Yksinäinen tie.

Olen hyvin yksinäinen, mutta myös erakkoluonne. Elämässä on ollut valtavan surullisia tapahtumia ja ylipäätään minulle on tapahtunut valtavasti kaikkea eli takana on värikäs elämä. Olen myös herkkä, mutta minussa on myös kova puoli.
Olen läpi elämäni tuntunut toimineeni ihmisten roskasankona, olkapäänä, kuuntelijana, 'kävelykeppinä', itsetunnon kohottojana. Olen luotettava enkä puhu pahaa selän takana.
Minulla oli ennen joitakin ystäviä jne. Mutta törmäsin jatkuvasti siihen että minusta puhutaan selän takana, minua ei hyväksytä joukkoon, ollaan tekemisissä vaan jos ei muilla ole parempaa seuraa. Moni oli kahden kesken hyvää ystävää, mutta isommassa porukassa minua tuskin huomattiin tai sitten puhuttiin pahaa. Uteliaita toki on aina riittänyt ja asioitani on pengottu urakalla ja niistä juoruiltu myös hyvin paljon virheellisesti.
Ventovieraat avautuvat nykyisin ja outoa että minulle kerrotaan aina ne huolet ja pimeätkin asiat elämästä.
Nyt olen havahtunut että kukaan ei juuri koskaan kysy miten minulla menee. Omat asiat kyllä kerrotaan ja haetaan tukea. Minulla on kumppani, mutta hänkään ei kysy koskaan miten päiväni on mennyt vaan kaikki aika käytetään hänen päivänsä ruotimiseen ja hänen jaksamisensa tukemiseen.
Yhden ystävän luulin löytäneeni netistä. Ensin kannattelin häntä, mutta nyt huomaan että jos yhtään kerron omista tunteistani, ajatuksistani tai huolistani, hänelle tulee kiire ja viestit ovat vain lyhyitä lauseita.
Olenkin ajatellut että EN aio kuunnella enää yhdenkään ihmisen murheita, enkä tukea ketään. Puhuisivat nämä ihmiset niille joiden seuraan halajavat eikä minulle joka olen pahnanpohjimmainen. Mitä edes minulle avautuvat asioistaan jos ympärillä on muitakin?
Omista asioistani ja tunteistani en kerro enää kenellekään enkä ole niin koskaan paljoa tehnytkään. Ajattelen että yksin täällä on selvittävä! En juuri luota kehenkään enää. Masentuneena olen käynyt myös juttelemassa sairaanhoitajalle. Minusta on sanottu että olen 'valoisa' ihminen.
No se valo ei ole kantanut juurikaan läheisiin ihmissuhteisiin, joissa vastavuoroisesti ja luottamuksella voisi jakaa ajatuksia ja näkemyksiä elämästä.