ei susta ole mulle

Ei veljistä ole kuin kiusaa,
olen huomannut sen.
Jos vaikka joku nukke on poissa,
hän on syyllinen.

Vaan entäs jos sattuis niin,
että veli vietäis pois.
Niin sen jälkeen varmaan en
koskaan nauraa vois.

oletteko veljeksiä ?

Mulla ei ole enää veljiä ni ei voi kiristää tahi saatikka uhkailla :)
Järjestä elämä niin ettei sulla ole mitään vietävää :)
Ja varmista että jos sulle sattuu jtn ni syylliset löytyy :)
Sen jälkeen olet vapaa tekemään mitä ikinä tahdot.

Mä haaveilen afrikkaan muutosta.
Rakastan niitä puhtaita auringonlaskuja
Puhtaassa ilmassa.

Mutta myöskin sveitsiä.

Vuoristoilmaa :)

Noi on mun kaksi suurinta unelmaa.

Ja jos joskus saan lapsia aion elää niiden kaa afrikassa, tai avaruudessa.

Jos tulee liian kuuma niin välillä alpeille laskemaan.

Sinulle mitä sinä haluaisit olevan?

Osta:
Kengät, housut, meikkipuuteri, hiusväri, kynsiviila, pumpulia.

Muistele aikaa millainen olit ennen.
Kato urheiluliivit,

Kun näistä kiivaista romantiikosta sallii ajan kulua ja alkaa aivan kaiken aikaa tehdä muita asioita. Päättää, ettei enää jatka sitä, niin siitä kyllä muiden arkihommien vuoksi tulee ennen pitkää hiljaiselo, eikä se enää mierkitse.

Olin itse ihastunut ja otettu, kun yksi lääkäri antoi vastakaikua, mutta oli täysin päivän selvää, ettei siinä iässä lähdetä tällaisesta hienosta avioliitosta. Lisäksi se olisi aiheuttunut tunnelmista huolimatta mielettömästi häpäeää, kun sen lapset, tuttavat ja muut olisivat joutuneet tapaamaan naurettavan uuden naiskaverin.

Kun olen alkanut uuden työn viime vuosina ja siellä on niin erilaisia, myös fiksuja ihmisiä, niin olen ajan puutteen ja muun toiminnan vuoksi joutunut vähitellen unhotamaan kaiken. Nykyään ei enää haaveile, että se olisi ollut mikään hyvä juttu. Nyt tää vanha liitto on aika hyvä, jos pysyy terveenä, koska toinenkaan ei ole enää niin kireä. Lisäksi on mukavaa, kun ollan edelleen, aloin niin inhota kovasti sitä, että piti aina muuttaa, tyhjätä koko entinen elämä ja kaverit ja entiset lenkkireitit ja muut.

En millään enää voisi nauttia niin erilaisesta pariskosta, myönnän , että nyt häpeä tapahtunutta. Olen siitä ollut iloinen ja helpottunut, ettei enää tarvitse miettiä, ei ole siitä riitä tms. En joudu häpeämään, jos olisin vaikka kodin sen takia jättänyt kokonaan, sitä kyllä voisin suunnattomasti nyt hävetä. En usko, että tilanne on nykyäänkään paljon kummempi, ei pitäisi antaa houkutuksille liikaa valtaa elämässään. Jos nyt on vähän hakusessa, vanha suhde on paljon hienompi homma iäskkäänä, kun toiselle ei tarvitse selittää sairauksiaan ja muuta, joka uudelle olisi niin kova ongelma tottua. Sukuun ei uusi tottuisi millään.