ja tunteista. Koetteko, että toisen rakkaus, ihastuminen, kiinnostuminen, joka ei kohdistu teihin, olisi teiltä jotenkin pois?
Kysymys rakkaudesta
ihmettelijänä
7301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En koe, onnea niille joita onnistaa.
Helpompi on jättiläis-anakonda tunkea 16 kaliperisen haulikon piippuun kuin yrittää tukahduttaa miljardeja vuosia kestänyt rakkaudenliekki.
Aloittaja sai juuri vastauksen kysymykseensä. On ainakin tältä pois nähtävästi kun pitää oikeen poppamieheksi ruveta.
Hauskasti sanottu :D
Wow & oho! Sulla roihuaa semmoinen? :)
Minulla käynyt sama kysymys mielessä kun palstaa lukenut. Minusta niin outo ajattelu.
Kaippa siksi että itse potkin suhteesta ulos niin helposti moisesta syystä toisen osapuolen ja teen itsestäni jälleen vapaan. Sormukset lentelee pusikkoon ja nousen parrikaadeille vaatimaan vapauttani takaisin perusteella että en saa suhteessa enää sitä mitä haluan ja tarvitsen ollakseni onnellinen.
Minulle siis asia on aika helppo. Jos toisen tunteet suuntaa johonkuhun toiseen kuin minuun en ole onnellinen ja jos en ole onnellinen ja toinenkaan ei ole minun kanssa vaan jonkun muun niin onko silloin mitään järkeä olla suhteessa?
Ehkä olen liian helposti sanomassa että "haluan erota. en ole onnellinen. " mutta minusta siinä ei ole järkeä enää väkisin pakottaa toista rakastamaan ja teeskennellä että itsekin nauttisi siitä ja tuntisi olonsa rakastetuksi kun toinen on suhteessa pakottamalla ja toinen "rakastaa" vain sill keinoin että huudan, raivoon, haukun, kiristän, paiskon, räiskin, Tuiskin, vahdin ja kyttään.
Olen aikaisemminkin heitellyt sormukset puskaan moisesta syystä.
Miksi siis ennen suhdetta pitäisi toimia pakottavasti ja hoitaa itsensä itsepuolisen rakkauden suhteeseen jollain häiriökäytöksellä? Olisiko se kivaa elää suhteessa tietäen että suhteessa ei ole molemminpuolista rakkautta ja toinen ei aidosti rakasta ja pidä seksuaalisesti viehättävänä ja karkaisi heti jonkun muun luokse jos hallinta, haukkuminen ja kiristäminen vain loppuisi ja antaisin luvan lähetä?
En olisi onnellinen. Itsellä onkin siksi tyylinä suhteessakin vain antaa kengän kuva perseelle silloin jos toisen tunteet alkaa suuntaan muuhun suuntaan kuin minuun.
En mikäli tunnustaa rakkauden toiseen. Mutta jos vain jatkaa valehtelua ja vannoo olevansa vain minun on minulta viety pois paljon.