Allergisesta rekatiosta seurannut pelko voitettu

Sain muutama vuosi sitten anafylaktisen shokin. Kello oli jo lähellä pultayötä ja olin kotonani yksin. Pian menossa nukkumaan. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta aloin tuntea huomattavia allergisia oireita. Kerkesin lopulta juuri ja juuri naapuriin, missä pyysin heitä soittamaan ambulanssin. Sitten pyörryin.

Ensimmäisten päivien jälkeen en olisi ikinä voinut uskoa, että elämäni tulee muuttumaan tämän allergisen reaktion johdosta. Näin kuitenkin kävi. Erityisesti seuraavien 9 kuukauden aikana sain päivittäin paniikkikohtauksia ja pelkäsin kaikkea - erityisesti ruokaa - aivan suhteettoman paljon. Tunsin olevani täysin avuton enkä nähnyt tunnelin päässä lainkaan valoa. Olin vakuuttunut siitä, että elämäni tulee loppumaan lähitulevaisuudessa. Noin puolentoista vuoden jälkeen paniikkikohtaukseni vähenivät huomattavasti. Tämän postauksen pyrkimyksenä on rohkaista joko allergian tai jonkin muun asian johdosta ahdistushäiriöön sairastuneita uskomaan valoon tunnelin päässä. En usko ikinä olevani täysin entiseni, sillä pelkään edelleen monia asioita huomattavasti aikaisempaa enemmän, mutta aika on parantanut olemassaoloani tässä maailmassa huomattavasti.

Olkaa te muutkin traumatisoituneet ihmiset optimistisia: kaikki helpottaa aikanaan.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


J_M_A kirjoitti:

Sain muutama vuosi sitten anafylaktisen shokin. Kello oli jo lähellä pultayötä ja olin kotonani yksin. Pian menossa nukkumaan. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta aloin tuntea huomattavia allergisia oireita. Kerkesin lopulta juuri ja juuri naapuriin, missä pyysin heitä soittamaan ambulanssin. Sitten pyörryin.

Ensimmäisten päivien jälkeen en olisi ikinä voinut uskoa, että elämäni tulee muuttumaan tämän allergisen reaktion johdosta. Näin kuitenkin kävi. Erityisesti seuraavien 9 kuukauden aikana sain päivittäin paniikkikohtauksia ja pelkäsin kaikkea - erityisesti ruokaa - aivan suhteettoman paljon. Tunsin olevani täysin avuton enkä nähnyt tunnelin päässä lainkaan valoa. Olin vakuuttunut siitä, että elämäni tulee loppumaan lähitulevaisuudessa. Noin puolentoista vuoden jälkeen paniikkikohtaukseni vähenivät huomattavasti. Tämän postauksen pyrkimyksenä on rohkaista joko allergian tai jonkin muun asian johdosta ahdistushäiriöön sairastuneita uskomaan valoon tunnelin päässä. En usko ikinä olevani täysin entiseni, sillä pelkään edelleen monia asioita huomattavasti aikaisempaa enemmän, mutta aika on parantanut olemassaoloani tässä maailmassa huomattavasti.

Olkaa te muutkin traumatisoituneet ihmiset optimistisia: kaikki helpottaa aikanaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu