Kauanko olette olleet sinkkuna?
Ja syystä että? Onko oma valinta vai ettei ole löytynyt sopivaa ?
Voisitteko kuvitella menevänne ensitreffit alttarilla ohjelmaan jos tulisi sellainen mahdollisuus?
Ja syystä että? Onko oma valinta vai ettei ole löytynyt sopivaa ?
Voisitteko kuvitella menevänne ensitreffit alttarilla ohjelmaan jos tulisi sellainen mahdollisuus?
Vastaukset 18
Vanhimmat
29vuotta. :)..:/varmaa äiteen tissiä imiessä tunsin olevan varattu??!
Olen ollut kauan koska minulla on korkeat kriteerit:
1. ei saa tupakoida
2. En tykkää juomisesta.
3. terveet elämän tavat.
4. arvostaa sellaisena kun minä olen
5 ei mäkätä (on kauheaa kuunneltavaa, edellinen oli tälläinen mäkättäjä)
revi siitä miksi?
Minusta nuo on ihan realistiset kriteerit. Toivottavasti löydät kunnollisen kumppanin.
onko iällä väliä? pitääkö olla neitsyt? saako olla lapsia aikaisemmasta/aikaisemmista suhteista? saako olla ollut suhteessa ulkomaalaisen kanssa?
Muutaman vuoden. Kaipa se luottamus vastakkaiseen sukupuoleen on se ensisijainen syy.
Siis luottamuksen puute.
26.12.2011 lähtien sinkku. Ensin oli kyllästys ja turnajaisväsymys jatkuvaan parisuhteiluun. Halusin vaihtelua ja pelkkä ajatus suhteesta sai tukehtuun. Halusin olla vapaa ja kulkea vapaasti keneltäkään lupia kyselemättä.
sitten yleinen haluttomuus parisuhteisiin koska miehet vain on suurimmaksi osaksi itsekkäitä kusipäitä jonka takia koin että vähemmällä surulla ja murheella pääsee kun ei sekaannu niihin idiootteihin.
sitten kammo koko suhteiluun ja pelko että joku vitun ääliö tulee taas eteen ja sitten on koko elämä taas paskana.
No nyt olen sillee että ehkä niitä fiksujakin miehiä voi olla.. tosin epäilen vieläkin sitä että ne on sukupuuttoon kuolleita ja kaikki vetää tuolla oma napa edellä ja muut siinä sählätessä rikki repien huomaamattaan tai ihan tahallaan.Mutta katellaan. ehkä mielipiteeni vielä kääntyy.Sinkkuna on ollut hyvä olla kun asiat sujuu ja menee eteenpäin ilman draamanhakuisia miehiä paremmin
en todellakaan osallistuisi. En helposti avioon mene ja kaikkein vähiten jonkun kanssa jota en tunne enkä edes rakasta. Telkkarissa oma naama? Joo ei ei ei ja ei.
jaan tän kokemuksen ja tunteen
52 vuotta eli koko elämäni, en ole koskaan seurustellut - edes käynyt oikeilla treffeillä. Vain netistä haalittuja irtomunia muutama kappale kokemuksena. En usko että pystyisin elämään alkoholia/tupakkaa käyttävän kanssa samassa huushollissa. On niin pahoja kokemuksia lapsuudenkodista. Ja tässä iässä kaikki älyissään olevat raittiit miehet on jo varattuja joten liian myöhäistä.
Monta vuotta sinkkuna jo.
En halua irtosuhteita,ei ole kyllä tarjolla ketään ollutkaan.
En käy baareissa oikeastaan ikinä.
En todella menisi ensitreffit alttarilla ohjelmaan,enkä muutenkaan tv ohjelmiin.
Mieheltä odotan tupakoimattomuutta (siitä en anna periksi ollenkaan). Alkoholismi ja huumeriippuvuus on myös kielletty.
Ulkonäkö ei sinäänsä vaikuta,hyvä luonne ratkaisee. Ei kuitenkaan mikään kääpiö,koska itse olen aikas pitkä.
Jonkun vuoden sinkkuna. En huoli enkä halua ketään. Vaikka minulla on neliö pystyn sen täyttämään niin ettei mies edes tänne mahtuisi, olisi vaan tiellä ja häiritsisi ihanaa elämääni.
En menisi ensitreffit alttarilla ohjelmaan koska en halua ikinä mennä sokkona naimisiin, sellainen on moraalini vastaista. Omien tunteiden suhteen täytyy olla vilpitön ja rehellinen kumppanille...
Ensitreffit alttarilla 😬😂 Ihminen joutuu naimisiin muiden valitseman täysin tuntemattoman kanssa, menee naimisiin vain mennäkseen naimisiin, joutuu televisioon käsittelemään "rakkauttaan" ja tuoreita "avio-ongelmiaan"... ja tuohonkin löytyy vapaaehtoisia!?
Ei tosin millään pahalla niille, jotka toisensa ovat oikeasti löytäneet tuon formaatin kautta... poikkeus varmaankin vahvistaa säännön, voihan sitä tavata rakkaansa vaikka maata kiertävällä radalla.
Jos olisin sinkku, ehdottomasti menisin mukaan. Niin ja nuori.
Minun nuoruudessani mentiin usein naimisiin jo parin kuukauden tuttavuuden jälkeen. Lapset syntyivät usein jo heti vihkimisen jälkeen.
Yleensä ei ennen avioliittoa, koska muuten olisivat saaneet huonon naisen maineen.
Marin ja Petrin tapauksessa. Mari vaikuttaa olevan aika nirppa nokka. Kelpaakohan sille kukaan.
Ollaan nyt rehellisiä että vaikka olisin Marista sun kanssa samaa mieltä niin on Petrilläkin omat ongelmansa.
"Sinkkuna" juridisesti 2-vuotta ja henkisesti 4-vuotta. Hyvin maistuu tällainen vaihtoehto tällä hetkellä. Ei treffailuja eikä yhdenyön juttuja,,,ei vaan jaksa kiinnostaa. Sopivasti harrastuksia, ystäviä jne jne eikä parisuhde edes mahtuisi nykyiseen elämäntyylin. Tällä hetkellä ajatukset prisuhteesta on "ei todellakaan" mutta mistä sitä tietää mitä huominen tuo tullessaan.
Samoin. Väitetään, että mitä kauemmin sinkkuna, sitä vaikeampi sitoutua parisuhteeseen. Mutta tuskin, jos kohtaa Sen Oikean. Huomista odotellessa!
Muutaman vuoden. Siis kun en laske seukkaamiseksi sellaista missä mies käy vaan öitä viettämässä vieressäni pari kuukautta. Itse olin tosissani ja se player käytti sinisilmäisyyttäni hyväksi. Otin opikseni.
Nyt en kaipaa vierelleni ketään, haluan mennä ja tulla miten haluan ja kenen kansssa haluan. Harrastukset, ystävät, koti ja työ pitää tämän naisen liikkeellä. Elämä on on nyt tasapainossa. Siihen aina tähtään.
Sinkkuus on myös oma valinta, ei pakko. Tulijoita olisi mutta en ole valmis elämääni muuttamaan miehen takia.