Muista:
-ylipaino pois jos sitä on
- lääkitys lääkärin ohjeen mukaan
- liikuntaa sen mukaan kuin aikaa ja vointia on
- terveellinen ravinto eli kalaa, kanaa, kalkkunaa täysjyväleipää, margariinia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, kovat rasvat pois kokonaan. Punaista lihaa vähän kuten myös hiilareita vain kohtuullisesti
Tuossa ne tärkeimmät asiat, noilla jo sairauden eteneminen pysyy parhaiten hallinnassa. Silti tauti tuppaa etenemään iän myötä mutta näillä ohjeilla se hidastuu ja saamme enemmän terveitä vuosia.
-ylipaino pois jos sitä on
- lääkitys lääkärin ohjeen mukaan
- liikuntaa sen mukaan kuin aikaa ja vointia on
- terveellinen ravinto eli kalaa, kanaa, kalkkunaa täysjyväleipää, margariinia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, kovat rasvat pois kokonaan. Punaista lihaa vähän kuten myös hiilareita vain kohtuullisesti
Tuossa ne tärkeimmät asiat, noilla jo sairauden eteneminen pysyy parhaiten hallinnassa. Silti tauti tuppaa etenemään iän myötä mutta näillä ohjeilla se hidastuu ja saamme enemmän terveitä vuosia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Liikuntaan ja lihaskuntoharjoitteluun PITÄÄ järjestää aikaa eikä sen mukaan kuin on. Jos noin aattelee niin aikaa liikuntaan ei ole koskaan. Ylös, ulos ja lenkille kuten jo Tarva aikanaan sanoi.
Kävely myös on kovin hyvää kuten lääkärit sanoo "liikunta on lääke". Mutta ilman sianihratankkausta.
Minun mielestä kävely/hyötyliikunta/arkiaktiivisuus yhdistettynä maltilliseen intervalli- tai lihaskuntoharjoitteluun tms. Jokainen pystyy tekemään jonkin verran HIIT-harjoittelua. Jos jo kävely on rankkaa, sen voi tehdä reippaasti kävellen. Kun on toimivat raajat ei ole mitään tekosyytä sanoa, ettei mitään voi tehdä.
Itse teen ihan liian vähän lihaskuntoharjoittelua, mutta olen ottanut periaatteen, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Olen muutenkin pieni, ja lihasmassan katoaminen on jo kiihtynyt iän myötä. Ennen intervalliani teen kevennettyjä punnerrussarjoja ja vatsa- ja selkälihaksia. Intervallit juoksen. Joskus pari kertaa kuussa, joskus pari kertaa viikossa. Parempi vähän kuin ei ollenkaan.
Verensokerit voi kohota myös maltillisesti syövillä, pienillä ja liikkuvilla. Mutta mekin voimme petrata elämäntapojamme, ilman veren makua suussa.
Ei lihaskuntoharjoittelu vie juurikaan aikaa. 1 /2 h kolme kertaa viikossa riittää ja HIIT harjoittelu 5 minuuttia päivässä tehoaa hyvin diabetekseen.
Useimmilla ihmisillä roikkuu jalat takalistosta. Mielestäni on luonnollista käyttää niitä. Vaikken astuisi kotini ovesta ulos koko päivänä, niin vähintään 3 kilometriä kävelyä tulee kumminkin. Ihan arkisissa rutiinineissa, kuten kauppa- ym asioinneissa pyöräilyä ja kävelyä tulee useinkin yli 10 km. En tiedä miltä planeetalta ovat ihmiset, joilla ei kerry tarpeeksi luonnollista arkiliikuntaa. Okei, autoon fiksoituneille ylä- ja alaraajojen hyötykäyttö saattaa olla outo asia. Ei ne jalat ja kädet turhan takia kropassa roiku. Lenkkeily ja kuntosalit ovat mielestäni mielikuvituksen puutetta ja aivan ajan tai rahan haaskausta.
Kuntosalilla on turvallista tehdä lihasvoimatreeniä ja myöskin tehokkaampi kestävyystreeni onnistuu aina hyvässä säässä. Lisäbonuksena suihku ja sauna.
Itse käyn 3 kertaa viikossa salilla aamusta ennen työtä. Meillä ei ole töissä suihkua joten esimerkiksi tiukempitahtinen polkupyöräily töihin ei onnistu.
Suurin osa vain ei osaa laihduttaa, oli sitten diabetes tai ei. Tai jos osaakin laihduttaa, niin ei osaa muuttaa pysyvästi elämäntapojaan. Jojoilu on kaikkein pahinta. Siihen liene liittyy ahmiminen. Pitäisi hyväksyä, että hidas painon putoaminen on pysyvintä. Kun on ikää (naisilla vaihdevuosien jälkeen), raju laihdutus ei ole enää toivottavaa. Sillä menettää lihasmassaa, joka katoaa muutenkin iän myötä. Eli lopputulos on pahempi laihdutuksen jälkeen kuin ennen sitä. Joissain tapauksissa on siis parempi pysäyttää painon nousu kuin edes tavoitella rajua laihtumista. Pienikin painon pudotus vähentää haitallista sisäelinrasvaa. Paino putoaa jo pelkällä sokerin välttämisellä ja arkiaktiivisuudella/hyötyliikunnalla.
Sama juttu liikunnan kanssa. Ihmiset aloittavat liian kovan kuurin, saavat rasitusvammoja tai muuten väsyvät ja lopettavat koko liikunnan.
Eli suurimmalle osalle ihmisistä liene sopii sääntö, että tekee elämäntapamuutokset vähitellen. Silloin ne ovat myös pysyvämpiä, eivätkä tunnu kidutukselta. Makuaisti tottuu uusiin asioihin parissa viikossa. Muutamassa viikossa tai muutamassa kuukaudessa uudesta tottumuksesta tulee myös tapa. Lisää hyötyliikuntaa ja arkiaktiivisuutta.
Itse olen huomannut, että jos jotain otetaan pois, se on korvattava jollain, ettei jää kaipaamaan jotain. Esim. kun lopetin suklaan syönnin, aloin juoda makeutusaineella makeutettua kaakaota. Muuten olisin repsahtanut. Ja herkkuina nautin pähkinöitä. Ei voi välttää kaikkea. Jos välttää sokeria, pitää unohtaa rasvan pelko. Jostain energiaakin on saatava. Muuten sortuu mässyttelyyn.
Minäkin tässä ohjeistuksen antajana kannan korteni kekoon, että tupakit pois ja piiput piiloon !
Aloittajan ohjeet ovat sieltä syvältä. Ainoat oikeat löytyy varapaavi Veijolta.
Nytte ku löytyi oikean neuvon antaja paikalle niin miten minun pitäisi tautiani hoitaa notta se voisi hyvin mun kropassani? Lääkeenä on vain metukkaa joten ei mun passaa janssonin kiusausta syödä. Pttsi jämerämpää lääkettä vuan ei käynyt. Heikkilän ohjeilla ny mennää .. joten kuten sokerit pysyy kutosen seutuvilla.
Niin kysyisin mitä poppakonsteja teiltä löytyis noin aloituksessa mainitut ei mulla toiminut.,
Onpa sekavassa mielentilassa kirjoitettu viesti. Ilmeisesti ne Heikkilän ohjeet jo purevat aivoissa.
Pekonit koirille. Siis naapurin koirille, ei omalle ettei se sairastu. Diabeetikon itsensä ei pidä niihin koskea pitkällä seipäälläkään.