TRUM PUHUI OHI SUUNSA, SUOMEEN F18 HÄVITTÄJÄT !

ei ole omavarainen öljyn suhteen..

Tietääkseni kirjoitti:

ei ole omavarainen öljyn suhteen..

hiljaa.............

turha muiden koneiden tekijöiden, mitään koneita esitelläkkään. hornet kaupat jo kabinetissa sovittu. sauliki notkuu jatkuvasti usas, milloin missäkin "seminaareissa". :P

Tukeutuminen Venäjään takaa Suomen olemassaolon..

Putinin myyrä Halonen oli.

Otollisin hetki Suomelle olisi Natoon liittymisen suhteen ollut presidentti Ahtisaaren ja pääministeri Lipposen aikakaudella. Ahtisaari on erittäin Nato-myönteinen eikä Lipponenkaan ainakaan ollut USA-vastainen. Venäjä oli tuohon aikaan heikkouden tilassa ja alkoholisoituneen Jeltsinin johtamana. Tuskin Jeltsin olisi edes huomannut Suomen liittymistä Natoon. Halonen toimi presidenttinä vasta samaan aikaan kuin Putin hallitsi jo Venäjää. Liittyminen muuttui Venäjän näkemysten osalta jo olennaisesti vaikeammaksi verrattuna Jeltsinin kauteen.

Mutta miksi silloin ei liitetty. Vastaus siihen on yksinkertainen ja sama vastaus päti Halosen kaudella ja pätee edelleen. Kansan ylivoimainen enemmistö ei halua liittyä Natoon. Puolueistamme Kepu ja SDP sekä joukko pienempiä puolueita on ollut liittymistä vastaan. Liittymisen puolesta ovat liputtaneet vain Kokoomus ja RKP eivätkä nekään ilman soraääniä. Kysymys ei ole tässä poliitikkojen kyvyttömyydestä vaan siitä, että ymmärtävät sen, minkälainen riski olisi ajaa päätöksiä ilman kansan enemmistön tukea. Vahvimmin suomalaisista kärkipoliitikoista Natoon liittymistä vastaan on ollut ja on edelleen Kepun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Hän pitää liittymistä täysin Suomen etujen vastaisena.

Suomalaisten näkökannoista heijastuvat presidenttien Paasikivi ja Kekkonen viitoittamat opit. Niissä korostettiin Suomen puolueetonta asemaa. EU liitti meidät länteen ja moni pitä sitä riittävänä, koska liitos nähtiin ensisijaisesti taloudellisena, vaikka sillä on myös selvä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomessa EUhun liittymisen paino oli varmasti turvallisuuspoliittinen ainakin niiden piirissä, jotka ymmärtävät asioita, mutta kansalle liittymistä toki markkinoitiin lähinnä vain taloudellista syistä. Tämän vuoksi monilla on edelleen virhetulkintoja EUn merkityksestä Suomelle. Meillä on siis neljänlaisia vaihtoehtoja: 1) EU-jäsenyys ja liittyminen Natoon (Kokoomuksen malli), 2) pelkkä EU-jäsenyys (nykytilanne) 3) eroaminen EUsta ja puolueettomuus (Väyrysen malli) ja 4) eroaminen EUsta ja liittyminen Natoon (mahdollisesti Halla-ahon malli).

mielipidepankki kirjoitti:

Otollisin hetki Suomelle olisi Natoon liittymisen suhteen ollut presidentti Ahtisaaren ja pääministeri Lipposen aikakaudella. Ahtisaari on erittäin Nato-myönteinen eikä Lipponenkaan ainakaan ollut USA-vastainen. Venäjä oli tuohon aikaan heikkouden tilassa ja alkoholisoituneen Jeltsinin johtamana. Tuskin Jeltsin olisi edes huomannut Suomen liittymistä Natoon. Halonen toimi presidenttinä vasta samaan aikaan kuin Putin hallitsi jo Venäjää. Liittyminen muuttui Venäjän näkemysten osalta jo olennaisesti vaikeammaksi verrattuna Jeltsinin kauteen.

Mutta miksi silloin ei liitetty. Vastaus siihen on yksinkertainen ja sama vastaus päti Halosen kaudella ja pätee edelleen. Kansan ylivoimainen enemmistö ei halua liittyä Natoon. Puolueistamme Kepu ja SDP sekä joukko pienempiä puolueita on ollut liittymistä vastaan. Liittymisen puolesta ovat liputtaneet vain Kokoomus ja RKP eivätkä nekään ilman soraääniä. Kysymys ei ole tässä poliitikkojen kyvyttömyydestä vaan siitä, että ymmärtävät sen, minkälainen riski olisi ajaa päätöksiä ilman kansan enemmistön tukea. Vahvimmin suomalaisista kärkipoliitikoista Natoon liittymistä vastaan on ollut ja on edelleen Kepun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Hän pitää liittymistä täysin Suomen etujen vastaisena.

Suomalaisten näkökannoista heijastuvat presidenttien Paasikivi ja Kekkonen viitoittamat opit. Niissä korostettiin Suomen puolueetonta asemaa. EU liitti meidät länteen ja moni pitä sitä riittävänä, koska liitos nähtiin ensisijaisesti taloudellisena, vaikka sillä on myös selvä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomessa EUhun liittymisen paino oli varmasti turvallisuuspoliittinen ainakin niiden piirissä, jotka ymmärtävät asioita, mutta kansalle liittymistä toki markkinoitiin lähinnä vain taloudellista syistä. Tämän vuoksi monilla on edelleen virhetulkintoja EUn merkityksestä Suomelle. Meillä on siis neljänlaisia vaihtoehtoja: 1) EU-jäsenyys ja liittyminen Natoon (Kokoomuksen malli), 2) pelkkä EU-jäsenyys (nykytilanne) 3) eroaminen EUsta ja puolueettomuus (Väyrysen malli) ja 4) eroaminen EUsta ja liittyminen Natoon (mahdollisesti Halla-ahon malli).

Miksi Suomesta tuhotanner?

kusipäänotokiimat kirjoitti:

Miksi Suomesta tuhotanner?

Kannattaa kysyä Halla-Aholta.

mielipidepankki kirjoitti:

Otollisin hetki Suomelle olisi Natoon liittymisen suhteen ollut presidentti Ahtisaaren ja pääministeri Lipposen aikakaudella. Ahtisaari on erittäin Nato-myönteinen eikä Lipponenkaan ainakaan ollut USA-vastainen. Venäjä oli tuohon aikaan heikkouden tilassa ja alkoholisoituneen Jeltsinin johtamana. Tuskin Jeltsin olisi edes huomannut Suomen liittymistä Natoon. Halonen toimi presidenttinä vasta samaan aikaan kuin Putin hallitsi jo Venäjää. Liittyminen muuttui Venäjän näkemysten osalta jo olennaisesti vaikeammaksi verrattuna Jeltsinin kauteen.

Mutta miksi silloin ei liitetty. Vastaus siihen on yksinkertainen ja sama vastaus päti Halosen kaudella ja pätee edelleen. Kansan ylivoimainen enemmistö ei halua liittyä Natoon. Puolueistamme Kepu ja SDP sekä joukko pienempiä puolueita on ollut liittymistä vastaan. Liittymisen puolesta ovat liputtaneet vain Kokoomus ja RKP eivätkä nekään ilman soraääniä. Kysymys ei ole tässä poliitikkojen kyvyttömyydestä vaan siitä, että ymmärtävät sen, minkälainen riski olisi ajaa päätöksiä ilman kansan enemmistön tukea. Vahvimmin suomalaisista kärkipoliitikoista Natoon liittymistä vastaan on ollut ja on edelleen Kepun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Hän pitää liittymistä täysin Suomen etujen vastaisena.

Suomalaisten näkökannoista heijastuvat presidenttien Paasikivi ja Kekkonen viitoittamat opit. Niissä korostettiin Suomen puolueetonta asemaa. EU liitti meidät länteen ja moni pitä sitä riittävänä, koska liitos nähtiin ensisijaisesti taloudellisena, vaikka sillä on myös selvä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomessa EUhun liittymisen paino oli varmasti turvallisuuspoliittinen ainakin niiden piirissä, jotka ymmärtävät asioita, mutta kansalle liittymistä toki markkinoitiin lähinnä vain taloudellista syistä. Tämän vuoksi monilla on edelleen virhetulkintoja EUn merkityksestä Suomelle. Meillä on siis neljänlaisia vaihtoehtoja: 1) EU-jäsenyys ja liittyminen Natoon (Kokoomuksen malli), 2) pelkkä EU-jäsenyys (nykytilanne) 3) eroaminen EUsta ja puolueettomuus (Väyrysen malli) ja 4) eroaminen EUsta ja liittyminen Natoon (mahdollisesti Halla-ahon malli).

Poliitikoilla pitäisi olla rohkeutta vastustaa tuota "kansan enemmistön" väärää mielipidettä. Sitä varten heidät on edustuksellisessa demokratiassa valtuutettu hoitamaan asioitamme.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Poliitikoilla pitäisi olla rohkeutta vastustaa tuota "kansan enemmistön" väärää mielipidettä. Sitä varten heidät on edustuksellisessa demokratiassa valtuutettu hoitamaan asioitamme.

Itse asiassa tuo kansan mielipiteeseen vetoaminen on vastuunpakoilua ja rintamakarkuruutta.

mielipidepankki kirjoitti:

Otollisin hetki Suomelle olisi Natoon liittymisen suhteen ollut presidentti Ahtisaaren ja pääministeri Lipposen aikakaudella. Ahtisaari on erittäin Nato-myönteinen eikä Lipponenkaan ainakaan ollut USA-vastainen. Venäjä oli tuohon aikaan heikkouden tilassa ja alkoholisoituneen Jeltsinin johtamana. Tuskin Jeltsin olisi edes huomannut Suomen liittymistä Natoon. Halonen toimi presidenttinä vasta samaan aikaan kuin Putin hallitsi jo Venäjää. Liittyminen muuttui Venäjän näkemysten osalta jo olennaisesti vaikeammaksi verrattuna Jeltsinin kauteen.

Mutta miksi silloin ei liitetty. Vastaus siihen on yksinkertainen ja sama vastaus päti Halosen kaudella ja pätee edelleen. Kansan ylivoimainen enemmistö ei halua liittyä Natoon. Puolueistamme Kepu ja SDP sekä joukko pienempiä puolueita on ollut liittymistä vastaan. Liittymisen puolesta ovat liputtaneet vain Kokoomus ja RKP eivätkä nekään ilman soraääniä. Kysymys ei ole tässä poliitikkojen kyvyttömyydestä vaan siitä, että ymmärtävät sen, minkälainen riski olisi ajaa päätöksiä ilman kansan enemmistön tukea. Vahvimmin suomalaisista kärkipoliitikoista Natoon liittymistä vastaan on ollut ja on edelleen Kepun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Hän pitää liittymistä täysin Suomen etujen vastaisena.

Suomalaisten näkökannoista heijastuvat presidenttien Paasikivi ja Kekkonen viitoittamat opit. Niissä korostettiin Suomen puolueetonta asemaa. EU liitti meidät länteen ja moni pitä sitä riittävänä, koska liitos nähtiin ensisijaisesti taloudellisena, vaikka sillä on myös selvä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomessa EUhun liittymisen paino oli varmasti turvallisuuspoliittinen ainakin niiden piirissä, jotka ymmärtävät asioita, mutta kansalle liittymistä toki markkinoitiin lähinnä vain taloudellista syistä. Tämän vuoksi monilla on edelleen virhetulkintoja EUn merkityksestä Suomelle. Meillä on siis neljänlaisia vaihtoehtoja: 1) EU-jäsenyys ja liittyminen Natoon (Kokoomuksen malli), 2) pelkkä EU-jäsenyys (nykytilanne) 3) eroaminen EUsta ja puolueettomuus (Väyrysen malli) ja 4) eroaminen EUsta ja liittyminen Natoon (mahdollisesti Halla-ahon malli).

Väitteesi Väyrysen suhteen on väärä. Väyrynen ei suinkaan pidä Suomen liittymistä Natoon Suomen etujen vastaisena, vaan Venäjän etujen vastaisena.

Sauli olisi ollut kerjuulla ?

Sekös ryssää vituttaa?

Myös F35, Dassault Rafale ja Eurofighter Typhoon ovat Nato -yhteensopivia, tapahtuuhan näiden kaikkien hävittäjien valmistus Natomaissa.