Vapaakirkko ei pysy sapatissa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dispensationalismi

Heippa! Olettaisin, että Vapaakirkolliset kuuluvat dispensationalismeihin Raamatuntulkinnaltaan, joten silloin on turha odottaa vihreää valoa käskyihin tai ainakaan sapattiin liittyen. Sapatinviettäjiä tulee kuitenkin koko ajan lisää eri kirkkokuntien sisällä, sitä asiaa ei voida ihmisvoimin pysäyttää. Jumalalta kannattaa pyytää viisautta myös tähän asiaan. Mm. elokuussa liittyi adventtikirkkoon eräs äärikarismaattinen evankelista, Miika Hukka. Kuuliaisuudella ei todellakaan pelastuta, se on seurausta siitä, että on Jeesuksen vapauttama Jumalan lapsi. Siunausta!

Meidän paikkakunnalla Vapaakirkkolla ei ole sapatti lauantaina

Sapatti kuuluu vanhaan liittoon, ei uuteen liittoon.

Vapaakirkko on uuden liiton kirkko.

Sapatti on tärkeä periaate. Ihmisen tulee levätä ja virkistäytyä. Adventistit ovat varsin hyvinvoivaa väkeä, kun heillä on yleensä terveelliset elintavat. Näkyy myös tilastoissa. Tästä olisi monella meillä vapaakirkollisillakin oppimista. Vietin lauantaita sapattina kun opiskelin Suomen teologisessa opistossa, perjantaina koulun jälkeen aloitin. Koin ihan hyvänä, sopi viikkorytmiin. Myös messiaaniset juutalaiset viettävät yleensä lauantaita lepopäivänä.

Toisaalta adventistien eskatologiasta en ole ihan samaa mieltä. Suurin osa kristityistä on viettänyt sunnuntaita lepopäivänä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. töiden puolesta viettää lauantaita tai sunnuntaitakaan lepopäivänä, ainakaan jatkuvasti. Mutta sapatin periaate (säännöllinen lepo, mieluiten viikottainen) on luovuttamaton. Ihminen ei ole työnorja eikä kone. Ja koneitakin täytyy huoltaa.

Täytyykö kirkon määrätä milloin levätä? Eikö Vapaakirkko olekaan vapaa, kaikkien uskovien yhteisö?

On tärkeää pysyä Kristuksen rakkaudessa. Seurakunta on Kristuksen morsian ja tuo rakkaus on se, joka saa meidät etsimään sitä Jeesuksen kutsumusta omaan elämäämme. Me siis toimimme tuon kutsumuksen mukaan. Me emme etsi laista sitä, miten Kristusta tulee palvella, vaan etsimme Kristuksen rakkauteen hullaantuneina sitä, mitä Kristus haluaa meidän tekevän ja miten hän haluaa meitä käyttää.

Jos sapatinpitäjä tulee kartsalla vastaan niin vedän heti turpaan.

Jos eroat kirkosta ennen vuodenvaihdetta, niin sinun kirkollisverosi loppuu tämän vuoden lopussa.
Kannataako säästää satoja euroja vuodessa? Minä säästän enemmänkin.
/
http://www.eroakirkosta.fi

Vapaakirkossa ei ole kirkollisveroa.

Jumalan luomispäivät eivät olleet ihmisen päiviä.

Nuo päivät eivät olleet ihmisen päiviä, vaan Jumalan päiviä.

Niinpä tuo Jumalan sapatti oli myös Jumalan päivä, ei ihmisen päivä.

Jumala ei Adamille määrännyt sapattia? Miksi ei?

Eedenissä ei ollut työn raskautta. Paratiisissa kaikki tehtiin levosta - Jumalan antamasta levosta käsin. Vai kuvitteletko, että iankaikkisuudessa on raskasta työtä tehtävä ja sielläkin sapattia vietettävä, kun näännytään, kun päiviä ei edes ole.

Vasta Jumalan kirottua maan, tuli ihmiselle 'otsasi hiessä' työn vaiva ja elämisen vaikeus. Mutta Adamille ei annettu käskyä lepopäivästä paratiisista karkoittamisenkaan yhteydessä. Syntiä tekevälle Jumala ei anna lepoa, hänen syntinsä vaivaavat häntä kaikkina elämänsä päivinä ja tuo omantunnon tuska ajaa ihmisen Jumalan tykö, etsimään todellista lepoa ja vapautusta synnin orjuudesta. Ei sitä käskyä annettu Nooallekaan, joka aloitti vedenpaisumuksen jälkeen elämän.

Tuo käsky annettiin vasta Israelille Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlaksi. Tuon sapatin tuli muistuttaa Israelin kansaa orjuudesta vapautumisesta ja Jumalan ihmeellisestä asioihin puuttumisesta ja todellisesta vapautumisesta synnin orjuudesta. Tuohon Egyptin orjuudesta vapautumiseen liittyi myös pääsiäisjuhla, joka viittasi jo Jumalan todelliseen uhrikaritsaan ja uhriveren suojaan eli Kristukseen, joka on Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

Jos sinä Kristuksen kunniaksi ja hänen uhrinsa muistoksi sapattia vietät, et sinä siinä pahaa tai väärin tee. Raskaan työn raatajat tarvitsevat lepoa, eikä vain sapattina, vaan muinakin päivinä, emme me jaksa 24 tuntia vuorokaudessa työtä tehdä. Meille uskoville on tärkeää, että me jokaisena päivänä muistamme, että Kristus vapautti meidät synnin orjuudesta ja synnin ja valheen kahleista ja että me jokaisen päivämme elämme Kristukselle kiitokseksi ja kunniaksi ja hänelle iloa tuottaen. Meidän sapattimme ei ole nimetty päivä, vaan me saamme valita lepopäivämme sen oman työmme mukaan ja elämän tilanteemme mukaan - eihän ole tarkoitus, että kukaan nääntyy, vaan että me annamme itsellemme mahdollisuuden lepoon ja virkistykseen ja uusiutumiseen, silloin kuin se on mahdollista. Me emme enää tee sitä lain alla, vaan Kristuksen vapaudesta käsin, hänen kirkkaudekseen ja kiitoksekseen.

Älä siis sälytä taakkoja lähimmäisesi kannettavaksi, kunkin on kannettava omat taakkansa ja mene sinä lähimmäisesi avuksi kantamaan hänen taakkojaan, jotta hän kokisi, ettei ole yksin, vaan joku tulee avuksi, kun apua tarvitaan.

Jos vaadit muilta jotakin, sinä rikot Kristuksen 'lähimmäisen rakastamisen' käskyä vastaan. Kristuksen kanssa jokainen uskoaan elää todeksi - älä siihen väliin mene asettumaan ja ehtoja ja käskyjä ja määräyksiä antamaan. Sinulla ei ole lupaa mennä ihmisen ja Kristuksen väliin!

Kristus käskee 'kantakaa toistenne kuormia'; älä siis aseta kuormia lisää lähimmäisesi kannettavaksi, vaan ota niitä omille harteillesi!
Gal. 6:2
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain