omakohtaisia kokemuksia,minulla olisi sellaiseen lähiaikana meno.Kertokaa kokemuksista,millainen se on ,onko rankka,auttoiko asiaan,joutuuko olemaan pitkään osastolla,sairaslomalla,onko tullut pahoja komblikaatioita,kirjoitelkaa kaikki joilla on omakohtaisia kokemuksia kyseisestä toimenpiteestä,kirjojen mukaan toimenpiteen pitäisi auttaa noin 80% potilaista.
Mutta onko näin ,ei nuo lääkkeetkään kyllä auta vaikka söisi kuinka paljon ja ei nekään varmaan hyväksi ole elimistölle ainakaan maksalle ja munuaisille ja vatsalaukulle.
Mutta onko näin ,ei nuo lääkkeetkään kyllä auta vaikka söisi kuinka paljon ja ei nekään varmaan hyväksi ole elimistölle ainakaan maksalle ja munuaisille ja vatsalaukulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulle tehtiin Meilahdessa kyseinen toimenpide muutama vuosi sitten toistuvien tajunnanmenetysten ja rytmihäiriöiden takia.
Ensin tutkittiin , kuten ennenkin. Sitten tehtiin "keinulautakoe", jossa taju lähti(sulle tuskin tehdään), sitten alettiin valmistella varsinaiseen tutkimukseen. Syöminen ja juominen oli sinä aamuna ensinnäkin kielletty. Tosta oikean reisilaskimon kohdalta raakattiin karvat pois, ensin tietysti oli annettu jotain rauhoittavaa. Olin siis tajuissani ja valveilla koko ajan. Sitten vedettiin pikku viilto laskimon kohdalle ja kirurgi alkoi työntää piuhaa sisään. Siinä oli sähköjohtojen lisäksi kamera. Se työnnettiin siis laskimoa pitkin pumppuun. Näin koko ajan, mitä tapahtui:mielenkiintoista. Kun piuhat oli kunnolla pumpussa, alkoi "koneenkäyttö", eli sähköllä saatiin sydän vuoroin kovaan vuoroin hitaaseen rytmiin. Minä en missään vaiheessa tuntenut kipua, pelkästään ihmetystä .
Toimenpiteen jälkeen sain maata paikallani n. 7 tuntia likkumatta luotipussi haavan päällä:eihän sitä voinut neuloa. Kun alkoi pissattaa, se otettiin katetrilla pois. Ei sekään sattunut, hävetti vaan, kun se hoitsu oli nuori ja nätti.
Makailun jälkeen, kun haava oli umpeutunut kunnolla, sain sapuskaa. Konsultaatio sydänkirurgin kanssa vielä, ja kun ilmoitin, etten halua jäädä Meikkuun yöksi, minut päästettiin puolilta öin saattajan mukana kotiin.
Olisin saanut sairaslomaa pari päivää, mutta en katsonut tarvitsevani. Siihen oikeaan reiteen tuli niin laaja mustelma ylös - ja alaspäin, että vaimo totesi mun olevan varttineekeri
Turha ainakaan sitä toimenpidettä on pelätä, se oli lähinnä mielenkiintoista
Saatiin ainakin selville, mikä minua on vuosia vaivannut: synnynnäinen vika. Siihen lääkkeet, joita tarvittaessa.
Mitään komplikaatioita ei minulle tullut. Vain suuri kunnioitus nykylääketiedettä kohtaan.
Kysyisin vielä että oliko sulla Marevan-hoitoa ennen operaatiota.
Ja mikä aiheutti sen rytmihäiriön,minulla se on oikoratavika joka on myöskin kait synnynnäinen vika.
Mutta ymmärtääkseni sinulla jäi myöskin lääkehoito päälle.
Minulla se pitäisi pystyä jättämään pois,mikä sinänsä on hyvin tärkeä,koska lääkkeistä tulee minulle hankalia sivuoireita,ja eikä ne pysty poistamaan ongelmaa korkeintaan hieman lievittämään niitä.
En tiedä sitten auttaako se ablaatio,mutta kylläkait tässä täytyy riski ottaa,koska ei tuo elo ole kovin kaksista näitten jatkuvien oireitenkaa kanssa.
Mulle määrättiin lääkkeitä, joita otetaan vain tarvittaessa. Ilmeisesti minun tapauksessani myös työstressillä oli tekemistä asian kanssa, koska jäätyäni 55 v. eläkkeelle ei taju ole mennyt kuin pari kertaa ja rytmihäiriöt ovat hyvin vähäisiä. Mainitsemaasi lääkitystä ei minulla muistaakseni muistaakseni ollut. Dignoosi oli mulla "vasodepressiivinen cardiologinen syncope", joka tarkoittaa verenpaineen äkillistä romahdusta tms.Jonkinlainen valuvika kuitenkin. Uskon toimenpiteen auttavan sinuakin, sillä jo tieto sairauden laadusta on henkisesti vapauttavaa:ei tarvitse kokoajan miettiä, mikä on vikana.
Tuu Jusa sit kertoilee kokemukset tänne kunhan sinulle on tehty kyseinen toimenpide. Ittelläni myös oikorata ja varmaankin "poltto" edessä. Pelottaa!
itselle tehty ablaatio Meikussa kaksi kertaa, vuosina 2001 ja syksy 2004.
Syynä molemmilla kerroilla eteistakykardia.
Vuonna 2001 hoito onnistui hyvin eli poltettiin pois ylimääräinen komentokeskus eteisestä.
Toimenpide kesti 6 tuntia.
Saikkua molemmilla kerroilla melkein kaksi viikkoa, raskas fyysinen työ. Muuten siitä kai selviää 3-5 päivän saikulla.
Eli menin aamulla klo 7 sairaalaan ja toimenpide alkoi klo 8 ja pääsin pois seuraavan päivän iltana ja päälle kuukauden disperiini lääkitys.
Minulla on molemmilla kerroilla avattu molemmat reisilaskimot, joista katetrit sisään.
Tosiaan 2001 toimenpide onnistui ja rytmihäiriöt olivat historiaa, mutta palasivat takaisin vuonna 2003 loppuvuodesta.
Joten yritettiin uudestaan, mutta ei onnistuttu vaan todettiin, että on vielä toinen rytmihäiriö; sinustakykardia.
Joten olen nyt jatkuvalla lääkityksellä lopun elämää, kai ?
Toimenpidettä ei tosiaankaan tarvitse pelätä.
Tsemppiä.