Kauan sitten minussa

oletkos jostain Riksun lähistöltä?

Vastapuolen poikkeuksellinen kauneus ja katseen tuoma voima selittää ainakin omasta puolestani paljon tätä mysteeriä..polulla vastaan tulevat kivet ja karikot ois käsi kädessä kulkien helppo potkia sivuun..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Vastapuolen poikkeuksellinen kauneus ja katseen tuoma voima selittää ainakin omasta puolestani paljon tätä mysteeriä..polulla vastaan tulevat kivet ja karikot ois käsi kädessä kulkien helppo potkia sivuun..

Jotain samankaltaista, hiljaista ymmärrystä toisiaan kohtaan, sielunkumppanuutta. Kahden ihmisen välinen mangneetti.
Yhteenkuuluvuutta, vetovoimaa, kaikesta elämän monimutkaisuudesta huolimatta.

Käsi kädessä, yhdessä, läpi kaikkien vaikeuksien ja esteiden...olisitko minulle se oikea.

tunnesyvällä kirjoitti:

Jotain samankaltaista, hiljaista ymmärrystä toisiaan kohtaan, sielunkumppanuutta. Kahden ihmisen välinen mangneetti.
Yhteenkuuluvuutta, vetovoimaa, kaikesta elämän monimutkaisuudesta huolimatta.

Käsi kädessä, yhdessä, läpi kaikkien vaikeuksien ja esteiden...olisitko minulle se oikea.

jos kertoisit vähän suuntimia missä kuljetaan...!?

tunnesyvällä kirjoitti:

Jotain samankaltaista, hiljaista ymmärrystä toisiaan kohtaan, sielunkumppanuutta. Kahden ihmisen välinen mangneetti.
Yhteenkuuluvuutta, vetovoimaa, kaikesta elämän monimutkaisuudesta huolimatta.

Käsi kädessä, yhdessä, läpi kaikkien vaikeuksien ja esteiden...olisitko minulle se oikea.

Se oikea ei käännä koskaan selkää..eikä jätä koskaan pulaan..mutta antaa silti riittävästi happea ja tilaa hengittää..ja mikä tärkeintä..jatkuvasti olisi olo kuin vasta rakastuneiila teineillä.sellainen kutina..että tuo olisi aika likel totuutta..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Se oikea ei käännä koskaan selkää..eikä jätä koskaan pulaan..mutta antaa silti riittävästi happea ja tilaa hengittää..ja mikä tärkeintä..jatkuvasti olisi olo kuin vasta rakastuneiila teineillä.sellainen kutina..että tuo olisi aika likel totuutta..

trolli!

Jos oli trolli niin olipa hyväntahtoinen
ja kaunis ajatuksiltaan..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Se oikea ei käännä koskaan selkää..eikä jätä koskaan pulaan..mutta antaa silti riittävästi happea ja tilaa hengittää..ja mikä tärkeintä..jatkuvasti olisi olo kuin vasta rakastuneiila teineillä.sellainen kutina..että tuo olisi aika likel totuutta..

Haluaisin uskoa, että jossain on ihminen, joka koki kanssani jotain sellaista mitä ei voi, eikä halua unohtaa. Sen tunteen haluaisi elää todeksi.
Se oli niin vahva ja voimakas tunne ettei sitä poista mikään.

Sitä ei voi olla tuntematta kun tunne on voimakas ja yhteinen..silloin viileä kesäpäiväkin voi tuntua kuumalta..ja epävakainen aurinkoiselta..ja hetken tie on kevyt kulkea..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Sitä ei voi olla tuntematta kun tunne on voimakas ja yhteinen..silloin viileä kesäpäiväkin voi tuntua kuumalta..ja epävakainen aurinkoiselta..ja hetken tie on kevyt kulkea..

Näin on.
Kun työssä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata..ja hetken tie oli kevyt kulkea.
Tule uudestaan...kumpa olisit hän.

tunnesyvällä kirjoitti:

Näin on.
Kun työssä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata..ja hetken tie oli kevyt kulkea.
Tule uudestaan...kumpa olisit hän.

Työssä? Olitte siis samassa työpaikassa?

tunnesyvällä kirjoitti:

Näin on.
Kun työssä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata..ja hetken tie oli kevyt kulkea.
Tule uudestaan...kumpa olisit hän.

Milloin olen ollut luonasi viimeksi...? olen sinussa kiinni, sinä tiedät vaikka myönnä en...

tunnesyvällä kirjoitti:

Näin on.
Kun työssä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata..ja hetken tie oli kevyt kulkea.
Tule uudestaan...kumpa olisit hän.

Varmasti olisi kevyintä kulkea tätä soratietä sielunkumpppanin kanssa ..sanotaan..että elämän suurin viisaus on uskallus kuunnella sydämensä ääntä..vuosien valuessa vauhdilla on oppinut tajuamaan..että se on juurikin näin..elämän juju yksinkertaisuudessaan..en tiedä oletko hän..mutta vielä me katsomme toisiamme silmiin ja syvälle..aika näyttää olemmeko tyhmiä vai viisaita..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Varmasti olisi kevyintä kulkea tätä soratietä sielunkumpppanin kanssa ..sanotaan..että elämän suurin viisaus on uskallus kuunnella sydämensä ääntä..vuosien valuessa vauhdilla on oppinut tajuamaan..että se on juurikin näin..elämän juju yksinkertaisuudessaan..en tiedä oletko hän..mutta vielä me katsomme toisiamme silmiin ja syvälle..aika näyttää olemmeko tyhmiä vai viisaita..

mitä sää ukko höpiset soratiestä, ei lähimaillakaan sellaista.

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Varmasti olisi kevyintä kulkea tätä soratietä sielunkumpppanin kanssa ..sanotaan..että elämän suurin viisaus on uskallus kuunnella sydämensä ääntä..vuosien valuessa vauhdilla on oppinut tajuamaan..että se on juurikin näin..elämän juju yksinkertaisuudessaan..en tiedä oletko hän..mutta vielä me katsomme toisiamme silmiin ja syvälle..aika näyttää olemmeko tyhmiä vai viisaita..

Kulunut aika kertoo sen, että järjelle on turha selittää, mitä sydän tahtoo.
Teemme nopeasti analyysin toisesta ihmisestä..intuitio vahvistaa tunnetta...Kun toisesta tulee nopeasti tärkeä, läheinen...eikä toisesta haluaisi luopua. Jokainen päivä on tuskaa olla erillään, vuodet vierii..eikä se tunne, ajatus, sydämen nälkä, rakkaus..se ei lopu. Se jatkuu päivästä toiseen...eikä sillä ole enää mitään tekemistä järjen kanssa.

..elämän suurin viisaus on kuunnella sydämensä ääntä.
Kuinka toivonkaan, että olisimme viisaita...intuitio ja sydän johdattaisi meidät takaisin toistemme luo. Silloin millään muulla ei olisi enää merkitystä...ajatuskin, että katsoisimme toisiamme silmiin...se saa kylmät väreet iholle ja sydämeni lentoon lähtemään..

tunnesyvällä kirjoitti:

Kulunut aika kertoo sen, että järjelle on turha selittää, mitä sydän tahtoo.
Teemme nopeasti analyysin toisesta ihmisestä..intuitio vahvistaa tunnetta...Kun toisesta tulee nopeasti tärkeä, läheinen...eikä toisesta haluaisi luopua. Jokainen päivä on tuskaa olla erillään, vuodet vierii..eikä se tunne, ajatus, sydämen nälkä, rakkaus..se ei lopu. Se jatkuu päivästä toiseen...eikä sillä ole enää mitään tekemistä järjen kanssa.

..elämän suurin viisaus on kuunnella sydämensä ääntä.
Kuinka toivonkaan, että olisimme viisaita...intuitio ja sydän johdattaisi meidät takaisin toistemme luo. Silloin millään muulla ei olisi enää merkitystä...ajatuskin, että katsoisimme toisiamme silmiin...se saa kylmät väreet iholle ja sydämeni lentoon lähtemään..

Aika usein se ensivaikutelma toisesta ihmisestä on paljastunut oikeaksi..ei aina mutta yllättävän usein..tietysti tunne voi muokata käsitystä toisen luonteesta turhankin ruusuiseksi..samaan tautiin taitaa kaikille kuulua ajatus siitä..kelpaako itse toiselle..mutta jos tunteet on tapissa...silloin ei haittaa edes pienet luonneviat tai erilaiset ajatusmaailmat tms..suhde jossa kaikki muut toimii mutta tunteet puuttuu..on aika nopeesti kaluttu..siksi oon luottavainen intuitioon..kun tunteet on kestänyt näinkin kauan..rakkautta piisaisi.. ja intohimo puskisi päälle joka päivä.. yllättävissäkin paikoissa..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Aika usein se ensivaikutelma toisesta ihmisestä on paljastunut oikeaksi..ei aina mutta yllättävän usein..tietysti tunne voi muokata käsitystä toisen luonteesta turhankin ruusuiseksi..samaan tautiin taitaa kaikille kuulua ajatus siitä..kelpaako itse toiselle..mutta jos tunteet on tapissa...silloin ei haittaa edes pienet luonneviat tai erilaiset ajatusmaailmat tms..suhde jossa kaikki muut toimii mutta tunteet puuttuu..on aika nopeesti kaluttu..siksi oon luottavainen intuitioon..kun tunteet on kestänyt näinkin kauan..rakkautta piisaisi.. ja intohimo puskisi päälle joka päivä.. yllättävissäkin paikoissa..

Samanlaisia tuntemuksia, syviä sellaisia.
Kun muut läikyttävät pintavesia, hän pääsi syvälle pinnan alle, uiden sen syvimpiin uomiin.
Kun löytää sen oikean, ei silloin ole merkitystä pienillä asioilla, luonne eroilla, erilaisella ajatusmaailmalla..se vain täydentää toista. Rakkaus ylittää kaiken ja suoristaa mutkia..sitä haluaa olla toiselle paras ihminen ja kunnioittaa häntä kaikkine piirteineen.
Intuitio on ajanut eteenpäin, päivästä toiseen...olen ihmetellyt tunnetta, joka vain kestää. Halunnut uskoa, että hän ajattelisi jossain yhtä vahvasti. Paljon tunnetta, intohimoa, unelmia, rakkautta...erilaisissa paikoissa hänen kanssaan ja arjen pienissäkin hetkissä.

Ole mulle jossain siellä hän...

tunnesyvällä kirjoitti:

Samanlaisia tuntemuksia, syviä sellaisia.
Kun muut läikyttävät pintavesia, hän pääsi syvälle pinnan alle, uiden sen syvimpiin uomiin.
Kun löytää sen oikean, ei silloin ole merkitystä pienillä asioilla, luonne eroilla, erilaisella ajatusmaailmalla..se vain täydentää toista. Rakkaus ylittää kaiken ja suoristaa mutkia..sitä haluaa olla toiselle paras ihminen ja kunnioittaa häntä kaikkine piirteineen.
Intuitio on ajanut eteenpäin, päivästä toiseen...olen ihmetellyt tunnetta, joka vain kestää. Halunnut uskoa, että hän ajattelisi jossain yhtä vahvasti. Paljon tunnetta, intohimoa, unelmia, rakkautta...erilaisissa paikoissa hänen kanssaan ja arjen pienissäkin hetkissä.

Ole mulle jossain siellä hän...

Tärkeintä on olla itsensä..ottaa muut ja muiden mielipiteet huomioon..pitämällä silti puolensa..toiset tykkää jotkut vähemmän..kaikkia ei voi aina miellyttää..mutta noilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa..Jossain on sulle hän..ehkä nyt vähän kaukana.. mutta ajatuksissa sitäkin lähempänä..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Tärkeintä on olla itsensä..ottaa muut ja muiden mielipiteet huomioon..pitämällä silti puolensa..toiset tykkää jotkut vähemmän..kaikkia ei voi aina miellyttää..mutta noilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa..Jossain on sulle hän..ehkä nyt vähän kaukana.. mutta ajatuksissa sitäkin lähempänä..

Sellainen tunne, että ehkä nyt hieman kaukana...mutta ajatuksissani jatkuvasti läsnä.

Olen kokeillut sitäkin, että jos matkustaisin maailman ääriin, ei ajatuksia ja tunteita pysty pakenemaan. Kaikki keinot on kokeiltu...tunne on ja pysyy...mitä ihmettä se sitten ikinä onkaan. Siitä pitäisi ottaa selvää...jos jossain toinen ajattelee samalla tavalla...se on uskomatonta.

Muistatko sitä tunnetta, miltä tuntui kun toinen oli siinä lähellä? Koin että meillä oli paljon yhteistä, samankaltaisia ajatuksia...fyysistä, henkistä vetovoimaa välillämme.

tunnesyvällä kirjoitti:

Sellainen tunne, että ehkä nyt hieman kaukana...mutta ajatuksissani jatkuvasti läsnä.

Olen kokeillut sitäkin, että jos matkustaisin maailman ääriin, ei ajatuksia ja tunteita pysty pakenemaan. Kaikki keinot on kokeiltu...tunne on ja pysyy...mitä ihmettä se sitten ikinä onkaan. Siitä pitäisi ottaa selvää...jos jossain toinen ajattelee samalla tavalla...se on uskomatonta.

Muistatko sitä tunnetta, miltä tuntui kun toinen oli siinä lähellä? Koin että meillä oli paljon yhteistä, samankaltaisia ajatuksia...fyysistä, henkistä vetovoimaa välillämme.

Siitä kun toinen ilmestyy lähelle tulee aika ristiriitainen..sellainen levoton olo..johtuu varmaan jännityksestä ja jännitteistä..vaikka lämmin virtaus joka katseesta sisällä kulkeekin.. levottomuus poistuisi aika nopeasti muutaman tapaamisen myötä..mutta tuo lämmin tunne sisällä säilyy kohtaamisissa ikuisesti..

Matkalla_luoksesi kirjoitti:

Siitä kun toinen ilmestyy lähelle tulee aika ristiriitainen..sellainen levoton olo..johtuu varmaan jännityksestä ja jännitteistä..vaikka lämmin virtaus joka katseesta sisällä kulkeekin.. levottomuus poistuisi aika nopeasti muutaman tapaamisen myötä..mutta tuo lämmin tunne sisällä säilyy kohtaamisissa ikuisesti..

Siitä on aikaa, kun tapasin hänet viimeksi. On vain mielessä se tunne ja yhteys mikä välillämme oli. En ole kokenut kenenkään kanssa sellaista yhteyttä..
Minulle jäi kuitenkin sellainen käsitys, ettei hän jäänyt kaipaamaan...aikaa on kulunut ja en ole nähnyt enkä kuullut hänestä mitään.

tunnesyvällä kirjoitti:

Siitä on aikaa, kun tapasin hänet viimeksi. On vain mielessä se tunne ja yhteys mikä välillämme oli. En ole kokenut kenenkään kanssa sellaista yhteyttä..
Minulle jäi kuitenkin sellainen käsitys, ettei hän jäänyt kaipaamaan...aikaa on kulunut ja en ole nähnyt enkä kuullut hänestä mitään.

Ehkä siinä tapauksessa intuitiosi on osunut oikeaaan. Jos se toinen kaipasi jotain muuta kuin kaukorakkautta, tunteita kaukaa? Ja jatkoi sen takia etsintäänsä? Olen kokenut vähän samanlaista, mutta ymmärsin että olimme liian erilaisia. Toisaalta koin että olin sittenkin liian keskeneräinen silloin, siksi mitään ei tapahtunut. Hänen oli tarkoitus olla siinä minulle, avata joitain solmujani, tunnelukkojani. Jotta osaisin kulkea eteenpäin. Silti jäin jumittamaan liian pitkäksi aikaa ajatukseen hänestä ja minusta. Viimeksi maaliskuussa nähtiin, eikä varmaan enää tulla näkemään.

tunnesyvällä kirjoitti:

Siitä on aikaa, kun tapasin hänet viimeksi. On vain mielessä se tunne ja yhteys mikä välillämme oli. En ole kokenut kenenkään kanssa sellaista yhteyttä..
Minulle jäi kuitenkin sellainen käsitys, ettei hän jäänyt kaipaamaan...aikaa on kulunut ja en ole nähnyt enkä kuullut hänestä mitään.

Siitä ei nyt niin kovin kauaa ole kun hänet viimeks näin..tai mikä nyt on kauan..sanotaanko että tänä kesänä tuli nähtyä..mutta asiat jäi sattuneista syistä katseiden tasolle ja selvittämättä..näillä palstoilla ne ei ainakaan selviä..vaan tulee enemmän höperöksi mitä jo on..joten parempi poistua..ja selvittää ne irl..seuraavan kerran kun siihen on mahdolliuus..

Hyvää yötä runonainen kaunis olet sisältäkin

on satavarma että et ole päässyt kurkkaamaan anonyymin tuntemattoman sisään, kummastakaan päästä. vaikka kuinka sitä kirjaintas heittelet.

SydämmenijäiM kirjoitti:

Hyvää yötä runonainen kaunis olet sisältäkin

Mutta hyvä että hän on kaunis sinun mielestäsi vaikka tuskin häntä olet nähnytkään.

Ja sillävälin kun täällä ollaan " matkalla luoksesi " ym. ym niin oikea polku oikean luokse kasvaa umpeen.

Kauniita tekstejä oli joku kirjaillut...niin
tutun kuuloista..elämä koettelee tällä hetkellä....Jännä miten toinen voi säilyä ja pysyä ajatuksissa ja tunteissa..niin kauan minussa..