Kertomukseni jäi tuossa ennen vuodenvaihdetta hieman kesken. Suosittelen lukemaan ensin osat 1-3, jotta ymmärrät paremmin asian taustat.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551220/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-1-
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551233/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-2-
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551272/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-3-
Pojan poistuttua ovensuusta jäin itse vielä paikalleni kuin suolapatsas. Tajusin, että hän oli katsellut ovensuusta minun keikistelyäni peilin edessä. Normaalisti tuskin olisin asiaa sen enempää ajatellut. Mutta aikaisemmin hänen koneeltaan löytämäni kuvat palasivat mieleeni. En oikein osannut käsitellä tapahtunutta. Totesin mielessäni, että voin pohtia asiaa myöhemminkin. Nyt oli kuitenkin aika viimeistellä pukeutuminen ja kiirehtiä häihin.
Lähdimme kirkkoon koko perheen voimin mieheni autolla. Sanomattakin oli selvää, että taksilla varmasti tulisimme häistä kotiin. Kirkollisten muodollisuuksien jälkeen siirryimme varsinaiselle juhlapaikalle. Häät olivat oikein miellyttävät. Siellä oli ohjelmaa kaikille sukupolville ja kun kotiinlähdön aika tuli, oli selvää, että mieheni - enkä minäkään ollut ajokunnossa. Itseasiassa mies oli poikkeuksellisen humalassa. Toki hilpeällä tuulella. Eikä suinkaan missään kaatumis/sammumis kunnossa. Mutta sellaisessa jossa harvemmin on. Ja kieltämättä kyllä itsekin olin aikas huppelissa. Mukavalla tavalla kuitenkin. Perheessämme on 5 henkilöä, joten tilataksi tietenkin sitten tilattiin. Taksissahan olisi muutama vapaa istumapaikka, joten otimme muutaman samaan suuntaan lähtevän juhlavieraan kyytiin. Autossa oli koko matkan kotiin iloinen tunnelma ja matkalla kerrattiinkin häiden tapahtumia. Lähes jokaisella autossa olevalla aikuisella oli matkaeväinä mukaan tarttuneet lasit. Toisilla laseissa boolia. Jollakulla viiniä tai olutta. Itselläni punaviiniä. Juhlapaikka oli hiekkatien varrella ja tiellä oli alkumatkasta hieman töyssyjä. Ja kuten arvata saattaa, läikytin viiniä muutaman tipan syliini. Kotiin päästyämme jälkikasvumme katosivat omiin huoneisiinsa. Minä ehdotin miehelle vielä yömyssyä johon hän suostuikin. Avattuani viinipullon keittiössä, siirryin olohuoneen puolelle ja kaadoin lasilliset itselleni ja miehelleni. Jutustelimme illan tapahtumista hetken, kunnes mies ilmoitti, että hänelle tuli aika mennä pehkuihin. Noustuaan sohvalta hän menetti hieman tasapainoaan, joka paljasti vahvan humalatilan. Sanoin tulevani perässä kunhan saan iltatoimet tehtyä. Mies hoippui olohuoneesta yläkerran rappusia kohden päämääränään oma sänky ja nukkumatin vierailu. Itse jäin vielä nojatuoliin istumaan ja kaadoin vielä hieman lisää viiniä. Laitoin myös radion soimaan hiljaa taustalle.
Varmasti noin puolisen tuntia siinä istuskelin ja muistelin mielessäni illan mukavia tapahtumia. Kunnes huomasin sylissänin olevat punaviinitahrat, jotka olin onneton taksimatkalla läikyttänyt. Nousin tuolilta ja matkalla keittiöön riisuin mekon päältäni ja yritin muistella mikä punaviinitahroihin auttoi. Keittiössä seisoin tiskialtaan edessä, mekko käsissäni pohtien mitä sille tekisin. Mietin, että pitäisiköhän kuitenkin viedä se maanantaina pesulaan? Sen sijaan, että yrittäisin itse ja pahimmassa tapauksessa pilaisin koko mekon. Hetken kuluttua säpsähdin hieman kun poikani astui keittiöön. Kuvittelin, että kaikki muut olisivat jo olleet nukkumassa ja yllättys pelästytti hieman. Ai sä oot vielä hereillä? hän sanoi samalla kun availi keittiön kaappeja. Tuli vielä vähän nälkä hän jatkoi. Joo tässä mietin mitä näille tahroille tekisin vastasin. Poika otti muropaketin ja maidon ja meni keittiön ruokapöydän ääreen istumaan. Itse seisoin edelleen tiskialtaan edessä mekko kädessäni. olin siis selin häneen. Pian mieleeni muistui mitä oli aiemmin päivällä tapahtunut kun olin samassa asussa huoneeni peilin edessä. Uskoakseni taisin hieman jopa punastua kun tajusin tämän. Hetken kuluttua kuitenkin ryhdyin kyselemään mitä hän oli tykännyt häistä ja sellaista yleistä keskustelua päivän tapahtumista juteltiin. Jostain syystä? Varmasti alkoholin saattelemana jätin kädessäni olleen mekon keittiön tasolle ja menin istumaan pöydän ääreen poikaani vastapäätä. Päälläni oli siis rintaliivit, pikkuhousut ja stayupit. Korkkareita ei jalassani ollut enää kuitenkaan. Jatkoimme jutustelua häiden tapahtumista. Poika aristeli selvästi kuitenkin katsekontaktia ja ylipäätään selvästi kohdisti pakonomaisesti katsettaan poispäin minusta. Jokainen meistä tietää, että alkoholin vaikutuksen alaisena saattaa ihminen toimia normaalista poiketen. Minua taisi hieman huvittaa tilanne ja... Ja noh. En osaa selittää mitä mielessäni liikkui. Pidin viinilasistani kaksi käsin kiinni. Nojasin kyynerpäilläni pöytää vasten ja otin lasista maistiaiset. En siirtänyt katsettani hänestä. Pyörittelin viiniä suussani. Samalla mietin, että miten lähestyisin häntä asialla, joka oli minua aiheellisesti askarruttanut. Päätöksen tehtyäni nielaisin suussani olleen viinin.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551220/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-1-
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551233/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-2-
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14551272/tosi-tarina-minusta-ja-pojastani--osa-3-
Pojan poistuttua ovensuusta jäin itse vielä paikalleni kuin suolapatsas. Tajusin, että hän oli katsellut ovensuusta minun keikistelyäni peilin edessä. Normaalisti tuskin olisin asiaa sen enempää ajatellut. Mutta aikaisemmin hänen koneeltaan löytämäni kuvat palasivat mieleeni. En oikein osannut käsitellä tapahtunutta. Totesin mielessäni, että voin pohtia asiaa myöhemminkin. Nyt oli kuitenkin aika viimeistellä pukeutuminen ja kiirehtiä häihin.
Lähdimme kirkkoon koko perheen voimin mieheni autolla. Sanomattakin oli selvää, että taksilla varmasti tulisimme häistä kotiin. Kirkollisten muodollisuuksien jälkeen siirryimme varsinaiselle juhlapaikalle. Häät olivat oikein miellyttävät. Siellä oli ohjelmaa kaikille sukupolville ja kun kotiinlähdön aika tuli, oli selvää, että mieheni - enkä minäkään ollut ajokunnossa. Itseasiassa mies oli poikkeuksellisen humalassa. Toki hilpeällä tuulella. Eikä suinkaan missään kaatumis/sammumis kunnossa. Mutta sellaisessa jossa harvemmin on. Ja kieltämättä kyllä itsekin olin aikas huppelissa. Mukavalla tavalla kuitenkin. Perheessämme on 5 henkilöä, joten tilataksi tietenkin sitten tilattiin. Taksissahan olisi muutama vapaa istumapaikka, joten otimme muutaman samaan suuntaan lähtevän juhlavieraan kyytiin. Autossa oli koko matkan kotiin iloinen tunnelma ja matkalla kerrattiinkin häiden tapahtumia. Lähes jokaisella autossa olevalla aikuisella oli matkaeväinä mukaan tarttuneet lasit. Toisilla laseissa boolia. Jollakulla viiniä tai olutta. Itselläni punaviiniä. Juhlapaikka oli hiekkatien varrella ja tiellä oli alkumatkasta hieman töyssyjä. Ja kuten arvata saattaa, läikytin viiniä muutaman tipan syliini. Kotiin päästyämme jälkikasvumme katosivat omiin huoneisiinsa. Minä ehdotin miehelle vielä yömyssyä johon hän suostuikin. Avattuani viinipullon keittiössä, siirryin olohuoneen puolelle ja kaadoin lasilliset itselleni ja miehelleni. Jutustelimme illan tapahtumista hetken, kunnes mies ilmoitti, että hänelle tuli aika mennä pehkuihin. Noustuaan sohvalta hän menetti hieman tasapainoaan, joka paljasti vahvan humalatilan. Sanoin tulevani perässä kunhan saan iltatoimet tehtyä. Mies hoippui olohuoneesta yläkerran rappusia kohden päämääränään oma sänky ja nukkumatin vierailu. Itse jäin vielä nojatuoliin istumaan ja kaadoin vielä hieman lisää viiniä. Laitoin myös radion soimaan hiljaa taustalle.
Varmasti noin puolisen tuntia siinä istuskelin ja muistelin mielessäni illan mukavia tapahtumia. Kunnes huomasin sylissänin olevat punaviinitahrat, jotka olin onneton taksimatkalla läikyttänyt. Nousin tuolilta ja matkalla keittiöön riisuin mekon päältäni ja yritin muistella mikä punaviinitahroihin auttoi. Keittiössä seisoin tiskialtaan edessä, mekko käsissäni pohtien mitä sille tekisin. Mietin, että pitäisiköhän kuitenkin viedä se maanantaina pesulaan? Sen sijaan, että yrittäisin itse ja pahimmassa tapauksessa pilaisin koko mekon. Hetken kuluttua säpsähdin hieman kun poikani astui keittiöön. Kuvittelin, että kaikki muut olisivat jo olleet nukkumassa ja yllättys pelästytti hieman. Ai sä oot vielä hereillä? hän sanoi samalla kun availi keittiön kaappeja. Tuli vielä vähän nälkä hän jatkoi. Joo tässä mietin mitä näille tahroille tekisin vastasin. Poika otti muropaketin ja maidon ja meni keittiön ruokapöydän ääreen istumaan. Itse seisoin edelleen tiskialtaan edessä mekko kädessäni. olin siis selin häneen. Pian mieleeni muistui mitä oli aiemmin päivällä tapahtunut kun olin samassa asussa huoneeni peilin edessä. Uskoakseni taisin hieman jopa punastua kun tajusin tämän. Hetken kuluttua kuitenkin ryhdyin kyselemään mitä hän oli tykännyt häistä ja sellaista yleistä keskustelua päivän tapahtumista juteltiin. Jostain syystä? Varmasti alkoholin saattelemana jätin kädessäni olleen mekon keittiön tasolle ja menin istumaan pöydän ääreen poikaani vastapäätä. Päälläni oli siis rintaliivit, pikkuhousut ja stayupit. Korkkareita ei jalassani ollut enää kuitenkaan. Jatkoimme jutustelua häiden tapahtumista. Poika aristeli selvästi kuitenkin katsekontaktia ja ylipäätään selvästi kohdisti pakonomaisesti katsettaan poispäin minusta. Jokainen meistä tietää, että alkoholin vaikutuksen alaisena saattaa ihminen toimia normaalista poiketen. Minua taisi hieman huvittaa tilanne ja... Ja noh. En osaa selittää mitä mielessäni liikkui. Pidin viinilasistani kaksi käsin kiinni. Nojasin kyynerpäilläni pöytää vasten ja otin lasista maistiaiset. En siirtänyt katsettani hänestä. Pyörittelin viiniä suussani. Samalla mietin, että miten lähestyisin häntä asialla, joka oli minua aiheellisesti askarruttanut. Päätöksen tehtyäni nielaisin suussani olleen viinin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.