Ajattelen sinua nytkin. Joka päivä. Nimesi tulee jatkuvasti mieleeni. Joudun puremaan huultani ettei kyynel vierähdä silmäkulmastani. Ikävä.
En uskalla enkä voi enää kertoa että olin, ja olen edelleenkin ihastunut sinuun. Ehkä liikaakin. Et tiennyt, et tiedä. Kunpa voisin palata siihen hetkeen ja mahdolliseen. Muttei minulla ole aikakonetta menneeseen. Haluaisin tuntea sinut vielä. Eikä kyllä tulevaankaan.
En tiedä miten saan sinut unohdettua. Päivät tulee ja menee. Mennyttä ei takaisin saa. Ja hitto se kaduttaa.
Sanoit niin paljon kauniita asioita. Kiellän itseäni ajattelemasta niitä, mutten aina onnistu. Ja sitten mennään ja sydämeen sattuu.
Haluan eniten sen jota en saa, niinpä niin.
Ehkä joskus vielä näen sinut. Uskallanko sanoa mitään. En tiedä.
Iltaisin peiton alle kääriytyneenä mietin tilanteita, joissa tapaisin sinut. Suljen silmäni ja kerron sinulle vihdoin kaiken. Haaveilen että voisin antaa tunteiden kuljettaa ja olla sinun... Tulla viereesi, koskettaa sinua, painautua vasten rintaasi, suudella hitaasti ja katsoa silmiisi, hymyillä. No olenhan tällainen unelmoijatyttö.
Mitä tunnet minua kohtaan, kunpa tietäisin.
Elämän pitäisi kenties antaa jatkua raiteillaan. Ei mennä kiertoteitä.
Toivottavasti hän joka sinut nappaa, tietää minkä aarteen on itselleen saanut.
Tiedä sitten haluanko koskaan unohtaakaan sinua, sinussa oli jotakin erilaista. Sinua, jota joskus sain pienen palasen kokea. Kiitos.
En uskalla enkä voi enää kertoa että olin, ja olen edelleenkin ihastunut sinuun. Ehkä liikaakin. Et tiennyt, et tiedä. Kunpa voisin palata siihen hetkeen ja mahdolliseen. Muttei minulla ole aikakonetta menneeseen. Haluaisin tuntea sinut vielä. Eikä kyllä tulevaankaan.
En tiedä miten saan sinut unohdettua. Päivät tulee ja menee. Mennyttä ei takaisin saa. Ja hitto se kaduttaa.
Sanoit niin paljon kauniita asioita. Kiellän itseäni ajattelemasta niitä, mutten aina onnistu. Ja sitten mennään ja sydämeen sattuu.
Haluan eniten sen jota en saa, niinpä niin.
Ehkä joskus vielä näen sinut. Uskallanko sanoa mitään. En tiedä.
Iltaisin peiton alle kääriytyneenä mietin tilanteita, joissa tapaisin sinut. Suljen silmäni ja kerron sinulle vihdoin kaiken. Haaveilen että voisin antaa tunteiden kuljettaa ja olla sinun... Tulla viereesi, koskettaa sinua, painautua vasten rintaasi, suudella hitaasti ja katsoa silmiisi, hymyillä. No olenhan tällainen unelmoijatyttö.
Mitä tunnet minua kohtaan, kunpa tietäisin.
Elämän pitäisi kenties antaa jatkua raiteillaan. Ei mennä kiertoteitä.
Toivottavasti hän joka sinut nappaa, tietää minkä aarteen on itselleen saanut.
Tiedä sitten haluanko koskaan unohtaakaan sinua, sinussa oli jotakin erilaista. Sinua, jota joskus sain pienen palasen kokea. Kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
R.I.P.
Miksi? Miksi? Miksi? Apua, tämä on minunkin loppuni! En osaa ajatella tulevaa ilman Sinua!
Mitä tapahtui? En pysty keskittymään enään mihinkään!Mitä teen nyt? Mitä kaikki enää hyödyttää.
Mi-nä ra-kas-tan Si-nu-a ai-na!
Sinulla on toinen, nyt sen vasta tajuan
tänään istua kotonani koko illan ja katsoa kuvaasi
hämyvalossa ja surra, surra, surra
olla kuvaani. Jos et ole mikään paparazzi.
Ei siis aihetta suruun.
Älä unohda sanojani sinulle, sanoja jotka niin helposti sain sanottua sydämen neuvoessa tien, sinulle oli niin helppo olla hyvä, sain kerrankin olla oma itseni, kertoa tunteeni, koskettaa ja katseellani syventyä sinuun ja ihmetellä miten sinä minuun niin ihastuit, ihmiseen niin erilaiseen...
Ehkä näemme joskus, ehkä emme... mutta unohtamaan en ala niitä pieniä yhteisiä hetkiä jotka
tekivät suuria asioita elämäämme, haluaisin ja toivoisin vielä kuulevani sinusta...
Haluan kuulla sanasi uudelleen, ei sanasi unohtuneet kun tunsimme,kannan niitä mukanani vieläkin, tunnen vieläkin, ne vie meitä eteempäin, ehkä toistemme luo vihdoinkin
sunki kans oli niin hyvä olla ettei ketään toinen oo saanu aikaan sitä samaa oloa mutta itte teit siitä lopun..harmi..
en enää koskaan ota yhteyttä..
ikävä tulee mutta pitää jatkaa elämää niinQin sanoit
Kanna kunnes kuulet ne uudelleen, uudelleen... tämä kartoittamaton kaipuuntieni jota hapuillen kuljen, sinua etsien ja hakien, löytäen ennemmin tai myöhemmin..
Hapuilemme toisiamme, kunnes löydämme toistemme luo,sanasi kannan aina mukanani, kannan kunnes kuulen sanasi uudelleen,uudelleen joita kaipaan. Etsien hapuillen toisiamme, löydämme toisemme.....
Mikset voisi kertoa hänelle tunteistasi? Et voi päätellä kaiken olevan ohi siitä, ettet joskus kertonut mitään ja ettei hän sen takia enää huomioi sinua samalla lailla. Sinun kuitenkin täytyy tehdä tällä kertaa aloite.
Voiku se olisitki sä ja ajattelisit mua... Mä tiedän, että se on kai vaan toivejattelua :( Tietäsitpä kuinka paljon olisin halunnu kuulla sulta tollasta sillon kun nähtiin vielä päivittäin, ja haluisin vieläkin...
Mä olen yrittäny jatkaa omaa elämääni, mutta mä en todellakaan ole unohtanu sua enkä sitä miltä musta on tuntunu sua kohtaan.. Sä oot ollu viimeaikoinakin mun mielessä päivittäin, ja kyllä mulla on ollu sua ikävä.. Musta on tuntunu monesti, et haluisin törmätä suhun edes sattumalta, voida sanoo ees moi, ja vaika kuulla miten sulla on menny... Mä haluisin sulle nyt ystävänpäivänäki laittaa ees sähköpostia, mut en taida uskaltaa enää..
Siitä on jo aikaa, kun me nähtiin viimeeks, ja mä ajattelin et kyllä se aika tekee tehtävänsä, mut ei se tunne mee pois.. Mä vaan tiedän, että olisit ollu ja olisit mulle se oikee.. Eikä kohdalle ole osunu ketään jonka kohdalla olis tuntunu samalta, ei ennen ku me tunettiin eikä nyt myöhemminkää.
Mä kerroin sulle sillon aikanaan, että oon suhun rakastunu, eikä se tunne ole mihkään menny...
Jos susta oikeesti tuntuu tolta, niin tuu ihmeessä kertoon mulle, ei todellakaan olis liian myöhästä tai jotain...
vain saan silmistäsi rohkeutta, kun katseemme kohtaavat.
Jos vain joskus vielä nähdään.
Mutta en tiedä, olemmeko molemmat jo silloin hävitty johonkin maailman kolkkaan ja löydämmekö toisiamme enää koskaan. Edes sattumalta.