on Esko Ahon ja Alpo Rusin kohtaloilla?
Olisi selvitettävä jossakin:
Mikä yhteys oli Esko Ahon häviöllä preidentinvaalissa?
Mikä yhteys oli Esko Ahon opiskelulla Yhdysvalloissa ?
Mikä yhteys oli Esko Ahon ajolähdöllä Keskustapuolueen puheenjohtajan paikalta?
ja Alpo Rusi vuodolla.
Koko jupakka näyttää olevankin Suomen Keskustan salaista toimintaa omien saamiseksi pois vaalikentiltä. Oikeudennainen Anneli Jäätteenmäki ja matalaprofiili Matti Vanhanen voisivat muodostaa sisäisen selvityslautakunnan.
Kummallakin kuitenkin oli varmaan oma lehmä ojassa. Ja toisaalta Vanhanen ei ole kyennyt selvittämään töppäilyjään muutenkkaan.
Olisi selvitettävä jossakin:
Mikä yhteys oli Esko Ahon häviöllä preidentinvaalissa?
Mikä yhteys oli Esko Ahon opiskelulla Yhdysvalloissa ?
Mikä yhteys oli Esko Ahon ajolähdöllä Keskustapuolueen puheenjohtajan paikalta?
ja Alpo Rusi vuodolla.
Koko jupakka näyttää olevankin Suomen Keskustan salaista toimintaa omien saamiseksi pois vaalikentiltä. Oikeudennainen Anneli Jäätteenmäki ja matalaprofiili Matti Vanhanen voisivat muodostaa sisäisen selvityslautakunnan.
Kummallakin kuitenkin oli varmaan oma lehmä ojassa. Ja toisaalta Vanhanen ei ole kyennyt selvittämään töppäilyjään muutenkkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Alpo Rusin tapaus on häpeäksi
suomalaiselle oikeusvaltiolle
Eduskunnan oikeusasiamies antoi torstaina päätöksensä ulkoasiainneuvos Alpo Rusin kantelusta, jonka Rusi oli tehnyt häneen kohdistettujen vakoiluepäilysten tutkimuksista ja niiden vuotamisesta julkisuuteen.
Tärkein johtopäätös oikeusasiamiehen työstä on, että Rusi joutui sellaisen kohteeksi, mikä on häpeäksi oikeusvaltiolle. Hän oli syytön mutta kantoi julkisuudessa syyllisen leimaa.
Epäilykset oli tietysti tutkittava. Mutta suuri virhe tehtiin siinä, että Rusiin kohdistetut, perusteettomiksi osoittautuneet epäilykset kerrottiin ulkopuolisille ja vielä siten, että ne vuotivat julkisuuteen.
Vakoiluepäilykset ovat raskaita ja Suomen oloissa epätavallisia. Kun ne vielä kohdistuivat julkisuuden henkilöön ja jopa tasavallan presidentin entiseen, läheiseen neuvonantajaan, julkisuutta ei hillinnyt mikään. Se ei malttanut pysytellä journalistin ohjeissa, joiden mukaan syytettykään ei ole vielä syyllinen, epäillystä puhumattakaan.
Rusiin iskettiin vakoilijan leima.
Häntä kuulusteltiin ja pidettiin epävarmuudessa. Normaali työskentely oli tietenkin hänelle mahdotonta. Hän joutui luopumaan eduskuntavaaliehdokkuudesta. Ja samaan aikaan, kun Suojelupoliisin johto kertoi epäilyksistään ulkopuolisille, Rusille itselleen oli määrätty vaitiolovelvollisuus. Hän ei voinut puolustautua. Jos hän olisi puhunut, tämä olisi merkinnyt puolen vuoden ehdotonta vankeutta.
Oikeusasiamiehen torstainen päätös puhdistaa taas lisää Rusin mainetta. Asia ei kuitenkaan voi jäädä vielä tähänkään. Vaikka tutkimuksissa ei selvinnytkään, miten Rusiin kohdistuneet epäilykset vuotivat julkisuuteen, Supon osuus on yhä loppuun asti katsomatta.
Tärkein kysymys on: miksi Supon arvostelukyky heitti niin paljon, että perättömiksi osoittautuneita tietoja ja tutkimuksia uskottiin niin, että niistä haluttiin kertoa oppositiojohtajallekin?
Kyse on ammattitaidon puutteesta ja pahasta arviointivirheestä. Eikö sellaisesta pidä jo jonkin vastata?
Muuten Supon luottamusta kansalaisten keskuudessa on vaikea palauttaa.
Muitakin kysymyksiä on. Esimerkiksi: mikä oli politiikan ja poliitikkojen rooli asian eri käänteissä?
On siis tietenkin selvää, että poliisin on tutkittava, jos epäillään rikosta. Sellainen turvaa oikeusvaltiota. Mutta yhtä tärkeää on, että "se, jota ei ole tuomittu, on syytön". Nyt Supossa ja yhteiskunnassamme laajemminkin toimittiin siten, että "kun on epäilty, on syyllinen".
Sellainen kuva on kauhistuttava. Sen reseptin mukaan toimittiin Stalinin Neuvostoliitossa ja Hitlerin Saksassa. Nyt, 2000-luvulla, sen mukaan toimittiin Suomessa.
On mielenkiintoista nähdä, miten Rusille korvataan se kaikki, minkä hän on joutunut Supon ja sen "informoimien" tahojen takia kokemaan.
Muutamat Alpo Rusin ystävät, erityisesti nykyinen EU-komissaarimme Olli Rehn, mutta myös esimerkiksi nykyinen ohjelmajohtaja Seppo Niemelä sekä päätoimittaja Tapani Ruokanen tekivät suuren työn ystävänsä puolustamisessa. Rehn pani peliin suorastaan koko tulevaisuutensa. Mutta he tunsivat Rusin, luottivat häneen eivätkä uskoneet Suposta lähteneitä viestejä.
Sellaisia ovat oikeat ystävät!
Kaikki muut luottivat suomalaiseen Suojelupoliisiin, sen ammattitaitoon ja harkintakykyyn.
Asiaan liittyy myös muuan mielenkiintoinen episodi, joka kuvaa yhteiskuntamme tasa-arvon tilaa.
Muistamme, kuinka muutama viikko sitten tuli julkisuuteen, että aiempi sisäministeri Ville Itälä oli kertonut Rusiin kohdistuneista rikosepäilyistä silloiselle oppositiojohtajalle Esko Aholle. Syntyi keskustelu. Siinä kysyttiin, oliko Itälällä - joka oli neuvotellut silloisen pääministerin Paavo Lipposenkin kanssa - oikeutta kertoa asiasta ulkopuoliselle eli Aholle.
Monet keskustelijat puolustivat innokkaasti oppositiojohtajan oikeutta saada tietoa keskeisistä asioista. SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma pohti jopa lain säätämistä opposition informoinnista.
Mutta eipä ollut ymmärtämystä, kun oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäkeä informoitiin asioista, jotka eivät olleet julkisia. Hirttäjiä kyllä riitti.
Tapauksissa oli muitakin eroja kuin se, että toinen oppositiojohtaja oli nainen ja toinen mies. Helposti tulee kuitenkin mieleen, että Itälän?Ahon tapauksessa "hyvä veli" -yhteys toimi. Jäätteenmäki jätettiin yksin.
Tasa-arvo on politiikassakin vielä enemmänkin sanoissa kuin teoissa.
Juha Mauno
Suomenmaa
Perjantaina 04.02.2005
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa
on Keskustaa. Eikö? Voisi selvittää ihan itse.
Oikeusasiamiehen mukaan tutkintakynnys ylittyi selvästi, joten tutkinta oli aiheellinen ja niitä estämään pyrkineillä oli joko huonot tiedot tai liikaa tietoa.