Hitler: "hävisimme koska Luftwaffe hävisi sodan"

Hitler kiillotti kilpeään. Saksa hävisi, koska korpraali Hitler leikki sotapäällikköä ottamalla mm. maavoimien komentajan tehtävät. Hitler teki toistuvia ja vakavia strategisia virheitä, joista ilmavoimiin liittyvät olivat pienimpiä.

Sitä on yhtä monta syytä kuin on sanojaakin. Kyllä Saksa kääntyi tuhon tielle jo paljon ennen kesäkuuta -44. Hitlerin tiedetään sanoneen -42 kesähyökkäyksen alussa, että "jos minä en saa Kaukasuksen öljyä niin minun pitää lopettaa tämä sota". Sen mukaan sodan ratkaisi öljy eivätkä lännen ilmavoimat.

Ilmavoimat eivät ole ratkaisseet tosiasiassa ainuttakaan sotaa, eivät edes USAn Irakia vastaan käymää kahta sotaa kuten eivät kyenneet ratkaisemaan myöskään Vietnamin sotaa. Joten yltiöpäinen ilmavoimien palvonta on todellisuuspohjaa vailla.

Voi voi sentään, jos länsi oli niin erinomainen siinä konesodassaan niin miksi britti ei näyttänyt kynsiään jo 1940, -41, -42 vaan paineli niin lento- kuin maavoimineen karkuun sen kuin pääsi. Niin Euroopassa kuin Kauko-idässäkin.

Miksi jenkki otti surkeasti selkäänsä Kasserinen solassa niin että jopa Montykin heille naureskeli ?

Strateginen ilma- ja merisota eteni "learnin curve"-periaatteella jossa vuodet 1939-43 olivat asteittaista oppimista. Taistelu Atlannilla kääntyi alkuvuoden 1942 pahasta tilanteesta asteittain voitolliseksi ja toukokuussa Saksa hävisi upotussodan. Sen jälkeen varsinaisesti alkoi RAF:n ja USAAF:n ilmasota Saksan Luftwaffea ja Saksan sotatuotantoa vastaan. Loka-joulukuussa 1943 saavutettiin pudotettuun pommimäärään nähden yllättävänkin hyviä tuloksia. Vuonna 1944 helmikuussa Big Week merkitsi Luftwaffen murtumista ja toukokuun iskut synteettistä polttoainetuotantoa vastaan oli Saksan koko suurin yksittäinen katastrofi. Liittoutuneet olivat myös oppineet virheistään: nyt ne toistivat hyökkäykset ennenkuin Saksan tuotanto ehti palautua. Kevään pommitukset liikenneverkkoa vastaan ajoivat Saksan maavoimien logistiikan ennennäkemättömiin vaikeuksiin. Elo-syyskuu osoitti miten vähän arvoa on panssaridivisioonilla kun niiltä vietiin toimintavapaus. Koskaan aiemmin eivät Saksan panssariyhtymät olleet joutuneet tilanteeseen jolloin ne olivat menettäneet pelin jo ennen ratkaisutaistelua.

Kenraali Jodl samoi saman asian liittoutuneiden kuulustelijoille. Luftwaffen tappion takia Saksa hävisi sodan. Saksan armeija olisi Jodlin mukaan kyllä pärjännyt suurinpiirtein useita vuosia pidempään.

Göring puolestaan totesi: " kuinka voi voittaa sodan ilman polttoainetta"?

Saksan polttoainekatastrofi tapahtui touko-kesäkuussa 1944. Maaliskuu oli viimeinen kuukausi jolloin polttoainetuotanto oli tyydyttävä. 2 kuukautta myöhemmin kaikki oli paladina

Saksa hävisi sodan, koska sen johtaja eli Hitler lisäsi politiikallaan vihollisia nopeammin kuin asevoimat ehti niitä tuhota. Kuten Veikko Huovinen sanoo kirjassaan Veitikka: "Puolen vuoden sisään Hitler oli hankkinut itselleen jymyviholliset, Neuvostoliiton ja Yhdysvallat. Tuollainen terhakkuus on hyvin harvinaista." Ja olihan vielä Britanniakin lyömättä.

Juuri totaalinen ilmaherruus ajoi vihollisen maavoiman kumulatiivisen tappion tielle. Saksan maavoimat aiheuttivat viholliselleen lännessa 1:2 tappiot ja vuonna 1940 näytti yhtä komealta. Itärintamalla ennen Stalingradia puna-armeija kärsi jokseenkin 1:10 tappioita Saksaa vastaan. Kaikki muuttui Pohjois-Afrikassa jossa Saksa kärsi huhti-toukokuussa 90 000 miehen tappiot länsivaltojen 20 000 vastaan. Sen jälkeen musertava länsivaltojen ilmaherruus (länsivaltojen lentäjätkin olivat syksystä 1943 lähtien parempia) ajoi Saksan tappiokierteeseen jossa sen vastustajat taistelujen alkuvaiheessa kyllä kärsivät kymmenentuhannen miehen tappiot mutta taistelujen päätteksi 100 000-200 000 saksalaista antautui kun Heerin edellytykset jatkaa taistelua oli menneet. Huolto kaaoksessa, ruoka, juoma, ammukset ym eivät kulkeneet. Saksan sotilaiden taistelutahto lännessä alkoi romahtaa. Itse kukin aikoi pelastaa nahkansa.

Ilmaherruus sen voiton länsivalloille toi. Armeija vailla ilmasuojaa on taisteluarvoltaan täysin avuton.

Hitler oli tosin sitä mieltä että Saksa tulee voittamaan sodan Luftwaffen ansiosta, kun nimitti Ritterin komentajaksi. Suihkareita oli kuulemma tuhat odottamassa käyttövalmiina.

Vaikka miten päin voissa paistaisi niin Hitlerhän hävisi kaiken ja tuon hullun perhosparran haaveksinnat havaittiin jo toisen sotavuoden lopulla Suomessakin mahdottomiksi. Ja sitten
Suomi ja puolen päästä Saksa pakotettiin antautumaan. :)

Ranskan romahtaminen 1940 johtui huonosta ilmavoimien toiminnasta. Kannattaa muistaa että Luftwaffe oli koko sodan suhteellisesti edullisimmassa tilanteessa Ranskaa vastaan. Eniten koneita, suurin lentäjävahvuus ja ennenkaikkea pääsuunnalla toimintaetäisyys riitti tukemaan MELKEIN Englannin Kanaalin itärannalle asti. Käytännössä Luftwaffella näet oli käyttää 200 kilometrin vyöhylleellä 3 500 lentokonetta. Hyökätessään Neuvostoliittoon Luftwaffella oli koneita 2 300 mutta rintamalinja heti alussa 700 kilometriä ja kasvoi muutamassa kuukaudessa noin 2 000 kilometriin vaikka Suomen suunta jätetään huomioimatta.

Itärintamalla juuri rintaman pituus teki Luftwaffesta melko pian pienemmän tekijän. Neuvostoliiton VVS puolestaan kasvoi määrällisesti vahvaksi mutta sen laatu oli melko heikkotasoinen.

Länsivallat hankkivat Normandiassa ilmaherruuden. He lensivät 20, 30 jopa 50 kertaa enemmän taistelulentoja kuin Luftwaffe. Epäsuhta muistutti Suomen talvisodan viimeistä kuukautta. Normandiassa vain niskanpäällä oleva oli huomattavasti tasokkaampi.

Ilmaherruuden saaminen aiheuttaa alakynteen jääneelle kumulatiivisen tappiokierteen. Tuhansien miesten maavoimatappioiden sijasta tappiot kasvavat kymmeniintuhansiin, 100 000:een, 200 000:een, 400 000:een...jne

Tämä ilmiö oli tuttu Ranskassa 1940, itärintamalla 1941, P-Afrikassa 1943 keväällä, Valko-Venäjällä 1944 ja länsirintamalla 1944-45. Se toimi heikommin Suomen suunnalla, Italiassa ja kaikkialla muualla jossa maasto maavoimille takasi aikaa vetäytyä ja viivyttää. Ilmaherruuden menetys on maavoimien osalta katastrofaalisinta avomaastossa, aroilla ja aavikoilla jos hyökkääjällä on vielä nopea liike, siis moottoroidut joukot. Bagrationin katastrofi Saksalle johtui siten siitä ettei ilmasuojaa ollut ja että USA nosti puna-armeijan pyörien päällä. Omin voimin NL ei siihen olisi pystynyt. Luftwaffen heikkous Valko-Venäjällä näet johtui länsiliittoutuneiden voimasta kuristaa Luftwaffea. Saksa menetti valmistamistaan lentokoneista vain 14% itärintamalla.

Kannattaa kiinnittää seuraaviin tappiolukemiin huomiota. Saksa tuotti 95 000 lentokonetta ( koulutuskoneita ei edes lasketa mukaan, yleinen toinen lukema koko konetuotannosta on 117 000).

Koneista menetettiin

-13 000 itärintamalla taistelutappioina
-42 000-43 000 taisteluissa Välimerellä, lännessä ja Saksan sotatuotantoa/kaupunkeja suojeltaessa.

- 40 000 menetettiin taistelujen ulkopuolella tai niitä ei koskaan saatu edes joukoille. Niistä noin 10 000 on ollut tapauksia joissa kone tuotettiin todenmäköisesti "hukkaan".

- yli 20 000 lentokonetta Saksa ei pystynyt tuottamaan koska strateginen ilmasota esti tuotannon (jo joulukuuhun 1944 mennessä 18 500)

Itärintaman osuus on ollut tappioista suurempi kuin 13 000 mutta kysymys kuuluu missä suhteessa noin 7 000 ei-taistetappiot olivat Neuvostoliiton aikaansaamia. Oma näkemykseni on ettei edes 1/3. Luftwaffen tappiot lentosuorituksia kohden idässä olivat 1943-44 vain 0.7%. Lännessä ne olivat vuonna 1944 5.4%, siis 8 kertaa suuremmat.

Luftwaffe vei Saksan sotatuotannosta 50%. Ilmatorjunta 8%. Ilmatorjunnasta 12-13% oli idässä. Luftwaffen tappioista itä muodosti lopulta vain 20%. Kokonaisuudessaan tuosta 58%:n potista itä otti siis alle 1/5. Jotain 11-47.

Kaikenkaikkiaan Saksan sotatuotannosta itärintama vei 32-35%. Sota länttä vastaan 65-68%. Nämä ovat raudanlujia faktatietoja Saksan sotatuotannosta 1939-45 ja miten ja missä kalustoa menetettiin.

Katastrofaalinen tilanne lännessä keväällä 1944 pakotti Luftwaffen imuroimaan lisää ja vain lisää kokeneimpia hävittäjälentäjiä itärintamalta taisteluun RAF ja USAAF:ää vastaan. Yksi monista siirretyistä oli Gunter Rall, yli 275 ilmavoittoväitteen mies (joista 272 idässä). Rall ammuttiin pian alas lennolla ja hän menetti peukalonsa. Hänet siirrettiin koulutustehtäviin. Syyskuussa jolloin sotatuotanto takoi lähes ennätykselliset määrät hävittäjäkoneita oli Rallin mukaan koko Luftwaffella vain 680 lentokelpoista hävittäjäpilottia. Monissa yksiköissä oli kolme konetta per pilotti.

Saksan divisioonien siirrot Normandian alueelle eivät tahtoneet onnistua mitenkään kun divisioonat joutuivat Ranskassa jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi satoja kilometrejä ennen määränpäätä. 10. SS psnssaridivisioona siirrettiin idästä. Alkumatka meni sujuvasti kunnes divisioonan junat saapuivat Koillis-Ranskan Bar De Lucin ja Pariisin väliselle alueelle 16.6-22.6.44. Sieltä divisioonalta 230 kilometrin lopputaipaleeseen meni noin 2 viikkoa.

Jopa läheltä Hollantia siirrettäviltä joukoilta matka kesti hämmästyttävän pitkän aikaa kun niitä oli aivan mahdoton suoraa reittiä lähettää Normandiaan. Eräs 15.Armeijan divisioona oli lähetettävä satoja kilometrejä Pariisin taakse Rheimsiltä Dijoniin ja sieltä sitten Toursiin ennen lähettämistään Normandiaa. Loppumatkan ne kykenivät liikkumaan vain öisin. Yksiköt kärsivät matkalla menetyksiä ja saavuivat usein vailla koheesiota taistelualueelle.

Saksan maavoimien komentajat näkivät lännessä tämän kaaoksen eikä heillä ollut sen hetken dokumenttien jälkeenpäin tapahtumia arvioidessaan ollut pienintäkään epäilystä miksi Saksa hävisi taistelut.

Sen sijaan itärintamalla Saksa sai partisaanimyytistä huolimatta kulhetuksensa vaivatta noin 20-30 kilometrin päähän rintamaa junakuljetuksilla. VVS:llä ei ollut syvyyttä ja kykyä häiritä kuljetuksia. Sama havaittiin Suomessa kesällä 1944.

Vain Normandian taisteluissa kalustotappiot (lentokoneet armeijan materiaali) nousivat noin 5%:iin kyseisen vuoden sotatuotannosta. Sen sijaan esim Operaatio Blau heinäkuusta 1942 aina Stalingradin saksalaisantautumiseen muodosti 7 kuukauden mittaisesta periodistaan vain 3% sotatuotannosta. Kiivaat taistelut heinä-elokuussa (ei vain Kursk vaan koko itärintama) 1943 veivät myös vain 3% Saksan sen vuoden sotatuotannon arvosta.

Sen sijaan pelkästään Luftwaffen menetykset Ranskan taistelussa ja sitä seuranneessa Battle of Britainissa maksoivat paljon: noin 4 000 lentokonetta joka menetys oli lähes 20% Saksan koko vuoden 1940 suotannon arvosta.

Miksi tätä eroa ei ole huomattu? Lähinnä siksi että historioitsijoiden valtaenemmistöllä ei ole mitään käsitystä Saksan sotatuotannon jakautumisesta 1940-1944. Esim se että taistelupanssarit, armeijan kuljetusajoneuvot (ml puolitela,ajoneuvot) sekä armeijan aseet muodostivat sotavuosina vain noin 14-17% Natsi-Saksan sotatuotannosta (ammusten osuus suurinpiirtein yhtä suuri). Panssarituotanto ennen vuoden 1942 loppupuolta oli alle 4% tuotannosta ja vuonna 1943 noin 7%.

Esim 326 taistepanssarin menetys Kurskissa (Operaatio Citadel) oli vain 2.7% Saksan taistelupanssarituotannosta 1943 ja vain 0.19% koko sotatuotannon arvosta. Saksan armeijan kalustotappiot viimeisessä kesäoffensiivissä idässä olivat siten vain noin 0.4% sotatuotannosta. Puolentoista päivän sotatuotannon arvo.

Ja sitten löytyy älykääpiöitä joiden mukaan "Kursk oli käännekohta". Se oli käännekohta vain siksi että Saksan oli kesästä 1943 pakko vetää hävittäjäsuoja idästä ja alkaa siirtämään myös panssariosastoja länteen ja Italiaan (jopa Balkanin alueelle). Jopa vieläkin enemmän kuin aiemmin itään jäi etupäässä hevosvetoisis Saksan jalkaväen bulkkidivisioonia ja mitätön hävittäjäsuoja 2 000 kilometriä pitkälle rintamalle. Samaan aikaan alkoi suuri amerikkalaisen kuljetuskaluston virta Stalinin ryysyläisarmeijalle.

Saksan ilmatorjuntatykistö ja sen jakaantuminen 1.11.1943:

Saksa: 7 000 raskasta 17 500 kevyttä it-tykkiä

Länsi-Eurooppa: 2 500 9 000
Norja/Tanska: 700 2 500
Itärintama: 1 850 6 200
Italia: 900 1 200
Balkan: 550 1 100

Itärintaman osuus: raskastykistö 13.7%, kevyt tykistö 16.7%. Itseasiassa varsinaisen itärintaman osuutta laskee Puolan ja Baltian osuus sillä niistä osa ei kuulunut millään tavalla itärintaman sotaan. Syksyllä 1944 itärintaman osuus oli enää 10.8% ilmatorjuntatykistöstä.

Kun Saksan oli tehtävä valinta itärintaman ja kotirintaman välillä valinta oli kotirintaman ja sotatuotannon puolustaminen. Itärintaman kiväärimiehet mieluummin uhrattiin koska heidän taistearvo isossa kuvassa oli varsin mitätön. Tämä oli sitä priorisointia.

Saksan ilmapuolustuksesta (hävittäjät ja ilmatorjunta) vain noin 15% oli itärintamalla syksystä 194 aina sodan loppuun. Syksyllä 1944 enää vain 8-9% hävittäjätappioista tuli itärintamalta. Herää aiheellinen kysymys: miksi Saksa ei heittänyt pyyhettä kehään lännessä ja keskittänyt puolustamista itään? Eikös bolsheviikkien pitänyt olla natsien "pääävihollinen"?

Selitys on yksikertaisesti se että Saksan vaarallisimmat viholliset olivat lännessä. Neuvostoliiton sotilaallinen voima mutta myös sen hyvin matala laadullinen taso tiedostettiin. Yllätys oli se että länsi niin innokkaasti tuki tuota raskaita tappioita itselleen tuottavaa sotakoneistoa.

Neuvostoliitto kärsi 6 kertaa suuremmat sotatappiot kuin tsaarin armeija. Tuo kertoo jotain siitä miten barbaarinen valtio Stalinin Neuvostoliito oli. Tuollainen tappio on vastoin suuren kiinalaisen strategin näkemyksiä: VIHOLLINEN ON LYÖTÄVÄ MAHDOLLISEMMAN PIENIN OMIN TAPPIOIN.

Hitler todellisuudessa alkoi ajaa Luftwaffen hankintoja vuotta aiemmin alas, ja käyttää varoja it-tykkeihin. Hän on syyttänyt kenraalejaan kaikista tappioista, myös itseaiheutetuista. Hänen oli pakko tukeutua epäpäteviin natseihin, koska vallan käyttö perustui siihen. Amerikkalaiset pitävät tätä oman menestyksensä syynä, että saksalaiset sotilasjohtajat oli valjastettu mielettömään taisteluun propagandassa kuviteltuja vihollisia vastaan.
Venäläiset saivat paikattua maataistelukoneilla panssariensa pysähtyneet hyökkäykset, eivätkä antaneet saksalaisten koota joukkojaan enää, sen takia yhtä rajua torjuttua hyökkäystä seurasi samanlaisia heti perään, koska reservit mahdollistivat tämän. Saksalaisten strategia oli vanhentunut, ja parhaat voimat uhrattu kauan sitten.

Normandiassa oli tappion syynä myös se, että ilmavoimat oli vedetty muualle eikä niitä käytetty. Petturit asialla taas. Samoin kuin siinä, että panssaridivisioonia marssitetaan päivällä ja ristiin rastiin ja tuodaan yleensäkin kaikkea rintmalla tipoittain..

Pääsyy tappioon oli tosin se, että petturit uskottelivat maihinnousun tulevan toisaalle ja syöttivät pajunköyttä viimeiseen asti mukamas "hämäyshyökkäyksestä".

Hitler: "minulla on keisarillinen armeija, katolinen laivasto ja kansallissosialistiset ilmavoimat."