Millä tavoin ihastuminen

Hyvällä tavallahan se muuttaa mutta lieveilmiöillä saattaa olla huonoja vaikutuksia.

Katotaan pornoa ja mennään tonne sättiin?

Ihastuminen on kuin huumetta joka tuo elämään nostetta ja säpinää. Oikea hullun koulu, jota moni ihastumisensa kautta pariutunut jää kaipaamaan, kun arki tulee suhteeseen.

Ihastuminen tekee minusta ainoastaan pakkomielteisen stalkkaajan ja lopulta homma purkautuu katkeraan vihanpurkaukseen, kun oli taas kerran yksipuolista enkä halua nähdä naista enää koskaan. Joten yritän välttää noita tunnejuttuja.

Yleensä vai nyt?

En ole ensikertalainen rakkauden/ ihastumisen saralla joten mikään ei uutta sinällään. Samat perus jutut mitä nyt ihastumiseen kuuluu..

Uutta silti se miten paljon suojaan itseäni ja olen voimakkaamassa pako/taistelu-asennoitumisessa. Valppaana kaikkoaan heti jos vähänkään toinen vaikuttaa ihmiseltä jonka käytös saattaisi olla vahingollista minulle. Otan askelia eteenpäin mutta pelästyn nopeasti, peruutan kauemmaksi ja olen valmis puolustaan sitä ainutta mikä minulla enää jäljellä on viimeiseen asti (itseäni ja selviytymistäni ehjänä eteenpäin) Koen toisen epävakaan käytöksen helposti uhaksi hengelleni ja terveydelleni niin suuressa määrin että valmistaudun karkuun.

Ihastuminen tekee haavoittuvaksi ja se on normaali muutos mitä ihastuminen tekee mutta minulla kun pohjilla jo todella hirveää jälkeä saatu aikaan niin se on koen kaksinverroin suurempaa uhkaa ja karku/taistelu-valmiuteni on voimakkuudeltaan jo hengissäselvitymistaistoa vastaavaa, sillä yritän selviytyä hengissä ja terveenä ihan oikeasti.

Olen joillekin sanonut joskus sen etten minä ole ihan kuka tahansa tyttö ja pyytänyt että leikkisi leikinsä muiden kanssa ja jättäis minut rauhaan.. sitä en ääneen sanonut mikä olisi ollut lauseen jatko... (.. koska jos kanssani pelleilet, saatat viedä minulta hengen ennen aikojaan..)

Kun on oikeasti ihan kunnolla rikki ja hajotettu sitä alkaa oleen vaarana että vielä kun revitään ja painetta lisätään ei pää enää kestäkkään vaan se on loppu. Oman käden kautta onneen joka tässä kontekstissa on itsemurha.

Suojaan ja puolustaudun, juoksen karkuun, kaikkoan ja häviän jottei minua rikottaisi epäkypsällä pelleilyllä, leikillä, ilkeydellä ymmärtämättä mitä siitä seuraamuksia minulle on.. koska minä todellakin maksan siitä hyvin kalliin hinnan. Mielenterveyden ja hengeni puolella.

Surullisemmaksi

ensin se oli sisäistä kipinöintiä, torjuin tunnetta (järjen syystä)
ja sitten kun järki voitti
tuli - suru

luopuminen
tunne on siirrettävä pois, talviteloille
muutos sattuu - ei tämä tästä iloksi muutu

miksi kohdalle ei voi oikeasti koskaan osua paremmin

Ihastuminen sai minut lopulta hakemaan eroa.

Aina kun ihastun, iho menee huonoon kuntoon. Kai se ihastumisen stressaa :D
Naama kukkii, sydän sykkii :D

Juon joka yö.

Aiemmin korkea moraalini on laskenut alimmalle mahdolliselle tasolle ja minusta itsestäni on tullut sellainen joita olen aina halveksinut.

Olen muuttunut tippaleipäaivosta putkiaivoksi, koska ajatuksiini mahtuu vain hän....

Kyllähän näitä tarjouksia on tullut, mutta tuo mies on jo. Olis vaan oma ittensä eikä zombie. Kai lahkon pitää taas järjestää ihmisten elämää ja sille kattellasn lahkonaista, mutta ei vaan nappaa juuri ketään nyt. Ei edes alkoholistit, uo-miehet, mt-potilaat, rikolliset tai turvaa hakevat laitapolunkulkijat. Narsisti kun olen. Edes poliisit eivät saa päiväunia aikaseksi.

Kaksoielämää eläen ei tämäkään helppoa ole. Varsinkin kun itseni ajoin nurkkaan josta en pääse pois. Painajaisia johon herään ja saan selitellä niitä. Ym. Ei helppoa ole sen jälkeen ollut. Mutta kai tästä joskus toipuu. Kun tuli tehdyksi kaikki nolot jutut mitä olette kuulleet. Ja vielä se että yritä tässä jotenkin pitää joistakin kiinni etten munaa lisää ihmisten edessä. En tee uusintaa ikinä sen opin tästä.