rakkaudesta:'
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
Puhuja tosin sanoo, että Oulussakin nyt saattaa olla monia yksinäisiä, joilla ei ole ketään ystäviä ja kavereita. Puhuja kehottaa, että lähestyisimme heitä ja otaisime heitä mukaamme.
Se vain ei käytännössä tahdo juuri koskaan togteutua. Yksinäiset saavat olla yksin.
Tiedän perheitä joissa lapset on onnistuttu kasvattamaan VL:n tapakulttuurin mukaisesti ikään kuin uraputkessa johon on kuulunut seurat, pyhäkoulut, raamattuluokat, leirit ja loppuhuipennukseksi opistot jonka jälkeen lapsi on juurrutettu yhteisöön palvelemaan jumalan valtakunnan työtä. Taustalla tuntuu olevan usein enemmän huoli ajallisten organisaatioiden vaatiman työntekijöiden kouluttaminen ja opistojen rahoittaminen kasvatuskristillisyyden kautta ja jopa keskustalainen politiikka kuin jumalan sanan mukainen eläminen opissa, elämässä ja kärsimyksessä.
Tämän putken kautta tulevat jotkut uskovaiset tuntuvat olevan eri uskossa kuin esim. minä itse. Olisi tärkeää muistaa pitää aina erillään ajalliset organisaatiot ja tapakulttuurit sydämen uskosta. Tuntuu oudolta kuulla jonkun mainitsevan " uskovaiset eivät tee sitä tai tätä" miten niin eivät tee? On tärkeää elää kuuliaisesti niin esivallalle kuin jumalallekkin mutta ei yhteisö voi määrittää tällaisia tapakulttuurellisia käyttäytymisnormeja. Jokaisen on kilvoiteltava itse, ulkoapäin ei voi määritellä toisen sydämen uskon tilaa.
voisi joskus kirjoittaa aiheesta kun kuitenkin tosiasia on, että kaikkia ei huolita porukoihin mukaan, joten osa jää ulkopuolisiksi ja on tosi yksinäisiä ja ahdistuvatkin joskus, kun heitä ei oikein kelpuuteta kunnollisiksi uskovaisiksi.
Monissa perheissä on suuria mielenterveysongelmia osasyynä voi olla kasvatus jossa lapsi on alistettu, itsetunto on poljettu, kaikki hauska on kielletty, tulee mieleen että onko oma harkinta pettänyt kun kaikki valtavat SRK:n kasvatuskristillisyyden vaatimukset paisuneet liian suuriksi ja koko perhe väsähtänyt taakan alle. Tilanteessa vanhemmat itse ovat ikään kuin ulkoistaneet kasvatuksen tai pikemmin uskomisen SRK:lle jonka viesti tuntuu olevan: tee näin ja näin niin lapsesi juurtuu uskovaisena jumalan valtakuntaan. Kuitenkin juuri nämä usein kieltävät vanhempana uskonsa kokonaan koska eivät ole tottuneet kilvoittelemaan omakohtaisesti kasvaessaan suljetussa yhteisössä. Liian sulkeutunut yhteisö on vaarallinen ja epäterve kasvualusta lapselle. Lisäksi yhteiskunnan apua olisi hyvä ottaa vastaan.
että ne, joilla on ystäviä ja kavereita, eivät halua lähestyä yksinäisiä, joilla ei ole ketään. Yksinäisyys on kiduttavaa ja väsyttävää. Ei se ole mitään oikeaa kristillistä elämää, että ajatellaan vain omaanapaa eikä huomata heikompia.
rauhanyhdistysten piirissä kehittää ystäväpalvelua niin, että sosiaaliset ihmisetkatselisivat ympärilleen ja menisivät juttelemaan niiden kanssa, jotka ovat yksin ja joita ei kukaan huomaa. Ei se kai niin helppoa ole...
Samankaltaiset viihtyvät samankaltaisten kanssa. Köyhistä, sairaista ja mielenterveysongelmaisista ei ole kukaan kiinnostunut.
Kyllä sairaista ja ongelmaisista välitetään.
Jumalan sana neuvoo oppimaan heistäkin.
Olen vuosia saanut seurata uskovaisten
välitämisistä.
Sitä ei tehdä suurieleisesti, vaan normaalisti
kanssakäymisissä.
Haluatko vuokrata ystävän? Se on jo mahdollista!
15.2.2017 19:00
Suurin osa ihmisistä saa uusia ystäviä töissä ja koulussa, tai vaikkapa harrastusten parista.
Mikäli kyseiset tavat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet tomiviksi, apuaan tarjoaa Rentafriend.com. Kyseessä on nimensä mukaisesti sivusto, jolta voi vuokrata kavereita.
Platonista ystävyyttä
Japanista alkunsa saanut konsepti on nyt levinnyt myös Yhdysvaltoihin. Rentafriendissä on jo lähes 2000 jäsentä, jotka maksavat seurasta reilut parikymppiä kuukaudessa. Käyttäjät voivat valita jo yli 167 000 kaverin joukosta itselleen henkilön, jonka kanssa viettää aikaa. Kaverin voi vuokrata esimerkiksi elokuviin, konserttiin, kaupunkikierrokselle tai päivälliselle, mahdollisuudet ovat loputtomat.
– Liikun koko ajan kaupungista kaupunkiin. Näin saan samalla tavallaan turistioppaan, perustelee liikemies Christopher Barton.
Hän myöntää valitsevansa kavereikseen viehättäviä tyttöjä, koska hänestä tuntuisi oudolta viettää aikaa vieraiden miesten seurassa. Tästä huolimatta Rentafriendin perustaja, Scott Rosenbaum, vakuuttaa, että palvelu tarjoaa pelkästään platonista ystävyyttä. Rosenbaumin mukaan palvelusta vuokrataan henkilöitä esimerkiksi juhlatilaisuuksiin, ja vanhukset puolestaan hakevat palvelusta juttuseuraa.
"Traaginen konsepti"
Kaikki eivät ole sivuston edustamasta aatteesta yhtä vakuuttuneita.
– Konsepti vaikuttaa todella traagiselta, toteaa The Magic of Instant Connections -kirjailija Ori Brafman.
– Vaarana ei Rentafriend sinänsä, vaan se, mitä se symboloi. Ostamme katoavia korvikkeita, koska yhteiskunnastamme puuttuvat läheiset ja merkitykselliset ihmisten väliset siteet, jotka ovat elintärkeitä.
tappavaa. Sitähän toivoisi, että edes Jumalan valtakunnassa huomattaisiin yksinäisetkin.
Jumalan valtakunnassa huomioidaan yksinäiset. Vanhoillislestadiolainen herätysliike on sitten ihan toinen juttu.
että JUmalan valtakunnassakin on niitä yksinäisiä, joita ei kukaan huomaa. JOkainen hengailee vain omien ystäviensä ja tuttaviensa ja kavereidensa kanssa eikä siihen piiriin oteta heikompia.