Minulla on synnytys edessä lähiviikkoina ja pelottaa aivan kamalasti tuo repeäminen tai se, että välilihaa täytyy leikata. Ajatuskin moisesta silpomisesta saa tukan pystyyn.
Siksi kyselenkin kokemuksia ensimmäisen lapsen synnyttäneiltä, onko monella mennyt niin hienosti, ettei ole tarvinnut leikata eikä ole juuri revennytkään ja minkä kokoinen vauva oli? Vai onko se enemmänkin sääntö kuin poikkeus että repeää ellei leikata?
Siksi kyselenkin kokemuksia ensimmäisen lapsen synnyttäneiltä, onko monella mennyt niin hienosti, ettei ole tarvinnut leikata eikä ole juuri revennytkään ja minkä kokoinen vauva oli? Vai onko se enemmänkin sääntö kuin poikkeus että repeää ellei leikata?
Vastaukset 24
Vanhimmat
No minulla leikattiin väliliha, se on aika yleistä ensisynnyttäjillä ellei lapsi ole pieni. voin ihan varmasti sanoa ettet tule tuntemaan mahdollista leikkausta ollenkaan!! ensinnäkin väliliha puudutetaan ennen leikkausta (puudutustakaan et tunne) ja vaikka sitä ei puudutettaiskaan niin iho on siinä niin kireällä ettet tule sitä luultavasti tuntemaan siltikään. Rohkeutta vaan ja onnea synnytykseen!
ps. ja siinä ponnistusten aikana sinulla ei varmasti ole edes aikaa miettiä et leikataankohan sitä vai ei :)
Olen kuullut monesti saman, eli ettei sitä tuntisi jne. Mutta siitä ei olekaan kyse.
Inhotus/kammotus/kauhu asian suhteen on enemmänkin psykologinen juttu - en todellakaan halua, että alakertaani leikellään. Tulee mieleen joissakin Afrikan maissa tytöille tehtävät ympärileikkaukset (ok, tiedän että se on kyllä vähän eri juttu, mut silti.) Pelkkä tieto, että minua on leikelty tekisi varmaankin ison loven identiteettiini. (tietenkään en voi varmasti tietää, miten lopulta suhtautuisin asiaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä.)
Toisekseen: sen paraneminen vie kuitenkin aikansa, tikit voi revetä, entäs hygienia ettei se tulehdu, jne. jne. Aloittaisin vauvanhoidon mieluummin vähemmällä riesalla.
Haluaisin mieluummin yrittää uskoa, ettei se olisi välttämätöntä - että voisin vaikka selvitä ilman mokomaa leikkelimistä tai mielettömän pahaa repeämistä. Mikään uskottelu maailmassa ei saa minua suhtautumaan asiaan niin "tyynesti".
Moi vaan,minulla kolme synnytystä takana ja koskaan ei ole minua leikattu eikä ommeltu mutta sehän on niin yksilöllistä.
Lapset ovat kaikki olleet melkein neljäkiloisia.
Miten olet onnistunut olemaan repeämättä synnyttäessäsi nelikiloiset vauvat? Itse myös vauvani oli nelikiloinen, ja sairaalassa sanottiin, että repeämä parantuu paremmin kuin leikkaus, siksi ei leikattu. Repeämäni kesti parantua noin vuoden (!!) verran vaikkei kuulemma ollut kuin "pieni repeämä". Synnytitkö sängyssä maaten vai miten? Olen kuullut että esim. kyykkyasennossa repeämiä ei tule niin helposti kun painovoima jelppii.
Olen synnyttännyt kaikki puoli istuvassa asennossa ja ihan sängyssä.
Olen isokokoinen nainen ja varmaankin paikkani antavat siten niin hyvin periksi.
Kaikki on niin yksilöllistä.
halusin vaan vastata sinulle tohon "että miten olet onnitunut synnyttämään 4-kiloiset repeämättä?" Itse synnytin kuopukseni vuosi sitten, iso vauva 4300g ja 53,5cm. Synnytys oli erittäin nopea ja synnytin seisten koska en enää ehtinyt pedille, juuri ja juuri ehdittiin synnytyssalin puolelle.... En revennyt yhtään, tai no kaksi tikkiä mut en laske sitä mikskään. Oiskohan tässä se painovoima sitten auttanut asiaa? en oo ennen kuullu sellasta, mut nythän sitten kuulin ;) Olen ihan normaalikokoinen nainen, mutta tosin tois synnyttäjä. Esikoisesta (pieni vauva 3200g ja 50,5com) minulle tehtiin välilihan leikkaus ja varmaan 15 tikkiä ja olin pirun kipee 3 seuraavaa viikkoa... Mulle on sanottu että enemmin leikataan ku annetaan revetä, ku repeämä voi olla tosi paha jos se repeää suoraan alas ja peräukkoon asti. Välilihan leikkaushan tehdään "kello seitsemän" suuntaisesti muistaakseni.
lapsillani on ikäeroa vain vuosi etten tiedä vaikuttaako se mitään mihinkään eli oisko paikat ollu "väljät" vielä edellisestä synnytyksestä ja siks kaikki "sujui kuin tanssi" :)
Kipulääkitystä en ole ehtunyt saamaan kummastakaan.
Ihanaa kevään odotusta sulle ja lapsellesi!!!
välilihanleikkausta ei tehdä nykyään enää niin hanakasti kuin aikaisemmin vaan ihan pakkotilanteen edessä. Eikä minun tietääkseni leikkauksentarve riipu yksistään siitä, onko paikat "väljät" tai hyvin periksi antavat, vaan yksinkertaisesti joillakin naisilla väliliha on niin korkea (peräaukosta emättimeen) ja sen mallinen, että vauva saattaisi repiä sen ulostullessaan ilman episiotomiaa. Tiedä sitten kuinka on mutta tällainen käsitys minulla on asiasta. Itselläni ei ole leikattu kummaltakaan, esikoinen 3720g/50cm ja toinen lapsi 4000g/52cm. Paria pintahiertymää lukuunottamatta ei repeämiä.
Vielä kun näin netistä (silikonitieto.net -> synnytykset) miten se oikeesti leikataan. YÖK, kamalan paha olo tuli.
Ja joillakin ei ehditä puuduttaa, jossain synnytyskertomuksessa oli, ja kait se sillon sattuu!!
No mutta ei auta kuin pitää kaikki peukut ja varpaatkin pystyssä, että selvitään tulevasta koitoksesta ilman haavoja... :/
Meille syntyi vajaa 4,5 kiloinen vauva ja välilihan leikkausta ei tehty. Repeämässä on se hyvä puoli että paranee nopeammin!
Tein välilihan hierontaa synnytystäni edeltävinä viikkoina. Lapsi oli 4560g, ei repeämistä, ei välilihan leikkausta.
Ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattiin, vaikka vauva oli alle kolmekiloinen. Leikkaus kävi niin nopeasti, että sitä ei muiden kipujen lomassa huomannutkaan. Synnytys on niin monimuotoinen tapahtuma, että kaikkia yksityiskohtia ei kannata pohdiskella etukäteen. Nettipalstat ovat täyttä kauhukertomuksia ja ikäviä kokemuksia. Jos niitä alkaa syvällisemmin pohtimaan, alkaa koko synnytys tuntumaan ylivoimaiselta.
Kuten jo yllä kirjoitinkin, ei tässä tapauksessa pahin pelkoni ole kipu.
Ja mitä tulee netin kauhukertomuksiin - en ole niitä juurikaan lukenut kun en ole pystynyt. Olen ihan riittävän kauhuissani muutenkin. En ole pystynyt edes lukemaan neuvolasta saatuja infolehtisiä, ja niissähän pitäisi olla ihan vaan asiatietoa.
Toisille nämä asiat tulevat luonnollisemmin. Toisille ne tuntuvat ylivoimaisilta. Enää en vain voi valita, synnytettävä on, kun lapsi on kerta alulle laitettu.
Miten tätä välilihan hierontaa teit? Käytitkö jotakin öljyä tms.? Olen aiemmassa synnytyksessä revennyt ja repeämän täydellinen parantuminen kesti vuoden päivät. Olisipa hienoa jos tällä kertaa i tarvitsisi kärsiä!!
Minulla laitettiin 1.synnytyksessä 5tikkiä repeämiin (vauva 3310g). Toinen synnytys aiheutti vaan pieniä pintahaavoja, joihin laitettiin kuitenkin 2tikkiä sijaintinsa vuoksi (vauva 3870g).
Ennen toista synnytystä join n.viikon verran vadelmanlehtiteetä (saa luontaistuotekaupoista), joka pehmittää synnytyskanavan lihaksia ja auttaa näin paikkojen avautumisen helpommin vauvalle.
Kannattaa ainakin kokeilla! Ei ollut ainakaan mitään haittaa :)!
kiitos kovasti vinkistä. Olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa (tosin tuo hieromisjuttu hieman epäilyttää...)!
Minulla leikattiin välilihaa, vaikka itse en sitä olisi halunnut. Synnytys oli nopea, ensisynnytys joulukuussa enkä tarvinnut mitään kivunlievityksiä - ei tuntunut pahalta missään vaiheessa. Nyt olenkin miettinyt olisiko välilihaa tarvinnut leikata, sillä leikkauksen vuoksi repesin peräaukon sulkijalihaksistoon asti ja leikkaava lääkäri totesi sen johtuneen välilhan leikkauksesta. Nyt edelleen parantelen aluetta enkä pysty koskaan enää alatiesynnytykseen, mikä hyvän kokemuksen vuoksi harmittaa tosissaan! Synnytin kyykkyasennossa ja olen harrastanut joogaa koko odotusajan ja hieroin välilihan aluetta ennen synnytystä, joten eivät välttämättä estä leikkausta/repeämistä. Kätilö vain totesi, että välilihaan tulisi hänen mielstään tehdä pieni viilto... ja uskoin ammattilaista. No jossittelu sikseen, ehkäpä olisin sitten revennyt vielä pahemmin ilman leikkausta???
Oliko simnulla kolmannen asteen repeämä? Ystävälläni oli, mutta ei hänelle ole sanottu ettei voisi enää synnyttää alakautta?
kyllä 3. asteen repeämä ja lääkäri sanoi välittömästi, ettei alatiesynnytys tule enää kyseeseen - on kuulemma tosi suuri todennäköisyys, että paikat tulevat repeämään aiemmista kohdista niin pahasti, ettei niitä enää saada kuntoon.
minun lapseni oli suht. pieni syntyessään 3550g, 50cm.
Minulta leikattiin, mutta sain silti toisen asteen repeämän, vaikka vauva oli pieni 2760g!!!!!
se miten väliliha venyy synnytyksessä on niin synnyttäjä kohtaista. Jokaisella on erillainen iho ja se miten "tiukkaa" iho on. Itselleni tehtiin parin sentin leikkaus koska yksinkertaisesti pää ei ulos tullut. Vauva oli pieni 3.2kg...eikä se pääkään iso ollut;-) Kerroin kätilölle toiveeni ettei leikattaisi, mutta kyllä itsekin olin lopuksi sitä mieltä että leikataan. Voihan sitä kokeilla kaikkia venytys konsteja esim. välilihan hieromista ja vaikka sitä teen juontiakin:-)
kaksoset painoivat 2350g ja 2450g. Pieneen repeämään laitettiin kaksi tikkiä.
Moi!
Mulle tehtiin tuo episiotomia, en edes huomannut tapahtumaa synnytyksen lomassa, kysyin vaan jälkeenpäin että tehtiinkö se ja sanoivat että tehtiin, poika painoi 4300g.
Miljoona kertaa mieluummin koin tämän toimenpiteen kuin kaverini jolta vauva tuli niin nopeasti ettei ehditty leikkaamaan ja sai pahat repeämät, peräsuoleen asti. Vielä pahempi olisi ollut jos itse peräsuoli olisi revennyt...
Minut on myös molemmilla kerroilla leikattu, enkä tiennyt siitä oikeastaan mitään. Missään nimessä tunne ei ole ollut epämiellyttävä.
Pikemminkin vain helpotuksen tunne, sai sen "potkupallon" ulos (lapsen pään ympärysmittahan on n. 30 cm)ja tuntui lämpimältä kun ilmeisesti verta tuli jonkun verran.
Veljeni kaikki 4 isokokoista poikaa ovat syntyneet solisluut poikki.
Sain vauvani 21-vuotta sitten ja toisen parivuotta myöhemmin.
Ensimmäisellä kerralla synnytin vauvani alle 3 kg:a niin nopeasti ettei ehditty leikata mutta ei revennytkään. Ei myöskään mitään puudutuksia ja kivunlievityksiä ehditty antaa.
Toisella kerralla esitin toivomuksen ettei leikata jos ei ole aivan välttämätöntä. Ei leikattu, ei revennyt, eikä tikkejä, vauva 3,2kg.
Toipuminen tosi nopeaa, pystyy kävelemään ja istumaan heti normaalisti.
Eikä ole mies valittanut löysistä paikoista vaikka ns. isän tikit jäi laittamatta.