Sairastan vaikeeta masennusta jo kolomatta vuotta, vaikka oon 18vuotias tyttö. Just kotiuttivat osastolta, mutten jaksa elämääni. Haluisin viillellä sillee etten huomista nää. Oon ihan loppu, en jaksa. On hävinnyt kiinnostus miltei kokonaan kaikkiin ihmisiin. En oikein pystykenellekkään avautuu ja melkein kaikki mun kaverit on kanssa psykaosasto hoidossa. Ja pitäis yrittää heitäkin tukea. En jaksa elää yhtään.
jospa ei näkis huomista
ViilteleväTyttö
49609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Masennus ei ole sairaus vaan reaktio elämäntilanteeseen. Mitä ikinä elämässäsi on tapahtunut, suosittelisin käsittelemään asiaa jotenkin, jotta pääset elämssä eteenpäin. Siihen voit käyttä apuna jotakin toista henkilöä, jos koet, että itseksesi et saa asioita kuntoon. Suositan kolmatta sektoria, jossa mitään virallisia merkintöjä ei jää eikä ihan vastaavaa uhkaa pakottamisesta ole.
Psykiatria ei auta sinua vaan turruttaa elämäntuskasi kemikaalein jne. toimenpitein. Siitä tulee pitkä kärsimys ja itku. Jos olet yhä aineilla ("psyykenlääkkeillä"), suosittelen ottamaan niiden vakavista seuraamuksista pikaisesti selvää ja lopettamaan käytön sitten mahdollisimman pian. Ko. aineet vie tunteet, mielihyvän ja dementoi, joten sitä kautta toimintakyky ja elämänhalu ropisee monelta.
Luotettavaa tietoa psykiatriassa käytettävistä aineista ("lääkkeistä") saat mm. sivustoilta www cepuk org, www 123antidepressants org (ja www 123antipsychotics org) tai vaikka www survivingantidepressants org. Tsemppiä sulle mihin ikinä päädytkin!
kiitos vinkistä. En tosiaan kaipaa mitään osastoo ja siel vielä vähemmän kukaan mitää tajuu. Onko väärin ystävien tuella yrittää selvitä?
Voi sinua ressua. Voisinpa auttaa. Mitä jos keskittäisit voimasi itseesi hetken aikaa.
On raskasta auttaa muita, kun ei itsekään jaksa. Kavereitasi autetaan kuitenkin siellä psyko-osastolla, kuka sinua tukee ? Luonnollisesti olette toinen toistenne tuki ihan vain yhteyttä pitämällä. Jos sinulla on yksikin ihminen, jolle voisit avautua, tee se ! Se helpottaisi henkisesti sinua. Anna itsellesi tauko välillä raskaista ajatuksista, keksi itsellesi ihan mitä vaan tekemistä aluksi vaikka hetkeksi joka päivä. Koita nukkua tänä yönä hyvin !
Joo pidän taukoo koulusta mutta se on paha tapani ja huono piirre luontees et muut pistän ihteni edelle. Kiitos neuvoista. juttelen usein koiralleni se helpottaa oloo ja ystäväni ( ei osastol oleva) auttaa mua paljon. Onneks sain nukuttuaihan hyvin :)
Masennus voi vielä helpottaa. Yritän muistaa sinua iltarukouksessani. Masennus tulee pikkuhiljaa ja siitä toipuminen on myös prosessi.
tiedän että masennuksesta paraneminen on pitkä prosessi. Ennen masennusta oon kuin silee a¤ paperi ja masentuneena se on kurtussa ja aivan pallona. Ja kun siitä paranee se aukee pikku hiljaa mut ikinä siitä ei tuu yhtä sileetä ja suoraa kuin ennen masennusta. Ainut tuki on ystävältäni <3
Koira on ihana ystävä. Luotettava ja lohtua antava ystävä.
Koita jaksella hyvin !
kiitos. koirat on todella terapeuttisia. mutta oli pakko antaa se porukoille ku voimavarat on niin heikot etten jaksa huolehtii hänestä juuri nyt.
Viikonloppuna kyl vedän kunnon lärvit. En jaksa enää yhtää.
Jottei masis pahene, muista varata sikspäkki mielijuomaa jääkaappiin, jota voi sitten krapulapäivänä tissutella hiljakseen purkki kerrallaan ja jotain naposteltavaa. Monesti se krapulassa väsyily mikropurilaisten ja kylmän lonkeron kera hömppäkomedian ääressä on mukavampaa ja rennompaa kuin sitä edeltäneet pippalot.
Masentuneena kannattaa olla hieman varovaisempi alkoholin suhteen, koska alkoholi saattaa pahentaa masennusta, varsinkin laskuhumalan ja krapulan aikaan. Toisaalta hauska ilta kavereitten kanssa saattaa myös piristää. Kohtuudessa olisi hyvä pysyä. Mitä jos olisit itsekin itsellesi hyvä ystävä? Monesti masentuneena tulee oltua ihan hirveän ankara itselleen. Olisi hyvä välillä miettiä, puhuisiko ystävälleen samalla tavalla kuin itselleen, ja toisinpäin, mitä sanoisi ystävälleen ja sanoa niin itselleen.
Koko edellisen vklp vedin kännipäissää ja joo ei ollu kovin järki peränen ratkasu. Nään melkein joka päivä parasta kaveriani. Sain tietää, että hän pelasti henkeni sinä päivänä ku olin päättänyt tehdä itsemurhan. yritin sitä mutta poliisit kerkes väliin jotka paras kaverini soitti. olen hänelle kiitollinen. Itsensä hyväksyminn on miule todella vaikeeta. Se tuottaa paljon haasteita.
Tosi hienoa, että paras kaverisi pelasti henkesi! Ihan sankarillinen teko.
Joo, tuntuu siltä, että masentuneena itsensä hyväksyminen on monille vaikeaa. Masennuksen piirteisiin taitaakin kuulua alhainen itsetunto ja todellisuutta negatiivisempi käsitys itsestä. Ja monet masentuneet tavallaan haukkuu itseään itselleen ja ajattelee itsestään toistuvasti jotain tosi negatiivista. Tästä negatiivisesta ajattelusta olisi hyvä päästä jotenkin eroon. En tiedä, onko se masennuksen syy vai seuraus, vai onko siinä kyse negatiivisesta kierteestä. Kierre pitäisi sitten katkaista jotenkin, ehkä esim. ajattelemalla eri tavalla.
Jos haluaa parempaa fiilistä, niin kannattaa mennä vaikka lenkille kauniiseen maisemaan valoisaan aikaan ja ottaa mukaan hyvää musiikkia tai juttukaveri. Tai sitten ota kaverisi mukaan tanssitunnille. Liikunta auttaa tutkitusti masennukseen suunnilleen yhtä hyvin kuin lääkkeet. Samoin ruokavaliolla on todettu olevan vaikutusta, erityisesti paljon kasviksia ja hyviä rasvoja sisältävällä.
Joo olen kyllä ikuisesti kiitollinen parhaalle ystävälle siitä et pelasti henkeni. Ihelä itsetunto on aina ollut huono. Johtuen eniten ikuisesta koulukiusaamisesta. Mutta toki käyn terapias jossa yritetään mm. hyväksyy ihtesä. Miula juuri tämä paras ystävä on sellanen, jonka kans teen kaikkee ja pidetään hauskaa ( en tarkota alkoholii vaan ihan lenkkeilyy, leffan kahtomista yms) Oon saanut ravitsemusterapeutin kautta ruokavalioni kuntoon. Tutkimusta oli tehty ettei vaikeasti masentuneelle kannata ikinä sanoo et kannattas liikkuu, koska se pahentaa oloo yleensä ottaen. Mutta joo olisihan se hyvä lenkkeilä yms mut kuitenki asiaan pitää olla omahalu muuttaa asiaa jotta se onnistuu. En väitä etteikö lenkkeilys olis järkee mutta juu...
Koulukiusaaminen on kyllä tosi vaikea asia, ja siitä monesti jää jälkiä psyykkisesti. Saattaa helposti alkaa sisäistämään ne kaikki haukkumiset ja ilkeydet mitä on kuullut muilta ihmisiltä, ja alkaa kohdella itseäänkin huomaamatta samoin kuin koulukiusaajat. Mutta mitenhän siitä pääsisi yli? Ehkä yksi juttu on ajatella niin, että kiusaaminen on ihan vaan yksinkertaisesti väärin. Ketään ei saa kiusata. Siinä on kiusaajat vain osoittaneet oman huonon luonteensa. Kiusaaja koettaa tavallaan nousta ylemmäksi toisten kustannuksella, alistamalla toisia ja tekemällä väärin toisia kohtaan. Reilun pelin kannalta ylemmäksi noustaan esim. saavutuksilla, mutta kiusaaja on valinnut kierouden, ja on siksi mielestäni luonteeltaan huono, ja on valinnut väärän tien elämässään. Olen lukenut jostain, että koulukiusaajista tulee aikuisena helpommin rikollisia. Siispä se tie minkä he ovat valinneet saattaa viedä heidät vankilaan.
Se on rikkautta, että sulla on paras ystävä, jonka kanssa voi pitää hauskaa ja joka on tukena. Pidä kiinni siitä. Kaikilla ei ole tuollaisia ystäviä. Hyvältä kuulostaa myös se, että sulla on ruokavalio kunnossa. Silläkin on vaikutusta sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikkumisesta vielä, että jos joku laji tuntuu ikävältä, niin sitten sitä ei varmaan pakolla kannata yrittää harrastaa. Jos löytää jonkun omalta tuntuvan lajin, jonkin joka tuntuu hauskalta, niin sitä kannattaisi ennemminkin sitten harrastaa. Mutta eihän se pakko ole, ilman liikuntaakin pärjää, ja muutkin harrastukset saattaa olla avuksi masennuksen kanssa kamppaillessa, esim. taideharrastukset on monille tämmösiä. Tärkeätä kai olisi se, että tekee sitä, mitä itse tykkää oikeasti tehdä.
nii ja usein kiusaajan kiusaamisen syy on omat ongelmat mutta juu...
Lisää kuormaa sain matkaani. Minulle todettii yliliikkuvat nivelet ja väljät nivelet polvissa. joten kepeillä pompin nyt menemään. Ainut hoito on uiminen. Ihann kuin muuten ei olisi raskasta... ;(;(;(
Mä oon tappanu itteni jo monta kertaa. Kipu oli kovaa. Nyt vaan lähettelen viestejä täältä haudasta.
Aloita itsehoito liikunnalla. Liikunta on parasta psyykelääkettä. Valtaosa nuorista voisi luopua mielialalääkityksestä kokonaan riittävällä liikunnalla. Se aktivoi elimistön, tuottaa mielihyvää ja korjaa itsetuntoa.
Tsemppiä!
Lääkääri oli viim tänää. niin kipeet ettei voi liikkua ilman keppei et pakosti jää liikunta vähemmälle. Ja näin liikkuvana persoonana todella vaikeeta ku ei voi liikkua ja kotijumppaa tehä. Mitä teen päivitääin. Yritän parhaani liikkua mut polvet paskana, niin ei onnistu. Alani joudun jättää ehkä taakseni polvien takia. ;( Mutta kiitos tsempeistä <3
Tee jotain yhtä ja samaa elämäsi jokaisena päivänä niin, että odotat aina seuraavaa kertaa. Olkoon se niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, veden juonti, nukkumaan meno tai herääminen aamuisin. Odottaminen, olen huomannut, vie omasta masentuneesta olosta ajatukset aina seuraavaan kertaan. Ja siinä odottaessa voi jaksamisen salliessa tehdä muita asioita, joita on hyvä tehdä jos ei muiden, niin ainakin itsensä hyväksi.
Miula on jonkinlainen keskittymishäiriö niin en pysty keskittyy yhteen samaa asiaan kovin kauaa, mutta yritän aina tehdä kotona ollessa. Miula on kotona viikkosuunnitelma ja aina odotan sen mukaan seuraava menoa. vaikkakin ne ei aina ole samat menot joka viikko. Kotonakin kotitöiden tekeminen on rajallista. Kipujen takia kaupassa käyntikin tuottaa ongelmia. ;( Harmittaa paljon kun ihe ei voi tehä perusjuttujakaan enää. Mutta tiedän sen ku on sanottu miulekki et säännöllisyys helpottaa masentuneita. Kiitti vinkistä :)
Todellakin toivoin että tää paska loppuu mutta ei! Eikä mitä ku lanssilla sairaalaa ja keuhko osastolle. Mikä hitsi mua vaivaa koko aika jtn sisäelimii paskana... Ja sitä psyykkinen puoli pitäis ihe jaksaa pitää koos. Ja mitenköhä? En ihan oikeesti en jaksa. Nytteki makaan huomenna 4päivää k. Osastolla happi viiksis. Frendit lupas tulla ei tullukkaa... Toinen frendi 70km pääs.. Ei pääse. Porukoil, naapuril kaikilla jtn mrnoo yksin maksan eristyksissä neljättä päivää kohta. En kestä. Miksen vois vaa kuolla ku maata kaiken maailman vempaimis kii yötä päivää ... Miks juuri mie?? Mikä missä on vikana?? Oonko mies muka kaiken pilannut elämässäni??? Ansaitsenko muka tän?? Ilmeisesti joo! Sama olisi kuolla! En todellakaan toivon näkeväni yhtään ketää enkä elämää huomenna enää!!! En kestä! 😭😭😭
No voi harmi, kun vielä sairaudetki on riesana. Toivottavasti paranet pian! Ja kyllä sua varmaan tullaan vielä sinne katsomaan, uskon näin. Nyt on tärkeää levätä. Tuliskohan telkkarista hyviä elokuvia? Niin ja nukkua kannattaa niin paljon kuin suinkin, elimistö korjaa itseään unen aikana. Kyllä se siitä, olet nuori ihminen ja nuorena paranee monesti nopeammin kuin vanhana. Eihän kukaan varsinaisesti ansaitse sairautta, ne vaan tulee ja toivottavasti menee. Voimia paranemiseen!
En tiedä yhden kk satsi maksaa lääkkeitä melkee 200€ ja oon taas keuhko osastolla jos en ala käyttää säännöllisesti niitä lääkkeitä. En tiedä mitä teen... 😢 Lähin puoliksi omilla luvulla kotia sairaalasta. En kestä tätä elämää. En jaksa nähdä huomista. Mun kavereil on kans sydän sairautta yms vaikka ne ei oo kaikki edes 18täyttäny... En kestä kahttoo sivusta tätä elämän julmuutta... Tää on iha kamalaa 😭 Kytki haluaisin vetästä vaan ranteet auki ja nukkuu pois kokonaa... Kaikki tukihenkilöt sanoo et laihuta läski. Ja seki luo paineita... Kaikki luulee et feikkaan nää kivut ja sairaudet... En jaksa tat kukaa ei usko mua! 😭😭
Saisitkohan tukea jostain niihin lääkkeisiin, vaikka Kelalta tai sossusta?
Niin, onhan niitä sairauksia kyllä nuoremmillakin, itseki tiedän monta ihmistä jotka on sairastaneet lapsesta lähtien. Ja kyllä se elämä joskus saattaa aika julmalta tuntua. Mutta mitä jos ei kattosi sitä julmaa puolta, vaan kattos sitä miten elämä voi olla myös kaunista. Elämä on kaikenkaikkiaan aika monitahoinen asia. Elämässä on myös paljon muutosta. Ihmiset saattaa kasvaa ja kypsyä ja sairaudet voi parantua. Läskiksi haukkuminen ei ole kyllä kauhean asiallista toimintaa. Olet arvokas riippumatta siitä paljonko painat. Koeta jaksaa! Tai jos väsyttää niin silloin voi levätä ja kerätä voimia. Se on tympeää jos ei uskota, tosin se on ehkä aika yleistäkin nykyään. Toivottavasti saat lääkäreiltä sentään hyvää hoitoa, ja ne uskoo sua.
Ei kyl ikinä lopu tää paska. Viiltelin cähä aika sille et tikkeiki ehkä tarviisin mut paskat jaksa moista murehtii ny.... Mutta kiitos tsempeistä yritän pärjätä...
Kyllä sinulla on maan päällä jokin tarkoitus. Maailmassa on suurimalla osalla vaikeaa ja kärsimystä, se on totta. Ei se elämä täällä kestä kuin vajaa sata vuotta ja saattaa sinulla olla lyhyempikin ja pääset pois luonnollisen kuoleman kautta. Uskon Jumalaan ja rukoilen puolestasi. Älä nyt lannistu vaikka seinä on tällä hetkellä edessä. Apu ja helpotus tulee.
Kiitos
Tää tilanne vaa pahenee koko ajan suunnittelen päässäni jo itsemurhaa ku en jaksa tätäpaskaa jota sataa koko aika niskaa. Ystävän ystävä teki itsarin ympäril olevat ystävät mielenterveys ongelmien kanssa olevii. Niitäki pitäis tukee ku niideen perheet on joko alkoholisteja tai vaa muuten tyhmii eikä ne auta niiden lastaan. Kaunistelen kaikille olooni vaikka se on väärin. Naapuriini muuttaa henkilö joka on seksuaalisesti ahdistellu mua. Ja sitä kauttaa mielessä pyörii aikasemmat hyväkskäyttö yritykset... Mun pää vaan hajoo.en jaksa tätä elämää tuntuu et oon ainut jolla menee paskasti.
Joo mun kummin kaiman siskolle kävi just samoin. Se yritti itsaria ja hyppäs sillalta jokeen. Ei tajunnut että joki oli metriä paksussa jäässä. Sille tuli pirunmoinen päänsärky. Vaan loppu viiltelyt sun muut kivat harrastukset
Joki on täällä ainaki sula. Ja voiha sillalta hypätä vaik junan alle tai muute jostai hiton korkeelt vaik alas. En vaa jaksa elämääni. Kaikni syyttää mua ni syyllistän ihteeni js tuntuu etten andaitse elää enää...
Sinulle viiltelevä tyttö. Onko sinun perheessä tilanne että vanhemmat ryyppäävät ja eivät jaksa kuunnella ja auttaa sinua. Ei se avun hakeminen ole niin kauheaa kuin nyt kuvittelet. Eikö kukaan lähipiirissä tiedä sinun pahasta olosta mitään. Ota ihmeessä nyt uudelleen yhteys terveyskeskukseen. Minä pakotan.
porukat on tavallisii ja niillä on pikkusisaruksii viel kotona. ei oo heillä mtn alkoholi ongelmaa tai mtn muutakaan. He tietävät mutteivät oikein usko paskaa oloani todelliseks. Oon hoitokontakteisssa olleiden kanssa jutellu olostanu mut ei ne paskat yhtää välitä tai tee asialle mtn. se tekeeki tästä helevettii kukaa ei usko ja auta mua vaikka ne tietäis.
Minä kyllä uskon sanasi. Varmaan näytät heistä ihan hyvävointiselta ja eivät jaksa uskoa. Se henkinen tuska ja paha olo kun ei näy niin selvästi kuin fyysinen vamma. Sinun kyllä pitää kertoa että se olo on niin hirveä että mietit itsemurhaa ja et jaksa sietää. Auttaisiko jos vaikka kirjoittaisit miltä tuntuu. Tosin heti kirjoittamisen jälkeen saattaa olla vieläkin tuskaisempi olo, mutta sitten se helpottaa ja saattaa tulla jopa uusia oivalluksia ja näkökulmia omaan mielenmaailmaan.
Viiltelen nykysin melkee joka päivä ja oon vaa ihan loppu. Halluisin vaa nukkua. En jaksa hoitaa arki asioita. peseytymisistä, ruoan laittoo, pyykin pesuu, siivoomista yms. en jaksa vaa. ;( Sain vklp kerrottuu meiän päivystäjälle että viiltelin yön joulun psykiatriselle osastolla. yks yö siellä ja aamulla pois. Ja edelleen kamala olo. mietin kuolemaa vaa liian paljon taakkaa. Mitin mm. tulevaisuuden juttui kuten koulu juttui, niistä kamala stressi ja taakka... Sekä mummini kuolemaa josta on jo 10vuotta mutta en ikinä oo surenu asiaa. Mulle sanottii vaa törkeesti että mene haudalle kohtaa ongelmas äläkä pakene. Se satutti mua. Ohjaajille sain vähän purettua mutta olo vain niin sietämätön. Miksen sais tappaa ihteeni ei tarviis kestää tuskaa. Ja pelkona sekin että joudun laitokseen koska nyt asun matalan kynnyksen tuetussa asumises... Seuraavaks laitos jos viiltelen. en jaksa sitäkään. Sit ainaki romahan ku en saa omillaa asuu. kertokaa joku mitä kannattas tehä. en vaa jaksa elää enää vitsi yhtää sekunttii. ja koko a ika haluisin viillellä.
Vaikka kärsiikin suuresta painolastista mielessä ja tunteissa, niin jotkut omat toiminnat ja tavat voivat ylläpitää ja pahentaa tilannetta. Toki on väärin sanottu tuolla lailla tylysti vakavasta asiasta mitä sanoit hautajaisista, mutta siihen en voi puuttua. On äärimmäisen surkuteltavaa, että omassa perheessämmekin saattaa olla aivan mahdottomia säälittömiä ja tyhmiä ihmisiä. Niistä pitää vain pysytellä erossa parhaan mukaan, koska muuten niistä tarttuu ajatukset ja tunteet ja näkemykset. Tarvitset lepohetken. Sinulla on aivan liian paljon huolia. Tarvitset jotain mielekästä ja motivoivaa. Tosin sellaistahan on mahdotonta kuvitella mitä ei tiedä. Voisit ottaa haasteeksi keksiä missä ammatissa olisit mieluiten? Olet varmaan väsymyksen peiton alla sellaisessa tilassa ettet oikein usko voivasi saavuttaa samoja asioita kuin muilla on? Uskoa itseensä on vaikea tyhjästä nyhjäistä, kyllä, mutta tekemällä asioita tavoitteen eteen edistyy väkisinkin. Kannattaa ajatella "mitä hyötyä tästä on?".
Oletko kokeillut hypnoosia? YouTubessa on monia hyviä hypnoosivideoita. Kannattaa valita semmoinen millä on paljon tykkäyksiä.
Kouluasioista ei kannata stressata. Koulujärjestelmämme on hyvin anteeksiantavainen ja auttavainen ja moni asia annetaan anteeksi.
Näetkö että, täälläkin moni yrittää auttaa sinua? Elämässä tulee molempia, hyvää ja huonoa. Älä itse aiheuta harmia itsellesi. Yritä ymmärtää myös itseäsi. Toivotan sinulle onnea että pääset irti ongelmiesi verkosta! Mieti mitä voit saavuttaa kesään mennessä jos nyt aloitat.
Onpa tytöllä terävä harrastus
Kiitos hyvist sanoist. Se on totta että pitäis taukoo saada pidettyy mut en voi oo sikaa tauolle jos jätän ihteni henkii. Tiedän järel et aika moni yrittää jesaa. Oon taistrllu monta kk paskaa oloo vastaa. Mut masennusta vastaan ku tappelet ni just ku oon pääsemäs jaloille ni sat turpaa uudellee ja uudellee kunnes oot loppu etkä jaksa taistella ja painut koko aika syvemmälle
Jaa. Niin sinä olet keväästä asti viillellyt. Oletko jo siirtynyt jalkoihin ja p**seeseen. Ei kenenkään ranteet kestä moista harrastusta. Vaihda hyvä ystävä jo harrastusta. Tai jos viiltelet, niin älä ainakaan teräpuolella.
Ilmeisesti et oo sairastanu montaa minuuttiikaa masennusta. Joka 5. Viiltelee jos et oo oivaltanu... se ei oo harrastus tai tapa ihelle. Se on vain mun tyyli rankaista ihteeni.
Oli psykoosi vähä aika sitten. Viiltelin sillee et melkein tikit laitettii. Onneks liimaaminen riitti tällä kertaa. Pelottaa millo saan seuraavaks psykoosin ja viiltelen. En tiedä paljoo psykoosista mutta ihellä se on sitä et kontrolli menee kokonaa tekemisii ja sanoihi. Saatan raivota sillee et huudan, heittelen tavaroita ja viiltelen. Nyt kaveriki voi huonosti ja pitäis siitäki yrittää huolehtii koska se ei huolehi. Ihekki on niin paskana et vois vaa kuolla. Mutta en haluis itsemurhaa tehä mut olis kaikille parempi jos kuolisin.
Tää on niin perus kaikki muut jo nukkuu ja ihe valveil. Mutt ku ei nukuta. :( vaik reissus ei saa paskoilt ajatuksilta rauhaa...
Olet joko trolli tai laitoshoidossa. Kummin päin, ei auta tänne itkeä. Joka tapauksessa ota apu vastaan. Minua ei ainakan liikuta v*tun karvan vertaa jos viiltelet itseäsi. Sama kuin tuuleen huutaisi. Jos et älyä elämän tarkoitusta niin soromnoo
En oo kumpikaan. Asun iha iteksee ja tää on elämääni. et tajuu mtn mee muualle aukoo piätä!
Hyvä! Tilanteesi ei ole ollenkaan toivoton! Tarkoitan sitä, että kun laitoin provosoivan textarin, niin reagoit siihen vihaisesti. Joten et ole suinkaan tunteeton tai aivan apaattinen. Oletan että olet liian "kiltti" . Autat ystäviäsiä, mikä on ihan ok. Mutta! Empatia, toisen ihmisen "nahkoihin" asettuminen on raskasta ja vaatii tosi hyvää itsetuntoa. En tarkoita että sinun pitäisi hyljätä ystäväsi, mutta sinun täytyy elää omaakin elämää. Tiedän. Olet 18v ja ajattelet että hyvä tuon on antaa neuvoja, kun ei tunne minun elämää. En osaa neuvoa miten sinun tulee elää elämääsi, mutta jos jotain sait tästä sepustuksesta niin hyvä.
tiedän miun paha tapa on laittaa muut ystävät ja läheiset ihteni elle. Autan miuta enemmän ku ihteeni. sain selvää ja tajusin pointin. Oon ollu koko vklp reissussa lapissa ja koko loman ajan todella epädellinen olo. iha sama mis oon ni paska olo säilyy
Psykoosi kai on mielen tila mennä lepoon tai piiloon kun todellisuutta ei muuten kestä. Pitäisi saada se tuska käsiteltyä jollakin tavoin. Älä menetä toivoa sinä viiltelevä tyttö. Kyllä sinä voit vielä parantua.
Joopa joo. Joku ongelma on. Aika sekavia juttuja. Väliin on osastolla, väliin auttamassa ystäviä jne. Mikä ihme saa näitä trolleja palstalle? Joku ongelma on, mutta ei p*rukaan ota selvää mikä se on. Ihme sakkikuntaa. Kai jonkunlaisen kiksin saavat.
Et näköjää tiedä vit*uukaa mielenterveys ongelmista. Totta kai välillä ollaa osastolla jos sairastaa vaikeita sairauksia.
Selvis lähiaikoina yks ongelmallinen ihmissuhde ja oon niin vapautunut että pompin melkee joka päivä ilosta. oon ilonen ja onnellinen. Poikaystävän kans menee hyvin. Tsemppii kaikille, jotka sairastaa mielenterveys ongelmii! <3