Yksinäisyyttä pelkää niin kauan kunnes huomaa että elämä muiden ihmisten kanssa on huomattavasti vaikeampaa ja rankempaa kuin yksin.
Kun ihminen on yksin, hän saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei esitä loputtomua vaatimuksia eikä sinun tarvitse ottaa huomioon muita kuin omia toiveitasi ja tarpeitasi.
Se on pitkä tie mikä vaaditaan, ennen kui n ihminen tajuaa yksin olemisen olevan paras.
Kun ihminen on yksin, hän saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei esitä loputtomua vaatimuksia eikä sinun tarvitse ottaa huomioon muita kuin omia toiveitasi ja tarpeitasi.
Se on pitkä tie mikä vaaditaan, ennen kui n ihminen tajuaa yksin olemisen olevan paras.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei se ole parasta. Olet vain väärän ihmisen kanssa.
Jos pitäisi valita ihmisten seuran ja yksinolon väliltä, arvaa kumpi voittaa?
Jotkut syntyvät erakoiksi, ja yrittävät sosiaalistua koko ikänsä.
Olen itse sosiaalinen erakko. Tykkään usein olla pitkiäkin aikoja yksin ja toisinaan liika ihmisten seura vain vie voimia, mutta jotkut myös ovat sellaisia, että heidän näkemisestään ei kulu, vaan elpyy.
Suomalaisista on tullut itsekästä porukkaa.
Miksi sinusta yksin oleva on itsekäs?
Ihmiset tuovat aina mukanaan omat ongelmansa, joskus voivaan saada tarpeekseen siitä että on kantanut niitä koko ikänsä.
Voi olla aika olla itsekäskin joskus.
En pelkää koska viihdyn ihan hyvin myös yksikseni tai voi sanoa että kaipaan välillä omaa rauhaa. Olen aina ollut sellainen.
Sama täällä. Kaipaan omaa rauhaa ja omaa tekemistä. Jatkuva seurustelu ihmisten kanssa voi olla raskasta minulle, joskin myönnän tarvitsevani muita ihmisiä.
Yksinäisyyttä on monenlaista. En pidä ääripäässään mistään asioista.
Helsingissä pelkäån yksinäisyyttä en muualla.. Joutuu patisteleen ukkoja kimpusta. Yksinäisyys on ihanaa, varsinkin mulla jolla kaveteita 30-50 kappaletta, parisuhde ja perhe veis kaiken ajan ja pitäs olla joku pullaa leipova täydellisyys. Nyt saa imee bissee ja tehdä ihan mitä ikinä huvitta, esim.lähtee ens vk ulkomaille treffeille :p
En todellakaan pelkää, joskus tuntuu että se on muille joku isokin ongelma että viihdyn mielummin yksin kun huonossa seurassa. Hyvässä seurassa toki viettää mielellään aikaa, mutta rajansa siinäkin ja tarvitsen aina sen jälkeen aikaa olla yksin ja jotenkin latautua ja rauhoittua.
En pelkää, pelkään katkeroituneita ihmisiä, jotka toitottaa, että kannattaa olla yksin ja että individualismi on paras ismi jne.
Olen sitä mieltä, että yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet on rikkaus, vaikkei ne aina helppoja olekaan, lopulta niistä saa kuitenkin enemmän kuin mitä ne ottaa.
Ihailen vanhoja intiaanikulttuureja, joissa yhteisöllisyys kukoisti ja individualismista ei ollut tietoakaan.
Länsimainen kulttuuri on suurin syöpä ja aiheuttaa muun muassa masennusta ja muita tauteja.
En pelkää yksinäisyyttä, koska olen olen olut 19 vuotta yksin. Pelkään, että joudun poistumaan täältä elämästä yksin. Toivoisin saavani vielä vierelleni sen miehen, joka saattaa minut sinne viimeiseen leposijaan. Saahan sitä toivoa...
Niin kaun kun kavereita, ei ole yksinäisyyttä, mut kun joudut sen ulkopuolelle olet sitä aina.
Muut ihmiset ovat vaikeita koska olettavat liikoja
Heidän kanssaan tulee vaikeuksia koska eivät välitä minusta mutta minä silti välitän koska en ole ainut paineessa syntynyt elävä timantti meitä timantteja on enemmänkin.
tulee pieniä timantteja räjähdyksestä, se on nautinnollista.
En pelkää.. Mutta ei se kyllä noin ole. Kyllä jokaisella ystäviä pitää olla. Ystävistä saa tukea huonoina hetkinä ja ilot on mukavempi jakaa jonkun kanssa. Minusta on mukava viettää aikaa ystävien kanssa. :)
Ihastumisen jälkeen suuri osa on lopettanut yhteydenpidon tai huomattavasti vähentyny.
Voitteko kuvitella. Ei auta kun hänessä pysyä.
Hyvä kumppsni on elämänlaatua ja sisältöä, jota ei saa rahalla. Pidetään kiinni niistä.
Kumppani voi olla täysin puhumaton, joku erityisherkkä, joka ei siedä asunnossa ääniä, valoja tai toisia ihmisiä yms. Kuitenkin huomannut, että jos yrittää vaihtaa, ei saa esim. akateemista tyyppiä enää toisilla kierroksilla ja ei ole sitten samanlaiaisia, yhteisiä asioita.
Kumppaneissa on samalla tavalla ongelmia kuin kotiväessä, mutta nekin mielummin pitää kuin alkaa naapuriperheen kansa asua normioloissa. Kumppani on niin erakko, ettei siltä voi vaatia paljon mitään, koska aiheutuu muita ongelmia.
Jos tulet sairaaksi, kumppani ei suostu käymään lääkkeitä, kaupassa, ei vie roskia, ei siivoa. Se kyllä välilä ns. sieppaa perkeleesti. Mutta jos se saa edes ulos kieltämästä ja valittamasta metelistä, niin voi itse yrittää. Kaveri voi olla haluton käymään kaupasta halpoja yksinkertaisia asioita, vaikkapa maitoa ja leipää. Sitten se ei syö samaa sapuskaa, kaippaan laittaminen ei toimi edes rahan kanssa kuin harvoin. Kyllä se vituttaa, ettei moneen viikkoon suostu esim. hakemaan leipää kaupasta. Kun ei usko mitään, niin ei sitten usko, kukin tahollaan. Pieniä ovat siis silakat joulukaloiksi.
Kuvittele ottavasi muslimi-ukko ja sairastu joskus. Ensi ihastuksen jäkeen, vaikka vuosien päästä, kun mies ei syö länsimaista sapuskaa, ei käytä leipää, ei kahvia, ei shampoota, eikä lihaa tms. Jos mies en näe ongelmaa, siis vaikka jääkaapista puuttuu jauhelihaa, se ei sitä tuo käskystäkään kaupasta.
En taitaisi huolia maksustakaan näin erityylisen kulttuurin ja uskonnon edustajaa asuntoon. Kaikki voivat joskus olla autottomia, eivätkä pääse minnekään niin siinä voi pitää vähän ehtoja päällä. Toisaalta näistä muslimiukoista ei pidä sanoa sanaakaan, koska ne ajetaan systeemin Googlen voimalla sisään. Siis puhumatta paras.
Aloitus tuo raadollisen todellisuuden esille , elämä vain on ihmis-suhteiden kirjo .
Yksin, mutta nyt kaipaan ihmissuhdetta. Päivät ja illat ovat aika pitkiä olla yksinään. Olisi kiva kun voisi jonkun kanssa katsoa telkkaria yhdessä.
Kaverista on sellainen etu, että kun se on olemassa, siis kotona, niin ei tunnu vajaalta ja yksinäiseltä.
Pienillä voi olla turvallisuusongelma, silloin pitempi tyyppi on kätevä olemassa kotosalla. Huomaamattomia etuja pelkästä tiedosta, että on joku ei yleensä puhuta. Joskus se auttaa siivouksessa yms. ja se on vielä parempi etu.
Parisuhtteessakin voi olla yksin. Mutta tietää,että joku kaipaa.
Jos pelkäät yksinäisyyttä ja yksinoloa, niin suhteessa ollessasi pelkäät hylätyksi tulemisen tunnetta ja toisen menettämistä ja voit kärsiä läheisriippuvuudesta. Itsekseen pitäisi oppia olemaan ja löytämään se omin mistä itse pitää ja tykkää, siis oma elämä. Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mutta oma elämä ei jätä sua koskaan.
Nainen olisi mukava tuossa vieressä ja josta pitää huolta mutta ilmankin pärjää, ilman sitä ainaista selittelyntarvetta toiselle.Tietysti sitä voisi joskus selitelläkkin, jos lämpimästi tiedustelee.Nainen on parhaimmillaan kun haluaa olla lähellä ja koskettaa,ja tuntuuhan nainen käsittämättömän hyvältä.