Enkä saa sitä tunnetta pois päästäni vaikka yritän. Joinain hetkinä päätän etten ole tekemisissä ja toisinaan että antaa palaa vaan hitonko väliä huomaako toinen tunteeni.
Tietenkin janoan sitä vastausta tunteisiini. Vaikka järkeni sanoo ettei sitä vastakaikua edes voi olla ja hasveilen turhaan. Mutta mielipä haluaa. Ja kyllä minua se pakkiien saaminen mietityttää. Miten reagoim sillä hetkellä? Nauranko vain että en ollut oikeasti muka kiinnostunut.
Hävettää sekin kun katson silmiin. Että ottaako sitä päähän mun tuijottaminen ja kun olemme toisiimme asemassa ettei hän oikeen voi kovin ilkeästi sitä kieltää.
Olen vain niin ihastunut. Sanoisin. Olen rakastunut. Mutta tämä yksipuolisuus raastaa minua.
Tietenkin janoan sitä vastausta tunteisiini. Vaikka järkeni sanoo ettei sitä vastakaikua edes voi olla ja hasveilen turhaan. Mutta mielipä haluaa. Ja kyllä minua se pakkiien saaminen mietityttää. Miten reagoim sillä hetkellä? Nauranko vain että en ollut oikeasti muka kiinnostunut.
Hävettää sekin kun katson silmiin. Että ottaako sitä päähän mun tuijottaminen ja kun olemme toisiimme asemassa ettei hän oikeen voi kovin ilkeästi sitä kieltää.
Olen vain niin ihastunut. Sanoisin. Olen rakastunut. Mutta tämä yksipuolisuus raastaa minua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millainen asema? työpaikalla, esimies?
Ei siitä vastakaiusta voi ikinä tietää. Useinhan toisen ihastus saattaa herätä vasta siinä vaiheessa kun itse näyttää ensin merkkejä ihastuksesta. Sitten sitä vasta osaa katsoa toista "sillä silmällä".
Kauan tätä iahstusta on kestänyt?
Ei, ei esimies eikä työpaikka. Ainakaan minun työpaikka. Ensin oikeastaan pidin ihmistä vastenmielisenä. Joku asia kuitenkin hänem puoleltaan alkoi vaivata. Tajusin sitten että katsos vain. Olen ihastunut häneen. Tätä kesti kuukausi. Pari.
Yritin unohtaa. Etsin nettideittejä. En vastanut heille. Mielessä pyöri vain hän. Tämä yksi. Viikko sitten päätin etten itseäni kiusaa ja unohdan hänet. Eilen tajusin että olen rakastunut. Tuntuu että sydän särkyy miljooniksi palasiksi. Ja mitään en voi tehdä.
Hän vain katsoo silmiin takaisin.
Uskon vahvasti että hän tietää minun olevan ihastunut häneen. Sekin nolottaa.
Piditi ensin häntä vastenmielisenä!!!!!!!!!! Jospa pysyisit kaukana hänestä jos oikeasti välität, etkä satuta häntä tunkemalla hänen elämäänsä ollenkaan. Ei teitä ole tarkoitettu yhteen, jos vastenmielisyys on ollut eka päällimmäinen tunne hänestä. Voihan ollakkin että hän näkee sun ristiriitaisuuden ja ei haluakkaan sua siitäkään syystä.
Jumankauta miten lujaa täällä huudetaan. Mutta naisena olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Jos toinen tuntuu vastenmieliseltä niin no-no. Sellainen ärsyttävyys voi syntyä, mutta se on sitten eri juttu.
Väärä sanavalinta. Tarkoitin että vaikka hän ulkonäöltään oli komea niin en noteeranut häntä mitenkään siinä mielessä.
Sitten vain kerran tajusin että miten ihastunut olen. Minulle on käynyt näin ennenkin. Mies oli paljon tekemisissä kanssani mutten huomannut häntä. Yhtäkkiä olin täysin rakastunut. Se suhde kesti vuosia ja kaipasin häntä pitkään.
Mutta tämä nykyinen .. en koskaan pääse häntä näitä arjen pyörteissä nähtyjä hetkiä lähemmäs. Nekin hetket on vaikeita. Niitä ei voi pitkittää eikä puheiden kulkua voi määrittää. Toivoisin hänen sanovan jotain mukavaa, jotain sellaista mistä tietäisin tämän etenevän.