Jeesus tuli torjutuksi kotikaupungissaan. Vanhan testamentin profeettoihin vedoten Jeesus sanoi, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Luukkaan tallentamasta kertomuksesta välittyy käsitys, että kotikaupungin väen oli mahdotonta uskoa Jeesukseen.
Jeesuksen voimakas ja varma opetus saattoi kaupunkilaiset suutuksiin, niin että he tahtoivat heittää hänet jyrkänteeltä alas. Mielessään he varmasti ajattelivat, että mikä tämä luulee olevansa. Heidän oli ehkä vaikea muodostaa käsitystä Jeesuksesta. Jos he olisivat pitäneet häntä yksinkertaisena tai mieleltään järkkyneenä, he olisivat voineet ohittaa hänen puheensa kevyesti.
Markus kertoo, että Jeesuksen omaiset ajattelivat jossakin vaiheessa hänen olevan poissa tolaltaan (Mark: 3:21). Jeesus oli kuitenkin tehnyt ihmeitä ja hänen puheessaan oli sellaista voimaa mihin ei ollut totuttu (Matt. 7: 29). Kansan vanhimpien ärsytystä lisäsi se, että monet kuuntelivat mielellään Jeesuksen opetuksia ja uskoivat häneen. He eivät voineet suhtautua Jeesukseen olan kohautuksella, vaan pitivät häntä kansanvillitsijänä ja pilkkaajana.
Tuntuu järkyttävältä ja surulliselta ajatella, että he eivät sokeudessaan ymmärtäneet, että heidän edessään seisoi itse Jumalan poika. Inhimillisesti se on hyvin ymmärrettävää, olihan Jeesus elänyt heidän keskellään Marian ja Joosefin vanhimpana poikana.
Jumalan valtakunta on lähellä
Tämän kertomuksen äärellä meidän ei tarvitse ihmetellä, miksi vain harvat löytävät Jumalan valtakunnan. Epäusko on tehnyt monet ihmiset sokeiksi. On surullista, että vaikka Jumalan valtakunta on tänäkin aikana niin lähellä monia, he eivät sitä tunnista. Joku voi torjua sen olankohautuksella pitäen huuhaana koko uskoa. Toinen taas loukkaantuu Jeesuksen kylänmiesten tavoin, kun ymmärtää, että häntä kehotetaan parannukseen. Se ei tunnu mukavalta, jos on mieltynyt syntiseen elämään.
Joku taas saattaa kokea olevansa jo uskossa, eikä näe tarvetta parannukselle. Sama tilanne oli Jeesuksen kylänmiehillä. He halusivat pysyä siinä uskossa, joka heillä oli aina ollut ja jota he luulivat oikeaksi. He eivät kuitenkaan löytäneet Jumalan valtakuntaa, vaikka se oli Jeesuksessa heidän lähellään ja keskellään.
Paavalin mukaan ”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (Room. 9:18). Tähän on monesti vaikea tyytyä. Meidän rukouksemme on, että kaikki ihmiset pääsisivät elävään uskoon. Meillä on kaikilla läheisiä, jotka ovat luopuneet elävästä uskosta. Epäilykset ja synnit ovat saaneet vallan, eikä ihminen enää näe Jumalan valtakuntaa. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää. On parempikin, että me ihmiset emme tiedä, kenelle Jumala lahjoittaa uskon. Meidän tehtävämme on Jumalan antamin mahdollisuuksin pitää esillä hänen sanaansa.
Jumalan sana avaa näkökulman siihen, kenelle Jumala lahjoittaa uskon. Jeesus itse opetti: olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille” (Matt. 11:25). Pietari kirjoittaa samasta asiasta: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (1. Piet. 5:5).
Jumala kutsuu ihmistä
Etsikonaikana Jumala kutsuu ihmistä erityisesti. Se voi ilmetä elämässä monella tavalla. Uskosta osaton voi tunnistaa oman etsikonajan siitä, että omatunto on herännyt, ja levoton sydän etsii Jumalan rauhaa. Silloin kannattaa pyytää itselleen juuri nöyryyttä ja lapsenmielisyyttä. Ilman niitä ihminen takertuu helposti erilaisiin esteisiin. Ylpeys ei anna periksi ja järki vastustaa.
Kannattaa muistaa, että etsikonaika meni monilta Jeesuksen aikalaisilta ohitse, vaikka hän itse oli heidän keskellään. Jeesuksen käskystä Jumalan valtakunnan evankeliumia julistetaan vieläkin. Syntien anteeksisaaminen avaa uudet näköalat ja toivon iankaikkisesta elämästä taivaassa.
Jeesuksen voimakas ja varma opetus saattoi kaupunkilaiset suutuksiin, niin että he tahtoivat heittää hänet jyrkänteeltä alas. Mielessään he varmasti ajattelivat, että mikä tämä luulee olevansa. Heidän oli ehkä vaikea muodostaa käsitystä Jeesuksesta. Jos he olisivat pitäneet häntä yksinkertaisena tai mieleltään järkkyneenä, he olisivat voineet ohittaa hänen puheensa kevyesti.
Markus kertoo, että Jeesuksen omaiset ajattelivat jossakin vaiheessa hänen olevan poissa tolaltaan (Mark: 3:21). Jeesus oli kuitenkin tehnyt ihmeitä ja hänen puheessaan oli sellaista voimaa mihin ei ollut totuttu (Matt. 7: 29). Kansan vanhimpien ärsytystä lisäsi se, että monet kuuntelivat mielellään Jeesuksen opetuksia ja uskoivat häneen. He eivät voineet suhtautua Jeesukseen olan kohautuksella, vaan pitivät häntä kansanvillitsijänä ja pilkkaajana.
Tuntuu järkyttävältä ja surulliselta ajatella, että he eivät sokeudessaan ymmärtäneet, että heidän edessään seisoi itse Jumalan poika. Inhimillisesti se on hyvin ymmärrettävää, olihan Jeesus elänyt heidän keskellään Marian ja Joosefin vanhimpana poikana.
Jumalan valtakunta on lähellä
Tämän kertomuksen äärellä meidän ei tarvitse ihmetellä, miksi vain harvat löytävät Jumalan valtakunnan. Epäusko on tehnyt monet ihmiset sokeiksi. On surullista, että vaikka Jumalan valtakunta on tänäkin aikana niin lähellä monia, he eivät sitä tunnista. Joku voi torjua sen olankohautuksella pitäen huuhaana koko uskoa. Toinen taas loukkaantuu Jeesuksen kylänmiesten tavoin, kun ymmärtää, että häntä kehotetaan parannukseen. Se ei tunnu mukavalta, jos on mieltynyt syntiseen elämään.
Joku taas saattaa kokea olevansa jo uskossa, eikä näe tarvetta parannukselle. Sama tilanne oli Jeesuksen kylänmiehillä. He halusivat pysyä siinä uskossa, joka heillä oli aina ollut ja jota he luulivat oikeaksi. He eivät kuitenkaan löytäneet Jumalan valtakuntaa, vaikka se oli Jeesuksessa heidän lähellään ja keskellään.
Paavalin mukaan ”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (Room. 9:18). Tähän on monesti vaikea tyytyä. Meidän rukouksemme on, että kaikki ihmiset pääsisivät elävään uskoon. Meillä on kaikilla läheisiä, jotka ovat luopuneet elävästä uskosta. Epäilykset ja synnit ovat saaneet vallan, eikä ihminen enää näe Jumalan valtakuntaa. Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää. On parempikin, että me ihmiset emme tiedä, kenelle Jumala lahjoittaa uskon. Meidän tehtävämme on Jumalan antamin mahdollisuuksin pitää esillä hänen sanaansa.
Jumalan sana avaa näkökulman siihen, kenelle Jumala lahjoittaa uskon. Jeesus itse opetti: olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille” (Matt. 11:25). Pietari kirjoittaa samasta asiasta: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (1. Piet. 5:5).
Jumala kutsuu ihmistä
Etsikonaikana Jumala kutsuu ihmistä erityisesti. Se voi ilmetä elämässä monella tavalla. Uskosta osaton voi tunnistaa oman etsikonajan siitä, että omatunto on herännyt, ja levoton sydän etsii Jumalan rauhaa. Silloin kannattaa pyytää itselleen juuri nöyryyttä ja lapsenmielisyyttä. Ilman niitä ihminen takertuu helposti erilaisiin esteisiin. Ylpeys ei anna periksi ja järki vastustaa.
Kannattaa muistaa, että etsikonaika meni monilta Jeesuksen aikalaisilta ohitse, vaikka hän itse oli heidän keskellään. Jeesuksen käskystä Jumalan valtakunnan evankeliumia julistetaan vieläkin. Syntien anteeksisaaminen avaa uudet näköalat ja toivon iankaikkisesta elämästä taivaassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä on mennyt sen jälkeenkin monelta, mutta kuitenkin
meidän on se uskotava nyt , niinkon tulevaisuudessakin.
-