Kai kaikki sitten vain on minun syytäni tässä. Olen pahoillani.
Olen vain yrittänyt ajatella sitä, mitä sinä toivoisit ja haluaisit, ja miltä sinusta saattaisi tuntua. Siksi olen toiminut monessa asiassa niin kuin olen toiminut. Tai oikeastaan olen ajatellut monissa asioissa pelkästään sitä, sen sijaan, että olisin toiminut niin kuin olisin itse siinä tilanteessa toiminut "omien" ajatusteni mukaan. Ymmärtääköhän tästä, mitä ajan takaa? Ehkä se on vaikuttanut asioihin jonkin verran. Et ehkä ole nähnyt joissain asioissa minua itseäni sieltä kaiken takaa, ja se harmittaa. Samoin se, etten aina pysty olemaan oma itseni kaikissa tilanteissa.
Moni asia on myös ollut vaikea minulle. Osa elämänhistoriani takia, osa siksi, etten oikein ole pysynyt kärryillä tässä aina.
Olen pahoillani siitä, miten moni asia on mennyt. Tällaisten asioiden takia. Harmittaa niin paljon. Tästä olisi voinut tulla jotain kaunista ja ihanaa, ainakin minun puolestani, eri asia tietysti, mitä sinä ajattelet.
Olen vain yrittänyt ajatella sitä, mitä sinä toivoisit ja haluaisit, ja miltä sinusta saattaisi tuntua. Siksi olen toiminut monessa asiassa niin kuin olen toiminut. Tai oikeastaan olen ajatellut monissa asioissa pelkästään sitä, sen sijaan, että olisin toiminut niin kuin olisin itse siinä tilanteessa toiminut "omien" ajatusteni mukaan. Ymmärtääköhän tästä, mitä ajan takaa? Ehkä se on vaikuttanut asioihin jonkin verran. Et ehkä ole nähnyt joissain asioissa minua itseäni sieltä kaiken takaa, ja se harmittaa. Samoin se, etten aina pysty olemaan oma itseni kaikissa tilanteissa.
Moni asia on myös ollut vaikea minulle. Osa elämänhistoriani takia, osa siksi, etten oikein ole pysynyt kärryillä tässä aina.
Olen pahoillani siitä, miten moni asia on mennyt. Tällaisten asioiden takia. Harmittaa niin paljon. Tästä olisi voinut tulla jotain kaunista ja ihanaa, ainakin minun puolestani, eri asia tietysti, mitä sinä ajattelet.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Oon sitä mieltä että jos et osaa puhua irl niin sitten kannattaa pitää turpa kii.
eiköhän se näin mene :)
Voi velikullat. Nyt otetaan rauhallisesti. Toinen poke ei myy mitään persettä. Kukaan ei ole syyllinen juuri nyt. Ette ole olleet sosiaalisesti jostain kohtaa ilmaisukyvykkäitä. Siis ei ole ymmärretty riitojen ratkaisemisen merkitystä.
Sitä eri ratkaise minnekään samaan sukupuoleen pakeneminen.
Tässä kokosin vähän neuvoja. Haluaisin myös neuvoa kuntoa, koska liner-rouva puhuu, että onko mylmyrin käärmes jo kuollut. Oletan mylmyrin trolliksi monilla nimillä ja Liner mutsinsa ehkä, koska tietää niin paljon asiota.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14988758/se-vaan-tapahtui
Katso mitä "terapeutti " vastaa, hän on oikeassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14988511/parisuhdepalstalla-prm-kertoo
Ollaanpas tosiaan hiljaa. En ehdi poistaa heti näitä, jos joku toinen vaan voisi, kun on niin paljon työtä.
Ketä kiinnostaa joidenkin avoparien syrjähypyt?
Luin yhden kaupoaratsun kertomuksen, miten näkee keiltä naisilta tulee saamaan seksiä. Luokitteli niitä, esim. estottomuuteen asti juovat haluavat sitä automaattisesti, koska se on niiden tapa, uskoa sen jälkeen ettei tietenkään selvin päin näin olisi käynyt, ei tietenkään, sen takiahan he juovat että pystyvät päätymään sänkyyn. Alussa nipot naiset antavat lopulta parkkipaikan autossa, koska jotain on saatava tylsän avioelämän päätteeksi, eivät vain voi aluksi sitä näyttää, mutta lopulta suostuvat nöyryyttäväänkin tilanteeseen. Näkee kektä saa misdäkin vaiheessa.
Ihmiset voivat tehdä mitä huvittaa, omat ovat valintansa, mutta en usko että kaikki voivat jakaa sen jälkeen saman käsityksen siitä olisivatko saman arvomaailman parissa. Ja mitä mieltä itseään huijaavista ihmisistä ylipäätään on.
Sen jälkeen voi kuten noissakin kertomuksissa, miettiä, mitä?
Tuollaiset eivät ole minuun liittyviä, eikä pointtejani. En haluaisi sekaantua muiden elämisiin, toimiin. Jokainen tekee omat virheensä, valintansa. Pysykööt niissä.
Kunhan he eivät vedä minua mukanaan omiin kuvitelmiin.
Se on häiritsevää, liittää itseään toiseen, sekaantua kuvitelmillaan.
Olisitko voinut es. tätä kautta vihajata, että et halua? Mitä olisit voinut tehdä?
?
Noihin ihmisten seksipuuhiin, nehän ei koskaan vaan tapahdu, ihmisillä on alitajuntaisia toiveita, jatkostakin. Kaupparatsut katsastaa yöelämän annit, helpommat toimii sen maailman lainalaisuuksien mukaan.
Eihän tietysti ole helppoa elämäänsä suhtautua samalla tavalla, jos menee alitajuntaisten toiveiden viemänä, ja kotiin viemisinä onkin nöyryyttäviä tilanteita.
Noihin juttuihin sen verran, että kun haluaa alitajuisten toiveiden pohjalta jotain muuta, mitä on sillä hetkellä käsissä. Hamuavat toiveissa jotain "isompaa", saalistavat alitajuisten toiveiden pohjalta. Nähden itsensä toisissa kuvioissa sen hetken verran.
Niin monikaan, ei enää viitsisi, suostuisi jatkamaan ko.kaltaisten kanssa, tietäen että palasivat "takaisin" vain sen takia, että joko toiveisiin, ei jatkotoimia tullut tai tajuaa ettei muuhun riitä.
Pöyhkeilystä nöyryytykseen. Ja luulevat että näyttäisivät samalta tuollaisten jälkeen.
Sen takia syrjähypyt, seksit monien kanssa eivät ole yleensä vain sen takia haittaavia, vaan kun ihmiset tietävät, että moni alitajuisesti hakee "parempaa" muista huolimatta. Mutta joko nöyryyttävät itseään tai luu jää vetävän käteen, ei ollutkaan sitä mitä piti.
Sen jälkeen eihän se elämä samalta näytä.
Harva haluaa jatkaa (tuollaisten kanssa).
Hyvin kirjoitettu. Ja niin totta.
Sitten on vielä ne naivit tytöt, jotka alitajunteisten viettien, toiveiden pohjalta, virittelevät kauniita odotuksia, jännittyneinä, antaantuvat auliisti odotuksille. Jos vastaan tuleekin nöyryyttäjä, joka lähinnä naureskelee naiviille kauniita odotuksia odottaville, koska ovat kovettuneita, kyynisiä, vihansa läpikäyneinä välinpitämättömiä, joskus jopa sadistisia, niin nöyryyttäväähän se ajoittain varmaan on, ennenkuin tytöt tyytyvät osaansa ja sallivat sen jatkossakin.
Ajattelevat että noinhan se vaan on tuossa maailmassa.
Kauniiden odotusten loppuminen, tekee ihmisestä yliajetun.
Kaikki ihmiset eivät ole pahoja ja häikäilemättömiä. Kaikki eivät edes pysty toisten ihmisten nöyryyttämiseen. Mun mielestä ympäristö ja kasvupohja vaikuttaa noihin juttuihin. Ulkoisesti voit antaa vaikka millaisen kuvan, mutta sisäisesti voi olla tuollainen.
Nykyään en näe kauneutta missään, kenessäkään. Niin se vain on. Mitään ei saa käännettyä, peruutettua ihmisten elämämissä. Ihmiset muuttuvat, toimivat toisin ajan saatossa.
Ketä kiinnostaisi muutenkaan noin säälittävät oman itsensä rääpimisen kautta ilmoille päässeet oletukset, kuin toinen ei olisi oikeasti olemassa, omine elämineen tapahtumineen, vain pakotettuna sivujuoneena sairaalloisessa kuvitelmassa, heijastuksena, johon voi heittää minkä tahansa teon (käsittelyyn, syyksi).
TIEDÄMME TÄMÄN TOLLO. Sinun maailmasi ja elämäsi on virtuaali todellisuuteen rakentamasi.
eihän sellainen koskaan näe päivänvaloa ja puhkea kukkaan reaalissa
Aivan turhuutta on rakennella romantisoituja illuusioita suhteista taikka käyttäytyä omistushaluisesti palstalla sillä elät virtuaalimaailman rakkaustarinaa.
Siitä ei mikäämn ole totta eikä milloinkaan muuntaudu todeksi. Hukkaat aikaasi
elämäsi valuu reisille
No en. En ole huomannut mitään rakkautta vilisevän, vallitsevan. Hah
Haluat tuota kautta asiaa todennella, uskotella, kuin olisit itse halunnut vedätellä asioita tuohon suuntaan, uskoen omiin vedätyksiisi, luulleen että muutkin, ilmaiset sitä nyt, että noin olisi, aha.
Tiesitkö, miten sekaisin saat päät sellaisilta, jotka eivät odota huomiota tai ovat kuten yksi nuor ehkä tunteesta vajata. Rakkautta kyllä oli, ajankohta väärä. Mm. 39 oli kiinnostunut aivan miellettömästi ja moni muu.., miehiä, naisia.
Jos olisin voinut laatia enemmän niitä rautalankamalleja edes kesän alussa, niin olisin säästänyt aikaa. Vaikka ei kokonaisuuteen apua olisikaan ollut.
Pitää olla sanat, joilla taivutella ja saada puhumaan. Niitä ei ole ollut, on hirveää provosoida vaatimattomia, jotka eivät ole tottuneet. Itse itsensä suurin piirtein kasvattanut, yrittänyt sitä sitten ilman tukea ylläpitää.
S-postia minulle, suomi24.
Minäkin olen pahoillani kaikista virheistä mitä itse olen tehnyt ja toivoisin ett tään kaiken voisi vielä selvittää. Minusta tästä kaikesta voisi vieläkin tulla jotakin kaunista ja ihanaa.... <3
Hukkaat tollo sydämiä illuusioihin palsta suhteista. Virtuaalimaailmaan rakentamasi suhde lepertelyineen valuu kankkulan kaivoon, sillä mikään ei muutu todelliseksi tätä kautta.
Elät kuplassa jossa hukkaat aikaasi ja sanojasi vieraisiin kuviteltuhin palsta suhteisiin joista ei milloinkaan kehity suhdetta reaalissa
Aikais valuu reisille näin eläen kuvitelmaa ja kuvitellen eläväsi.
Olisitpa hän. Minäkin toivoisin niin, että kaikki se kaunis ja ihana olisi vielä mahdollista.
Toivottovasti nähtäisiin piakkoin niin voitaisiin selvitellä juttuja.... :) Siis jos uskalletaan... ;)
Tuo pitää sanoa nimillä kuka ei suostu, siis kovemmin. Niin keljua kuin on. Tuo ei usko, olen sitä yrittänyt toitottaa.
Tarpeeksi suorat sanat. Mutta erootikko palasi kyllä itsekin vonkaamaan, se ei sovi, jos eroon pitää päästä. Etkä opi mitään vanhingoista sinaä palstan kovin virtuaaliEROOTIKKO?
"hänellesanoisinnäin "
"Toivottovasti nähtäisiin piakkoin niin voitaisiin selvitellä juttuja.... :) Siis jos uskalletaan... ;) "
Voisitko tuttuni nyt katsoa totuutta silmiin? Ko. tapaus on kyllä virtuaalisesti flirttiä pitänyt yllä kun se on välillä heikentynyt. Mutta olen monta päivää seurannut, että minuutin välein vongataan kielloista huolimatta. Kun kova totuus iskee eteen jokaiselle, erootikko haluaa kertoa lopulta suoraan, ettei hän halua suhdetta, eikä voi jatkaa.
Jos haluat puhu, tuu tänne sen naapuriin, tämä puhuu ja kuuntlee, voit olla täällä sen aikaa, kun taas on parempi olo. Haluisin kuulla asioita.
Toivon samaa. :)
Rohkeutta kehiin.Minä olen pyytänyt että puhuttaisiin.Mutta ei ole onnistunut.En syö sinua vaikka joskus tekisi mieli haukata 😏
Puhua no totta se käy kunhan aloitat siitä mitä teit. Ja lopetat vannomisen ettet ole koskaan niin tehnyt. Äläkä pelkää ei se saanut sitä minä sen poistin. Toki olen joutunut kertomaan jotain kun en tiennyt mitä aiot tehdä. Varmistin ettei tiedä kuka olet. Joten jos sillä aloitat ja totuudella voin itse kertoa miksi jouduin tähän valheen kierteeseen pahemmin kun luuletkaan. Sinä olet syyllinen tähän tilanteeseen. Kai ymmärrät että olisi käynyt kimppuusi jos älyäisi kuka olet. Kai sen olet älynnyt?
"hänellesanoisinnäin", oletko nainen?
Ei kannata syytellä itseään, vaan antaa sille toiselle vielä mahdollisuus nähdä oikea sinä
Miksi pitäisi jos yksin oleminen tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Ja nyt "kansan" pitää olla ihan hiljaa kuukausien ajan, se estää kaiken muutoksen.
Et takuulla ole aapee vaan palstan häirikkömies
Joo, ei ollut aloittajalta tämä kommentti.
Toki haluaisin, että hän sen oikean minän näkisi paremmin, jos se vain on vielä mahdollista.
Aitous on kaikkein kiinnostavinta
Tälläiset asiat pitää selvittää ei tällä palstalla.
Voisi aloitus olla minulle eräältä naiselta. Tyyli ja tapa tuoda asiaa julki vaikuttavat tutuilta. Jos vielä uskot, ota yhteyttä. Odotan sitä, vaikka muulta saattaa näyttää. Tiedät, että oma intuitiosi on oikeassa.
Voidaan jutella vaikka viikonloppuna ja miksi ei nytkin, jos olet siellä vielä.
En mä juttele kenenkään kanssa, mä oon yksin niin kauan kuin mun työasiat on kunnossa. Eli ei kannata odottaa.
"En mä juttele kenenkään kanssa, mä oon yksin niin kauan kuin mun työasiat on kunnossa."
Siinä voi tosiaan tulla uudestaan sama tilanne. Mutta haluatko nyt olla täällä eräässä tutussa seurassa. Et olisi ihan yksin, toisten ottaminen nyt siihen elämään mukaan. Ei ole enää nuoruusaika, vaan eri aika, voi puhua enemmän.
Minä kyllä haluan sun käyvän, vaikka olen aina vähän sun mielesta huono näissä asioissa. Voisi ihan oikeasti puhella vaikka kymmenen kertaa nokitusten ja enemmänkin. Toivon, ettei ole kiire.
Kai nyt ymmärrät etten voi enkä kykene näin tekemään. Ehdotan kun laitat seuraavan viestin niin laita siihen se asia mitä toivot mistä puhutaan. Tiedän että valehdeltu on molemmat. Ja kun näin toimit voisin todella puhua ja olla kaverisi eikä muuta. Kiireestä ei ole kyse eikä siitä ollaanko kaveteita. Vaan siitä että kerrot milloin laitoit sen viestin ja varsinkin mitä siihen laitoit. Minä sen näin ja poistin. Joten jos et näin toimi on turha kuvitella edes tuota "muuta Juttelua.
Tämäntyyppiset aloitukset on aina olevinaan naiselta miehelle. Naisen pitää pyydellä anteeksi ja lissunlässyttää että voi voi kun minussa se vika yhyyy. Näin mies (joka siis teki aloituksen) voi kokea ylemmyyttä. Kuvio toistuu aina vaan.
Niinpä, enkä minä saa selvää monista nimistä, onko tosiaan kaksi miestä. Tilannehan on täysin eri. Ja sen lisäksi tilanne on täysin eri, jos sama ihminen kirjoittaa 12 nimimerkillä ja tyylillä.
Ei täällä pitäisi omia asioitaan puhua, eräät vielä laittavat aivan liikaa. Mutta tässä on yhden itsekasvajan tapa, ei kerro sinne, missä kysytään ja voisi kertoa, vaan monta vuotta palstalla. Mikä suru!
kaksi miestä. sama ihminen kirjoittaa 12 nimimerkillä ja tyylillä, yhden itsekasvajan tapa,
ei kerro-> voisi kertoa, monta vuotta palstalla
Piilohomo joka kaipaa miestä palstalla, on irl niin ahdistunut että kokee virtuaalielämän helpommaksi koska siellä se voi olla mikä ikinä mieleen juolahtaa. Ymmärtää että tarvitsee ahdistukseensa apua mutta on liian ylpeä pyytääkseen sitä, kokee ehkä että avun pyytäminen vie ihmisarvon ja leimaa heikoksi(mikä ei pidä paikkaansa sitten yhtään) On ollut jo vuosia palstalla piilossa pahaa maailmaa
Piilohomo? Kun mä en aina sitä vaan usko. Enkä halua, mutta mietin, enkä sittenkään usko. Lapsen mieli. Miten siitä tulisi näin pitkälle miettivä?
Olet oikeassa, ei tuosta saa mitään selvää.
Niinpä, mutta joskus on vaan pakko luovuttaa vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Itse en enään jaksanut yrittää. Historiasi vaan tuli viikoittain aina esille, etten sitä enään jaksanut kuunnella. Laita historiasi vihdoinkin kuntoon ja lukon taakse säppiin, niin huomaat kuinka paljon helpompaa on elää tässä hetkessä. Olit hyvä ihminen ja yritä katsoa asioita myös toisen näkövinkkelistä.
Naiselle, älä suotta. Tiedän, että siellä on paljon tukijoitani. Asiat menne joskus nopeasti ohi eikä aina kiireessä ehdi huomata kaikkea ja kaikkia mahdollisuuksia. Olen myös epäluuloinen, huono puoli minussa.
ja kyllä me kaikki niiiiin uskotaan hyvään ja kauniiseen vaikkei tääl ketään tunnetakkaan, siinä taas urpot tarttu viimetteen oljenkorteen. pyh ja pah.
Tämä on trollien luvattu maa ja temmellyskenttä. Harmi, että normaali keskustelu alkaa olla mahdotonta.
Aloitus on liian kaunis tällaiseen paskatunkioon.
Kun menee tarpeeksi rumaksi niin mikään kaunis ja ihana ei ole enää mahdollista.
Väärin, on se. Luen tässä jotain sivuja tästä Martin Seligmaninen Optimistin käsikirja. Tämä psykan ala vähän suuntaa keskisttymään positiiviseen ajatteluun, joka ei liiku pinnassa kuten vaikka amerkkalainen suvakismi, joka ei salli mitään negatiivisyyttä laissakaan. Olen itse saanut siitä monien muiden psykan kirjojen jälkeen apua siihen, etten ajattele aina masentuneesti ja negatiivisesti tulevasta. Kun pyrkii Seligmanin mallilla käsittelemään asioita, on itselle helpompaa eikä ajattele toisten teoista aina niin pahaa. Teininä ajattelin melko synkästi, mistään ei tuntunut löytyvän ratkaisua ja luulin aivan täysin, ettei tulevaisuus on niin synkkä.
Ei se ole niin synkkä, lisäksi vanhempana muuttuu ja monet asiat jäävät kauemmas taakse, ei ole niin tuskainen kaikista mahdollisista asioista.
Tässä otteita.
Martin Seligman: Optimistin käsikirja. Otava 1992
http://siivola.org/markku/krit/optimismin_opettaja.html
"Optimismin opettaja
Seligmanin "opittu optimismi" ei ole harhakuvien ja heikon todellisuudentajun muodossa omistajansa orjuuttavaa synnynnäistä optimismia. "Opitun optimismin teho ei perustu epärealistisen myönteiseen käsitykseen maailmasta, vaan ei-kielteisen ajattelun voimaan". Seligman ei ole missään muuallakaan langennut sokean optimismin pollyanniskeluun, näkeepä pessimisminkin olevan joskus lähimpänä todellisuutta. Hänen kirjansa on kertomus hänen omasta tiestään kognitioiden tutkimuksessa, toisaalta itsehoito-opas, jolloin se ei kunnolla sovi millekään viiteryhmälle, mutta puolustaa yleistajuisena kuitenkin paikkaansa KT:n hengen läiskittäisenä esittelynä. Toisaalta saattaa hänen menevän avoin kirjoitustyylinsä jonkun itsehoito-ohjeita hakevan tumman maammon marjan tajuntaan kolahtaakin odotellessamme parempien kirjojen suomennoksia aiheesta."
Oletko optimisti?
http://juhakemppinen.fi/index.php?act=58lncj4ydxpzlm
Aito onnellisuus
Seligman Martin E.P.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/aito-onnellisuus-9789518844467
"Positiivinen psykologia on tuore psykologiatieteen alue, joka keskittyy ihmisten vahvuuksiin heikkouksien sijaan. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että inhimillisen elämän kokeminen onnellisena ei johdu henkilön geeneistä tai hyvästä tuurista. Seligmanin mukaan onnellisuutta voidaan viljellä tunnistamalla ja käyttämällä hyväksi ihmisissä jo valmiina olevia tunnusomaisia vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, kuten ystävällisyyttä, itsenäisyyttä, huumoria, optimismia ja anteliaisuutta. Kääntymällä jatkuvasti näiden vahvuuksien puoleen elämän ratkaisevilla alueilla lukijat oppivat rakentamaan luonnollista puskuria vastoinkäymisiä ja negatiivisten tunteiden kokemista varten. Samalla he oppivat myös siirtämään elämänsä uudelle positiivisemmalle tasolle."
Martin E. P. ”Marty” Seligman (s. 12. elokuuta 1942 Albany, New York) on yhdysvaltalainen psykologi, kouluttaja ja kirjailija.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Seligman
"Hänen teoriansa opitusta avuttomuudesta oli arvostettu tutkijoiden ja kliinisen psykologian keskuudessa.[1] Seligmanin ja kumppaninsa pohjasivat löydöksensä opitusta avuttomuudesta muun muassa koirilla vuonna 1965 tekemiinsä klassisen ehdollistamisen eläinkokeisiin opitun avuttomuuden kehittymisestä.[2][3] Sittemmin Seligman joutui kuitenkin hylkäämään 1970-luvun lopulla osan eläinkokeisiin liittämästään ja ihmisiin yleistämästään masennuksen ja opitun avuttomuuden mallista. Tilalle otettiin psykiatri Aaron T. Beckin kognitiivisen mallin kaltainen lähestyminen. [4] Seligman siirtyi täysin ihmisillä tehtyihin koejärjestelyihin. Alkuperäinen näkemys opitusta avuttomuudesta on myöhemmin muun muassa biologisen näytön seurauksena jouduttu hylkäämään virheellisenä. Eläinten havaittiinkin oppivan alkuperäisissä ehdollistamiskokeessa hallitsemaan kipua eikä oppivan avuttomuutta.[5]
Seligman kuuluu positiivisen psykologian tunnetuimpiin edustajiin.
Haggbloomin Ameriikan psykologiyhdistyksen (APA) jäsenkyselyyn pohjautuva ja siten yhdysvaltalaista näkökulmaa esilletuova tutkimus tunnetuista psykologeista 1900-luvulla nimesi Seligmanin 13:nneksi useimmin lainatuksi psykologiksi amerikkalaisissa psykologian oppikirjoissa ja kaiken kaikkiaan 31. ansioituneimmaksi psykologiksi tässä viiteryhmässä.[6]
Seligman on psykologian professori Pennsylvanian yliopiston psykologian laitoksella. Hän oli aiemmin laitoksen kliinisen koulutusohjelman johtaja ja nykyään yliopiston positiivisen psykologian keskuksen johtaja.[7] Seligman valittiin Yhdysvaltain psykologisen liiton (APA:n) presidentiksi vuonna 1998.[8] Hän on APA:n[9] eletronisen "Ehkäisy ja hoito" -julkaisun perustajajäsen sekä päätoimittaja.
Martin Seligmanilta on suomennettu teokset Optimistin käsikirja ja Aito onnellisuus: Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään"
Tästä nyt teinin masentuneeseen tulevaisuuden näkemykseen lukemaan miten muuten voisi ajatella.
Käsität väärin, optimisti, positiivisuus on eti asia kuin se ettei enää näe kauneutta jos asiat menevät liian rumaksi.
Voi säilyttää oman sisäisen positiivisen otteen elämään, sillä lopulta kenenkään kannata antas sitä tuhota.
Mutta eihän ihmiset, maailma enää kauniilta näytä. Niihinhän suhtautuu vain naureskellen, positiivinen virtaushan se on sekin.
Olin kai tumma maammonmarja. No, ei se mitään haittaa. Jos ei ole itse psykologian alan ihminen, sillon nämä lyhyet käytäntöön soveltuvat oppaat toimivat erittäin hyvin. Ei aina pääse jonnekin puhumaan ja minullakin meni kauan, että vain kirjan avulla pystyin ikään kuin helpottamaan elämisen "tuskaista" ja epäselvää tulevaisuutta.
Nuorena on liian paljon vaihtoehto edessä tarjolla, on mielettömän vaikeaa tajuta, ettei kaikki käy ja sovellu itselle. Kun lukee monia eri tyylisiä psykan alueita, siis ei teoreettista tietoa, jota yliopistossa opetetaan, vaan näitä arkielämään suunnattuja oppaita. Itsehoito on erittäin hyvä keino, uskontohan on ennen pitkien taipaleiden takana ollut ainut tumman maammonmarja ja -matin helpotus.
Psykologian pikkuoppaat toimivat usein eivätkä ole edes niin kalliita. Itse en aina tykkää olla ainakaan hoitotyyppisessä terapiassa, mutta lyhytterapia oli tuon opastyylisen ohjauksen mukaista, käytännön tilanteisiin soveltamista.
Pysyvät ennallaan.
Ne rumat asiat pitää pystyä itsensä kanssa jollain tavalla organisoimaan, ei niissä vellominen paranna oloa. Asiat voi käsitellä, itse olen kirjoittanut kirjoista sopivia lainauksia ja peilannut niitä mielessä tuttuihin tilanteisiin, joista tulee huono mieli. Jos taas tarvitsee jotain muuta apua, voisi joltain kokeneemmalta kysyä, toimiiko se ja miten.
Kuten sanoin, 27-ikävuodesta jonnekin 35 muuttavat ajatusmaailmaa, koska tulee elämänmuutoksia, esim. jättää opiskeluvaiheet taakseen. Tummuus kyllä voi jo loiventua ennen tuotakin. Elämä kuitenkin jatkuu, pakko elää. Aikaa kuluu ja on vaan unohtanut jotain, lapsi esim. tuo noin 7 vuotta ennen kouluun menoatäyttä keskittymistä melko erilaiseen asiaan. Opetetaan ihan alusta alkavaa ihmisen alkua ja siinä kyllä aikaa menee ja unohtuu.
Tuon jälkeen töihin takaisin meno. Tulee paljon asioita, sitten vedetään näitä kaikkia ja on ns. ruuhkavuodet. Ikävää, jos ei ole työtä, sitten taas pakosta joutuu tekemään hankalia valintoja, jotka voivat olla perheelle haitaksikin. Ja näitä puolestaan sitten paikkailee taas jälkikäteen. Elämässä joutuu antamaan itselle ja muille välillä anteeksi ja hyväksymään enemmän.
Niitten kirjojenne kanssa täältä, hemmetinmoiset jäljennökset, lue ite ja tee mitä tykkäät mutta anna muiden tehdä ite omat ratkasut ja anna pitää omat mielipiteet, kyllä ne jokasella on punnittu ja moneen kertaan mietitty, ärsyttää tommonen väkisellä käännyttäminen.
Kertaakaan pitkähkön elämäni aikana ei ole tarvinnut mistään kirjasta katsoa mitä nyt pitää tehdä ja miten toimia, minkäänlaisessa tilanteessa, on ollut menetystä ja sairautta niinkuin jokaisella on mutta aina on löytynyt reitti mennä eteenpäin omien tuntemusten ohjaamana ja kaikki ratkaisut on saanut tehtyä omin nokkineen ja siihen kaikkeen liittyy sekin että kaikkea ei ihmisen tarvitse hyväksyä muiden taholta eikä edes pidä, minun mielestäni, hankalan asian käsittelee painamasta mieltään ja sen tehtyään mikäli siltä tuntuu joka suuntaan ei tarvitse enää olla yhteyksissä. Sen kummemmin pahoja ajattelematta kohteesta, koska asian on käsitellyt. Elämänkokemus on hyvä opas elämän varsitiellä.
Vanhempana jää aika paljon niistä muoruusajan runsaista tapahtumista ja ihmisistä, joita kohtaa pois, kun on vain yksi pari ja perhe. Jos asioita ei ole niin paljon, on helpompi olo. Jos taas on sellainen työ ja muu elämä, että koko ajan jollekin availee omaa elämää, niistä jää liikaa toisten mieleen asioita.
Ainakin minun asioita ja ajattelua auttoi, kun jouduin käytännössä katkaisemaan sellaiset kaverisuhteet, jotka vaan tekivät rönsyjä, joista ei ollut mitään apua tai edes mielihyvää. Osa tutuista pitää yllä ystävyyssuhteita, koska on fiksua olla tuon tai tuon kaveri ja sitten osa ajattelee, että tuossa on potenaalia, josta voi myöhemmin olla iloa tai hyötyä.
Yksi vanhempi tuttu antoi tuosta "elämänohjeita" , jotka tosiaan auttoivat, kun ensi harmin menetyksestä sai unohdettua. Hän neuvoi, että älä pidä yllä ihmissuhteita jonkun tulevan mahdollisuuden vuoksi, niitä oli nuoren neuvottu pitämään työnkin vuoksi. Verkosto, joka oli käytännössä liian laaja ja tehoton, vain juorukerho ja osa hyvänpäiväntuttuja. Minulle sopi suppeampi verkosto hyvin. Helpotti, kun ikuinen uteliminen vähän tyssäsi, itsekin saa silloin enemmän muuta sisältöä vaikka se alussa onkin ehkä haastava tilanne.
Käytännössä monet sanovat, että he "joutuvat" muuttamaan uuteen työhön toiselle paikkakunnalle. No, niin joutuukin, jos ei taivu ja muuta ammattia ja sellaista. Minulla on kyllä ollut etua ja suorastaan, jopa halunnut pois entisistä, kun ne kaverit siellä "pitivät sitä omaa mielikuvaa yllä" entisistä koulusuhteista tms.
Omalle paikkakunnalle tulleet kaukaiset ihmisetkin oikeastaan näyttivät siltä, että olivat valinneet muuton työn perässä sinne nimenomaan, kun halusivat nostaa kytkintä niistä kyselevistä ihmisistä vähäksi aikaa. Uusi ympäristö taas tuo uuden alusta aloittamisen, kun etsii kaikki palvelut, kulkuväylät, -tavat, oppii ajoittamaan uudet matkat, säät, vuodenajat ja ihmiset. Näitä tulee siis sykäyksittäin, ns. 7 vuoden välein isompia elämän muutoksia edessä.
Sitten yksi muutos, kun kyselevät vanhemmat menevät niin vanhoiksi, etteivät voi enää kysellä paljon mitään. Silti heillä on halua toimia, jos pystyvät. Siis koulutuksen päättyminen, työ, lapset, työhön paluu, työn tai opiskelun perässä mutto, tottuminen 5-10 vuotta, vanhempien ja sukulaisten ikääntyminen, mikään asia ei ole paikallaan pysyvä. Lista kasvaa ja "näkymät" vaihtuvat paljonkin. Vanheneminen tuo mielenrauhan, mutta alkaa sitten muuten rajoittaa elämää. Optimismia tuossa kannattaa ohessa opetella, tulee uutta sisältöä.
" minun mielestäni, hankalan asian käsittelee painamasta mieltään ja sen tehtyään mikäli siltä tuntuu joka suuntaan ei tarvitse enää olla yhteyksissä. Sen kummemmin pahoja ajattelematta kohteesta, koska asian on käsitellyt."
Vapauttaa energiaa muuhun elämään ja ihmisiin, kun ei haudo huolia jatkuvasti. Kerran luottoihmisen kanssa keskustelu tai kuten itse olen toiminut, kirjoitan ja jopa revin ne vihkot vuoden tai puolen vuodne päästä. Saan hankalat jutut pois ajatuksista, kun olen ne kerran "pukannut sanoinen paperille". En säilytä mitään niistä, silppuan ne. Ensin en tuota tajunnut, mutta ystävä neuvoi ja se oli totta. Mutta ne saa purettua itse, jos jaksaa asian näin ottaa. En millään halua kertoa toisille kaikkea, kirjoittaminen käsin vihkoon toimiva keino, hidas, mutta sellaien ajatusten päiväkirja.
Kirjoista ei mitään pakollista, poimin joskus vaan osan, ennen nettiä hain enemmä niistä tietoa. Nettiin taas jää jäljet, siksi en niitä hae nytkään netistä. terveyss esim. hakukone työntään kavereidenkin näytölle terveysmainoksia, jos itse niitä haki. Typerä google-juoruverkosto ja stalkkaus toisten asiohin, jopa ulkopuolisten asioihin.
Hyvin kauan sitten juoruilua suusta suuhun pidettiin aika pahana, nyt googlen, fb:n yms. kautta jourutaan aivan kaikki. Siinä ei ole mitään järkeä. Oikeastaan tulevaisuudessa voisi palata vähemään paljastavaan nettiin ja elämään, se auttaa ihmisiä myös parantumaan kaiken kaivamisesta. Nettiin tulisi vaan enemmän asiatietoa, vähemmän juorua.
Kun on kyse kahdesta ihmisestä mikään ei silloin ole vain toisen syytä, kyllä siinä molemmilla on osuutensa kaikessa.
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa. Kyllä esim suhteessa ongelmat voi olla pitkälti vain toisen ongelmia. Toki ongelmat sitten helposti aiheuttaa ketjureaktion ja ajaudutaan negatiiviselle kehälle.
Aloittaja ei puhu mitään onko hän suhteessa tämän henkilön kanssa, jos hän vain ajattelee että näin ei olisi pitänyt käydä.
Mutta jonkinlainen keskinäinen yhteyshän selvästi käy ilmi.
Jotenkin kuullostaa tutulta. En tiedä oletko A mutta kyllä minäkin halusin tästä loppuelämän suhdetta. Se jatkuva vääntäminen kävi vaan jo niin rankaksi. Olisin tehnyt mitä vaan ja yritinkin että oltais päästy niistä yli. Koska olihan meillä muuten täydelliset puitteet elämän pituiseen juttuun. Voi olla että et ole A niin en turinoi pidempään. T. E
Otatko pian yhteyttä? On asiaa.
T. Myyrä
Soita Myyrän tutulle tänään.
" hankaliaihmisiäon
7.9.2017 9:11
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa. Kyllä esim suhteessa ongelmat voi olla pitkälti vain toisen ongelmia. Toki ongelmat sitten helposti aiheuttaa ketjureaktion ja ajaudutaan negatiiviselle kehälle. "
Tunnistan tämän nimimerkistä, se ei taas itse tajua. Kieltää täysin, että pakenee. Tarvitaan puhetta oikeasti, ei pitäisi antaa tuhota kaikki negatiivisessa kierteessä. Touhottaa homskun kanssa päivät täällä, tuhoaa kaiken. Heittäytynyt täysin lapsen asteelle.
Homsku yrittää saada esiin piilohomoa, joka pakenisi. Siitä jutusta pitäisi nyt ensiksikin puhua ihmisten kanssa, onko piilohomo. Näifrn kanssa elämä kuluu saikatessa. Kesä tuhottu, kaikki haaskattu.
Matut tekee töitä ja omat puhuu paskaa päiväkaudet. Kuka vie maamme?
Kerron vielä, että tämä aloitus on miehelle, M-kirjaimella alkavalle.
Aloitukseesi viitaten, ihmisten voi olla hankala epäselvien signaaleiden tai epäselvissä tilanteissa laskea muurinsa. Myös jos aivan yllättäen tulee juttusille, niin silloin sitä ei välttämättä ole lainkaan valmis tilanteeseen, kun on hetki sitten miettinyt aivan muita asioita.
Tiedän, pitkälti juuri tuota aloituksessani tarkoitin. Kun muurit on päällä muiden asioiden takia, eikä epäselvien signaalien ja kaiken epävarmuuden takia oikein aina tiedä, miten toimia.
Siksi olenkin toivonut niin pitkään, että voisimme tutustua sillä tavalla rauhassa, että kumpikin uskaltaisi olla oma itsensä, ja niin, ettei kaikki perustuisi vain ohimenevissä ja yllättävissä kohtaamisissa tapahtuneisiin asioihin. Ja ettei tarvitsisi tilanteessa miettiä, haluaako toinen jutella vai ei, ja onko oma seura toivottua vai ei.
Minulla on melkein kaikissa ihmissuhteissa niin, etten osaa yllättävissä tai epäselvissä tilanteissa olla oma itseni tai toimia, varsinkin, jos (ja yleensä kun) arvotan ihmisen itseäni korkeammalle. Vaikka tietäisin yksin ollessa ja rauhassa ajatellessa täysin, miten toimisin, mitä sanoisin ja miten ajatuksiani ilmaisisin, niin sitten kun ihminen yllättäen onkin siinä, niin lopputulos harvoin on sama siinä itse tilanteessa. Siihen, kun lisää vielä sen, että on paljon tunteita ja ihminen ja tilanteet ovat oikein erityisen merkityksellisiä...
Samaa "vikaa" minussakin. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, kun sanot etteivät tilanteet mene suunnitelmien mukaisesti. Small talkkia en valitettavasti ole koskaan oppinut hallitsemaan ja häkellyn lähes aina, kun näitä small-talkkaajia ilmestyy.
Olen siinä mielessä ääri-suomalainen, että haluan tietää miksi minulle puhutaan. En pidä itseäni niin mielenkiintoisena, että uskoisin ihmisten tulevan vaan muuten vain minulle juttelemaan vaan alan lähes aina epäilemään joitakin taka-ajatuksia, jotka sitten vaikuttavat henkilöstä (mies, nainen, ikä jne.) riippuen sisäisiin prosesseihini ja ulosantiini.
Todella harvoin tulee tilanteita (en muista yhtäkään), jolloin olisin itse kokenut tällaiset kohtaamiset vastenmieliseksi tai ärsyttäväksi. Olen aika neutraali näissä tilanteissa ja ensimmäiset hetket menevät ihmetellessä "mistäs nyt tuulee" tyyppisissä tunnelmissa. Mutta jos tilanne on sopiva (ei kiirettä, ei muita ihmisiä tai hälinää) niin kyllä ihmiset yleensä alkavat porisemaan. Henkilökemioista riippuen saattavat olla jopa mukaviakin kokemuksia.
Ehkä se tilanne on siinä avainasemassa. Onko ihmisellä mahdollisuus keskittyä tilanteeseen ja jos ei välttämättä ole, niin voihan sitä aina kysyä olisiko hänellä hetki aikaa. Asiasta riippuen voi olla suositeltavaa myös esittäytyä, mutta small-talkissa ei välttämätöntä.
"En pidä itseäni niin mielenkiintoisena, että uskoisin ihmisten tulevan vaan muuten vain minulle juttelemaan vaan alan lähes aina epäilemään joitakin taka-ajatuksia, jotka sitten vaikuttavat henkilöstä (mies, nainen, ikä jne.) riippuen sisäisiin prosesseihini ja ulosantiini."
Kuulostaa tutulta. Minun vakioajatukseni on se, että minulle juttelevat ja varsinkin juttelemaan tulevat ihmiset ovat vain kohteliaita, eivätkä kehtaa sanoa suoraan, ettei heitä oikeasti seurani kiinnosta.
Hänkin tuli kerran, kun oltiin tunnettu vasta muutama kuukausi, ohimennessään juttelemaan ja kysyi, että nähdäänkö vielä. Ajattelin silloin, että hän kysyi vain kohteliaisuussyistä, mitkä tulevaisuuden suunnitelmani olivat, se kun olisi sopinut muihin asioihin niin hyvin, ja satuin olemaan hänen kulkureittinsä varrella niin, ettei hän ehkä kehdannut olla sanomatta minulle mitään. Vasta jälkikäteen aloin miettiä, saattoiko häntä kiinnostaa ihan oikeasti, nähdäänkö me vielä. Ja saattoiko hän tarkoittaa sillä epäsuorasti jotain, hän kun oli aika ujona sillä hetkellä.
Toivottavasti en antanut vääriä signaaleja siitä, etteikö minua olisi kiinnostanut. En vain voinut uskoa, että häntä ihan oikeasti kiinnostaisi, näkeekö hän minua vielä. Vaikka itse olin tuolloin ollut siitä huolissani jo puolitoista kuukautta. Ehkä myös yritin peittää hieman sitä, että olisin todella halunnut nähdä häntä joka päivä, ja jos hän tarkoittikin jotain muuta, niin olisi voinut olla hassua, että olisin niin innokkaasti ilmaissut, kuinka kivaa minusta olisi nähdä häntä.
Olen soimannut itseäni paljon siitä, etten osannut toimia tuossa tilanteessa paremmin. Mutta se tuli niin yllättäen, ja samalla oli muutakin sählinkiä. Tosin väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy sanoa, että pidin kyllä paljon siitä, että hän tuli juttelemaan. :) Voisi tulla aina juttelemaan vaikka viideksi tunniksi. Tai oikeastaan voisi jutella kanssani koko elämän loppuun asti. :)
Olipa muuten vaikea saada tuota ylläolevaa, äsken laitettua viestiä läpi. Olen nyt vuorokauden yrittänyt, ja jostain syystä tämä keskustelunaihe ei vaan ole toiminut. Joko en saa kirjoitettua kommenttia, tuo varmistus ei ole toiminut tai sitten sivusto on ollut toimimaton jatkuvasti, kun olen yrittänyt päästä tähän keskusteluun.
Lisään vielä, että tykkään kyllä kovasti jutella ihmisten kanssa ja istua kahvipöydässä puhumassa. Mutta en ole kovin hyvä sellaisissa tilanteissa, jotka tulevat yllättäen, ja varsinkin, joissa en ole varma, onko seurani toivottua vai ei.
Vastasin A:lle.
Aloitus ei valitettavasti ollut A:lta. Toivottavasti löydät ja saat kaipaamasi ihmisen vierellesi!
Kerro jotain siitä A:sta?
Hän on ollut pitkään ajatuksissani. Sai minut tuntemaan asioita, joita en koskaan kuvitellut tuntevani. Hän ei tiedä, että ajattelen joka päivä, vaikka emme enää yhteyksissä olekaan. Koitan pitää poissa simistä, poissa mielestä.
Milloin olitte viimeksi yhteyksissä?
En usko, että vika on sinussa. Olet vain ihastunut ihmiseen, joka välittää pitkälti itsestään. Väliin huomioi ja väliin on välinpitämätön. Se hämnentää. Hän leikkii mahdollisesti ihmissieluilla.
Pahoillani olen minäkin, ei tämän pitänyt näin mennä. Tietäisitpä miten paljon sydämeni on itkenyt verta...