Jokunen kuukausi sitten täällä pohdiskeltiin veneiden oikaisevaa momenttia, mikä vene on alkujäykkä, mikä loppujäykkä. Muistaakseni Joakim (älä suutu, jos muistan väärin) esitti väitteen, että mikään vene ei ole loppujäykkä vaan kaikkien veneiden oikaiseva momentti PIENENEE kallistuskulman kasvaessa. Jo sinänäsä järjetön väite, koska kaikkien tasapainossa kelluvien veneiden oikaiseva momentti on nolla nollan asteen kallistuskulmalla. Oli pakko vaieta vaikka maalaisjärki ja käytännön havaintoni kertoivat toista, koska mitään varsinaista faktaa ei ollut käsillä. "Musta tuntuu että s&sswaani on loppujäykkä" on argumentti, jolla ei pitkälle pötkitä kun keskustelu alkaa mennä tieteelliseksi:)
Nytpä sattui käsiini Yachting Monthly:n joulukuun 2004 numero, jossa koepurjehdittiin suomalainen Degerö 331 DS. Taulukkosivulla esitettiin käyrä veneen oikaiseva momentti kallistuskulman funktiona, joka oli yksinkertaistettuna sellainen, että oikaiseva momentti kasvoi lähes lineaaristi 58 asteeseen kallistuskelmaan saakka, ja pieneni siitä melko lineaarisesti nollaan 147:n asteeseen kallistuksella.
Eli pidän teoriassa mahdollisena, että jonkun veneen vastaava käyrä olisi välillä 0-60 astetta kovera (loppujäykkä vene) ja jonkun toisen kupera (alkujäykkä vene) ja väitän että oikea teoria ja käytäntö kulkevat tässäkin käsi kädessä. Ivar Dedekanin kirja Segel och rig trim on myös hyvä opus auttamaan ymmärtämään, mihin purjeveneen vakavuus perustuu.
Nytpä sattui käsiini Yachting Monthly:n joulukuun 2004 numero, jossa koepurjehdittiin suomalainen Degerö 331 DS. Taulukkosivulla esitettiin käyrä veneen oikaiseva momentti kallistuskulman funktiona, joka oli yksinkertaistettuna sellainen, että oikaiseva momentti kasvoi lähes lineaaristi 58 asteeseen kallistuskelmaan saakka, ja pieneni siitä melko lineaarisesti nollaan 147:n asteeseen kallistuksella.
Eli pidän teoriassa mahdollisena, että jonkun veneen vastaava käyrä olisi välillä 0-60 astetta kovera (loppujäykkä vene) ja jonkun toisen kupera (alkujäykkä vene) ja väitän että oikea teoria ja käytäntö kulkevat tässäkin käsi kädessä. Ivar Dedekanin kirja Segel och rig trim on myös hyvä opus auttamaan ymmärtämään, mihin purjeveneen vakavuus perustuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin käsitän alku- ja loppujäykkyyksiin sen kummemmin puuttumatta (kun minusta ne nyt on köliveneistä puhuttaessa yleensä aivan sama,mitä näistä todetaan),että kyllä tuon oikaisumomentin pitää lisääntyä aina sitä myötä,kun kallistuskulma lisääntyy eli kun Degerö tuon 58 astetta ylittää,oikausmomentti ei kuin lisääntyy.Eli alkaa muuttua tosi jäykäksi.Kun kulma alkaa olla 90 astetta,aletaan jo roikkua valjailla aika epätoivoisina,mutta luottavaisin mielin (jollei vene täyty vedestä).Käytännössähän ihmiset purjehtivat 20-35 asteen kallistuksilla.Suositus on 20 tai pienempi.Ihme hommia.Joopa joo.Ja 360 astetta olisikin jo sitten taas takaisin alkujäykässä.
Olen kyllä aiheesta kirjoittanut, mutten läheskään sellaista mihin viittaat.
Viittaatkohan tähän keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=667&posting=22000000004682680
Siinä kerron oikaisevan momentin yksiköstä kgm/deg, joka on normaaleilla kallistumilla lähes vakio eli johtaa juurikin kuvaamaasi oikaisevaan momenttiin (yksiköissä kgm tai Nm lineaarisesti kasvava).
Tottakai jonkun veneen köyrä on hiukan kupera ja jonkun toisen hiukan kovera, mutta todelliset erot ovat varsin pieniä normaalialueella (0-30(45) astetta).
kummasti vaikuttaa reivikynny´kseen.....