Metsä on lumoavan hiljainen.Katselen hohtavan valkoista hankea ja tunnen olevani niin onnellinen.Aurinko välkehtii puiden lomasta ja leikittelee hetken hevoseni pikimustassa harjassa.Hevonen kääntelee uteliaana korviaan ja sen hengitys nousee pieninä pilvinä ilmaan.Saavumme peltoaukean laitaan.Sanaakaan sanomatta,yhteisestä päätöksestämme,hevoseni nostaa täydellisen,hillityn ja kauniin laukan.Kyynel vierähtää helmenä poskelleni vienon tuulen pyyhkäistessä ylitsemme.Metsän vähäisetkin äänet katoavat ympäriltämme.Hevoseni kääntää hörössä olleet korvansa taakse,minua kohti,kuin odottaen pyyntöäni.Tiedän hyvin,mitä se odottaa,ja annan ohjaksen valua sormieni lomitse.Hevoseni pidentää askeltaan ja sen mahtavat kaviot uppoutuvat lumeen,joka pöllyää korkealle takanamme laskeutuen hohtavana peitteenä takaisin kristallihangelle.Valo välkkyy hevosen kauniissa ruskeassa karvassa ja sen häntä nousee komeaksi lipuksi.Mustat jouhet tekevät näystä unohtumattoman.Nojaudun eteen päin,lähes hevosen kaulan ylle.Se kiihdyttää vauhdin henkeäsalpaavaksi.Tunnen hevoseni vahvan energian allani.Voima,jolla hevoseni kulkee,on käsittämätön,mutta tiedän että pienimmälläkin eleelläni saisin sen koko mahtavan voiman hallintaani.Silloin jos koskaan tajuan,mitä merkitsee ystävyydessä yhteistyö ja rakkaus.Muistan taas katsoa eteeni hevoseni heittäessä pienen ilopukin.Tunnen senkin nauttivan täysin rinnoin.Pellon reunaan ei ole enää pitkä matka,joten katson viisaimmaksi alkaa hiljentämään vauhtia.Hevoseni huomaa myös saman asian,ja taas ilman apuja hiljennämme menomme tasaiseen laukkaan.Kun hevoseni kulkee taas rauhallista käyntiä,uusi kyynel vierähtää poskelleni.Tällä kertaa se kuitenkin johtuu pakahduttavasta onnen tunteesta jonka tunnen kohoavan sisälläni aina ylös asti.Halaan hevostani ja kuin vastaukseksi se hörähtää hiljaa.Säikähdän valtavasti kun suuri rekka suhahtaa ohitseni vetäen minut rajusti taas todellisuuteen.Meluava kaupunki,autojen savu ja kiireisten ihmisten loppumaton tulva ympäröi minua.Painan kohmeiset kädet taskuuni.Olen taas harmaassa todellisuudessa,mutta kallisarvoisinta unelmaani en varmaan ikinä voi unohtaa.Antaisin mitä vain,jos se olisi totta edes yhden kerran...
Tämän kehittelin mielessäni kävellessäni hohtavan valkoisen hangen ympärillä ja kotona puin tekstiksi.Tää nyt on taas siis tällasta turhaa mutta unelmista on ihana puhua ja..
Unelmat on unelmia pitäkää ihmiset niistä kiinni koska ilman unelmia ei koko elämä ole mitään.
Tämän kehittelin mielessäni kävellessäni hohtavan valkoisen hangen ympärillä ja kotona puin tekstiksi.Tää nyt on taas siis tällasta turhaa mutta unelmista on ihana puhua ja..
Unelmat on unelmia pitäkää ihmiset niistä kiinni koska ilman unelmia ei koko elämä ole mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ittellekki tuli melkeen itku silmään,niin paljon ikävöin hevosia...:( 6 vuotta ehtisin hoitaa samaa hevosta,mutta sitten muutimme ja ikävä on välillä suunnaton ja varsinkin nyt,kun luin ton.Monta kertaa tollasen hetken olen kokenut kymmenen vuoden aikana... Oli tosi hyvä,sustahan voisi tulla kirjailija:)