http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Alpo Rusin tapaus on häpeäksi
suomalaiselle oikeusvaltiolle
Eduskunnan oikeusasiamies antoi torstaina päätöksensä ulkoasiainneuvos Alpo Rusin kantelusta, jonka Rusi oli tehnyt häneen kohdistettujen vakoiluepäilysten tutkimuksista ja niiden vuotamisesta julkisuuteen.
Tärkein johtopäätös oikeusasiamiehen työstä on, että Rusi joutui sellaisen kohteeksi, mikä on häpeäksi oikeusvaltiolle. Hän oli syytön mutta kantoi julkisuudessa syyllisen leimaa.
Epäilykset oli tietysti tutkittava. Mutta suuri virhe tehtiin siinä, että Rusiin kohdistetut, perusteettomiksi osoittautuneet epäilykset kerrottiin ulkopuolisille ja vielä siten, että ne vuotivat julkisuuteen.
Vakoiluepäilykset ovat raskaita ja Suomen oloissa epätavallisia. Kun ne vielä kohdistuivat julkisuuden henkilöön ja jopa tasavallan presidentin entiseen, läheiseen neuvonantajaan, julkisuutta ei hillinnyt mikään. Se ei malttanut pysytellä journalistin ohjeissa, joiden mukaan syytettykään ei ole vielä syyllinen, epäillystä puhumattakaan.
Rusiin iskettiin vakoilijan leima.
Häntä kuulusteltiin ja pidettiin epävarmuudessa. Normaali työskentely oli tietenkin hänelle mahdotonta. Hän joutui luopumaan eduskuntavaaliehdokkuudesta. Ja samaan aikaan, kun Suojelupoliisin johto kertoi epäilyksistään ulkopuolisille, Rusille itselleen oli määrätty vaitiolovelvollisuus. Hän ei voinut puolustautua. Jos hän olisi puhunut, tämä olisi merkinnyt puolen vuoden ehdotonta vankeutta.
Oikeusasiamiehen torstainen päätös puhdistaa taas lisää Rusin mainetta. Asia ei kuitenkaan voi jäädä vielä tähänkään. Vaikka tutkimuksissa ei selvinnytkään, miten Rusiin kohdistuneet epäilykset vuotivat julkisuuteen, Supon osuus on yhä loppuun asti katsomatta.
Tärkein kysymys on: miksi Supon arvostelukyky heitti niin paljon, että perättömiksi osoittautuneita tietoja ja tutkimuksia uskottiin niin, että niistä haluttiin kertoa oppositiojohtajallekin?
Kyse on ammattitaidon puutteesta ja pahasta arviointivirheestä. Eikö sellaisesta pidä jo jonkin vastata?
Muuten Supon luottamusta kansalaisten keskuudessa on vaikea palauttaa.
Muitakin kysymyksiä on. Esimerkiksi: mikä oli politiikan ja poliitikkojen rooli asian eri käänteissä?
On siis tietenkin selvää, että poliisin on tutkittava, jos epäillään rikosta. Sellainen turvaa oikeusvaltiota. Mutta yhtä tärkeää on, että ”se, jota ei ole tuomittu, on syytön”. Nyt Supossa ja yhteiskunnassamme laajemminkin toimittiin siten, että ”kun on epäilty, on syyllinen”.
Sellainen kuva on kauhistuttava. Sen reseptin mukaan toimittiin Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa. Nyt, 2000-luvulla, sen mukaan toimittiin Suomessa.
On mielenkiintoista nähdä, miten Rusille korvataan se kaikki, minkä hän on joutunut Supon ja sen ”informoimien” tahojen takia kokemaan.
Muutamat Alpo Rusin ystävät, erityisesti nykyinen EU-komissaarimme Olli Rehn, mutta myös esimerkiksi nykyinen ohjelmajohtaja Seppo Niemelä sekä päätoimittaja Tapani Ruokanen tekivät suuren työn ystävänsä puolustamisessa. Rehn pani peliin suorastaan koko tulevaisuutensa. Mutta he tunsivat Rusin, luottivat häneen eivätkä uskoneet Suposta lähteneitä viestejä.
Sellaisia ovat oikeat ystävät!
Kaikki muut luottivat suomalaiseen Suojelupoliisiin, sen ammattitaitoon ja harkintakykyyn.
Asiaan liittyy myös muuan mielenkiintoinen episodi, joka kuvaa yhteiskuntamme tasa-arvon tilaa.
Muistamme, kuinka muutama viikko sitten tuli julkisuuteen, että aiempi sisäministeri Ville Itälä oli kertonut Rusiin kohdistuneista rikosepäilyistä silloiselle oppositiojohtajalle Esko Aholle. Syntyi keskustelu. Siinä kysyttiin, oliko Itälällä – joka oli neuvotellut silloisen pääministerin Paavo Lipposenkin kanssa – oikeutta kertoa asiasta ulkopuoliselle eli Aholle.
Monet keskustelijat puolustivat innokkaasti oppositiojohtajan oikeutta saada tietoa keskeisistä asioista. SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma pohti jopa lain säätämistä opposition informoinnista.
Mutta eipä ollut ymmärtämystä, kun oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäkeä informoitiin asioista, jotka eivät olleet julkisia. Hirttäjiä kyllä riitti.
Tapauksissa oli muitakin eroja kuin se, että toinen oppositiojohtaja oli nainen ja toinen mies. Helposti tulee kuitenkin mieleen, että Itälän–Ahon tapauksessa ”hyvä veli” -yhteys toimi. Jäätteenmäki jätettiin yksin.
Tasa-arvo on politiikassakin vielä enemmänkin sanoissa kuin teoissa.
Juha Mauno
Suomenmaa
Perjantaina 04.02.2005
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa
Alpo Rusin tapaus on häpeäksi
suomalaiselle oikeusvaltiolle
Eduskunnan oikeusasiamies antoi torstaina päätöksensä ulkoasiainneuvos Alpo Rusin kantelusta, jonka Rusi oli tehnyt häneen kohdistettujen vakoiluepäilysten tutkimuksista ja niiden vuotamisesta julkisuuteen.
Tärkein johtopäätös oikeusasiamiehen työstä on, että Rusi joutui sellaisen kohteeksi, mikä on häpeäksi oikeusvaltiolle. Hän oli syytön mutta kantoi julkisuudessa syyllisen leimaa.
Epäilykset oli tietysti tutkittava. Mutta suuri virhe tehtiin siinä, että Rusiin kohdistetut, perusteettomiksi osoittautuneet epäilykset kerrottiin ulkopuolisille ja vielä siten, että ne vuotivat julkisuuteen.
Vakoiluepäilykset ovat raskaita ja Suomen oloissa epätavallisia. Kun ne vielä kohdistuivat julkisuuden henkilöön ja jopa tasavallan presidentin entiseen, läheiseen neuvonantajaan, julkisuutta ei hillinnyt mikään. Se ei malttanut pysytellä journalistin ohjeissa, joiden mukaan syytettykään ei ole vielä syyllinen, epäillystä puhumattakaan.
Rusiin iskettiin vakoilijan leima.
Häntä kuulusteltiin ja pidettiin epävarmuudessa. Normaali työskentely oli tietenkin hänelle mahdotonta. Hän joutui luopumaan eduskuntavaaliehdokkuudesta. Ja samaan aikaan, kun Suojelupoliisin johto kertoi epäilyksistään ulkopuolisille, Rusille itselleen oli määrätty vaitiolovelvollisuus. Hän ei voinut puolustautua. Jos hän olisi puhunut, tämä olisi merkinnyt puolen vuoden ehdotonta vankeutta.
Oikeusasiamiehen torstainen päätös puhdistaa taas lisää Rusin mainetta. Asia ei kuitenkaan voi jäädä vielä tähänkään. Vaikka tutkimuksissa ei selvinnytkään, miten Rusiin kohdistuneet epäilykset vuotivat julkisuuteen, Supon osuus on yhä loppuun asti katsomatta.
Tärkein kysymys on: miksi Supon arvostelukyky heitti niin paljon, että perättömiksi osoittautuneita tietoja ja tutkimuksia uskottiin niin, että niistä haluttiin kertoa oppositiojohtajallekin?
Kyse on ammattitaidon puutteesta ja pahasta arviointivirheestä. Eikö sellaisesta pidä jo jonkin vastata?
Muuten Supon luottamusta kansalaisten keskuudessa on vaikea palauttaa.
Muitakin kysymyksiä on. Esimerkiksi: mikä oli politiikan ja poliitikkojen rooli asian eri käänteissä?
On siis tietenkin selvää, että poliisin on tutkittava, jos epäillään rikosta. Sellainen turvaa oikeusvaltiota. Mutta yhtä tärkeää on, että ”se, jota ei ole tuomittu, on syytön”. Nyt Supossa ja yhteiskunnassamme laajemminkin toimittiin siten, että ”kun on epäilty, on syyllinen”.
Sellainen kuva on kauhistuttava. Sen reseptin mukaan toimittiin Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa. Nyt, 2000-luvulla, sen mukaan toimittiin Suomessa.
On mielenkiintoista nähdä, miten Rusille korvataan se kaikki, minkä hän on joutunut Supon ja sen ”informoimien” tahojen takia kokemaan.
Muutamat Alpo Rusin ystävät, erityisesti nykyinen EU-komissaarimme Olli Rehn, mutta myös esimerkiksi nykyinen ohjelmajohtaja Seppo Niemelä sekä päätoimittaja Tapani Ruokanen tekivät suuren työn ystävänsä puolustamisessa. Rehn pani peliin suorastaan koko tulevaisuutensa. Mutta he tunsivat Rusin, luottivat häneen eivätkä uskoneet Suposta lähteneitä viestejä.
Sellaisia ovat oikeat ystävät!
Kaikki muut luottivat suomalaiseen Suojelupoliisiin, sen ammattitaitoon ja harkintakykyyn.
Asiaan liittyy myös muuan mielenkiintoinen episodi, joka kuvaa yhteiskuntamme tasa-arvon tilaa.
Muistamme, kuinka muutama viikko sitten tuli julkisuuteen, että aiempi sisäministeri Ville Itälä oli kertonut Rusiin kohdistuneista rikosepäilyistä silloiselle oppositiojohtajalle Esko Aholle. Syntyi keskustelu. Siinä kysyttiin, oliko Itälällä – joka oli neuvotellut silloisen pääministerin Paavo Lipposenkin kanssa – oikeutta kertoa asiasta ulkopuoliselle eli Aholle.
Monet keskustelijat puolustivat innokkaasti oppositiojohtajan oikeutta saada tietoa keskeisistä asioista. SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma pohti jopa lain säätämistä opposition informoinnista.
Mutta eipä ollut ymmärtämystä, kun oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäkeä informoitiin asioista, jotka eivät olleet julkisia. Hirttäjiä kyllä riitti.
Tapauksissa oli muitakin eroja kuin se, että toinen oppositiojohtaja oli nainen ja toinen mies. Helposti tulee kuitenkin mieleen, että Itälän–Ahon tapauksessa ”hyvä veli” -yhteys toimi. Jäätteenmäki jätettiin yksin.
Tasa-arvo on politiikassakin vielä enemmänkin sanoissa kuin teoissa.
Juha Mauno
Suomenmaa
Perjantaina 04.02.2005
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa
Vastaukset 8
Vanhimmat
tavalla, että ehkä ulkonäkökin antoi aihetta.
En oo tutkinut koko Rusi-jupakkaa, mutta eikös siihen liittynyt jotakin vanhenemissäännöksiä.
Toisaalta sitten on se semmonen sanonta ettei savau ilman tulta.
Ilmeisintä kuitenkin oli, että keskusta eliitti halusi savustaa Rusin ulos kilpailemasta. Kabineteissa vuodettiin niin, että koko pääkaupunki tiesi jo Rusi-ongelmasta ennen SUPOa.
Rusi olisi saattanut mennä läpi ja joku eliittinainen tai -mies otti yhteyttä siihen SUPOn mieheen, jolla saattoi olla jotakin tietoa Rusi-nimisestä.
Kiire oli kuitenkin saada Rusi pois listoilta.
demareilla oli. SUPO tutki asiallisesti, pääministeri Lipponen sai Supolta selvityksen. Itälä kertoi Aholle juuri niinkuin oikeusasiamies piti tärkeänä ja oikeana.
Sattumalta samaan aikaan taisi olla Suomen Keskustassa Ahon pudotuskampanja. Ehkä oli tullut jo koston aika. Ainakin Aho katosi suureen länteen ehkä juuri noina aikoina. Saatoihan Aho kuulla, kun ei muista mitään, tietoja suoraa SUPOsta. En tiedä.
Mutta demarit menetteli kuten pitääkin ja jossakin sössittiin, siis Suomen Keskustassa.
Jaa-a kun joskus saamme tietää, ehkä, ja saammekin.
Toivottavasti saamme tietää.
Onko yhtään rehellistä politiikkoa, EI ole. Lipponen valehteli elintarvikeviraston tuomisesta Suomeen ennen vaaleja, Lipponen valehteli puolittavansa työttömyyden, Lipponen valehteli ...jne... Kyllä kaikki politiikot valehtelevat lupauksillaan.
pari perustuvaa laatua oleia eroja. Itälä, Aho ja Lippomen kuuluivat poliittiseen johtoon. Manninen oli virkamies ja levitteli tietoja omiin mimiin.
Toinen seikka oli Jäätteenmäen valehtelu maan arvokkaimmalta paikalta, eduskunnan puhujapöntöstä.
Syytetynä oli kaksi Kepulaista jotka puhuivat varmasti totta molemmat, nimittäin keputotuutta, siis valetta.
"Toinen seikka oli Jäätteenmäen valehtelu maan arvokkaimmalta paikalta, eduskunnan puhujapöntöstä"
Voitko kertoa Osmium, mitä hän valehteli?
No minne se kieli nyt putosi ??
Sinua on väitetty nm.Tapio.Talveksi,en tiedä mutta alkeellisesta kirjoitustyylistäsi sekä virheistä saa kuvan että olet todella sama henkilö.
Mutta siitä valehtelusta,kuka valehteli ja mitä ?
vastaappa tuohon tai laita mekko päällesi jos ei satu jo valmiina olemaan.
Elintarvikevirastosta samassa tilaisuudessa kuin Jäätteenmäkikin oli. Mitä eroa siinä on? Molemmat yrittivät vetää kotiin päin.