Etiikan olemus: hyvän ja pahan erotuskyky

Mitkä sitten mielestäsi olisivat ne "oikeat" eettiset opasteet ?

Kiitos tiedosta! Täytyypä kuunnella Areenasta. Jari Ehrnrooth on arvostamani ajattelija

Hyvyys ja pahuus ovat aika vaikeita käsitteitä. Ihminenhän aina pyrkii siihen, mikä itselle on hyvää, niin raadollista kuin se onkin. Ympärillä olevat ihmiset sitten taas luokittelevat sen omalta kannaltaan katsottuna hyväksi tai pahaksi. Pyyteetöntä ihmistä ei ole varmaankaan vielä syntynyt, jos nyt Jeesusta ei lueta tähän mukaan. Sen takia meillä on hyvä olla jotkut yleisesti hyväksytyt normit siitä, kuinka tulee käyttäytyä, jotta mahdollisimman monella olisi hyvä olla. Nekin normit voivat olla ja ovatkin sitten taas eri kansoilla erilaiset.

Onko ihminen siis pahaan kykenevä hyvä olento vai paha, joka kykenee hyvään? Vai ihan vain omaan hyvään pyrkivä tallustelija?

Hyvä puhe Ehrnrootilta ja todistaa sen, että Raamattu ei ole kirjaimellisesti totena otettava teos vaan pääosin myyttien ja legendojen kokoelma sekä jälkikäteen niiden pohjalta helvetillä peloittelulla terästetty ja muodostettu kirkkoisien omien tavoitteiden mukainen kirja.

Milloin ihminen huomaa elävänsä ? .....tietysti silloin, kun kuolema tulee lähelle.
Onko kuolema paha, vai opettaako se meille jotakin. Herättääkö se kuolleet, jotka eivät havainneet, että he elävät.

Havainnollistetaanpa kristillistyyppistä eettistä ajattelua hiukan:
Kysymys: Miksi kaikkitietävä ja kaikkivoipa Jumala kautta historian on sallinnut miljoonien ja miljoonien viattomien lasten joutua kärsimykseen ja kuolemaan? Varmaan Jumala olisi pystynyt säätämään ihmisen vapaan tahdon semmoiseksikin, että ihminen oppisi syntiläksynsä pienempien kärsimysten hinnalla?
Vastaus: Meillä ei voi olla käsitystä Jumalan tarkoitusperistä, kenties Hän on sallinnut miljoonien ja miljoonien lasten kärsimyksen ja kuoleman estääkseen jotakin suurempaa pahaa tapahtumasta...
Jne.
Tämmöinen kristillistyyppinen eettinen ajattelu on ateistista sanoinkuvaamattoman sairasta/perverssiä.

Nämä molo-molo-apinasta mielestään polveutuvat ateistit ja maailmalliset viisastelijatko muka pystyvät arvioimaan mikä on hyvää ja pahaa? Mikä sen tekee? Yliopistotutkintoko?

Todellisuus on tarua ihmeellisempää:

Ei ihmiskunta tiedä edes tekevänsä syntiä (=pahaa) jossei sitä ilmoitettaisi Jumalan laissa joka ilmoittaa synnin ja tuomion. Ihmisessä itsessään ei ole sellsiat kykyä luonnollisen järkensä avulla, se piti lain kautta ihmiselle ilmoittaa.

Jumala yksin on hyvä. Me tiedämme mikä on hyvää vain siitä että Jumala on sen meille ilmoittanut mikä on hyvää. Jumala on hyvä. Kaikki ihmiset ovat pahoja, mätiä omenoita eivätkä kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi.

Tästä seuraa että oppiaksemme mikä on hyvää ja mikä pahaa, meidän on se opeteltava Raamatusta, Jumalan erehtymättömästä sanasta joka on nyt viimeisinä aikoina Pyhän Hengen johdatuksesta annettu meille kirjoitettuna. Apostolien, profeettojen ja Kristuksen ääni kertoo ihmiselle mikä on hyvää ja mikä pahaa, kartettavaa.

Kaikkien maailman filosofien ja kirjanoppineiden yhteenlaskettukaan viisaus ei ole Jumalan sanan rinnalla kuin arvotonta ulostetta jota oppimalla ihminen ainoastaan hankkii sielullensa iäisen vahingon. Maailmallisesta "viisaudesta" ja kyvystä erottaa hyvä ja paha on oivallisena esimerkkinä esim. ateisitisten valtioiden historia. Siellähän se ihmisen pimeys oikein konkretisoituu.

Tässä vielä tekstiversio Jari Ehrnroothin kolumnista:

Marokkolaisen muslimin surmattua ja haavoitettua lukuisia ihmisiä isis-tyylisellä veitsi-iskulla Turussa, pääministeri sanoi, että viattomien tappaminen on vastoin uskontojen periaatteita ja että vihaan ei tule vastata vihalla. Tasavallan presidentti osallistui rauhoitteluun varoittamalla vastakkainasettelusta ja vetoamalla mielipidejohtajiin maltillisen ja tolkullisen puheen puolesta.

Kun tosiasioiden vyyhti sittemmin alkoi purkautua, kielletyn pahuuden kasvot nousivat esiin.

Jokainen peruskouluhistorian suorittanut tietää, että henkinen ja fyysinen väkivalta nimenomaan on kuulunut kaikkiin järjestäytyneisiin uskontoihin. Autoritäärisessä muodossaan ja vaiheessaan kristillinen kirkko käännytti pakolla, alisti, kontrolloi, kidutti ja murhasi viattomia ihmisiä Jumalan nimeen.

Nykyisessä muodossaan islam on yhä autoritäärinen ja laajentumishaluinen maailmanuskonto, jonka jyrkimpiin muotoihin kuuluu kammottava määrä paitsi henkistä alistusta myös fyysistä väkivaltaa ja murhaamista. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Kuka tai mikä on syyllinen Turun terroristiseen pahuuteen? Toki syyllisiä ovat iskun suunnittelijat ja tekijät, mutta he ovat kuitenkin yhden äärilaidan islamilla aivopestyjä uskonsotureita Allahin käskystä. Vaikka islamia ei voi haastaa oikeuteen, se on samassa mielessä syytteessä Historian tuomiolla kuin esimerkiksi kristinusko, kansallissosialismi tai kommunismi niistä hirmuteoista, joihin ne ovat seuraajiaan pakottavasti ohjanneet.

Mitä vastakkainasetteluun tulee, niin minusta ihmisiä alistavien ja murhaavien aatteiden vastustaminen on oikein ja jokaisen vapauden ystävän velvollisuus.

Suomen Evankelisluterilaisella kirkolla on yhä vahva yhteiskunnallinen rooli eettisenä instituutiona. Tyrmistyneenä olen lukenut piispojen lausumia terrorismista.

Helsingin piispa Irja Askolan mielestä terrorismissa huutaa globaali epäoikeudenmukaisuus isoin kirjaimin. Turun piispa Kaarlo Kalliala on samoilla linjoilla ja miettii, että Isisin sotureiksi hakeudutaan, koska Suomi on ohikatsomisen yhteiskunta. Heti Turun iskun jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi, että on vaikea eläytyä tekijän ajatusmaailmaan ja ymmärtää, mikä saa ihmisen toimimaan niin, ja samalla hän halusi muistuttaa, että myös tekijä on yksi meistä.

Luonnollisesti kaikki piispat ovat toistuvasti varoittaneet vastakkainasettelusta ja olleet sitä mieltä, että islam kuten kaikki muutkin uskonnot on rauhan asialla.

Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä, johon Jeesus Nasaretilaisen saarnaama äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus johtaa. Äärimmäistä se on Jeesuksen vaatiessa seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan. Siiskö Isisin raiskaamien tyttöjen pitäisi rakastaa sadistisia alistajiaan – aivan kuten nämä ihmishirviöt itsekin vaativat. Sekavaa se on Jeesuksen asettaessa ajatukset, sanat ja teot samanarvoisiksi. Siiskö se, joka joskus on ajatellut ”kuole sika”, on samassa määrin syyllinen kuin terroristi, joka puukottaa ja viiltelee viattomia ohikulkijoita kaksin käsin.

Kun ajattelutapa on ylimaallista armollisuutta, pahuus liukenee pois tai siitä tulee samassa määrin kaikkien ominaisuus – perisynti. Jos kaikki ovat pahoja, kukaan ei ole erityisesti paha.

Vanhassa autoritäärisessä kristillisyydessä kuvioon tuli taikauskoista tolkkua siitä, että pahuus oli persoonallisen pahan, Sielunvihollisen vaikutusta, mutta modernissa eksistentiaalisessa kristillisyydessä Paholainen on haihtunut ja jäljelle on jäänyt pelkkä epä-älyllinen sekasotku, joka yleisessä mielipiteessä kääntyy toivekuvaksi jokaisen ihmisen syntyperäisestä perimmäisestä hyvyydestä.

Pahuuden kieltämisen toinen päälähde onkin oletus eettisestä ihmisluonnosta. Toisin sanoen, ne jotka vaikeina hetkinä syvästi liikuttuen turvaavat ihmisyyteen – kuten Sauli Niinistö tai Timo Soini – joko tietoisesti tai vaistomaisesti kallistuvat sille kannalle, että ihmisessä on jokin myötäsyntyinen eettinen olemus. Tarkemmin ajatellen tämä emotionaalisesti ymmärrettävä turvautuminen annettuun ihmisyyteen on evoluution vastaista unelmointia.

Syntyessään ihmislapsi on vain homo sapiens –lajin yksilö, josta voidaan kasvattaa ja muokata yhtä hyvin myötätuntoinen oikeudenmukaisuuden vaalija kuin toisia ihmisiä surutta surmaava lapsisoturi.

Kun hyväksymme realistisen tavan suhtautua ihmisyyteen, se tekee elämästämme sekä vaativampaa että arvokkaampaa. Hyvyyden ja pahuuden tase tässä maailmassa on vain ja ainoastaan valintojemme ja tekojemme seurausta. Vaikuttavan esimerkin tästä antoivat ne Turun torin auttajat, jotka nousivat pahaa vastaan ja riensivät uhrien avuksi.

Terroristisen pahuuden äärellä on siis syytä olla tarkkana, ennen kuin ryhtyy leikkimään ylenpalttista anteeksiantajaa, sillä eettisen johdonmukaisuuden kannalta katsoen pahuuden kieltäminen ja pahojen armahtaminen ovat pahuuden jatkamista.

Pannaanpas ylös hyvä aloitus. Epäilen kyllä ettei tähän asiallisia kommetteja tule ainakaan näiltä genitaaliuskovaisilta.