Maatalouden ravinnekuormitusta on tutkittu niin Suomessa kuin muissakin maissa.
Aiheesta on julkaistu artikkeleita kaikkein arvovaltaisimmissakin tieteellisissä lehdissä, kuten Science ja Nature. Valuma-aluetutkimukset osoittavat kiistatta, että mitä enemmän valuma-alueella on peltoja, sitä suurempi on valumavesien fosforipitoisuus.
Luonnonvarakeskuksen ja Syken seurantakohteiden analysointi on paljastanut, että selvitettiinpä maatalouden kuormitusta yksittäisen peltolohkon, pienen valuma-alueen tai suuremman jokivesistön tasolla, maatalouden hehtaarikohtaiseksi fosforikuormaksi saadaan keskimäärin samaa tasoa olevia tuloksia.
Tutkijoiden mukaan keskeinen tekijä kuormittavuudessa on maan fosforitila.
Maahan lisätty fosfori sitoutuu aluksi voimakkaasti maahiukkasiin, mutta lannoituksen jatkuessa kasvien tarvetta suurempana, ylimäärä sitoutuu yhä heikommin. Vaikka fosforilannoitus on radikaalisti vähentynyt, maan fosforitila on laskenut huomattavasti hitaammin, johtuen aiempien vuosikymmenien aikana maahan kertyneestä fosforista.
Eri peltojen kuormittavuus vaihtelee huomattavasti riippuen paitsi maan fosforitilasta, myös muokkauksesta ja maalajista.
Seuranta-aineistoista käy kuitenkin ilmi, että maatalouden fosforikuormitus on vähentynyt Suomessa. Erityisesti Perämeren alueella fosforikuormitus on laskenut yli viidenneksen vuodesta 1995, toisin sanoen ympäristötuen alkamisesta lähtien. Saaristomeren ja Suomenlahden alueella kuormitus on laskenut vain hieman.
Itämeren suojelukomission Helcomin tuoreimman arvion mukaan Pohjanlahteen merineliökilometriä kohti tuleva fosforikuormitus jää viidennekseen Suomenlahteen kohdistuvasta kuormituksesta. Rannikkovesien tilaa selittää myös valuma-alueen peltoisuus, joka on Etelä- ja Lounais-Suomessa huomattavasti korkeampi kuin Pohjanmaalla. Silti rehevöityminen on paikoin ongelma myös Selkä- ja Perämerellä.
Koko Itämeren ravinnekuormitus on alentunut 1980-luvun puolivälistä lähtien johtuen valtaosin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen tehostumisesta.
Sen sijaan maatalouden ravinnekuormitus ei ole ratkaisevasti alentunut. Sen osuus rannikkovesiimme tulevasta ihmistoiminnasta johtuvasta fosforikuormituksesta on vaihdellut eri merialueilla viime vuosina 64–82 prosentin välillä.
Suurimpana esteenä Itämeren elpymiselle tutkijat näkevät hapettomien pohjien pinta-alan kasvun, mikä johtuu suureksi osaksi jo aiemmin tapahtuneista synneistä eli yhdyskuntien, teollisuuden ja maatalouden päästöistä.
Tutkijoiden mukaan niin Itämeren kuin järviemmekin toipuminen edellyttää monenlaisia vesiensuojelutoimia, joissa myös maataloudella riittää työsarkaa.
Aiheesta on julkaistu artikkeleita kaikkein arvovaltaisimmissakin tieteellisissä lehdissä, kuten Science ja Nature. Valuma-aluetutkimukset osoittavat kiistatta, että mitä enemmän valuma-alueella on peltoja, sitä suurempi on valumavesien fosforipitoisuus.
Luonnonvarakeskuksen ja Syken seurantakohteiden analysointi on paljastanut, että selvitettiinpä maatalouden kuormitusta yksittäisen peltolohkon, pienen valuma-alueen tai suuremman jokivesistön tasolla, maatalouden hehtaarikohtaiseksi fosforikuormaksi saadaan keskimäärin samaa tasoa olevia tuloksia.
Tutkijoiden mukaan keskeinen tekijä kuormittavuudessa on maan fosforitila.
Maahan lisätty fosfori sitoutuu aluksi voimakkaasti maahiukkasiin, mutta lannoituksen jatkuessa kasvien tarvetta suurempana, ylimäärä sitoutuu yhä heikommin. Vaikka fosforilannoitus on radikaalisti vähentynyt, maan fosforitila on laskenut huomattavasti hitaammin, johtuen aiempien vuosikymmenien aikana maahan kertyneestä fosforista.
Eri peltojen kuormittavuus vaihtelee huomattavasti riippuen paitsi maan fosforitilasta, myös muokkauksesta ja maalajista.
Seuranta-aineistoista käy kuitenkin ilmi, että maatalouden fosforikuormitus on vähentynyt Suomessa. Erityisesti Perämeren alueella fosforikuormitus on laskenut yli viidenneksen vuodesta 1995, toisin sanoen ympäristötuen alkamisesta lähtien. Saaristomeren ja Suomenlahden alueella kuormitus on laskenut vain hieman.
Itämeren suojelukomission Helcomin tuoreimman arvion mukaan Pohjanlahteen merineliökilometriä kohti tuleva fosforikuormitus jää viidennekseen Suomenlahteen kohdistuvasta kuormituksesta. Rannikkovesien tilaa selittää myös valuma-alueen peltoisuus, joka on Etelä- ja Lounais-Suomessa huomattavasti korkeampi kuin Pohjanmaalla. Silti rehevöityminen on paikoin ongelma myös Selkä- ja Perämerellä.
Koko Itämeren ravinnekuormitus on alentunut 1980-luvun puolivälistä lähtien johtuen valtaosin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen tehostumisesta.
Sen sijaan maatalouden ravinnekuormitus ei ole ratkaisevasti alentunut. Sen osuus rannikkovesiimme tulevasta ihmistoiminnasta johtuvasta fosforikuormituksesta on vaihdellut eri merialueilla viime vuosina 64–82 prosentin välillä.
Suurimpana esteenä Itämeren elpymiselle tutkijat näkevät hapettomien pohjien pinta-alan kasvun, mikä johtuu suureksi osaksi jo aiemmin tapahtuneista synneistä eli yhdyskuntien, teollisuuden ja maatalouden päästöistä.
Tutkijoiden mukaan niin Itämeren kuin järviemmekin toipuminen edellyttää monenlaisia vesiensuojelutoimia, joissa myös maataloudella riittää työsarkaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Unohdin lähteen: Hakaniemen tietoimisto.
Lähde on Luonnonvarakeskus (LUKE) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Kummatkin ovat valtion virastoja.
Kävikö nikkivarkaalle kipeästi totuus?
Mikä "tietoimisto" Hakaniemessä sijaitsee?
Tämäkö?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonvarakeskus
https://www.luke.fi/
Maajussit tuomitsevat mieluusti ns. kettytytöt terroristeina ja rikollisina, kun nämä aiheuttavat haittaa turkiselinkeinolle. Mutta kun maatalous itse aiheuttaa mittavia ympäristöhaittoja laajoille alueille, kyse ei enää olekaan heidän mielestään rikoksesta eikä terrorismista. Mitä eroa on esim. sillä, että maajussit pilaavat vesistöt ja haittaavat siten kalastajien ja matkailualan yrittäjien elinkeinoa verrattuna siihen, että joku keksisi levittää kirvoja maajussien pelloille menemättä itse alueelle haistellen vain sopivaa tuulensuuntaa.
Ihmisten suhtautuminen ympäristön turmelemiseen on monelta osin hyvin kaksinaismoraslistista. Ympäristön turmelemista katsotaa läpi sormien silloin, kun se tapahtuu elinkeinotoiminnan osana. Jos siis haluaisin turmella tahallani ympäristöä, minun kannattaisi alkaa harjoittamaan jotain elinkeinoa kuten maa- ja metsätaloutta ja tehdä tuhojani niiden varjolla. Erikoinen on myös Talvivaaran tapaus, kun se saa juoksuttaa saasteita oikein luvan kanssa vesistöön. Jos yksityinen kansalainen alkaisi levitellä vastaavia saasteita huvikseen vesistöihin, olisivat poliisit pian paikalla ja rikostutkinta alkaisi välittömästi.
Tee asialle jotain lopeta syöminen ja paskantaminen.
Joskus kannattaisi tutustua noiden selvitysten (eässähän ei ole tutkimus kyseessä) taustoihin.
Ravinnekuorma valuu meriin jokien kautta. Jokiveden ravinnepitoisuutta kun on mitattu, niin siinä tapahtuu hyppäys aina kun joki ohittaa asutuskeskittymän, esimerkiksi Vantaanjoki kun ohittaa Riihimäen, veden ravinnepitoisuus nousee kymmenillä prosenteilla. Suurin harppaus tapahtuu kohdassa, jossa Keravanjoki yhtyy Vantaaseen. Siinähän Vantaaseen tulee mm. Keravan ja Järvenpään alueen valumat.
Maatalous on ainoa merkittävä kuormittaja Vantaanjoessakin, josta voimme päätellä Riihimäen, Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Vantaan ja Helsingin olevan maamme maatalouden suurkeskittymiä. Lähiruuan kannalta on tietysti oikein hyvä, että Helsinki on tuollainen maatalouskeskittymä, mutta ravinteiden osalta tietysti on ikävää, että juuri Helsingin kohdalla syntyy jättiharppaus ravinnekuormassa. Mitä Helsingin sitten pitäisi tehdä vähentääkseen sen maatalouden aiheuttamaa Vantaanjoen ja merialueen kuormaa? Ainakin pitää lopettaa tälläisen disinformaation jakaminen mitä esimerkiksii tässä väitöskirjassa esitetään:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/176908
Tuossa tutkimuksessa virheellisesti osoitetaan, että Helsingin alueelta tulisi hulevesien mukana merkittävät määrät ravinteita, suoloja ja muita epäpuhtauksia vesitöihin. Eihän kaupunkien kaduilta ym. kerääntyvä vesi voi olla samanlainen, tai tuon valetutkimuksen mukaan jopa pahempi, päästöjen aiheuttaja kuin maatalous. Asiaa on selvitetty (siis ei tutkittu) niin monessa vihreiden ympärstöministriön virkamiesten toimesta, että tuollaiset väitöskirjat joutaa roskiin. Maksaakin se aivan liikaa jos kaupunkialueiden hulevedetlaitetaan ympärivuotiseen käsittelyyn ennen niiden laskemista muihin vesistöihin. Ei ei ei se käy.
Niin. Pohjanmaalla on tulvivia peltoja joista luulisi tulevan ravinteita etenkin keväällä tolkuttomasti. Silti ravinteita tulee enemmän tiheään asutulta etelärannikolta. Outoa, perin outoa...
Kannattaa lukea kuitenkin tuo avaajan kirjoitus ja ne raportit, joihin siinä viitataan.
Aivan. Tuollaiset valetutkimukset, jollainen tuo Helsingin Yliopistossa suoritettu väitös on, tulisi lopettaa ja keskittyä Luken vihreää puoluetta edustavien virkamiesten selvityksiin, johon tuo avaaja pohjaa.
Tämä väitöskirja kun väittää niinkin absurdia kuin, että "kaupungistuminen rasittaa virtaavia vesiä, taajamista löytyi korkeammat pitoisuudet kuin maaseudulta." Kyllä näiden vihreitä edustavien virkamiesten on tuollainen valetutkimus osoitettava vääräksi, tai ainakin piilottaa se suurelta yleisöltä.
Oletko täystollo?
Kaupungistuminen voi rasittaa virtaavia vesiä, mutta eihän meri ole virtaava vesi.
Maatalous rasittaa juurikin sitä merta. Kaupunkien virtaavaan veteen laskemat päästöt jäävät siihen virtaan, ei ne mereen tule, sinne pääsee vain maatalouden päästöt.
Tuossapa kartta josta voi ihan itse katsoa missä se virtaava vesi muuttuu laadultaan heikommaksi.
http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikarttaviewers/Html5Viewer_2_5_2/Index.html?configBase=http://paikkatieto.ymparisto.fi/Geocortex/Essentials/REST/sites/Vesikartta/viewers/VesikarttaHTML525/virtualdirectory/Resources/Config/Default
Joo: Lopetetaan ruuan tuotanto ja syöminen niin loppu se paskominenkin.
Venäjä syytää itämereen yhä surutta koko kansantuotteen.
Oletpa äärimmäisten ratkaisujen ilmentymä.
Peltoeemeli vetelee EU:n avokätisimpiä tukiaisia ja saastuttaa surutta ympäristöä.
Minunlainen sosiaalituilla elävä ei saastuta lainkaan.