Miksi musta tuntuu siltä, että juuri kun alan luottamaan, alat perääntyä? Juuri kun ajattelen, että tästä voisi oikeasti tulla jotain hyvää, lyöt luukut kiinni? Pitäisikö tietoisesti siirtää ajatus "meistä" syrjään, jottei tulisi turhia pettymyksiä ja alakuloa? Onkohan niin, että aika ei vielä ole oikea? Onkohan aika koskaan oikea? Mitä pitäisi tietää, jotta saavuttaisin mielenrauhan?
Illan mietteitä
Pähkäilyä
14551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä hänellä samanlaiset fiilikset
Ootko Koo?
Mistä tällainen perääntymisen tunne tulee?
Oletteko keskustelleet asiasta?
Hmmm. Se voi peilata tuntemuksiasi. Voi olla epävarma tunteistasi ja aikeistasi. Mun motoksi monien karvaiden kokemuksien myötä on tullut (ja koskee muuten ihan kaikkia asioita), jos asiat vaikuttaa liian hyviltä niin pidä varasi kyllä kohta tulee lunta tupaan.
Niin... ei tässä maailmassa mikään voi olla liian hyvin. Ei ole hyvää ilman pahaa jne... huoh...
Ehkä hän ei luota sinuun? Tai ei usko, että olet oikeasti tosissasi?
Mulla on ongelmana se kun en tiedä onko hänellä tunteita minua kohtaan.
Anna hänelle enemmän aikaa.. Ehkäpä se siitä.. :)
Rakkaus on kuin kuolema, se saattaa pelottaa. Mysteerejä molemmat, ja on vaikea syöksyä näihin silmät kiinni.
Niin tulkita toisen haluja? Jos nyt vaikka ihan kertomisella toiselle mitä haluaa voisi asian ratkaista? Alkaa luottamaan toiseen? Toinen lyö luukut kiinni? No mistä tuo luottamuksen puute johtuu? Onko tehnyt jotain vai tuleeko niistä edellisistä pettymykstä johtuvia epäilyjä? Ei kannata toista tuomita valmiiksi jos ei ole mitään tehnyt luottamuksen särkemiseksi. Aikaisemmin kokemat pettymykset pitää unohtaa ja uskoa toisen hyvyyteen. Kysymällä ihan varmasti saat sitä varmuutta toisesta. Mutta jos takana pienikin valhe jonka olet nähnyt silloin et sitä saa et ajankaan kanssa luottamusta siihen.
Yritän luottaa, mutta kun ei näy mitään selkeää ja silmiin ei voi luottaa. Harhailu epämääräisten merkkien perässä viime kerralla jätti jäljet ja on hankala matkata tunteja pelkän aavistuksen perässä.
Laita sinä viestiä, minä en aina jaksa/halua olla se kuka tekee ekan askeleen.
On se vaikeaa, mutta viestitellään.
Jos untenmaille.
Vain aloitus multa... Aikaa on, mihinkään ei kiire. Tästä lähtien yritän käsitellä tunteitani itse ja yritän jättää palstan.