Mikä saa valitsemaan pettämisen kun suhteessa ongelmia?
Miksi varattu pettää?
Ratkaisujaonmuitakin
11358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rakkaudenkaipuu?
Miksi sitten ei eroa ja hae sitä rakkautta sitten? Miksi pitää hakea pollyamoooree? Kolmenkimppa rakkausko mielessä?
Eroaminen ei ole aina helppoa vaikka haluaiski..
Kärsi sit huonossa suhteessa kun ei oo helppoo
sittenkö on helppoa erota kun löytää rinnakkais suhteen???
Huomannut parista ihmisestä ja niiden puolisoista täsmälleen samat yksityiskohdat ja mallit.
Minä olen eronnut kaksi kertaa. Kyllä kaikki on loksahtanut kohdilleen. Hassua kyllä. Olen nainen ja jättäjä.
Jokaiseen suhteeseen tulee se pysähtynyt arkivaihe, joka tuntuu puuduttavalta ja hieman hankalalta. Juuri tässä suhteen tilassa ihastuminen johonkin toiseen tulee kuvioon ja on ihan luonnollista.
Toiset lähtee sokeena viipottamaan uuden hullaantumisen perään saaden kaivattua kipinää tukahtuneeseen oloon kuvitellen että siinä on ratkaisu kaikkeen.
Toiset on varustettuna sellaisella tilannetajulla ja näkökyvyllä, että eivät tartu herääviin ihastuksen tunteisiin vaan antavat niiden olla. He luottavat tekemäänsä parisuhdevalintaansa tai jos eivät luota, eivät kuitenkaan lähde ruokkimaan uutta ihastumisen tunnetta.
Miksi varattu pettää? Koska on kadottanut tilannetajunsa, koska haluaa säpinää tasapaksuun arkikankeusoloonsa.
Siinä se. Ei siis olekaan kyse suuresta rakkaudesta, jonka vasta aina silloin kokee, kun tympääntyy siihen arkisuhteeseen? Kun tuon monet ymmärtäisivät, tilannetajunkadotus, niin monta itkua ja murhetta lähimmäisille aiheutettuna olisi elämässä vähemmän.
Ai että eroaminen on vaikeata.....no ei kyllä ole ja vaatii vain yhden asian. Sen että ottaa vastuun omasta elämästä!
Ihmiset kohtaa jossain vaiheessa suhdetta joko kriisin taikka herää siihen tunteeseen että enää ei "kipinöi" Jos enää ei kipinöi äkkipikaiset ensikertalaiset alkavat tästä tehdä johtopäätöksiä että rakkaus on kadonnut. Todellisuudessa rakkaus on vain muuttanut muotoaan. Suhde on siirtymävaiheessa hullusta rakastumisesta tasaiseen rakastamiseen ja kumppanuuteen. Siinä ei todellakaan enää samoin kipinöi kuin alussa vaikka toista rakastaakin. Se rakkaus vain on syvempää ja tasaisempaa. Ei sellaista huumaavaa pilvissä kävelyä ja tunteiden äärirajoilla kulkua kuin alussa.
Normaali parisuhteen aikajana jonka käy läpi kaikki jotka vetelee pitkän kaavan parisuhteessa.
Puhutaan aika paljon tästä 7 vuotis parisuhdekriisistä. Niillä vuosilla siinä 5-10 v välillä kai se suhde käy läpi aikajanallisesti sen parisuhteen muutoksen. Tässä vaiheessa useat eroaa taikka alkaa pettämään. Varsinkin ne ensikertalaiset jotka alkaa haikaileen sitä suhteen alun tunnetta ajatellen että jotain on pielessä kun omassaan sitä ei ole.
Kriisit, kasvu erilleen, väkivalta, pettämiseen pettämisellä vastaaminen. päihdeongelmat, seksihaluttomuus .. myös nuo ja muut monenmoiset syyt ajavat vieraisiin sänkyihin...
Itse katselen asioita kokemuksella ja olen sitä mieltä että pettäminen on huono ratkaisu oli syy pettämiseen mikä tahansa.
Se kertoo yksinomaan suhteen pahoinvoinnista, omasta keinottomuudesta, pelkuruudesta ja toisaalta epäitsenäisyydestäkin.
Uskon että monet joilla syvä tyytymättömyys suhteeseensa ovat kovin riippuvaisia joko tunteiltaan tai käytännön tasolla puolisostaan. Hän ehkä on elättäjä taikka pettävä osapuoli ei ole täysin itsenäistynyt koskaan jonka takia pelkää ajatusta sinkkuudesta ja elämästä jossa koko hänen oma elämä olisi yksinomaan hänen pyöritettävänään ja hänen pitäisi hallita omaa elämäänsä jokaisella osa-alueella ihan itse ja yksin.
Toiset keksii syyksi lapset. sori vaan näin kylmästä mielipiteestä mutta tekosyy minusta. Itse olen ero perheestä ja siskoni oli vielä vaipoissa ja saatoin minäkin tarvita vielä yöllä vaippoja kun vanhempani erosivat. Muistan silti että kotona oli karsee elämä niin kauan kuin ne kaksi yhdessä asui. Jatkuva painostava "kylmäsota" taikka täydellinen huuto, tavaroiden ja ovien paiskonta. Kotona oli yksinkertaisesti paha olla kunnes ne kaksi päättivät että tämä loppuu.
Äitini kuulemma uhkaili isän halutessa eroa ihan itsemurhalla ja lapsillakin yritti kiristää ettei eroa tulisi. Eikä sen eron jälkeen ne lasten tapaamisetkaan mutkitta sujuneet, mutta parempi se että se näytös oli kerran viikossa meidän pakko kokea kuin se että se sama näytös olisi ollut omassa kodissa päivittäin.
On siis täysin puppua väittää että lapsen parhaaksi on suhteessa jossa itsellä, puolisolla, suhteessa ja kotona on paha olla. Jos itsellä, toisella ja koko suhteessa on paha olla niin arvaappa onko lapsillakin? Takuulla on! Ei se jää lapsilta aistimatta. Lapset ei ole tunteettomia, hengettömiä, tyhmiä nukkeja vaan ihmisiä jotka tajuaa kyllä paljon enemmän kuin aikuiset kuvittelee!
Minun näkemys on ettei silloin ajatella yhtään lapsia vaan itseään! Lapset on kilpi ja helppo tekosyy. Todellisuus on se että ero pelottaa koska on iso muutos ja saattaa esim. pelätä miten selviää lastenhoidosta, taloudenhoidosta, rahallisesti ja työssä käynnistä yksin tms.
Eli taas se onko tarpeeksi itsenäinen pyörittämään koko arkea yksin ja vastaten kaikesta ilman toisen aikuisen apua.
Pelko ajaa siihen ettei uskalleta tehdä sitä ero päätöstä. Tilanne kuitenkin on ahdistava koska vaatii ratkaisua jota ei pystytä tekemään ja se paine ehkä ajaaa sitten ratkomaan ongelmaa väärin tavoin, kun muuhun tapaan ei kykene