Päivän evankeliumitekstissä Jeesus puhuu hyvistä ja huonoista hedelmistä ja tarkoittaa sillä ihmisen uskon raittiutta.
Meidän maassamme hedelmäpuut ovat hieman erilaisia kuin Israelissa, mutta Jeesuksen vertaus hedelmistä toimii yhtä hyvin. Pieni lapsikin tietää, että jos omenapuu on kitukasvuinen ja sen oksat ovat kuivuneet, meheviä hedelmiä on turha odottaa. Tuoreet ja vehmaat puut tuottavat todennäköisemmin hyvän sadon.
Jeesuksen vertauksessa puulla tarkoitetaan ihmisen sydämen tilaa. Kuulijakuntana olivat fariseukset, joiden sydämen tilan Jeesus rinnastaa huonoihin puihin. Jeesus kutsuu fariseuksia ankaraan sävyyn kyykäärmeitten sikiöiksi. Fariseukset uskoivat olevansa esimerkillisiä ja hyvin onnistuneita ihmisiä, mutta Jeesus näki heidän epäuskoiseen sydämeensä. Hänen tarkoituksenaan oli saada fariseusten synnintunto heräämään.
Samankaltaisin sanankääntein saarnasi Jeesuksen edelläkävijä Johannes Kastaja: ”Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan poikki ja heitetään tuleen.” (Matt. 3:10.)
Hedelmistä tuntee väärän profeetan
Fariseukset eivät tunteneet Jeesusta eivätkä nähneet hänessä syntiensä sovittajaa. Jeesus teki monia epäämättömiä ihmeitä osoittaakseen jumalallisen voimansa. Hän esimerkiksi paransi sokean ja mykän miehen niin, että mies näki ja puhui.
Kun fariseukset kuulivat siitä, he tuumivat: ”Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa!” (Mark. 3:22.)
Raamatussa varoitetaan monessa kohtaa, että viimeisinä aikoina tulee vääriä profeettoja, jotka saarnaavat väärää oppia. He tulevat lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia: ”Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” (Matt. 7:16.)
On pysyttävä Jumalan sanan perustalla, vaikka vääriä opettajia olisi lukumääräisesti paljon. Näinhän oli Eliankin aikana. Jumala osoitti taivaasta lankeavalla tulella Karmelinvuorella, kuka on ainut ja oikea Jumala. (1. Kun. 18)
Pietarissa näkyy kaksiosaisuus
Vaikka me Jumalan lapset olemme vertauksen mukaan hyviä puita, se ei tarkoita että kaikki tekomme olisivat käytännössä hyviä ja kilvoittelumme olisi erikoisen onnistunutta.
Muistamme Pietarin, joka antoi Jeesuksesta oikean todistuksen: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16:16). Tätä ei Pietarille ilmoittanut liha eikä veri, vaan Taivaan Isä.
Kuitenkin myös sielunvihollinen osasi vaikuttaa Pietariin. Kun Jeesus alkoi puhua kuolemastaan, Pietari toivoi, ettei sellaista saisi tapahtua. Silloin Jeesus kääntyi pois ja sanoi: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:23)
Kielenkäyttöä on syytä miettiä
Kuulemme tässä maailmassa usein voimasanoja, ja niitä voi nousta omaankin mieleemme arjen kommellusten keskellä.
Jaakobin kirjeessä muistutetaan, ettei ole hyvä että kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta: ”Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.” (Jaak. 3:10–12)
Sellaiset päivittelyt kuin ”Voi Luoja” ja ”Herranen aika” voivat tuntua harmittomilta, mutta muistammeko, mitä toisessa käskyssä sanotaan: ”Älä turhaan lausu Herran, Jumalasi, nimeä.”
Jeesus muistutti: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt. 15:10–11.) Suu on sydämen tulkki.
Kielenkäytössäkin on syytä miettiä, viekö se lähemmäs vai kauemmas Jumalasta. Huonot sanat kannattaa korjata evankeliumin voimin. Taivaan Isän mieleen on nöyrä sydän, sellainen joka pelkää Jumalaa ja tunnustaa uskonsa:
”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9–10)
Jumalan lasten tulisi olla maan suola ja maailman valkeus. Jumalan huone on suuhuone, jossa käydään kuulemaan mitä Herra puhuu.
Meidän maassamme hedelmäpuut ovat hieman erilaisia kuin Israelissa, mutta Jeesuksen vertaus hedelmistä toimii yhtä hyvin. Pieni lapsikin tietää, että jos omenapuu on kitukasvuinen ja sen oksat ovat kuivuneet, meheviä hedelmiä on turha odottaa. Tuoreet ja vehmaat puut tuottavat todennäköisemmin hyvän sadon.
Jeesuksen vertauksessa puulla tarkoitetaan ihmisen sydämen tilaa. Kuulijakuntana olivat fariseukset, joiden sydämen tilan Jeesus rinnastaa huonoihin puihin. Jeesus kutsuu fariseuksia ankaraan sävyyn kyykäärmeitten sikiöiksi. Fariseukset uskoivat olevansa esimerkillisiä ja hyvin onnistuneita ihmisiä, mutta Jeesus näki heidän epäuskoiseen sydämeensä. Hänen tarkoituksenaan oli saada fariseusten synnintunto heräämään.
Samankaltaisin sanankääntein saarnasi Jeesuksen edelläkävijä Johannes Kastaja: ”Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan poikki ja heitetään tuleen.” (Matt. 3:10.)
Hedelmistä tuntee väärän profeetan
Fariseukset eivät tunteneet Jeesusta eivätkä nähneet hänessä syntiensä sovittajaa. Jeesus teki monia epäämättömiä ihmeitä osoittaakseen jumalallisen voimansa. Hän esimerkiksi paransi sokean ja mykän miehen niin, että mies näki ja puhui.
Kun fariseukset kuulivat siitä, he tuumivat: ”Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa!” (Mark. 3:22.)
Raamatussa varoitetaan monessa kohtaa, että viimeisinä aikoina tulee vääriä profeettoja, jotka saarnaavat väärää oppia. He tulevat lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia: ”Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” (Matt. 7:16.)
On pysyttävä Jumalan sanan perustalla, vaikka vääriä opettajia olisi lukumääräisesti paljon. Näinhän oli Eliankin aikana. Jumala osoitti taivaasta lankeavalla tulella Karmelinvuorella, kuka on ainut ja oikea Jumala. (1. Kun. 18)
Pietarissa näkyy kaksiosaisuus
Vaikka me Jumalan lapset olemme vertauksen mukaan hyviä puita, se ei tarkoita että kaikki tekomme olisivat käytännössä hyviä ja kilvoittelumme olisi erikoisen onnistunutta.
Muistamme Pietarin, joka antoi Jeesuksesta oikean todistuksen: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16:16). Tätä ei Pietarille ilmoittanut liha eikä veri, vaan Taivaan Isä.
Kuitenkin myös sielunvihollinen osasi vaikuttaa Pietariin. Kun Jeesus alkoi puhua kuolemastaan, Pietari toivoi, ettei sellaista saisi tapahtua. Silloin Jeesus kääntyi pois ja sanoi: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:23)
Kielenkäyttöä on syytä miettiä
Kuulemme tässä maailmassa usein voimasanoja, ja niitä voi nousta omaankin mieleemme arjen kommellusten keskellä.
Jaakobin kirjeessä muistutetaan, ettei ole hyvä että kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta: ”Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.” (Jaak. 3:10–12)
Sellaiset päivittelyt kuin ”Voi Luoja” ja ”Herranen aika” voivat tuntua harmittomilta, mutta muistammeko, mitä toisessa käskyssä sanotaan: ”Älä turhaan lausu Herran, Jumalasi, nimeä.”
Jeesus muistutti: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” (Matt. 15:10–11.) Suu on sydämen tulkki.
Kielenkäytössäkin on syytä miettiä, viekö se lähemmäs vai kauemmas Jumalasta. Huonot sanat kannattaa korjata evankeliumin voimin. Taivaan Isän mieleen on nöyrä sydän, sellainen joka pelkää Jumalaa ja tunnustaa uskonsa:
”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9–10)
Jumalan lasten tulisi olla maan suola ja maailman valkeus. Jumalan huone on suuhuone, jossa käydään kuulemaan mitä Herra puhuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.