Apuja ahdistukseen ja unettomuuteen arjessa?

arkiahdistaa kirjoitti:

Hei kaikki!

Ajattelin kirjoitella tänne, jos täältä löytyisi muita vastaavanlaisessa tilanteessa kamppailevia ihmisiä.

Olen 23v nainen, ekalta koulutukselta ammattikorkeakoulun käynyt, nyt ammattiopistossa opiskeleva, tarkoituksena olisi työ päiväkodissa tai perhepäivähoitajan tulevaisuudessa.

Minun ongelmat alkoivat lukioikäisenä n. 16 vuotiaana. Lukio oli rankkaa, vaikeaa, tuntui että se olisi pitänyt keskeyttää kun minulla ei ollut muuta elämää kuin koulu ja tentteihin lukeminen. Lapsuuteni on ollut muuten ok, mutta perheeni on ollut hyvin kontroilloiva (minulla on ollut vähän kavereita, minua on paljon syyllistetty jos en ole osannut asioita tai olen käyttäytynyt huonosti tai kiukutellut). Ja niistä asioita minua muistutellaan vielä aikuisenakin, joka ei ainakaan tilannetta helpota, osa tuttavapiiristä on pitänyt aina "huonompan" kuin muut suvun lapset. Olen aina ollut pyöreähkö ruumiinrakenne, ja muut suvun lapset hoikkia ja tästä olen saanut myös kuulla paljon että et mahdu tuohon mekkoon tai asuun ym. Muistan lapsuudestani kun olisi pitänyt mennä eräälle sukulaiselle yöksi en koskaan halunnut, kun pelkäsin että hän ottaa vaa¨an esiin ja punnitsee minut, yhden kerran hän ehdotti tätä, ja pakenin silloin alakertaan. Olisin tarvinnut lapsuudessa enemmän kavereita, mutta olin ehkä vähän liian arka aloittamaan kaveruussuhteita, joihin vanhempani sanoivat että sun pitää ite hankkia ei äiti tai isä tule mukaan. (olin silloin n.5v).

n. 9-12.vuotiaana pelkäsin kovasti että joudun yöksi sinne tuttavalle koska en millää olisi halunnut. Tunsin aina siinä lapsiporukassa oloni huonoksi ja ulkopuoliseksi. Ja monesti minut jätettiin leikistä pois. Minulle ei välttämättä tarjottu lisää iltapalaa vaikka muilta lapsilti kysyttiin haluatko lisää leipää tmv..Koulussa mua ei paljoa kiusattu peruskoulussa eikä lukiossa.

Kiusaaminen alkoi lähinnä AMK:ssa, jossa minut syrjäytettiin täysin. Olin vain ilmaa ja muut ilkkuivat minulle. Minulla ei ollut ollenkaan kavereita siellä ja neljä vuotta oli minulle pitkä aika. Olin toivoton monesti. Unettomuus piinasi. Minulla on ollut useita mielialaläkkeitä mutta yhdestä olen saanut vain pientä apua unettomuuteeni.

Työelämä, lähinnä työharjoittelut jota koulun kautta olen tehnyt ovat täyttä tuskaa. Ahdistun ihmisistä, en nuku öisin, valvon helposti koko viikon muutaman tunnin yöunilla, olen todella räjähtämässä. En pysty enää ottamaan mitään ohjeita vastaan kun muisti ei toimi tämän valvomisen seurauksena. Viikonloppusinkin en nuku juuri lainkaan. Monesti saatan nukahtaa tunniksi ja herään, kamala jyskytys päässä, ahditunut tunne ja koko kroppa jotenkin jäykkänä, en nukahda siis ollenkaan enää vaan olen vaan silmät kiinni loppu yön ja vaihdan asentoa, käyn vessassa ym, nouseminen sängystäkään ei auta, virkistyn entisestään.. :/ Tämän kaiken seurauksena minusta on tullut ärtynyt, kiukkuinen, itkuinen, pelokas..

Tämä on ihan kauheaa ja musta tuntuu että kukaan ei ymmärrä tätä, mutta mun toimintakykyä on todellakin alentunut ja en enää löydä välttämättä sanoja asioille mitä tarkoitan. Koen, että unettomuuteni on oire tästä ahdistuksesta.

Onko kellään vastaavaa?
Käytätkö jotain lääkettä? Mitä ja annostus?
Mitä mun pitäs tehdä, pitäskö mennä lääkärille ym? tuntuu että sielläkää oteta todesta vaan annetaan tyyliin joku tenox vaan.
Käyn tällä hetkellä psykoterapiassa jonka olen kokenut vaihtelevasti ok ja välillä tuntuu etten hyödy siitäkään, pelkään pahoin etten pysty koskaan olemaan ainakaan täyspäiväsessä työelämässä kun en todellakaan jaksa valvoa viikkoa ja aina mennä töihin / kouluun tmv..

Niin ja tosiaan oon käyttänyt Ketipinor lääkettä unettomuuteen 1-3tbl /vrk iltasin ja Sitalopraam 1 tbl / pv.

apuja kaivataan kovasti :( <3

Tarinani on pitkä vuosien varrelta, eikä tässä ole kaikki, mutta suurinpiirtein tästä jotain kuvaa saa : )

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä