Vuosien rakkaus pettää, sanoo ettei halua sitoutua minuun, jättää yksin, mutta voi olla silti parisuhteessa kanssani..... Itse olen ollut se, joka on tukenut häntä ja pitänyt varmaan koko suhdetta kasassa. En sovellu sinkuksi, en jaksa töissä kohta.....
Ahdistaa niin paljon
ZombiEn
13367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten huonoksi voi itsensä tuntea.... Jäädä yksin, menettää koti....
Hyi helvetti että ootte sairasta porukkaa. Palstalla vahtivia ihmisiä ahdistavia pikku piruja. Ei oo ihme että elämänne on mitä on, ehkä joskus saatte helpotusta kun ajatte muutaman ihmisen alas. Kyllä muistutat yhtä tuttua niin paljon. Täysin sekopää, joka kyttää muiden elämää ja vahtii toisia sukunsa sekopäisyyden mukaan.
Sitoutua ei kykene? Onpas kummallista ja kuitenkin parisuhteen haluaa? Miehet ne osaa nämä suhteilu asiat. Minäkin parisuhteessa jossa. Kakkonen mukana. Enkä saa kumpaakaan keskustelemaan eron hankkimiseksi. Toinen kieltää jyrkästi toinen ei vastaa. Jos se on pelkkää seksiä niillä eikä muista eduista halua luopua. Olen kyllä ilmoittanut ehtoni ja vannoo noudattavansa ja kunnioittaa minua. No unissaan tappelee tuon toisen kanssa. Lapset kyselee kuka se "....." Nainen on jonka kanssa iskä tappelee ja huutaa öisin? Taitaa niillä olla se suhde mikä kylläkin vannotaan ohi olevan. Ei miehet osaa näitä suhde asioitaan hoitaa oikein kun sullakin ei halua sitoutua ja kuitenkin parisuhteen. Voisi olla meilläkin sama haluaa parisuhteen kanssani ja pitää salainen kakkonen jonka tykönä käy nauttimassa?
AP olet läheisriippuvainen. Et pärjää yksin, vaan sinulla PITÄÄ olla se joku aina vieressäsi.
Ei jokuvaan vaan ihminen, jonka kanssa on kokenut niin paljon: elämän ilot ja surut, kasvettu yhdessä. Jos olisikin joku lyhempi juttu, ei niin hankala tilanne.
No miten se toinen on tukenut sinua? Olet siis ollut se pönkkä koko suhteen ajan, tietämättäsikö vai tiedostamalla että kaikki kaatuu niin kuin korttitalo jos et ohjaa sitä elämää molempien puolesta.
Kaikki mitä on itse rakentanut hajoaa ympärillä pitäisi kadota kokonaan saavuttamattomiin tämä häpeäpaalu mihin joutunut ei todellakaan ole yksin omaa syytä
viime talvena yhdessä puhuimme erosta ja otimme yhteen kun toinen otti alkoholia ja sanoi suorat sanat en ole läheisriippuvainen todellakaan erityisherkkänä tarviin omaa rauhaa en voi sille mitään
On hän toki tukenut ja tehnyt liian paljon hyvää, rakastan häntä kuitenkin, miksi tämä on aivan kauheaa.
Itse ei viitsisi vaivautua suhteeseen alkoholistin kanssa enää, siinä meinasi mennä omakin elämän ilo ja henki mukana, ehkä sullekin on vain käymässä niin ettet vain enää jaksa. Ei se sun rakkautesi riitä, hänen itsensä pitää oivaltaa asioita ja alkaa muuttumaan ihmisenä. Elämä on iloinen asia ja alkoholikin vain kohtuudella nautittuna ja ilman sitäkin voi nauttia elämästä.
Tämä sai alkunsa yhdestä pyynnöstä jonka toinen esitti jo 15 vuotta sitten tajusin että hän ei arvosta minua yhtään ja kun hän toisti sitä edelleen niin joku vain kuoli sisälläni ilman että pystyin siihen enää itse
Sun kannattaa miettiä saatko suhteestasi enää mitään muuta kuin ahdistusta, parisuhteen tarkoitus on jotain ihan muuta ja enemmänkin positiivista sellaista ja nimenomaan positiivista energiaa ja jaksamista enemmän kuin sitä negatiivista. Roikutko suhteessasasi vain siksi ettet uskalla ja osaa olla yksin ja pelkäät hylätyksi tulemisen tunnetta? Ainahan sitä putoaa ainakin hetkeksi eron jälkeen siihen kuiluun, mutta siitä pääsee aikanaan yli ja alkaa löytää sen oman itsensä ja myös omalle elämälle on enemmän aikaa ja voi löytää elämäänsä ihan uusia juttuja. Onko sulla nykyisen työsi ja kumppanisi lisäksi omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita sekä ystäviä, vai onko elämä kokonaan kiinni vain töissä ja hänessä ja onko sun opeteltava myös löytämään se omin itsesi ja elämäsi? Miksi katselet pettävää kumppania, anna mieluummin potku perseeseen, sen hän on ansainnut syystäkin, kun kohtelee sinua väärin. Jotain sun kumppaninkin pitää opikseen ottaa, ehkä hän oppiikin ymmärtämään ja arvostamaan sinua ja teidän suhdetta sekä näkemään sut ihan uusin silmin, kun pistät toistaiseksi pihalle elämästäsi ja otat itsekin happea sekä kokeilet elämää ilman häntä, suosittelen sitä todella.
kannattaa vaan ottaa se rohkaiseva ja repäistä itsesi irti epätyydyttävästä suhteesta. Parempi yksin, kuin huono suhde josta ei itse saa mitään. Ei kannata loppuelämää tuhlata sellaiseen itsensä kidutukseen. Onhan olemassa kaikenlaisia eroryhmiä missä voi käydä surua läpi ja saada vertaistukea.