Olen toivottomassa tilanteessa jo monenmonta vuotta. Mitään apua en tähän ole mistään saamassa, koska kaikki on jo kokeiltu. Avaudumpa silti ihan mieltäni keventääkseni, vaikka puhun näistä asioista myös oikeille ihmisille.
Tuttava perheessäni on nuori lapsi, jonka elämää olen seurannut läheltä. Kotiolot ovat kaaottiset ja jotain semmoista, mitä yhdenkään lapsen ei tulisi kestää. Lapsen äidillä on jokin psykoosisairaus, mutta hän ei ole suostunut menemään minkäännäköisiin tutkimuksii, koska sairaanhoitopiiri on vihollinen ja psykiatrit tarkkailevat häntä kaikkien sähköisten laitteiden kautta. Tämän lapsen äiti ei myöskään ole koskaan ollut työelämässä ja jokinlaista alkoholiongelmaakin on varmasti. Olen katsonut vierestä, kuinka tytön äiti pahoinpitelee tyttöä henkisesti ja fyysisesti. Lapsen isä on alkoholisoitunut, eikä ole ollut tyttärensä elämässä lähes ollenkaan läsnä. Lisäksi lapsella ei ole oikeastaan kavereita. Koulussa, kotona ja netissä kiusataan päivästä toiseen, aamusta iltaan. Lapsen äiti on kuitenkin ovela, kuin käärme, eikä jää mihinkään asetettuihin haaveihin kiinni. Lastensuojeluilmoituksen yhteydessä jouduin yhteiseen palaveriin tämän naisen kanssa, jossa hän selvästi käyttäytyi sekavasti, mutta lastensuojelu katsoo tilannetta sormien läpi, perustellaan, ettei äiti selviäisi ilman lasta.
Olen tehnyt vuosien varrella tästä lapsesta kaksi lastensuojeluilmoitusta omalla nimelläni ja lisäksi myös päiväkoti ja koulu ovat puuttuneet asiaa, silti mikään ei muutu. Lapsi on saanut tukiperheen, missä vierailee noin kerran kuukaudessa. Kaikki kuitenkin pysyy salassa, lapsi on niin rikki että hajoaisi varmaan kosketuksesta. Hän ei puhu oikeastaan mitään, mutta tuska ja ahdistus paistaa silmistä kauas. Jo kymmenen vuotiaana minulle myönsi haluavansa tappaa itsensä. Lapsen äiti on tehnyt kaikkensa, jotta lapsi ei joutuisi terapiaan. Viime vuonna koulusta soitettiin psykiatriselle, jolloin tyttö kävi muutaman kerran tapaamisella. Äitinsä ei kuitenkaan tästä innostunut ja teki kaikkensa, jotta saisi tapaamiset loppumaan. Jotenki se onnistui, en tiedä miten.
Lähiajan tapahtumat ovat pakottaneet katsomaan tätä lasta päin ja katsoessani en näe muuta kuin oman epäonnistumiseni. Koko lapsen elämän ajan olen yrittänyt näyttää, että muunlaistakin elämää on, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä varmempi olen, ettei hän tule koskaan pärjäämään elämässä. Enkä syytä tätä lasta siitä, ei niillä eväillä kovin pitkälle pääsekkään. Jossain vaiheessa suhtauduin asiaan lähes posiitiivisesti, mutta mitä enemmän tytölle kertyy ikää, sitä selvemmin hänen tulevaisuus on luettavissa silmistä. En tiedä mitä voisin tehdä, kun kaikki mahdollinen on jo kokeiltu. Kohta lapsi saavutta murrosiän kynnyksen ja joka kerta erotessamme, en voi olla miettimättä näenköhän hänet seuraavan kerran arkussa. Minulle on toitotettu, etten voi ottaa vastuuta toisesta ihmisestä, enkä saisi pahoittaa mieltäni näistä asioista, mutta en kestä katsoa vierestä, kun nuori elämä pilataan täydellisesti. En edes pysty kuvittelemaan, millaista helvettiä tyttö elää, vaikka mietin sitä usein, lähes päivittäin.
Suomen lastensuojelu on vain suuri vitsi, eikä apua ole saatavilla silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Tuttava perheessäni on nuori lapsi, jonka elämää olen seurannut läheltä. Kotiolot ovat kaaottiset ja jotain semmoista, mitä yhdenkään lapsen ei tulisi kestää. Lapsen äidillä on jokin psykoosisairaus, mutta hän ei ole suostunut menemään minkäännäköisiin tutkimuksii, koska sairaanhoitopiiri on vihollinen ja psykiatrit tarkkailevat häntä kaikkien sähköisten laitteiden kautta. Tämän lapsen äiti ei myöskään ole koskaan ollut työelämässä ja jokinlaista alkoholiongelmaakin on varmasti. Olen katsonut vierestä, kuinka tytön äiti pahoinpitelee tyttöä henkisesti ja fyysisesti. Lapsen isä on alkoholisoitunut, eikä ole ollut tyttärensä elämässä lähes ollenkaan läsnä. Lisäksi lapsella ei ole oikeastaan kavereita. Koulussa, kotona ja netissä kiusataan päivästä toiseen, aamusta iltaan. Lapsen äiti on kuitenkin ovela, kuin käärme, eikä jää mihinkään asetettuihin haaveihin kiinni. Lastensuojeluilmoituksen yhteydessä jouduin yhteiseen palaveriin tämän naisen kanssa, jossa hän selvästi käyttäytyi sekavasti, mutta lastensuojelu katsoo tilannetta sormien läpi, perustellaan, ettei äiti selviäisi ilman lasta.
Olen tehnyt vuosien varrella tästä lapsesta kaksi lastensuojeluilmoitusta omalla nimelläni ja lisäksi myös päiväkoti ja koulu ovat puuttuneet asiaa, silti mikään ei muutu. Lapsi on saanut tukiperheen, missä vierailee noin kerran kuukaudessa. Kaikki kuitenkin pysyy salassa, lapsi on niin rikki että hajoaisi varmaan kosketuksesta. Hän ei puhu oikeastaan mitään, mutta tuska ja ahdistus paistaa silmistä kauas. Jo kymmenen vuotiaana minulle myönsi haluavansa tappaa itsensä. Lapsen äiti on tehnyt kaikkensa, jotta lapsi ei joutuisi terapiaan. Viime vuonna koulusta soitettiin psykiatriselle, jolloin tyttö kävi muutaman kerran tapaamisella. Äitinsä ei kuitenkaan tästä innostunut ja teki kaikkensa, jotta saisi tapaamiset loppumaan. Jotenki se onnistui, en tiedä miten.
Lähiajan tapahtumat ovat pakottaneet katsomaan tätä lasta päin ja katsoessani en näe muuta kuin oman epäonnistumiseni. Koko lapsen elämän ajan olen yrittänyt näyttää, että muunlaistakin elämää on, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä varmempi olen, ettei hän tule koskaan pärjäämään elämässä. Enkä syytä tätä lasta siitä, ei niillä eväillä kovin pitkälle pääsekkään. Jossain vaiheessa suhtauduin asiaan lähes posiitiivisesti, mutta mitä enemmän tytölle kertyy ikää, sitä selvemmin hänen tulevaisuus on luettavissa silmistä. En tiedä mitä voisin tehdä, kun kaikki mahdollinen on jo kokeiltu. Kohta lapsi saavutta murrosiän kynnyksen ja joka kerta erotessamme, en voi olla miettimättä näenköhän hänet seuraavan kerran arkussa. Minulle on toitotettu, etten voi ottaa vastuuta toisesta ihmisestä, enkä saisi pahoittaa mieltäni näistä asioista, mutta en kestä katsoa vierestä, kun nuori elämä pilataan täydellisesti. En edes pysty kuvittelemaan, millaista helvettiä tyttö elää, vaikka mietin sitä usein, lähes päivittäin.
Suomen lastensuojelu on vain suuri vitsi, eikä apua ole saatavilla silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.