Allergisesta rekatiosta seurannut pelko voitettu

Sain muutama vuosi sitten anafylaktisen shokin. Kello oli jo lähellä pultayötä ja olin kotonani yksin. Pian menossa nukkumaan. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta aloin tuntea huomattavia allergisia oireita. Kerkesin lopulta juuri ja juuri naapuriin, missä pyysin heitä soittamaan ambulanssin. Sitten pyörryin.

Ensimmäisten päivien jälkeen en olisi ikinä voinut uskoa, että elämäni tulee muuttumaan tämän allergisen reaktion johdosta. Näin kuitenkin kävi. Erityisesti seuraavien 9 kuukauden aikana sain päivittäin paniikkikohtauksia ja pelkäsin kaikkea - erityisesti ruokaa - aivan suhteettoman paljon. Tunsin olevani täysin avuton enkä nähnyt tunnelin päässä lainkaan valoa. Olin vakuuttunut siitä, että elämäni tulee loppumaan lähitulevaisuudessa. Noin puolentoista vuoden jälkeen paniikkikohtaukseni vähenivät huomattavasti. Tämän postauksen pyrkimyksenä on rohkaista joko allergian tai jonkin muun asian johdosta ahdistushäiriöön sairastuneita uskomaan valoon tunnelin päässä. En usko ikinä olevani täysin entiseni, sillä pelkään edelleen monia asioita huomattavasti aikaisempaa enemmän, mutta aika on parantanut olemassaoloani tässä maailmassa huomattavasti.

Olkaa te muutkin traumatisoituneet ihmiset optimistisia: kaikki helpottaa aikanaan.