Pelottaa maailma.
Suojele mua mies :/
pelottaa
11405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keltä miheltä suojelua odotat?
Etukirja myskin sinun!
Maailmassa oikeasti sattuu aika paljon kaikkea.
Minun päälle käydään usein jos liikun yöllä syrjäpoluilla. Huumetyypit on sekaisin. Pummii rahaa jos ei ole käy päälle.
Alkoholin vaikutuksessa olevat käy väkisin lähenteleen ja toisinaan vain avari sekä potku munille auttaa
Ulkomaalaiset pyytää mukaansa. Itse en lähe koskaan tuntemattomien matkaan mutta tuttavista jotkut lähtee.
Yksi yritettiin raiskata autossa.
Toinen juotettiin kovaan humalaan jonkun kotona ja ryhmässä raiskattiin kun tämä oli tajuton.
Yksi joutui pahoinpidellyksi ja ryöstetyksi. Vietiin puhelin, lompakko, pankkikortit jne
Tuttavissani on myös sellaisia jotka ovat huumeista seonneet niin että ovat syyllistyneet tappoon.
Kaikkea sattuu. Siksi itse en milloinkaan lähde tuntemattomien matkaan ja vain ihmisiä jotka tunnen ja tiedän ihmisiä jotka tuntee ko. Henkilön myös päästään omaan asuntooni.
Turvallisuus ja se että jos jotain sattuu on muitakin jotka tyypin tuntee.
Kyllä sitä kannattaa tarkkaan katsoa kehen luottaa ja mihin sitä menee ja mihin aikaan päivästä
Tämä tuskin on ihan niin tositarina kirjoittajalle, koska jos näin olisi, tuskin ihan noin kylmän viileästi kirjoittaisi, ilman minkäänlaisia tunnetason vivahteita. Tai mistä minä tiedän. Mutta monille varmasti on tämä kaikki todellisinta totta.
Olen joskus miettinyt, kun kuulee ja lukee, miten on missäkin hyökätty, ahdisteltu ja peloteltu jne. että miten on mahdollista, että olen reissanuut maailmalla jos jonkinlaisissa paikoissa, kohdannut monenlaista kulkijaa, en tosin ole koskaan pelännyt. Jotenkin en vain pelkää, ehkä luotan vaistooni ja leiailevaan tunteeseen ympärilläni, kun en osaa pelätä. Toki katson ympärilleni ja huomioin monia asioita, mutta en juuri kyllä pelkää. Minua ei ole koskaan ahdisteltu missään, ei ole tullut tilannetta, jossa olisin kokenut uhkaa. on ollut pari tilannetta, jossa olen aistinut, että "ei ei nyt pitää siirtyä pois ", ja olen niin tehnytkin, mutta ikinä ole joutunut ns. itse tilanteeseen.
Joskus olen miettinyt, että onko ollut muka vaan jotain tuuria tai onnea, no siunausta nyt ainakin. Mutta tietysti hyvä näin. Enkä todellakaan epäile tai syytä uhreja mistään, tietenkään. Hulluja on maailma pullollaan. Vai vaistoaako ns. nämä "hullut" jotain sellaista minusta, mitä ei voi päälle päin nähdä, en tiedä. Joo kyllä minulla taistelutaitoa ja tahtoa löytyy, enkä juuri pelästy mistään, pysyn aika rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa (todeksi todettu työni kautta). Mutta silti olen monesti ihmetellyt "mikä on se fiilis, mikä pysäyttää sen pahimman ajatuksen" kohdallani, koska pari kertaa on käynyt niin, että olen myöhemmin sitten saanut tietää, että "minkälaista hyypiöhullua olinkaan kohdannut".
Samat jutut työpaikalla, koskaan miehet eivät ole ahdistelleet tai lähennelleet. Päinvastoin, ovat olleet aika varovaisia. Olen aika pienikokoinen, joten en voi olla kovin pelottavankaan näköinen. Nopea olen, refleksit toimii sadasosasekunneissa. En itse edes ehdi tiedostaa, kun tilanne tulee, olen vain toiminut ripeästi ja päämäärätietoisesti, vaikka tosin itse en ole edes tiedostaen ajatellut tai ehtinyt ajatella siinä tilanteessa, vasta myöhemmin (siis työssä). Eikä minussa pitäisi olla mitään pelottavaa muutenkaan, enkä usko, että ulkopuolinen, joka ei tiedä mistään mitään, että näkisin, että taistelulajit eivät ole minulle mikään vieras käsite. Ei sitä voi mistään nähdä. Ehkä ryhdistä. Muuten ei.
Vai aistiiko ne "hullut", että toi voisi vaikka tapaa, jos joku hyökkää niin, että oma henki on vaarassa. En epäiröisi hetkeäkään, sekuntiakaan. Pystyisin siihen ja myös tekisin sen, ihan varmasti, esim. vaikka joku terroristipuukkohyökkääjä hyökkäisi tai joku muu hullu. Vetäisin varmasti hengiltä sen tyypin. Tosin nämä tilanteet tulee yllättäen, tiedostan sen, mutta silti uskon pystyväni reagoimaan niin nopeasti kuin tilanne vaatii. Pitää tietysti tietää, mistä kohtaa "pistää". Kun tietää oikeat kohdat, ei tarvitse juuri voimaa, sen sijaan nopeutta, refleksiä ja äärimmäistä itsekontrollia ja rauhallisuutta.
En jäisi ajattelemaan joudunko vankilaan tai nou. Joutuisin tai en, niin so? Omaa henkeä puolustan ihan varmasti, sano kuka tahansa mitä. Ei kiinnosta yhtään.
Uskon myös, että esim. refleksejä pystyy harjoittamaan ja pitääkin pitää "hermot ajan tasalla", mutta kyllä se on myös luontaista, koska itse alkujaan en ole harjoittelemalla harjoitellut, mutta toki yllöpitänyt ne, koska se on todella tärkeä voimavara, erittäin tärkeä, tänä päivänä varsinkin, ja monien työtkin vaatii nopeaa reagointikykyä. En tiedä.
Olen kohdannut kolme tapausta, jotka ovat olleet niin ihmeellisä, kun elämässä vain voi tapahtua. Tosi ihmeellisiä. Kaksi niistä oli täysin psykopaatteja, ihan siis patologisia psykopaatteja. Molemmat istuu vankilassa murhasta tai murhista. Muistan, kun eilisen päivän, kun seisoin heidän kasvojensa edessä. Kohtaaminen kesti noin 10 minuuttia. He olivat ihan täysin "järkkyneen" näköisinä ja tosi peloissaan, joten täysin patologisetkin psykot voi ainakin tuntea/kokea pelkoa, se on varmasti ainut tunne, jota he edes osaavat/kokevat, sen olen itse todennut, sanokoot asiantuntijat mitä hyvänsä. He olivat täysin jähmettyneitä. Ei tarvinnut aprikoida asiaa. Murhat tapahtuivat sitten paljon myöhemmin, about vuoden kuluttua siitä, kun olin heidät kohdannut. Ja olen täysin ihan satavarma, jos menisin heidän eteensä ja kysyisin, muistatteko minua, ihan varmasti muistaisivat. Kolmas tapaus kuoli.
Mutta olen myös sitä miettinyt, mikä helvetin tarkoitus siinä on, että juuri minun kohdalleni nämä ovat sattuneet. Siinä on jokin merkitys, en epäile hetkeäkään. En hetkeäkään. Jos sanotaan, että normi ihminen tapaa ani harvoin, jos koksaan psykopaatteja, niin minä olen kohdannut niitä liian monta jo tähän mennessä. Okei, nämä liittyvät työhöni, mutta silti ei se ole työssänikään mitenkään "joka miehen uralla tapahtuvia asioita". Ei todellakaan. Ja olen niitä tavannut muuallakin.
Ja sitten tuli vielä yksi aika jännä juttu mieleen, kivakin muista (tietyllä tavalla). Oikasin yksi kesäinen yö puiston läpi, niin vastaan käveli ihan pilvessä oleva (sekapilvessä) noin. 30 vee mies. Näin jo kaukaa hänet. Hän oli jo pitkään käyttänyt "kaikkia mahdollisia aineita". Sen näki hänestä. Sitten tultiin ihan vastakkain, tietysti kuin ohitettiin toisiamme. Hän pysähtyi ja hymyili tosi kauniisti ja sanoi, "että sinä olet helvetin reilu tyyppi"???? Mistä moinen? En todellakaan tiedä, mutta näin hän sen sanoi. Minä nostin vain kättä "morjestaakseni" häntä. Ja matkamme jatkuivat omiin suuntiimme. Mun elämä on niin outoja asioita täynnä, että jokainen järkevä joka kuulisi elämästäni sanoisi, "että olet täysin harhassa, olet hoitoa vaille, ei voi pitää paikkansa", mutta näin on.
Täyttä+totta+tuo+on.+Oletko+kuullut+sellaisesta+kuin+järkeistäminen+ja+itsestä+ulkoistaminen.+
Ehkä ne oli vain narsisteja, jotka kyllä nimenomaan pelkäävät enemmän kuin keskivertoihmiset, jos heihin päin kohdistuu uhka. Psykopaatti jos pelkoa osoittaa jähmettyessään, täytyisi sinun päästä kaikkien kerroksien läpi, missä pystyt tuhoamaan ihmisen sisäisen minä käsityksen, kuin sanotaan tahtojen taistelu, ja omaisit kykyjä millä aivosi singlaloisi toisen aivoihin tahtotilasi.
Singlaloitko että teet hänestä muussia ajatuksen voimalla? Ilman että omaisit varsinaisesti samoja psykopaatti ominaisuuksia, missä heidän kaltaiset näyttävät aika avoimestikin halunsa pistä toiset matalaksi.
Tuo huumeveikko saa yleensä niin paljon ivallista ohittamista ihmisiltä, että kun näki ettet aio osoittaa halveksuntaa, ihmisvihaa, ilahtui ja koki sinut reiluna ihmisenä kun todennäköisesti pitkästä aikaan joku oli reilun oloinen hänelle. Mentaaliasioita nuokin.
Sanoiko terapeutti kuin good will hunt elokuvassa, it is not your fault. Jolla sai defenssi muurit auki ja ihmisen itkemään kokemaansa.
Jonka jälkeen terapeutti alkoi vahvistamaan ihmistä ja sai luontevan keskusteluyhteyden ennen liian kovista esittävän kanssa. Minkä jälkeen kovis vahvistui ihmisenä uskaltautumaan olemaan enemmän avoin, rohkeasti vahvistunut ihmisenä.
Tuo yksi kirjoittaja joka kertoi muille tapahtuneista, tuskin silloin edes tarvitsee tunteitaan piilotella. Nehän oli lähinnä muille tapahtuneita.
Jossain vaiheessa lakkaa joihinkin asioihin suhtautuminen tunnepitoisesti muutenkin, kun ne eivät merkitse enää jos koskaan ovat merkinneetkään mitään.
On asioita joissa ihmiset toimivat väärin toisia kohtaan.
Se helpottaa ihmisiä, jos on yhteinen käsitys siitä, minkälaiset toiminnot ovat epäsuotavia tai väärin ihmistä kohtaan.
Jos vesitetään syystä tai toisesta se minkä asian ihminen saa itse mieltää että toiminta on väärin, se ei tunnepitoista reaktiota edes sen jälkeen tarvitse, vaan ihminenhän vaan joutuu defensisoimaan itsensä tuollaisia vastaan, koska voivat alkaa heijastella vain omia pelkojaan, vahingoniloaan, sääliä tms.
Koska jostain syystä eivät enää jaa samaa ymmärrystä että jotkut toiminnot ovat vääriä ja haitallisia ja piste. Tai eivät ole ymmärtävinään, itsepetosmaisesti ettei edes voisi olla olemassa psykopaatteja tms koska heidän kehittymätön psyyke suojelee heitä myötäilemällä ko kaltaisia tyyppejä.
Jolloin voivat kertoa muille tapahtuneista mässäillen, ulkoistaen itsensä niistä.
Toinen defenssin muoto on kertoa itselleen tapahtuneesta "kaverille kävi..."
Vaikka itse on ollut se jolle asia tapahtui. Itsekin käyttänyt joskus sitä jollekin vieraammalle puhuessa vaikeasta asiasta neuvoa kysyäkseni
En voi. Muakin pelottaa. En mee ulos ollenkaan.
ei kuns toistenspäin
Suojelen suojelen. Pahat tyypit, villieläimet, luonnonmullistukset. You name it.