Mieleeni on jäänyt Oulun Rauhanyhdistyksen pääsiäisseuroissa 1990-luvun alkupuolella yhdessä muun seuraväen kanssa laulamani virren 58 sanat.
”Tuo puhdas uhrikaritsa on rakkain Jeesuksemme. Hän kuoli kaikkein puolesta synneistä päästäksemme. Oi Isä, aivoitustasi, kun kuolemasta Poikaasi et armahda, et säästä! Oi rakkauden ihmettä, kun langennutta syntistä ei hukkumaan se päästä!” (Vk. 58:2.)
Laulamani virsi liittyy laskiaissunnuntain evankeliumitekstiin, jossa Jeesus pyytää: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” (Joh. 12:27.)
Jeesus toteutti Isän tahdon
Jeesus tiesi, miten vaikeaa on toteuttaa Isän tahto ja sovittaa koko maailman synnit. Hän ei olisi pystynyt siihen, ellei hän olisi samalla kertaa ollut tosi ihminen ja tosi Jumala. Hänen ihmisluontonsa olisi ollut taipuvainen luovuttamaan ja jättämään vaikean tehtävän kesken.
Jeesuksessa oleva jumaluus sai hänet toteamaan, että juuri tähän hänen elämänsä on tähdännyt. Jeesus esimerkillisesti toimi niin kuin opetti: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän” (Joh. 12:25).
Jeesus ei tavoitellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta. Hän tiesi, että hän olisi Isälle kelpaava viaton uhri. Siksi hän alensi itsensä ristinkuolemaan saakka.
Ristinkuolemallaan Jeesus osoitti, miten paljon Jumala vihaa syntiä. Jumalan vihaa ei voinut sammuttaa mikään muu kuin hänen oman rakkaan poikansa uhri. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa voitettiin synti ja paholainen joutui nöyrtymään tappioon.
Jeesus vetää ihmisiä luokseen
Jeesus sanoo laskiaissunnuntain evankeliumissa, että kun hänet korotetaan maasta, hän vetää kaikki luokseen. On merkille pantavaa, että meidänkin ajassamme Jeesus vetää ihmisiä luokseen. Jumalan valtakunnasta kuulutetaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Monet tahtovat uskoa Jeesuksen sovittaneen heidän syntinsä Golgatan ristillä. Jumalan valtakunnan evankeliumin uskojalle avautuvat kaikki tiedon ja taidon aarteet, jotka on kätketty Kristukseen.
Kristus vetää puoleensa myös vastustajia. He rakastavat syntielämää niin paljon, etteivät halua luopua synneistään ja uskoa niitä anteeksi. ”Heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita” (Ef. 4:18). He rakastavat väärällä tavalla elämäänsä ja siksi kadottavat sen.
Tänäänkin on tärkeää rukoilla samalla tavalla kuin Jeesus: ”Isä, kirkasta nimesi!” (Joh. 12:28.) Jeesuksen elämässä Isän nimen kirkastaminen merkitsi sitä, että Jeesus toteutti kuuliaisesti Isän tahdon.
Paasto on hiljentymisen aikaa
Paastonaikana pääasiäisen alla meidän on tärkeää hiljentyä miettimään elämämme tärkeysjärjestystä. Paavali kirjoittaa: ”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.” (Fil. 3:8–9.)
Paavalin elämässä toteutui se, että hän luopui sellaisesta elämästä, joka ei ollut Jumalan tahdon mukainen. Tilalle Paavali sai parempaa: Jumalan lapsen osan, joka huipentuu ikuiseen elämään taivaassa.
On tärkeää, että emme kadota tärkeintä lahjaamme – uskoa. Jeesuksen koko elämäntyö tähtäsi siihen, että saisimme kerran ummistaa silmämme Kristukseen turvautuen. Kristus kutsuu kerran nimeltä omansa luokseen ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin Jumalan lapselle kirkastuu täydellisesti, mitä merkitsi Jeesuksen kuuliaisuus Isän tahdolle.
”Tuo puhdas uhrikaritsa on rakkain Jeesuksemme. Hän kuoli kaikkein puolesta synneistä päästäksemme. Oi Isä, aivoitustasi, kun kuolemasta Poikaasi et armahda, et säästä! Oi rakkauden ihmettä, kun langennutta syntistä ei hukkumaan se päästä!” (Vk. 58:2.)
Laulamani virsi liittyy laskiaissunnuntain evankeliumitekstiin, jossa Jeesus pyytää: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” (Joh. 12:27.)
Jeesus toteutti Isän tahdon
Jeesus tiesi, miten vaikeaa on toteuttaa Isän tahto ja sovittaa koko maailman synnit. Hän ei olisi pystynyt siihen, ellei hän olisi samalla kertaa ollut tosi ihminen ja tosi Jumala. Hänen ihmisluontonsa olisi ollut taipuvainen luovuttamaan ja jättämään vaikean tehtävän kesken.
Jeesuksessa oleva jumaluus sai hänet toteamaan, että juuri tähän hänen elämänsä on tähdännyt. Jeesus esimerkillisesti toimi niin kuin opetti: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän” (Joh. 12:25).
Jeesus ei tavoitellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta. Hän tiesi, että hän olisi Isälle kelpaava viaton uhri. Siksi hän alensi itsensä ristinkuolemaan saakka.
Ristinkuolemallaan Jeesus osoitti, miten paljon Jumala vihaa syntiä. Jumalan vihaa ei voinut sammuttaa mikään muu kuin hänen oman rakkaan poikansa uhri. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa voitettiin synti ja paholainen joutui nöyrtymään tappioon.
Jeesus vetää ihmisiä luokseen
Jeesus sanoo laskiaissunnuntain evankeliumissa, että kun hänet korotetaan maasta, hän vetää kaikki luokseen. On merkille pantavaa, että meidänkin ajassamme Jeesus vetää ihmisiä luokseen. Jumalan valtakunnasta kuulutetaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Monet tahtovat uskoa Jeesuksen sovittaneen heidän syntinsä Golgatan ristillä. Jumalan valtakunnan evankeliumin uskojalle avautuvat kaikki tiedon ja taidon aarteet, jotka on kätketty Kristukseen.
Kristus vetää puoleensa myös vastustajia. He rakastavat syntielämää niin paljon, etteivät halua luopua synneistään ja uskoa niitä anteeksi. ”Heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita” (Ef. 4:18). He rakastavat väärällä tavalla elämäänsä ja siksi kadottavat sen.
Tänäänkin on tärkeää rukoilla samalla tavalla kuin Jeesus: ”Isä, kirkasta nimesi!” (Joh. 12:28.) Jeesuksen elämässä Isän nimen kirkastaminen merkitsi sitä, että Jeesus toteutti kuuliaisesti Isän tahdon.
Paasto on hiljentymisen aikaa
Paastonaikana pääasiäisen alla meidän on tärkeää hiljentyä miettimään elämämme tärkeysjärjestystä. Paavali kirjoittaa: ”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.” (Fil. 3:8–9.)
Paavalin elämässä toteutui se, että hän luopui sellaisesta elämästä, joka ei ollut Jumalan tahdon mukainen. Tilalle Paavali sai parempaa: Jumalan lapsen osan, joka huipentuu ikuiseen elämään taivaassa.
On tärkeää, että emme kadota tärkeintä lahjaamme – uskoa. Jeesuksen koko elämäntyö tähtäsi siihen, että saisimme kerran ummistaa silmämme Kristukseen turvautuen. Kristus kutsuu kerran nimeltä omansa luokseen ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin Jumalan lapselle kirkastuu täydellisesti, mitä merkitsi Jeesuksen kuuliaisuus Isän tahdolle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.