En ole uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, vaan niin pääsi käymään. 6kk suhdetta takana ja olen ihminen jonka on vaikea puhua tai näyttää tunteita.
Hän on kysynyt rakastanko häntä ja olen vastannut myöntävästi. En halua olla liian innokas tai näyttää olevani korviani myöten rakastanut. Toisaalta on tullut takkiin niin paljon ihmissuhteissa etten oikein usko ikuiseen rakkauteen muutenkaan. Kaikki loppuu aikanaan.
Hän ei halua luopua minusta mutta kuitenkin jollain tapaa vaiston lopun alkaneen. Tämän rakkaus keskustelun jälkeen hän on ollut enemmän omissa oloissaan ja minä antanut olla.
Ehkäpä olen vain rakastunut rakastuneena olemiseen. Kukaan muu ei minua kiinnosta hän on mielessä koko ajan ja ikävöin häntä jopa niin paljon että koen olevani masentunut, surullinen ja ruoka ei maistu. Liekö tämä edes normaalia.
Aina monesti omissa ihmissuhteissa on ollut niin että minulla ei ole tunteita ja olen lopettanut suhteen. Nyt asiat ovat toisin. Saan kärsiä itse.
En tiedä miksi kärsin. Pelkäänkö menettäväni hänet vai rajastaanko häntä liikaa vai olenko jotenkin läheisriippuvainen? Rakastuminen tekee ihmisestä haavoittuvan. Hän kertoo aina kuinka on minua ikävöinyt ja minä myös. Hän on kysynyt mikä minä hänelle olen? Ystävä, hyvä kaveri, naisystävä vai mikä? Seksi kuitenkin on jotain aivan älyttömän läheistä ja rakastavaa. Että pelkästä seksistä tässä ei kuitenkaa ole kyse.
Hän on kysynyt rakastanko häntä ja olen vastannut myöntävästi. En halua olla liian innokas tai näyttää olevani korviani myöten rakastanut. Toisaalta on tullut takkiin niin paljon ihmissuhteissa etten oikein usko ikuiseen rakkauteen muutenkaan. Kaikki loppuu aikanaan.
Hän ei halua luopua minusta mutta kuitenkin jollain tapaa vaiston lopun alkaneen. Tämän rakkaus keskustelun jälkeen hän on ollut enemmän omissa oloissaan ja minä antanut olla.
Ehkäpä olen vain rakastunut rakastuneena olemiseen. Kukaan muu ei minua kiinnosta hän on mielessä koko ajan ja ikävöin häntä jopa niin paljon että koen olevani masentunut, surullinen ja ruoka ei maistu. Liekö tämä edes normaalia.
Aina monesti omissa ihmissuhteissa on ollut niin että minulla ei ole tunteita ja olen lopettanut suhteen. Nyt asiat ovat toisin. Saan kärsiä itse.
En tiedä miksi kärsin. Pelkäänkö menettäväni hänet vai rajastaanko häntä liikaa vai olenko jotenkin läheisriippuvainen? Rakastuminen tekee ihmisestä haavoittuvan. Hän kertoo aina kuinka on minua ikävöinyt ja minä myös. Hän on kysynyt mikä minä hänelle olen? Ystävä, hyvä kaveri, naisystävä vai mikä? Seksi kuitenkin on jotain aivan älyttömän läheistä ja rakastavaa. Että pelkästä seksistä tässä ei kuitenkaa ole kyse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.