Itsestäni tuntuu, että homous on täysin pilannut mun elämän. Tai oikeastaan itse homous ei ole pilannut, mutta homoudesta seuraavat sosiaaliset stressitilanteet. Ennen murrosikää mulla oli melko tavallinen lapsuus ja paljon hyviä muistoja. Yläkoulussa kuitenkin tajusin olevani homo, ja sen jälkeen elämä on tuntunut yhdeltä alamäeltä. Mua ei ole koskaan kiusattu homouden vuoksi, mutta häpeän todella paljon homouttani, vaikka en olekaan täysin kaapissa. Tähän on vaikuttanut erityisesti vanhempieni jyrkät asenteet. Mutta siis yleisestikin, kun tutustun uusiin ihmisiin, niin jotenkin vaikea myöntää omaa homouttaan, kun tuntuu, et ihmisten käyttäytyminen muuttuu täysin homoudesta kertomisen jälkeen. Tämä on erityisesti totta heteromiesten kohdalla. Tuntuu, että jatkuvasti olen tietynlaisessa stressitilanteessa, ja nykyisin kärsinkin ahdistuksesta ja masennuksesta. Minulla piti olla niin valoisa tulevaisuus, mutta tämä homous on vienyt minulta kaiken itsetunnon.
Olen yrittänyt tapailla miehiä, mutta tuntuu et monet homoista ovat todella epätasapainoisia ihmisiä, kuten itsekin. Lähes kaikilla näyttää olevan historiaa esimerkiksi masennuksesta, tai sitten miehet etsivät vain seksiseuraa, koska ovat niin syvällä kaapissa. Erityisesti turhauttaa, että homot eivät edes halua tutustua kunnolla, vaan aina lopetetaan yhteydenpito joidenkin pinnallisten syiden vuoksi. On siis hyvin hankala edes yrittää nousta tästä suosta, kun turvallisen ja vakaan parisuhteen löytäminen on osoittautunut erityisen hankalaksi.
Olen yrittänyt tapailla miehiä, mutta tuntuu et monet homoista ovat todella epätasapainoisia ihmisiä, kuten itsekin. Lähes kaikilla näyttää olevan historiaa esimerkiksi masennuksesta, tai sitten miehet etsivät vain seksiseuraa, koska ovat niin syvällä kaapissa. Erityisesti turhauttaa, että homot eivät edes halua tutustua kunnolla, vaan aina lopetetaan yhteydenpito joidenkin pinnallisten syiden vuoksi. On siis hyvin hankala edes yrittää nousta tästä suosta, kun turvallisen ja vakaan parisuhteen löytäminen on osoittautunut erityisen hankalaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että tilanteesi ratkaisuun on olemassa vain yksi oikeasti tehoks tapa. Sillä tavalla voisit saada vakaan parisuhteen sekä heteromiesten hyväksynnän. Ja se ratkaisu on muuttuminen heteroksi. Se ei ole itsensä kieltämistä, paljon pahempi on harrastaa irtosuhteita toisten miesten kanssaa, vakkei haluaisi.¨
Kannattaa lopettaa itsetyydytys joksikin aikaan, samaten kannattaa lisätä kuntoilua, ehkä joku testosteronilääkityskin auttaisi. Sitten kun olet vähän paremmassa tilassa, voit kokeilla naisten kuville runkkaamista
Eli "toimi kiusaajien pillin mukaan että saat heidän hyväksynnän", niinkö? Se, että mielestäsi vika on hänessä eikä ympäristön asenteissa, kertoo aika paljon itsestäsi. Äläkä nyt v*ttu tule taas tarjoilemaan noita muka-näppäriä neuvojasi. Ap kertoi ikävistä kokemuksistaan, joiden vuoksi häntä ahdistaa olla homo. EPÄILEMÄTTÄ hänkin (kuten jokainen muukin homo jolle tuota vinkkiä tarjoat) olisi jo "muuttunut" heteroksi, jos se olisi mahdollista. Hakeutunut lääkäriin ja saanut "homoudenpoistolääkityksen" jne. Ap:lle sen verran, että älä nyt vain erehdy pitämään tätä valopäätä lääkärinä/ asiantuntijana, vaikka tarjoileekin tätä "tietoaan" varsin itsevarmaan tyyliin ;)
Aloitusviestiin sen verran, että todellakin monilla LGBT-ihmisilä on myös henkisiä ongelmia -
etenkin pienemmillä paikkakunnilla, joilla on vielä valloilla varsin LGBT-vastainen asenneilmapiiri. Mielenterveyden ongelmat vaikeuttavat seurustelun aloittamista ja ylläpitämistä niin homoilla kuin heteroillakin. Mutta toivoa ei saa menettää! Sanoisin jopa, että olet hyvässä tilanteessa itsetulkinnan ja ympäristön ihmisten ymmärtämisen osalta. Voit olla jollekin todella suuri tuki tulevaisuudessa, samoin kuin itsekin voit saada paljon tukea joltain, joka on kokenut vastaavanlaisia vastoinkäymisiä. Tärkeintä on, että pidät riman sillä tasolla mikä tuntuu itselle hyvältä, ts. et tyydy seksisuhteisiin, vaikka tuntuisi, että vain niitä olisi tarjolla.
Homous ei ole mitenkään pilannut elämääni.
Minua on kiusattu koulussa, homopiireissä, homosivustoilla, työpaikalla, melkeinpä missä vaan. Kahdesti on ollut hengenlähtö lähellä - kumpikin kerta toisen homon (huom! ei vielä kertaakaan heteron) tositilanteessa puukolla uhkaamana. Nettiuhkailuista ja stalkkereiden vihanpidosta en jaksa enää pitää edes lukua, enkä välitä, koska se on osaltaan omaa aikaansaannosta ja nämä toiset tyypit eivät vaan koskaan ole mihinkään tyytyväisiä.
Saan ihmiset toisinaan todella hermostumaan minuun, mutta ei sillä ole oikeastaan mitään tekemistä homouteni kanssa. Huumoriani ei ymmärretä, koska netti on ainoastaan tekstipohjainen viestintäkanava tai sanon asiat liian suoraan. Jopa väärin sijoitettu hymiö saa jonkun hermostumaan.
;D
Masentunut? Toisinaan. Surullinen? Toisinaan. Epävarma? Jep. Usko omaan itseen ja tekemisiin horjuu? Tottakai.
TÄYSIN NORMAALIA ihmisen käytöstä, siinä missä iloisuuskin ja onni, ei vaadi lääkitystä tai terapiaa. Ennemminkin se on epänormaalia, että pienestäkin vastoinkäymisestä aletaan kauhistella, ettei tätä jaksa ja mennään itse vapaaehtoisesti johonkin masennuslääkekoukkuun tai syödään rauhoittavia, tai eheytykseen, kun ei oikeasti edes tarvittaisi.
Kuka edes haluaa tasaista ja tapahtumaköyhää elämää? Elämä on vuoristorata ja täällä ollaan vaan hetki kyydissä. Paras vaan nauttia kyydistä, kunhan vaan ei putoa omasta syystään tai jää asemalle, kun ei koskaan uskalla nousta vaunuun.
Heteroiden tai vihamiesten huuteluihin ei paljoa kannata aikaansa käyttää, omaa heikkouttaan ja epävarmuuttaan kymmenien profiiliensa takaa vaan huutelevat. Tiedän mikä olen, miten käyttäydyn ja miksi. Se riittää minulle ja tiedän, mitä haluan toiselta mieheltä sängyssä tai suhteessa.
Ei homous tai heterous pilaa kenenkään elämää, vaan pikemminkin se, miten se ihminen sitten itse pilaa elämänsä (tai osaa olla pilaamatta). Mikäli olet sitä mieltä, että sinulla menee huonosti, niin maailmassa on miljardeja muita, joilla jokapäiväinen elämäkin on jo niin suuri taistelu, ettei aikaa riitä tekemään itsestään psykoanalyysia. Tai ei ole edes nettiä keskustelukanavana. Vaikka hankalalta tuntuisi niin suhteellisuudentajua, pliis.
Olet ihmisenä seksuaalisesta suuntautumisestasi huolimatta/takia/vuoksi ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu ja jos et mielestäsi ole, niin silloinhan voit kehittää itseäsi niin monin tavoin, että sinusta joku lopulta saa tosi fiksun partnerin. Täydellistä ihmistä vaan ei ole vielä syntynyt. Nimimerkistäni huolimatta ;p
Onhan se noinki, että homona eläminen on yhtä kaapista ulostuloa koko ajan jos elää oikeasti sosiaalista elämää eikä halua piiloutua minkään roolin taakse. Eikä se helppo ole ottaa puheeksi jos ei tiedä toisen suhtautumista yhtään. Varsinki herkille ihmisille tämä on hankalaa.
Homopiirit ovat kuten muutkin pienet piirit. Sisäänlämpiävät niin että jos et ole aivan samanlainen kuin muut sua hyljeksitään.